tiistaina, huhtikuuta 25, 2006

Ostakaa ilmanpuhdistin!

Ostakaa hyvä ilmanpuhdistin! Ostakaa ihmeessä, äläkääkä kauhistelko sen hintaa, varsinkin jos asutte kaupingissa. Keuhkonne ovat sen arvoiset.

Hankimme talouteemme yli vuosi sitten ilmanpuhdistimen. Puolessa vuodessa se oli vetänyt kaksi suodatinta tervaisen mustaksi ja käyttökelvottomaksi, puhumattakaan kaikista kissankarvoista ja pölykuorrutuksesta jotka se imuroi sisäänsä. Aika örkkiä!

Tästä viisastuneena ostimme pestävän kestosuodattimen. Kuvassa on pesualtaassa se, mitä ilmanpuhdistimesta irtosi muutaman talvikuukauden käytön jälkeen pienellä huuhtaisulla! Eivätkä siinä ole vielä mukana kevään mukanaan tuomat katu- ja siitepölyt. Veden päällä kellui harmaanruskea matto, nähdäkseni jonkinlaista mikropölyä tai muuta kevyttä ilmassa leijaavaa putua. Kaipa se sisälsi autoliikenteen päästöjä, polttolaitosten tuhkaa, pölypunkkeja ja muita kivoja saasteita. Yäk.

Pahaa tekee, kun ajattelee millaista ilmaa sitä hengittääkään kaupungissa. Hnnngh. Tahdon jonnekin, jossa on vielä raitista ilmaa.

3 kommenttia:

Foxy kirjoitti...

suunnitelmissa on.

*ottaa taas yhdet henkoset piipusta*

Foxy kirjoitti...

tänäänkin pääkaupunkiseudulla ilmanlaatu HUONO, ihan virallisesti.

ja sen kyllä tuntee, jos laittaisi valkoisen hengityssuojan suun ja nenän eteen niin kuinka musta se olisi ns. ulkoilulenkin jälkeen?

että mä vihaan huonoa ilmaa! mutta kumman harvaa se näyttää vaivaavan. urheasti ihmiset tekee juoksulenkkiä Manskulla, sinne vaan haukkaamaan raitista ilmaa!

TA-MIIT kirjoitti...

En taija (puistatus).

Höpönassuni kyllä ehdotti yhtä toista, erittäin varteenotettavaa vaihtoehtoa valmistumistuskia potiessaan: lähdetään sittenkin lampaankasvattajaksi Norjaan.

Siellä olisi raitista ilmaa vuorten rinteillä ja ehkäpä voisin ottaa sinne äidiltä ruisleivän juurta ja käydä leipomaan. Ja rakentaa liiteriin tatamin, jossa voisimme käydä paiskomassa toisiamme norjalaispipon alkaessa kiristää.

Kyl MÄÄ vaan lähtisin.

Nassu vois sitten opettaa vaikka lampaille suhteellisuusteoriaa.

Kotipitäjään ei paluu nappaa, sinne ei ole ikävä. Siellä ei ole minulle, eikä paljon kenellekään muullekaan mitään. Totesi tuossa eräs lapsuudentuttu, että kun siellä (kotikylällämme siis) ei ole edes ihmeemmin kaunista luontoa, jotain lepikonturakkoa vain. Taisi olla osittain oikeassa...