Cait Sidhe - Baskervillen kissa

Kissamyyteistä suuresti kiinnostuneena ihmisenä, minua hytkähdytti STT:n 23.3.05 julkaisema pikku-uutinen "Baskervillen kissasta". Siinä kerrottiin lontoolaismiehestä, joka oli illalla kissitellyt (tai englantilaisittaan, tietysti pussytellut) omaa kissaansa kotiin ulko-ovellaan. Jalkaa söpösti puskevan pikku kisun sijasta hän sai pimeydestä kimppuunsa suurehkon koiran kokoisen, mustan kissaeläimen. Mies sai hyökkäyksessä naarmuja ja pelästyi pahoin. Poliisi hälytettiin pedon perään. Siitä ei kuitenkaan sen koommin nähty karvan hahtuvaa.

Tämä uutinen tuli uudelleen mieleeni, kun osuin internetissä mielenkiintoisen tarinasikermän jäljille. Englannissa, Skotlannissa ja Irlannissa kansanperinteessä esiintyy yliluonnollisia ominaisuuksia omaava suuri kissa. Tästä kissaolennosta käytetään nimityksiä Cait Sidhe (Irlanti), Cait Sith (Skotlanti) tai Grimalkin ja siihen liittyy mielenkiintoisia uskomuksia. Cait Sidhen kerrotaan olevan joko keiju tai noita, joka pystyy muuttumaan kissan hahmoon yhdeksän kertaa, joista viimeisellä kerralla muodonmuutos jää pysyväksi. Irlantilaisissa aarretarinoissa kalleuksia vartioivan lohikäärmeen pestiä saattoikin uljaan ritarin yllätykseksi hoidella häijyluontoinen kissa. Kissoilla kerrottiin olevan oma kuninkaansakin, "Cat King" joka saattoi komentaa muita kissoja, kuin armeijaa, käymään taisteluun vihollisia vastaan.

Samoilla alueilla kerrotaan myös lukuisia "tositarinoita" mystisistä kissapedoista, jotka tappavat karjaa ja käyvät jopa ihmisten kimppuun. Kooltaan niiden kerrotaan olevan isohkon koiran kokoisia, lihaksikkaita ja vahvaleukaisia. Väriltään ne ovat yleensä mustia lukuun ottamatta rinnan valkoista laikkua ja käytökseltään erittäin aggressiivisia. Erään, mielestäni aika ilmeikkään määritelmän mukaan ne ovat kuin "kissamaailman haikaloja".

Skotit ovat ainakin tarinoiden mukaan hyvinkin ansainneet muutaman kimppuunsa hyökkäävän kissan, sillä he harjoittivat törkeän julmaa ennustamismenetelmää nimeltä Taghgairm. Siinä elävä kissa laitettiin nuotioon ja sitten syljettiin sen päälle, esittäen samalla mieltä askarruttavia kysymyksiä. Tämä tehtiin olettaen, että muut kissat tulevat pelastamaan kidutettavaa lajitoveriaan ja antavat sen pelastaakseen vastauksen mihin tahansa kysymykseen.

Kissat olivat toisaalta kunnioitettuja heimojen toteemieläimiä. Skotlannin Sutherlandin piirikunta on gaelinkieliseltä nimeltään Cataibh, joka tarkoittaa kissaihmisten maata. Alueeseen kuuluvan Caithnessin nimen arvellaan myös etymologialtaan viittaavan Kissojen (Catti) klaaniin tai kissaihmisiin. Irlantilaisissa tarinoissa puolestaan tunnetaan Fionn-klaania vastaan taistellut "kissapäiden" heimo, jotka olivat todennäköisesti kissannahkoja päähineinään käyttäneitä sotureita.

Brittiläinen kissapeto ei kuitenkaan pohjaudu pelkkiin taruihin, vaikka sen pelottavia ominaisuuksia onkin liioiteltu. Metsästäjät ovat ampuneet 80-luvulla Skotlannissa joitakin ulkonäöltään erikoisia, isokokoisia villejä kissoja. Näille on annettu tieteelliseksi lajimääritykseksi Skotlantilaisen villikissan ja kotikissan risteytys. Näitä hybridejä kutsutaan nimellä "Kellas Cat". Tällainen vähemmän siliteltävän näköinen, irvistelevä petokissa on täytettynä näytillä ainakin Elginin museossa, Morayshiressä.