Tärkeimmästä pakanallisesta juhlastamme kerrotaan Wikipediassa seuraavaa:
Juhannuksen alkuperäisiä nimiä ovat Vakkajuhla ja Ukon juhla. Etelä-Karjalassa juhannusta kutsuttiin Ukon juhlaksi vielä 1800-luvulla. Se järjestettiin Ukko ylijumalan kunniaksi, ja sitä vietettiin kokoontumalla vesistön ääreen eväiden ja erityisesti tilaisuutta varten pannun oluen kanssa. Ukon kunniaksi juotiin olutmalja, "Ukon malja". Mikael Agricola kuvasi juhannuksen viettoa näin:
"Ja quin Kevekylvö kylvettin silloin ukon malja jootijn. Sihen haetin ukon wacka nin joopui Pica ette Acka. Sijtte paljo Häpie sielle techtin quin seke cwltin ette nechtin. Quin Rauni Ukon Naini härsky jalosti Ukoi pohjasti pärsky. Se sis annoi Ilman ja WdhenTulon."
Vuoden pisimpiä päiviä juhannusviikolla on kutsuttu pesäpäiviksi, koska aurinko on silloin "pesässä", eli sen päivittäinen kierto käy korkeimmalla kohdallaan, ikään kuin maailmanpuun oksalla. Aurinko näyttää viipyvän pesässä joitakin päiviä, kunnes auringon kaari alkaa taas laskea, ja päivät alkavat jälleen lyhetä. Myös vuoden lyhimpiä päiviä talvipäivänseisauksen aikana kutsuttiin pesäpäiviksi. Auringolla voi siis tulkita olleen kaksi pesää, joiden välillä vuodenkierto tapahtui.
Meluaminen, juopuminen ovat jo varhain kuuluneet juhannuksen viettoon. Niiden on uskottu tuottavan onnea ja karkoittavan pahoja henkiä. Erään uskomuksen mukaan mitä enemmän juhannuksena juotiin, sitä parempi tuli sadosta.
Kuulostaa jo paljon paremmalta. Tämä pesun ja jopa pakkokasteen kestävä pakana ottaa teltan kainaloon ja suuntaa vähän puita korkeammille kallioille kiipeilemään.
Jylhää Ukon juhlaa ja Akankin siinä sivussa.
1 kommentti:
Hahaaa - tuota juuri tarkoitin, kun puhuin tämän Jussin viettämisestä mieluusti pakanalliseen malliin ,D Yessh!
Lähetä kommentti