Samperin saksalaiset! Tämä se vielä puuttuikin, että jään koukkuun valkosipuleihin! Olen kyllä aina tykännyt paljon valkosipuleista, mutta en ole ihan varma onko niitä terveellistä syödä purkkitolkulla. Onneksi en asu enää kotona. Isäpuoleni sai kauheita raivareita, kun yrttinoitaäitini kanssa kasvatimme ja söimme valkosipuleita suurena herkkuna ja haisimme sitten kilpaa kuin sipulitehdas. Mitä enemmän isäpuoli äksysi, sitä enemmän silppusin kiusallani sipulia ruisleivälleni. Kiusa se on pienikin kiusa diktaattorin valtakunnassa.
Saksalainen herkkuspesialistiyritys Hörrlein valmistaa valkosipulinkynsiä, jotka on marinoitu chili - sinapinsiemen - auringonkukkaöljyliemeen. Ne veivät kieleni mennessään heti ensimaistamalla. Ihanan äkeitä ja tulisia, pulleita ja rapsakoita kynsiä! Snjam! Minusta tuntuu siltä, että voisin elää niillä. Miten ne voivatkin olla noin hyviä? Lisätäänköhän mausteliemeen jotain addiktoivaa huumetta? Jonkun on syytä asentaa pian jääkaappiin lukko ja hankkia minulle porttikielto Hörrleinejä myyviin kauppoihin. Näen jo itseni linnoittautuneena valkosipulinkynsipurkkeja täynnä olevaan pimeään kellariin, jossa silmät kiiluen kaivan purkista kynnen toisensa jälkeen ja mutisen käheällä äänellä "my precious!"
Ei siinä muuten mitään, mutta kun epäilen olevani jonkinmoinen tuoksuhaitta niille ihmispoloille jotka eivät voi sietää valkosipulin lemua. Hassua kyllä, minä itse pidän tavattomasti valkosipulilta "haisevista" ihmisistä ja sellaiseen törmätessäni minun alkaa yleensä tehdä valtavasti mieli pizzaa. Eilen mattopainiessani ja rönöttäessäni parini päällä mietin, että mahtaakohan hän kuolla siellä alla tuoksuuni. Minusta nimittäin tuntuu, että hikoilen valkosipulihikeä, kun viikonloppuna Hörrleinherkkujen napostelu meni överiksi. Valkosipulihan tunnetusti aktivoi hikoilua. Itse en tietysti dunkkikseni tasoa voi arvioida, kun jokainen soluni lienee allisiinissä marinoitu.
Toisaalta, joudunhan minäkin kärsimään ajattelemattomien tupakoijien ja parfyymissa kylpevien ihmisten lemahduksista, joten eiköhän puntit menne tasan. Eivätkähän ainakaan vampyyrit pääse kiusaamaan minua. Toivottavasti kynsilaukka tepsii henkisiinkin verenimijöihin.
Saksalainen herkkuspesialistiyritys Hörrlein valmistaa valkosipulinkynsiä, jotka on marinoitu chili - sinapinsiemen - auringonkukkaöljyliemeen. Ne veivät kieleni mennessään heti ensimaistamalla. Ihanan äkeitä ja tulisia, pulleita ja rapsakoita kynsiä! Snjam! Minusta tuntuu siltä, että voisin elää niillä. Miten ne voivatkin olla noin hyviä? Lisätäänköhän mausteliemeen jotain addiktoivaa huumetta? Jonkun on syytä asentaa pian jääkaappiin lukko ja hankkia minulle porttikielto Hörrleinejä myyviin kauppoihin. Näen jo itseni linnoittautuneena valkosipulinkynsipurkkeja täynnä olevaan pimeään kellariin, jossa silmät kiiluen kaivan purkista kynnen toisensa jälkeen ja mutisen käheällä äänellä "my precious!"
Ei siinä muuten mitään, mutta kun epäilen olevani jonkinmoinen tuoksuhaitta niille ihmispoloille jotka eivät voi sietää valkosipulin lemua. Hassua kyllä, minä itse pidän tavattomasti valkosipulilta "haisevista" ihmisistä ja sellaiseen törmätessäni minun alkaa yleensä tehdä valtavasti mieli pizzaa. Eilen mattopainiessani ja rönöttäessäni parini päällä mietin, että mahtaakohan hän kuolla siellä alla tuoksuuni. Minusta nimittäin tuntuu, että hikoilen valkosipulihikeä, kun viikonloppuna Hörrleinherkkujen napostelu meni överiksi. Valkosipulihan tunnetusti aktivoi hikoilua. Itse en tietysti dunkkikseni tasoa voi arvioida, kun jokainen soluni lienee allisiinissä marinoitu.
Toisaalta, joudunhan minäkin kärsimään ajattelemattomien tupakoijien ja parfyymissa kylpevien ihmisten lemahduksista, joten eiköhän puntit menne tasan. Eivätkähän ainakaan vampyyrit pääse kiusaamaan minua. Toivottavasti kynsilaukka tepsii henkisiinkin verenimijöihin.
