maanantaina, maaliskuuta 31, 2008

Höntyviä


Sunnuntaina ajelimme Chimney Bluff State Parkiin ja kävelimme Ontario-järven rannalla ihmettelemässä vaaleanruskeana mutavyörymönjänä valuvia rantapenkereitä sekä viimeisiä sulamattomia jäähirviöitä.

Kävelimme myös metsässä ja silmääni sattui merkillisen näköisiä, kuivuneita kasvinpalkoja, joissa oli pieniä halkeamia. Halkeamista pilkisti horsmanhöytyviä muistuttavaa valkoista untuvakarvaa, joka oli hyvin silkkistä ja pehmeää koskettaa.

Poimin muutaman palon mukaani, tutkiskellakseni niitä tarkemmin kotona. Näytin ylen ihastuneena palkojen höntyväsisusta Jänismiehelle. Hän sanoi epäluuloisena, että jos tuon ne autoon, saan luvan pistää ne oranssiin tiikeripipooni jemmaan. Hän ei kuulema halunnut inhaloida vahingossa yhtään kasvin siementen karvaista lenninhöntyvää sieraimeensa.

Ehdimme ajaa noin puoli tuntia kotiinpäin, kun autossa päittemme ympärillä leijasi ensimmäinen karannut höntyvä. Sille nauraen kurkkasin pipoon ja totesin, että kaikki keräämäni palot olivat räjähtäneet pipon sisälle pulleaksi untuvapilveksi. Olisittepa vain nähneet Jänismiehen ilmeen, kun näytin pipon sisustaa hänelle. Sieraimet lievästi sanottuna värisivät.

Kotona sitten aloin jäljittää kasvia internetistä. Luulen löytäneeni oikean lajimäärityksen jo silläkin perusteella, että ihmettelimme metsässä kulkiessamme napakalla otteella puissa kiipeileviä ja jopa yhdestä rinteelle kallistuneesta puusta tiukasti kiinni piteleviä köynnöksiä.

Kyseessä oli leviämistavaltaan erittäin aggressiivinen tulokaskasvi nimeltä Swallow wort, jota kutsutaan myös nimellä "Dog strangling vine." Jos se pääsee jonnekin juurtumaan, siitä on hyvin hankala jos ei jopa mahdotonta päästä eroon.

Minun täytyy siis penkkiin laittamisen sijaan tuhota siemenet tai sitten pistää ne kokeilun vuoksi itämään sisälle kukkaruukkuun. Vuokraisäntä tuskin olisi mielissään, (vaikka sanoikin että saan tehdä kukkapenkeille mitä lystään) jos hänen puutarhaansa ilmaantuisi yllättäen tämä kiipivä, hankalasti häädettävä tulokas. Koirankuristajaviini on ei-toivottu myös siksi, että se on tappavaa ravintoa monarkkiperhosten toukille, jotka tuo täällä harvinaistuva perhonen voi munia epähuomiossa sen lehdille.

perjantaina, maaliskuuta 28, 2008

Arrogant Bastard

Lieneekö kellekään tuttu tietyn nimeltä mainitsemattoman, jumalan suosiman kansakunnan edustama käyttäytymisen malli, jossa mennä kouhotetaan jonnekin, saapastellaan ympäriinsä kuin maailman omistajat, rikotaan ohimennen jotain arvokasta ja häivytään sitten jälkiään korjaamatta ja anteeksi pyytämättä? Tätä katsotaan yleisesti sormien välistä ja muut korjaavat korvat luimussa vahingot.

Tulihan tämä jo toki nähtyä taannoisessa hit and run -episodissa, josta onneksi selvisimme vakuutusyhtiön yliarviointien ansiosta nollasaldolla. Syyllistä ei kukaan edes yrittänyt löytää.

Jänismies on nyt rakentanut vuoden ajan paljon suunnittelua, käsityötä ja tarkkaa mekaanista näpräämistä vaativaa laitetta. Hermoja, ahkeruutta sekä aikaa vaatinut rakennusurakka on lähestymässä loppuaan ja varsinainen kiinnostava osuus, eli mittaaminen alkamassa.

Jänismies käänsi eilisen työpäivän aikana laitteelle selkänsä menemällä puoleksi tunniksi toiseen huoneeseen töihin. Kun hän palasi takaisin, laite oli vääntynyt vituralleen ja yksi kupariputkista taittunut poikki. Joku labrassa mitään lupia kyselemättä toikkaroinut vajakki, idiootti, eteensä katsomaton, kusipää rähmäkäpälä oli siis törmännyt päin laitetta melkoisella voimalla ja häipynyt sitten vaivihkaa ilmoittamatta "pikku vahingostaan" kellekään.

Sillähän ei tietenkään ole mitään merkitystä, että alueelle on liimattu "Pysy kaukana, ei kahta metriä lähemmäs, älä koske mihinkään" -ilmoituksia sen varalta, että esimerkiksi joku siivooja ei tietäisi tai osaisi varoa laitteistoja asianmukaisesti. Näköjään nuo samat varoitukset saisi nitoa laitoksen ylempitasoisten työntekijöiden otsaan, että menisi niinkin fiksuille ihmisille perille.

Vahingonteosta on informoitu laitoksen johtoa ja muita asiaankuuluvia henkilöitä. Ilmoitus aiheutti kuulema kovaa käsien vääntelyä ja päivittelyä. Henkilökunnalle on lähetetty sähköpostia, jossa kehotetaan syyllistä selvittämään asia. Työkaverit ovat hyvin, hyvin pahoillaan ja ihmettelevät miten kukaan voi tehdä jotain noin tyhmää.

Teolle on yksi epäilty henkilö, joka oli silminnäkijöiden mukaan haahuillut labrassa juuri tapahtuneen aikoihin, vaikka paikka ei ole edes hänen työaluettaan, eikä hänellä pitäisi periaatteessa olla sinne mitään asiaa lupaa kysymättä. Kyseinen henkilö on laitoksella hyvin arvostettu ja fiksu, mutta kuulema hyvin ylimielinen mies. Jos hän on syyllinen, on hän myös todella raukkamainen paskahousu ja toisten työtä halveksiva idiootti.

Syypää ei ole edelleenkään ilmoittanut. Löisinpä vaikka vetoa, ettei ilmoittaudukaan.

Jänismiehen mielialoja kuvaa hyvin toteamus: "On se hyvä ettemme elä feodaaliajan Japanissa. Saattaisi muuten tehdä kovastikin mieli kaivaa miekka tupesta."

Let´s have a nice day.

lauantaina, maaliskuuta 22, 2008

Kiwa Hirsuta



Tätä en ollut aiemmin tiennyt, mutta tiedon löytäminen riemastutti minua suuresti ja lempieläimieni kaanon kasvoi taas yhdellä hurmaavalla jäsenellä. Jänismies, joka on länsimaiselta horoskoopiltaan rapu ja kohtuullisen karvainenkin, lienee todella imarreltu kunhan oivaltaa tämänkertaisen affektioni sumean logiikan :)

Vuonna 2005 Eteläiseltä Tyyneltämereltä, 1500km Pääsiäissaaresta eteläänpäin löydettiin suuri karvainen rapulaji. Se nimettiin ilmeisestä syystä jetiravuksi. Jetiravun latinankielinen nimi on kiwa hirsuta, jossa kiwa tarkoittaa maorien kansanperinteen merenvartijajumaluutta ja hirsuta puolestaan "karvaista" latinan kielessä.

Karvaturri löydettiin 2200 metrin syvyydestä, merenpohjan hydrotermisten lähteiden (black smokers - mustat savuttajat), eli vedenalaisten geysireiden alueelta. Kyseiset alueet ovat olleet aarreaitta lukuisten tuntemattomien lajien löytymisen suhteen. Samassa kasvuympäristössä elelevät myös merkilliset jättiläisputkimadot.

Jetirapu on kooltaan noin 15 cm. Sen silmät ovat surkastuneet, pigmentittömät ja sokeat. Ravun karvaiset tarttumasakset toimivat kasvualustana bakteereille, joiden tehtäväksi on arveltu hydrotermisistä lähteistä purkautuvien myrkyllisten mineraalien neutralointi. Toinen spekulaatio on, että rapu käyttää bakteerikasvustoa ravintonaan. Kiwa hirsutan ravintoympyrään kuuluvat myös pienet katkaravut ja vihreä levä.

Jollakin on hyvin samankaltainen mieli kuin minulla. Hän on katsonut tuota söpöä turriaista ja nähnyt heti sielunsa silmillä mitä suloisimman pehmolelun. Kaavat oman kiwa hirsutan tekemiseen löytyvät täältä. Pitäisiköhän koittaa, pysyisikö ompeluneula itsellä kädessä noin monimutkaisessa projektissa? Ois se vaan aika lutunen.

Kuvan copyright: Ifremer/A. Fifis

lauantaina, maaliskuuta 15, 2008

Outoja mielitekoja


Olen oraalisesti hyvin vinksahtanut persoona. Kello kahden aikaan yöllä sain visuaalispainotteisen mieliteon ostaa kuvassa olevan leivonnaisen kaupasta ja nautiskella sen kahvin kanssa, kun olin ensin kuvannut sen edestä ja takaa. Taustana keittiömme pirteät verhot. En uskaltanut lukea lisäaineluetteloa. Enkä ole raskaana (miettikää vaan mitä söisin, jos olisin - onneksi olen vela!). Ehkä hautakiveeni tulee kirjoitus: Kuoli syötyään jotain vihreää, karvaista ja epäilyttävän näköistä ihan vain uhallaan, voidakseen sanoa että söi sen.

Jänismies sanoo, että hän elää Muppet Showssa. Olisikohan minulla jotain tekemistä asian kanssa? Tosin Jänismiehen elämässä on tapahtunut selkeää kehitystä, sillä villit nuoruusvuotensa hän eli omien sanojensa mukaan Meet the Feebles: in väen keskellä.

torstaina, maaliskuuta 13, 2008

Maailma jääkuorrutuksella




On jotain hetkiä elämässä, joita ei saa vangittua tyhjentävästi kuvin eikä sanoin. Ne sattuvat kipeänkauniisti sydämeen ja mieleen ja valuvat sormien välistä nopeasti kuin tiimalasin hieno hiekka. Jos niihin voisi halutessaan palata, olisi ehkä kuolemaansa asti onnellinen ihminen.

Lähdimme sunnuntaina iltapäivällä kohti Forest Homea ja katselin ihmeissäni Ithacan metsien ja kukkuloiden yllä väreilevää kummaa kristallimaista huntua. Keskusta siis oli ihan tavanomaisen kuiva, harmaa ja lumeton, mutta keskustan ulkopuolella puut, punaiset pensasmarjat, heinät ja aivan kaikki oli yllättäen kuorruttunut lasinkaltaisella jäällä.

Laskeva aurinko paistoi lasimaailman läpi, saaden sen kimaltamaan, tuikkimaan, välkehtimään ja viiltämään huikaisevalla kauneudellaan. Todellisuus lievästi sanottuna nyrjähti paikoiltaan tuon henkeäsalpaavan näyn edessä. Ihmiset kävelivät vastaan niska kenossa, henkeään haukkoen ja ihastellen ääneen, että "stunning, wonderful, amazing," - kerrankin yhtään liioittelematta.

Kulkiessani auringon valaisemia puita kohti ja mennessäni niiden helisevien oksistojen sisälle, tuntui kuin jotain minussa olisi mennyt sisältä rikki ja pieniksi pirstaleiksi silkasta ilosta ja haltioitumisesta. Oli hyytävän kylmä, mutta se ei haitannut. Luonto oli sillä hetkellä minun jumalani ja minä polvillani sen edessä kuvaamassa.

Otin satoja kuvia, eikä sekään tuntunut riittävän. Jänismies seurasi kärsivällisenä hulluuskohtaustani ja tepsutteli perässä, kun konttasin jäätyneen ruohon seassa, kukkuloilla ja pusikoissa kamerani kanssa. Käteni menivät ihan jääkalikoiksi ja olivat kylmäallergiani ansiosta karhuntassuturvoksissa monta tuntia kotiinpaluun jälkeen. Istuin sulamassa violettiin alpakkashaaliini kääriytyneenä, nenä punaisena inkiväärijuomaa ryystäen ja Jänismies kiusoitteli minua heltyneenä pikku sherpakseen, joka johdattelee häntä tarpomaan lumisille vuorille.

Seuraavana päivänä jäinen lumous oli jo valitettavasti alkanut hiipua jään sulaessa ja auringon jurottaessa pilvessä. Mutta kasvien oksilla oli sentään edelleen viehkoja muodostelmia ja etenkin ohdakkeilla päässään hassuja jääkypäriä. Sain uskomattomia otoksia lapasen näköisistä pajukissoista, jotka pitelivät otteessaan pieniä jäätimantteja. Triphammer Fallin rannat sen sijaan oli kokonaisuudessaan kummallisten valkoisten marmoriveistosten unimaailma. Oikea hattivattien hallitus täysistunnossa. Kuvasin sielläkin itseni väsyksiin ja ennen kaikkea jäädyksiin. Putouksesta huntuna satava hyytävä vesi meinasi tehdä minustakin yhden veistoksen lisää.

Sitä seuraavana päivänä jäätä olikin enää vain Ithaca Fallsin putousrotkon perukoilla. Sain sieltä vielä muutaman otoksen vettä viistävistä jäätrumpettikukista ja vastarannan seinämältä romahtelevista jääpuikoista. Mutta sitten kolme päivää kestänyt jäähuuma alkoi vihdoin olla finaalissa, samoin kuin kylmälle altistuneet nivelenikin. Ja oli sielläkin aivan saakutin kylmä, varmaan miinus kymmenen siitä mitä rotkon ulkopuolella oli. Lisäksi vielä putoavan veden aiheuttama arktinen viima.

Kauneuden takia on kärsittävä, tässä asiassa allekirjoitan masokistin ilolla tämän muuten niin tyhjänpäiväisen lauseen.

Kaikki se kauneus sulaa nyt, kuohuu rotkoissa valkoisina pärskeinä...

Näitä näkyjä en vaihtaisi timantteihinkaan.

keskiviikkona, maaliskuuta 12, 2008

"Tonttuja" ja tonttuja

Täällä on tällä hetkellä kuumin, jokaisen lehden etusivulla revitelty ja täkäläisten mieltä kuohuttavin uutinen se, että New Yorkin kuvernööri Eliot Spitzer on kärähtänyt prostituoidun pakeilla asioinnista.

Naimisissa olevan kolmen lapsen isän puuhastelut 1000 dollaria tunnilta veloittavan prostituoidun kanssa tallentuivat salakuuntelulaitteelle. Samalla kävi ilmi, että höveli mies oli maksanut saamistaan palveluista nelinkertaisen hinnan, kahisevasta kun ei noin korkeaan asemaan kiivenneellä liene juuri puutetta. Tapauksen mainitaan todennäköisesti liittyvän eliittiasiakkaita palvelevaan kansainväliseen Emperor Club V.i.p. -prostituutiorenkaaseen.

Samainen heppu on muuten ansainnut nimensä ja maineensa tutkimalla talousrikoksia, järjestäytynyttä rikollisuutta ja prostituutiota. Kätevää syödä vähän kuormasta.

Oli irvokasta katsella urheilukeskuksen televisioruudulta, joogaan pääsyä odotellessa, kuinka Spitzerin vaimo joutui antamaan julkisuudessa lausuntoja naama leveässä amerikkalaisessa pakkovirneessä, mutta silmät kyynelistä kimallellen. Mies puolestaan selitti kameroiden edessä kalju stressihiestä kiillellen, että hän haluaa pyytää anteeksi perheeltään ja suurelta yleisöltä toimintaansa, joka ”sotii hänen perhevelvoitteitaan sekä oikean ja väärän tajuaan vastaan”.

Vanha tuttu: "vitut minä mistään muusta olen pahoillani, kuin siitä että jäin kiinni" -show.

Mikä noita johtoasemaan kiipineitä miehiä oikein vaivaa? Kun se mulkku näyttää kipittävän niin hämmästyttävän usein aivojen edelle, vaikka olisi kuinka korkeassa, esimerkillistä ja arvokasta käyttäytymistä edellyttävässä yhteiskunnallisessa asemassa? Onko tosiaan ihan pakko?

Suomessa ei sentään olla julkisuudessa vielä ihan noin alas vajottu, mutta eipä nuo maailmalla pyörivät otsikot juuri kotimaan mainetta parannakaan:

Pääministerimme riepottaa oikeudessa naiivia ja kuuluisuudenkipeää exäänsä, kun hänen äärettömän arvokasta yksityisyyttään on niin törkeästi loukattu. Samaan aikaan Suomessa aika monen tavallisen ihmisen yksityisyyttä loukataan päivästä toiseen vainoamalla, uhkailemalla ja häiriköimällä, eikä poliisi juuri korvaansa lotkauta. Kun Suomessa tuota vainoamista ei ole vielä määritelty rangaistavaksi teoksi, kuten kahdeksassa muussa EU-maassa. Ei toki Suomessa, jossa on tärkeämpää pohtia sitä, saako julkisuudessa sanoa että pääministeri harrasti seksiä ja söi perunoita.

Ulkoasiainministeri Ilkka Kanerva kävi pitämässä Washingtonissa, Woodrow Wilson Centerissä puheen, jonka entinen Suomen Yhdysvaltojen suurlähettiläs luonnehtii sisällöltään ja esitystavaltaan surkeaksi.

Lähes samaan syssyyn Kanerva pääsee valokeilaan siitä, että on lähetellyt työkännykällään satoja tekstiviestejä ö-luokan pornoleffassakin näytelleelle pimatsulle. Katainen selittelee korvat luimussa, kuinka Kanerva (60v.) on jo aikuinen mies, jonka pitäisi tietää mikä on asiallista käytöstä ja mikä ei. (Ihanko totta?) Ja kansalaiset ovat toki erittäin mielissään siitä, että heidän verovaroillaan kysellään tärkeitä strategisia yksityiskohtia misukoiden alusvaatteista.

Jotta "ihailtavaa" ja "vastuullista" toimintaa pojat. Kyllä luottamus joidenkin miesten kykyyn hoitaa vastuullisia virkoja taas kasvaakin kohisten.

No sisältyi aamukahvin äärellä selattuihin uutisiin sentään muutama sellainenkin, joka huvitti.

Toinen oli se, että suomalainen pizza veti italialaista pizzaa pataan 6-0 New Yorkissa järjestetyssä kansainvälisessä pizzakilpailussa. Ähä, italiaanot ja Berlusconi. Mitenkäs se olikaan se suomalaisen ruuanlaittotaidon taso? Onko kansallisruuan kulinaristinen taso kenties päässyt saapasmaassa hiukan laskemaan?

Tähän lienee turha lisätä, että amerikkalainen pizza ei ole kokeilemiemme maistiaisten perusteella kovin hääppöistä. Noutopizzaa vielä joten kuten syö (herkullista Nummi´s pizzaa haikeasti muistellen), mutta pakastepizzat ovat sellaista moskaa että niitä ei enää tähän talouteen hilata ainuttakaan.

Toisessa uutisessa kerrottiin, että argentiinalainen tonttu tai menninkäinen vaikuttaisi harmistuneen yleisestä uskomusolentoihin kohdistuneesta vähättelystä ja aloittaneen vastakampanjan kunnioituksen palauttamiseksi. Useampi ihminen on tehnyt havainnon kummallisesti liikkuvasta hiippahattuisesta kääpiöstä ja se on kuvattu kännykkäkamerallakin. Paikkakuntalaiset kuulema aristelevat öiseen aikaan ulkona liikkumista. :)

keskiviikkona, maaliskuuta 05, 2008

Kerettiläisiä kerrakseen!


Ei näköjään tarvitse käyttää edes kahvia vahvempia huumeita alkaakseen nähdä hyvin, hyvin kummallisia... uutisia.

Uutisissa kerrottiin, että malesialainen nainen nimeltä Kamariah Ali tuomittiin islamilaisessa sharia-oikeudessa kahdeksi vuodeksi vankeuteen. Naisen raskas ja anteeksiantamaton rikos oli se, että hän kuului kaksikerroksisen talon kokoista teepannua palvovaan Sky Kingdom (Kerajaan Langit) -kulttiin ja uskoi pannun symboloivan taivaasta tulevaa rakkautta.

Siitäs sai mokoma vääräuskoinen kerettiläinen! Ettäs kehtasikin! Tuommoinen pyhäinhäväistys! Jos minä olisin ollut tuolla tuomarina, niin olisin antaa rapsauttanut ainakin neljä vuotta ehdotonta. Oikeusistunnon aikana olisin rypistellyt vihaisesti kulmiani ja paukuttanut nuijalla pöytää, mitään selitysvikinöitä kuuntelematta. Antanut vielä lisärangaistukseksi joka-aamuisen katumusharjoituksen. Mustana!

Että ihan TEEpannua on iljetty mennä palvomaan! Että on päässyt unohtumaan semmoinen jumalainen tosiasia, kuin että kahvi on sinun jumalasi, älä palvo muita juomia. Kahvi on ainoa Jumala ja Kahvipannu hänen temppelinsä! Murukahvi ainoa poikansa ja Java Monster pyhä henkensä.

Kyllä on tuo pakana-jumalien palvonta ja silkka jumalattomuus mennyt sellaisiin mittasuhteisiin, että ihan sylettää.

Toista se oli ennen aikaan kun ihmiset uskalsivat nousta kuningastakin vastaan, kun tämä yritti kieltää kahvin palvonnan. Mokoma juudas pannasi kahvin juonnin kolmeen otteeseen valtiopäivillä, mutta joutuipahan lopulta antamaan periksi.

Joten pysykää vahvoina uskossa, oi Mustan Nektarin Temppelin sisaret sekä veljet ja muistakaa, että:

Me sentään uskomme Jumalaan
Kahviin Kaikkivaltiaaseen,
kahviin joka olet pannussa.
Taivaan ja Maan Juomaan
Sekä hädän hetkellä Muru Kahviin...
ja Java Monsteriinkin silloin tällöin.

Pääsisiköhän tällä uudella uskontunnustuksella Hannu Salamaksi Hannu Salaman paikalle, jos vielä vähän eteenpäin kehittelisi? Kun tämä sananvapausasiakin on tällä hetkellä niin kovasti muodissa?