Ihmisten kanssa on käsittämättömän vaikeaa keskustella. Joskus tuntuu siltä, että vaikeneminen on todellakin kultaa. Ehkä pitäisi olla vain hiljaa ja tarkkailla neutraali Mona Lisa -hymy huulillaan muiden älyllisiksi elämänmuodoiksi itsensä laskevien touhuja. Mutta kun en voi, enkä saata. Minussa näet jyllävät kaikkien niiden vuosituhansien ajan suunsa kiinni pitäneiden ja "väärät" mielipiteensä nielleiden esi-äitieni geenit, joihon on kertynyt Olkiluodollisen verran säteilevää hatutusta.
Ajautuipa tuossa viikonloppuna keskustelu taas muodikkaasti siihen, että mihinkä sitä feminismiä tai itseasiassa ylipäätään mitään humanistisia aineita oikein tarvitaan. Itsensä "oikean tieteen" edustajiksi laskevilta pukkasi ennustettavasti jälleen kerran näitä "älykkäitä" kommentteja, että eipä tietenkään mihinkään ja että humanistit on Krusty-pellejä, luonnontiede selittää kaiken ja että naiset itse aiheuttavat kaikki ongelmansa jne. Päälle kuului tietysti nauraa öyhöttää Beavis and Butthead -naurua ja läppäillä riemastuneita viitosia. Hoh-hoijaa.
Annettakoon tässä kritiikissä sen verran köyttä, että älyllisen väittelyn sijasta oli jälleen kerran puolin ja toisin kyse enemmänkin ystävien välisestä tylsän laskuhumalaisesta jänkkäämisestä, jossa ei suinkaan tuotu neutraalilla tai rakentavalla tavalla esille erilaisia näkökulmia, vaan pyrittiin keinolla millä hyvänsä nujertamaan eri mieltä olevat. Todellisuudessa harvemmalla tähän väittelyyn osallistuneella edes oikeasti on mitään keskenään toisistaan poikkeavia mielipiteitä tasa-arvosta, oikeudenmukaisuudesta, ihmisarvosta tai etiikasta. Pitipähän vain itse kunkin valita viihteen ja jännityksen vuoksi musta tai valkoinen puolensa. Lyhesti sanottuna: silkkaa idiotismia.
Kun tuli kyse naisiin kohdistuvasta väkivallasta tai väkivallasta ylipäätäänkin, jota feministit vastustavat ja jonka vähentämiseksi naistutkijat etsivät kiivaasti vastauksia, kysäisin että kertokaapas sitten (viisaat miesgurut, kun kerran kaikkeen vastauksen tiedätte) että minkäs takia se miehen nyrkki ei pysy sen enempää maailmanlaajuisesti kuin liian monessa parisuhteessakaan taskussa, kuten sotauutiset ja naisten hakkaamistilastot osoittavat. Ensireaktiona kiivettiin melkein seinälle, että mistäs helvetistä he tietävät kun eivät hakkaa naisia. No eivät tietenkään hakkaa! Ihan kuin minä nyt viettäisin vapaaehtoisesti ja mielelläni aikaani sellaisten ihmisten kanssa jotka hakkaavat.
(Tähänhän nyt voisi tietysti vitsailla, että ai eivätkös kaikki miehet olekaan hakkaajia ja että eivät varmaan kaikki humanistitkaan sitten siinä tapauksessa ole pellejä vai mitä :) )
Sitten erään luomakunnan piikkikruunuihin lukeutuvan ajatustoiminta pääsi Suomi-viinan siivittämään vauhtiin ja hän alkoi filosofoida, että naiset tietenkin itse ovat valinneet naistenhakkaajia kumppaneikseen ja edistäneet täten väkivaltaisten miesten geenien siirtymistä eteenpäin (ihan kuin ennen aikaan olisi paljon naisen mielipiteitä kumppanin valinnassa kyselty). Filosofointi jatkui edelleen pohdintana, että itse asiassa miehet alkavat hakata naista vasta alettuaan kimppaan naisen kanssa, joten hakkaamisen alkaminen täytyy johtua 1+1 = tietenkin naisesta. Onhan nainen sitäpaitsi itse tietoisesti hankkiutunut kimppaan nyrkinheiluttajan kanssa. Eli aina on ollut näin, tulee jatkossa olemaankin ja että mitään muutosta ei ole näköpiirissä eikä tarvitse edes yrittää. Ja suluissa vielä ivallinen hymähdys, että kikkelis kokkelis, mitäs valitsitte väärin. Erityisen patologista tässä oli se, että joukon normaalisti ei-sovinisteiksi lukeutuvien miesten suusta kuului vain hyväksyvää hännystelevää hörähtelyä. Mikäpäs se joukossa tiivistyikään?
Tässä vaiheessa vastaiskunani oli huomauttaa häijyn ironisesti, että sääli kun minulla ei ollut juuri nyt olkapäällä kameraa, jolla tallentaisin tätä alempien elämänmuotojen primitiivistä kommunikointia nauhalle dokumentiksi pehmeällä äänellä kommentoiden (vrt. D. Attenborough). Olisi siinä tulevilla sukupolvilla ihmettelemistä ja säälimistä.
Suuri filosofi oli nähtävästi sitä mieltä, että ei hän oikeastaan tiedä miksi miehet hakkaavat, mutta genetiikalla kuitenkin selitetään aukottomasti kaikki. Naiset ovat hänen mukaansa täysin syypäitä siihen, että miehet hakkaavat ja hänellä ei ole tarjottavana lääkkeeksi muuta kuin ivallista voivoita. Siltikään humanisteille (tai tarkemmin sanottuna naistutkijoille) ei pidä missään nimessä sallia pienintäkään mahdollisuutta tehdä erilaiseen lähestymistapaan pohjautuvaa tieteellistä tutkimusta, jolla pyritään määrätietoisesti korjauksiin ja muutokseen.
Aika fatalistista. Tuolla logiikalla kulttuurisella evoluutiolla (hui mikä hirveä humanistinen kirosana) ei olisi mitään merkitystä ja kökkisimme kenties vieläkin tyytyväisenä puussa kuorimassa banaaneja ja nyppimässä kirppuja toisistamme - mikä ei välttämättä olisi mikään huono asia, kun katsoo millaista havokkia rotumme on maailmassa saanut aikaan.
Sain kuitenkin kylkiäisinä hakemani vastauksen siihen, että miksi humanistit ovat joidenkin mielestä pellejä, miksi naistutkimus on vaarallista roskaa sekä väärää tietoa ja että miksi naisen pitäisi sittenkin mieluiten pitää turpansa kiinni ja hinkata vain geeniensä johdattelemana vessanpyttyä. Myös Anna Politkovskajan murha vastaa tietyllä tavalla tähän samaan kysymykseen, mikäli siirrytään sukupuolikysymyksestä yleiseen vallankäytön lainalaisuuksiin:
Sotimisen, luonnontieteellisten totuuksien, teknologian ja kaupankäynnin perusteille rakennettu alistajien ja alistettujen välisestä suhteesta polttoaineensa saava ihmiskunta on luonnollinen ja ainoa hyvä olemassaolon muoto. Sitä ei parane mennä sorkkimaan, vaan se tulee hyväksyä mukisematta. Valtaa pitäviä ja heidän vääriä tekojaan EI saa kritisoida, EIKÄ väärinkäytöksiä pyrkiä vähentämään tai tutkimaan ilman että joutuu pilkanteon, väheksynnän, uhkailun, väkivallan tai pahimmassa tapauksessa murhan kohteeksi. Mitään ei saa muuttaa, koska silloin hierarkian huipulle kivunneet joutuisivat luopumaan katteettomista eduistaan. Vakavaksi väärinkäytökseksi laskettavaa touhua on myös kulttuuriseen evoluutioon puuttuminen ja sen merkityksen vahva painottaminen, kun etsitään humaanimpia vaihtoehtoja epäoikeudenmukaisille hierarkioille ja alistussuhteille. Semmoista ei kerta kaikkiaan saa tehdä. Piste.
Feminismi on pelottavaa ja tuomittavaa siksi, että se pyrkii ärsyttävästi kaivamaan esille sitä tietoa joka on aina ja ikuisesti sensuroitu sekä lakaistu maton alle. Feministit ovat yhtä vittumaisia otuksia, kuin ruumiskoirat jotka etsivät murhan uhreja maan alta tai jorpakosta. Väittelyn matalaan tasoon tympääntynyt ja kotiin nukkumaan lähtenyt Jänismies totesi myöhemmin hienosti, että on siinä vain kaiken kaikkiaan jotain todella hämärää, kun mitä tahansa tiedon hankkimiseen ja esille tuomiseen tähtäävää toimintaa kritisoidaan ja vastustetaan yhtä kovalla apinan raivolla kuin feminismiä.
Niin on muuten taatusti Politkovskajan murhassakin.
Ajautuipa tuossa viikonloppuna keskustelu taas muodikkaasti siihen, että mihinkä sitä feminismiä tai itseasiassa ylipäätään mitään humanistisia aineita oikein tarvitaan. Itsensä "oikean tieteen" edustajiksi laskevilta pukkasi ennustettavasti jälleen kerran näitä "älykkäitä" kommentteja, että eipä tietenkään mihinkään ja että humanistit on Krusty-pellejä, luonnontiede selittää kaiken ja että naiset itse aiheuttavat kaikki ongelmansa jne. Päälle kuului tietysti nauraa öyhöttää Beavis and Butthead -naurua ja läppäillä riemastuneita viitosia. Hoh-hoijaa.
Annettakoon tässä kritiikissä sen verran köyttä, että älyllisen väittelyn sijasta oli jälleen kerran puolin ja toisin kyse enemmänkin ystävien välisestä tylsän laskuhumalaisesta jänkkäämisestä, jossa ei suinkaan tuotu neutraalilla tai rakentavalla tavalla esille erilaisia näkökulmia, vaan pyrittiin keinolla millä hyvänsä nujertamaan eri mieltä olevat. Todellisuudessa harvemmalla tähän väittelyyn osallistuneella edes oikeasti on mitään keskenään toisistaan poikkeavia mielipiteitä tasa-arvosta, oikeudenmukaisuudesta, ihmisarvosta tai etiikasta. Pitipähän vain itse kunkin valita viihteen ja jännityksen vuoksi musta tai valkoinen puolensa. Lyhesti sanottuna: silkkaa idiotismia.
Kun tuli kyse naisiin kohdistuvasta väkivallasta tai väkivallasta ylipäätäänkin, jota feministit vastustavat ja jonka vähentämiseksi naistutkijat etsivät kiivaasti vastauksia, kysäisin että kertokaapas sitten (viisaat miesgurut, kun kerran kaikkeen vastauksen tiedätte) että minkäs takia se miehen nyrkki ei pysy sen enempää maailmanlaajuisesti kuin liian monessa parisuhteessakaan taskussa, kuten sotauutiset ja naisten hakkaamistilastot osoittavat. Ensireaktiona kiivettiin melkein seinälle, että mistäs helvetistä he tietävät kun eivät hakkaa naisia. No eivät tietenkään hakkaa! Ihan kuin minä nyt viettäisin vapaaehtoisesti ja mielelläni aikaani sellaisten ihmisten kanssa jotka hakkaavat.
(Tähänhän nyt voisi tietysti vitsailla, että ai eivätkös kaikki miehet olekaan hakkaajia ja että eivät varmaan kaikki humanistitkaan sitten siinä tapauksessa ole pellejä vai mitä :) )
Sitten erään luomakunnan piikkikruunuihin lukeutuvan ajatustoiminta pääsi Suomi-viinan siivittämään vauhtiin ja hän alkoi filosofoida, että naiset tietenkin itse ovat valinneet naistenhakkaajia kumppaneikseen ja edistäneet täten väkivaltaisten miesten geenien siirtymistä eteenpäin (ihan kuin ennen aikaan olisi paljon naisen mielipiteitä kumppanin valinnassa kyselty). Filosofointi jatkui edelleen pohdintana, että itse asiassa miehet alkavat hakata naista vasta alettuaan kimppaan naisen kanssa, joten hakkaamisen alkaminen täytyy johtua 1+1 = tietenkin naisesta. Onhan nainen sitäpaitsi itse tietoisesti hankkiutunut kimppaan nyrkinheiluttajan kanssa. Eli aina on ollut näin, tulee jatkossa olemaankin ja että mitään muutosta ei ole näköpiirissä eikä tarvitse edes yrittää. Ja suluissa vielä ivallinen hymähdys, että kikkelis kokkelis, mitäs valitsitte väärin. Erityisen patologista tässä oli se, että joukon normaalisti ei-sovinisteiksi lukeutuvien miesten suusta kuului vain hyväksyvää hännystelevää hörähtelyä. Mikäpäs se joukossa tiivistyikään?
Tässä vaiheessa vastaiskunani oli huomauttaa häijyn ironisesti, että sääli kun minulla ei ollut juuri nyt olkapäällä kameraa, jolla tallentaisin tätä alempien elämänmuotojen primitiivistä kommunikointia nauhalle dokumentiksi pehmeällä äänellä kommentoiden (vrt. D. Attenborough). Olisi siinä tulevilla sukupolvilla ihmettelemistä ja säälimistä.
Suuri filosofi oli nähtävästi sitä mieltä, että ei hän oikeastaan tiedä miksi miehet hakkaavat, mutta genetiikalla kuitenkin selitetään aukottomasti kaikki. Naiset ovat hänen mukaansa täysin syypäitä siihen, että miehet hakkaavat ja hänellä ei ole tarjottavana lääkkeeksi muuta kuin ivallista voivoita. Siltikään humanisteille (tai tarkemmin sanottuna naistutkijoille) ei pidä missään nimessä sallia pienintäkään mahdollisuutta tehdä erilaiseen lähestymistapaan pohjautuvaa tieteellistä tutkimusta, jolla pyritään määrätietoisesti korjauksiin ja muutokseen.
Aika fatalistista. Tuolla logiikalla kulttuurisella evoluutiolla (hui mikä hirveä humanistinen kirosana) ei olisi mitään merkitystä ja kökkisimme kenties vieläkin tyytyväisenä puussa kuorimassa banaaneja ja nyppimässä kirppuja toisistamme - mikä ei välttämättä olisi mikään huono asia, kun katsoo millaista havokkia rotumme on maailmassa saanut aikaan.
Sain kuitenkin kylkiäisinä hakemani vastauksen siihen, että miksi humanistit ovat joidenkin mielestä pellejä, miksi naistutkimus on vaarallista roskaa sekä väärää tietoa ja että miksi naisen pitäisi sittenkin mieluiten pitää turpansa kiinni ja hinkata vain geeniensä johdattelemana vessanpyttyä. Myös Anna Politkovskajan murha vastaa tietyllä tavalla tähän samaan kysymykseen, mikäli siirrytään sukupuolikysymyksestä yleiseen vallankäytön lainalaisuuksiin:
Sotimisen, luonnontieteellisten totuuksien, teknologian ja kaupankäynnin perusteille rakennettu alistajien ja alistettujen välisestä suhteesta polttoaineensa saava ihmiskunta on luonnollinen ja ainoa hyvä olemassaolon muoto. Sitä ei parane mennä sorkkimaan, vaan se tulee hyväksyä mukisematta. Valtaa pitäviä ja heidän vääriä tekojaan EI saa kritisoida, EIKÄ väärinkäytöksiä pyrkiä vähentämään tai tutkimaan ilman että joutuu pilkanteon, väheksynnän, uhkailun, väkivallan tai pahimmassa tapauksessa murhan kohteeksi. Mitään ei saa muuttaa, koska silloin hierarkian huipulle kivunneet joutuisivat luopumaan katteettomista eduistaan. Vakavaksi väärinkäytökseksi laskettavaa touhua on myös kulttuuriseen evoluutioon puuttuminen ja sen merkityksen vahva painottaminen, kun etsitään humaanimpia vaihtoehtoja epäoikeudenmukaisille hierarkioille ja alistussuhteille. Semmoista ei kerta kaikkiaan saa tehdä. Piste.
Feminismi on pelottavaa ja tuomittavaa siksi, että se pyrkii ärsyttävästi kaivamaan esille sitä tietoa joka on aina ja ikuisesti sensuroitu sekä lakaistu maton alle. Feministit ovat yhtä vittumaisia otuksia, kuin ruumiskoirat jotka etsivät murhan uhreja maan alta tai jorpakosta. Väittelyn matalaan tasoon tympääntynyt ja kotiin nukkumaan lähtenyt Jänismies totesi myöhemmin hienosti, että on siinä vain kaiken kaikkiaan jotain todella hämärää, kun mitä tahansa tiedon hankkimiseen ja esille tuomiseen tähtäävää toimintaa kritisoidaan ja vastustetaan yhtä kovalla apinan raivolla kuin feminismiä.
Niin on muuten taatusti Politkovskajan murhassakin.
4 kommenttia:
Kiitos puolestaan sinulle upeasta kirjasta, jonka kävin ostamassa omaksi kun kirjaston varausjono oli kilometrin pituinen. Minun pitäisi varmaan laittaa Selibaattipäiväkirjat varmuuden vuoksi useimpien tekstieni lähdeluetteloon, kun minusta tuntuu että se on aktivoinut minut kirjoittamaan juuri niistä aiheista, joista olen halunnut ärähtää, mutta en ole vain osannut :) Varmaan tulee lainattua ilmaisuja kirjastasi huomaamattakin.
Jos esitän kysymyksen, että miksi niin monen ihmisen (tilastollisesti useimmiten miehen) nyrkki osuu viattomaan tai tarttuu aseeseen ja jatkan kysymyksellä miksi nyrkin heilumisen syitä ei saisi ihmetellä tai tutkia, kritisoida ja pyrkiä vähentämään, en katsoakseni aja yhtään ainutta nyrkkiä heiluttamatonta miestä nurkkaan. Sehän olisi yhtä absurdia kuin se, että jos haluaisin pohtia mielenterveysongelmia sairastavien ihmisten sairauden syytä ja etsiä siihen parannuskeinoja ja joku suuttuisi minulle väittäen, että se on terveiden nurkkaan ajamista ja syyllistämistä.
Mielipide-erojen takia nyrkkiin turvautuminen ei ole millään tavalla puolusteltavaa. Vasta siinä vaiheessa, jos joku rikkoo fyysisen koskemattomuuden rajan, katson itsepuolustuksen oikeutetuksi.
Yhteenvetona sukupuolten kanssakäymisestä voisin väittää, että mitä suurempi alistussuhde ihmisten välillä on, sen onnettomempia ihmiset ovat olipa alistettu tai alistaja sitten mies tai nainen.
Olen itse hyvin tyytyväinen siihen, ettei minun tarvitse käyttäytyä vastoin luontoani tai taipumuksiani vain siksi että satun kuulumaan naissukupuoleen, koska tiedostan ihmisten patologisen taipumuksen pyrkiä järjestäytymään hierarkisesti ja vastustan sitä aktiivisesti.
Itseinhoni olisi todennäköisesti suunnaton, mikäli en kyseenalaistaisi, kapinoisi ja huutaisi ilmoille juttuja jotka mielestäni ovat pielessä. Mikä muu muka saisi jotkut toisetkin ihmiset havahtumaan sen pohtimiseen, että pitääkö joitakin asioita sietää maailman tappiin asti vain siksi että ne ovat aikaisemminkin olleet niin.
Toisaalta feminismiin kohdistunutta kritiikkiä voi aina miettiä myös siltä kantilta, että miten paljon maailmassa kritisoidaan pasifisteja, luonnonsuojelijoita, kulutuskriitikoita, rasisminvastustajia tai seksuaalisen tasa-arvon kannattajiakin. Vääristymien korjaamiseen pyrkivät saavat aina paskaa niskaansa.
Lähetä kommentti