sunnuntaina, lokakuuta 22, 2006

Koskettaminen kultaakin kalliimpaa

Lauantain ja sunnuntain välinen yö tuli vietettyä hauskan poikkeuksellisella tavalla: hieromalla ystävien olkapäitä ja lajimme shiatsuhieronnasta mieleen muistuvia hermoratoja. Olipas muuten todella mukavaa moisen kokeileminen. Jotain aivan muuta, kuin jokseenkin aina saman kaavan mukaan menevä klassinen illanvietto. Nukkumaan tuli mentyä iloisena ja virkistyneenä myötämielinen hymy huulilla eikä aamulla koskenut päähän.

Hierominen ja hierotuksi tuleminen on itselleni yksi tärkeimpiä kosketuksen muotoja ja siihen liittyvä mielihyvä on ilahduttavaa jakaa muidenkin kanssa. Ihmisiin kun kertyy syystä tai toisesta noita jomottavia fyysisiä solmuja, jotka suorastaan huutavat purkamistaan. Eikä niiden vanuttaminen nyt niin vaikeaa ole tai vaadi mitään monen vuoden koulutusta tai hierojatutkintoja. Siitä vain kokeilemaan, kyselemään ja opettelemaan.

Iho on ihmisen suurin aistinelin ja kosketusaisti kehittyy aisteista ensimmäisenä säilyen myös pisimpään. Aivan! Vanhukseksi asti. Koskettamisen merkitys on ihmiselle mittaamaton. Se on ihmisen sosiaalisin aisti, joka vaikuttaa niin itsensä kokemiseen kuin muiden ihmisten kanssa solmittaviin suhteisiinkin.

Olen lukenut, että masennus ja henkinen pahoinvointi liittyvät hyvin voimakkaasti siihen, että ihmisillä on valtava kosketuksen puute. Yhdyn tähän käsitykseen sataprosenttisesti. Koskettamattomuus aiheuttaa itsestäänselvästi masennusta, ahdistusta, aggressiivisuutta, empatiakyvyttömyyttä ja itseensä käpertymistä. Toisen ihmisen kosketus on ehkä suurin kuviteltavissa oleva hyväksymisen ilmaisu. Koskettamalla toista ihmistä voi ymmärtää toisen kokemusmaailmaa ja tarpeita syvällisemmin sekä siirtää tunteita jopa paremmin kuin puhumalla. Ystävällinen kosketus rikkoo vierauden ja epäluuloisuuden rajan sekä lisää ihmisten vapautuneisuutta toistensa seurassa.

Koskettamiseen liittyy tietenkin myös isoja ongelmia, sillä se ei suinkaan ole mikään rajaton jokaihmisen oikeus. Tietenkään ei ole yleisesti hyväksyttävää rohmaista mielijohteesta kiinni kehen tahansa tai käydä hipelöimään edessä istuvan vieraan ihmisen tukkaa bussissa. Laissa määritellään sen sijaan ihmisen oikeus koskemattomuuteen. Täysin ymmärrettävää onkin se, että ihmistä ei saa mennä koskemaan jos tämä itse ei sitä pyydä tai halua. Jokaisella täytyy olla oikeus ympärillään olevaan koskemattomuuden piiriin, jonka rajoja ei saa rikkoa väkivalloin.

Koskettamiseen liittyvää neuroottissävyistä pelko- ja tabukynnystä voi tietenkin pyrkiä jonkun verran madaltamaan korostamalla voimakkaasti koskettamisen positiivista ja taka-ajatuksetonta, enemmän ystävällisyyteen ja yhteisöllisyyteen (kuin intiimiin seksuaalisuuteen) liittyvää puolta, jonka estottomampi ilmaiseminen saattaisi olla koko ihmiskunnalle hyväksi.

Kokeilkaa: menkää ja halatkaa rautakangenjäykkää isäänne, silittäkää lempeästi äitinne tukkaa ja tehkää siihen kampaus, hypittäkää riemusta kiljuvaa lasta ilmaan ja vaihtakaa neniä, kysykää kaverilta onko niskat kipeät ja hierokaa jos hän haluaa. Katkaiskaa pahan mielen kierre pitämällä lämmin hetki kainalossa. Tarjotkaa auttava käsi, jos joku huonosti liikkuva ei joskus pääse jostain omin avuin. Älkääkä heti automaattisesti säikähtäkö ja puolustautuko aggressiivisesti, jos joku vieras joskus lupaa kysymättä tai pahaa tarkoittamatta istuu viereenne tai koskee teihin. Olin itse tilanteessa, jossa kirjaimellisesti ojan pohjalta ryömivä pahan näköinen pultsari kohti rönytessään ja jotain selittämään pyrkiessään tuli pelkästään taputtamaan ystävällisesti olkapäälle kun en inhoten kavahtanutkaan ja väistänytkään häntä. Sen jälkeen hän jatkoi harmittomasti matkaansa. Vaikka kaikki vaistot siinä vaiheessa käskisivät karttamaan, hetken odottaminen osoitti, ettei mitään pelättävää oikeasti ollutkaan. Toinen vastaavanlainen tilanne sattui eräässä kaoottisessa baarissa, kun tuntematon mies tuli yhtäkkiä hipelöimään niskaani. Ensimmäinen ajatus oli tietysti, että äsähdän äkeästi ja vähintään läppään sormille, mutta päätin kuitenkin katsoa ensin. Hipelöijä hymyili humalaisen anteeksipyytävästi ja perääntyi pyytämättä. Eikä tarvinnut edes suuttua.

Ei kommentteja: