Kahvikissa. Mikä ihana sana, varmaan kaunein sana koko maailmassa, nyt sen löysin. Minun mielestäni siis. Kaksi intohimoani yhdistyy yhdessä sanassa sulavasti. Hassua, etten ole koskaan ennen tajunnut tuon sanan hienoutta, vaikka sen olin usein kuullutkin ja minua lempeästi sellaiseksi haukuttu montakin kertaa. Yhtäkkiä vain naksahti, ihan kuin olisin nähnyt sanan mielessäni ensimmäistä kertaa. Ehkä se on sellainen vanhan kansan sanonta, nykyään sitä kuulee harvemmin. Kahvissahan on kieltämättä jotain kissamaista ja kissoissa jotain kahvimaista.
Täytyykin käyttää tuota herkullista mieli- ja kielikuvaa hyödyksi kirjoittamisessa. Kuvittelinhan toki jo Kahvihullun kahvinpuutospäiväkirjassa kissat Mokan ja Laten, joista toinen tuoksui uunin pankolla istuessaan paahdetulta kahvilta ja toisen häntä joutui uneksivan kahvinpuutteisen suuhun. Ihan taatusti jos joskus otan vielä uuden kissan, nimeän sen jotenkin kahvimaisesti.
Kissat muuten juovat kahvia. Meidänkin yksi maalaiskissa joi mielellään. Kerrotaan, että jotkut kissat käyvät tassuillaan lääppimässä kahvikupin pohjia ja sitten nuolevat tyytyväisenä käpäläänsä. Meillä en ole moista ilmiötä huomannut, mutta epäilen että "lokkikissamme" kyllä joisi kahvia jos kaataisin tassille sen nenän eteen. Se kun syö ja juo melkein mitä vaan chileistä, piimästä ja sokeridonitseista lähtien. Ehkäpä tänään kokeilen jos muistan, pienestä määrästä tuskin on haittaa.
Kahvikissa. Kahvikissa! Hitsi, miksi en ole keksinyt tuota aiemmin, olisin mielelläni nimennyt tämän blogin Kahvikissaksi, vaikka kyllä Raapimapölkkykin saa luvan kelvata. Joku muuten on jo ottanut kahvikissan nimimerkikseen verkkokirjoittelusta päätellen. Kahvikissa olisi muuten kaunis sukunimi. Ihan oikeasti.
Täytyykin käyttää tuota herkullista mieli- ja kielikuvaa hyödyksi kirjoittamisessa. Kuvittelinhan toki jo Kahvihullun kahvinpuutospäiväkirjassa kissat Mokan ja Laten, joista toinen tuoksui uunin pankolla istuessaan paahdetulta kahvilta ja toisen häntä joutui uneksivan kahvinpuutteisen suuhun. Ihan taatusti jos joskus otan vielä uuden kissan, nimeän sen jotenkin kahvimaisesti.
Kissat muuten juovat kahvia. Meidänkin yksi maalaiskissa joi mielellään. Kerrotaan, että jotkut kissat käyvät tassuillaan lääppimässä kahvikupin pohjia ja sitten nuolevat tyytyväisenä käpäläänsä. Meillä en ole moista ilmiötä huomannut, mutta epäilen että "lokkikissamme" kyllä joisi kahvia jos kaataisin tassille sen nenän eteen. Se kun syö ja juo melkein mitä vaan chileistä, piimästä ja sokeridonitseista lähtien. Ehkäpä tänään kokeilen jos muistan, pienestä määrästä tuskin on haittaa.
Kahvikissa. Kahvikissa! Hitsi, miksi en ole keksinyt tuota aiemmin, olisin mielelläni nimennyt tämän blogin Kahvikissaksi, vaikka kyllä Raapimapölkkykin saa luvan kelvata. Joku muuten on jo ottanut kahvikissan nimimerkikseen verkkokirjoittelusta päätellen. Kahvikissa olisi muuten kaunis sukunimi. Ihan oikeasti.
4 kommenttia:
Samaa mieltä, kaunis sana. Niin kuin japanin "kissaten", paikka jossa - kuinka sattuikaan - juuri kahvia nautitaan, vaikka se alun perin TEEhuonetta tarkoittikin... Puhekielessä ja yhdyssanoissa tuo sitten söpösti lyheneekin muotoon "kissa". Ja tätä nykyä merkitys sen kun laajenee. Tokion 24/7 avoimet "manga-kissat" esimerkiksi tuttuja itsellenikin... Laskutus ajan mukaan, kahvia (ym.) saa samaan hintaan kitata niin paljon kuin ehtii ja maha sietää. :-)
Tästä nyt vähän saivartelisin: "Kahvissahan on kieltämättä jotain kissamaista ja kissoissa jotain kahvimaista."
Hmm... En kiellä etteikö noinkin voi nähdä, mutta väittäisin, että vastaavan teesin taitaa kyllä rakentaa kuka tahansa kaksi eri intohimoa omaava ihminen. Jos nyt juomissa ja eläimissä pysytellään, vaikkapa konjakin ja käärmeiden harrastaja voisi epäilemättä ihan yhtä vakavissaan sanoa, että "konjakissahan on kieltämättä jotain käärmemäistä ja käärmeissä jotain konjakkimaista" (tai vielä todennäköisemmin tiettyyn konjakkimerkkiin ja lempikäärmelajiinsa spesifioiden).
Minä rakastan (hyvää) kahvia ja kateudensekaisesti ihaillen sympatiseeraan (useimpia) kissoja, mutten kuitenkaan koe, että niillä sen kummempaa yhteyttä olisi. Lienenkö sitten liiaksi vieraantunut kissojen maailmasta kun on ikävä kyllä päässyt vierähtämään niin pitkä aika vakituisesti kissan kanssa elämisestä...?
Tuli mieleen se tarkkaavaisuustesti, jossa kuulemma ihmeen monilla ihmisillä jo muutaman sopivasti johdattelevan kysymyksen jälkeen sotkeutuvat sanat "maito" ja "valkoinen". Sinä voisitkin soveltaa siitä version, jossa viimeiseen kysymykseen "Mitä kissat juovat?" tulisi spontaani vastaus "Kahvia." ;-)
Tuo japanilaisjuttu tuottaa minulle varmaan yhtä paljon kielellistä mielihyvää kuin sinullekin. Tarkastinpa sitten online japan-english dictionarya käyttäen, millaisen yhdistelmän kahvikissasta saisi japanin kielellä. Joko KohiiNeko tai KouhiiNeko. Googletin molemmat ja sain kummallekin yhden osuman. Eli ei mikään yleinen ajatusleikki japseille.
Tuota kissojen ja kahvin yhdistämisen saivartelua vastaan minun tekee mieli vähän puolustautua, vaikka tietysti tunnustan tuon mieltymysyhdistelyn logiikankin. Mutta kirjoittajallehan mikä tahansa assosiointi on luvallista, edes taivas ei ole rajana.
Kissat ja kahvi ovat molemmat eksoottisia. Kissan kehräys ja kahvin juominen saavat aikaiseksi samanlaiset väreet selkäpiihin. Kahviin ja kissoihin liittyy molempiin sekä unelias nautiskelu, että hysteerinen seinillehyppiminen. Sekä kahvi että kissat ovat yhtäaikaa sekä pehmeitä että teräviä. Kissan ja kahvin tuoksulla on jotenkin samankaltainen, hivenen olemus. Kissojen turkkien värisävyt muistuttavat erilaisten kahvien värisävyjä, katsopa vaikka meidän neiti "lokkikissan" naamaa: vahva maitokahvi pohjalla ja leuka kuin kermavaahtoon kastettu. Enempää en ehdi nyt assosioida, täytyy lähteä viuhtomaan duunista kotiin ja puntille.
"KohiiNeko tai KouhiiNeko" - joo, äännetään siis aina "koohii". Nuo löytämäsi ovat kv-translitteroinnin vaihtoehtoiset kirjoitusasut, ekassa kylläkin PITÄISI olla o:n päällä pitkänä ääntymisen ilmaiseva viiva tai "hattu". (Valitettavasti vaan aika yleistä, että se tuppaa niistä herkästi tippumaan, varsinkin jos kirjoittaja ei japania taida. Lyhyt vs. pitkä vokaali on kuitenkin hyvin merkittävä, usein sanan merkityksen muuttava piirre japanin niin kuin suomenkin kielessä. Näitä kielten hienouksia joita eivät englanninkieliset hallitse...)
Perustelusi kahvin ja kissojen yhtäläisyyksistä hyväksytty, kiitos kun selvensit.
Sattuipa silmään näin olympialaisten aikaan: taitoluistelija Sasha Cohenilla kuuluu olevan KOIRA nimeltä MOCHA. Ja kaksi kissaa, Mia & Meow.
Lähetä kommentti