Kissantappaja

Kärköläläinen viisikymppinen mies ampui naapurinsa kissan pienoiskiväärillä, koska kissa oli raapaissut häntä ja miestä omien sanojensa mukaan harmitti raapaisusta mahdollisesti koituva tulehdus. Lahden käräjäoikeus langetti miehelle sakkoa 30 euroa, koska syytetyn miehen mukaan kissan henki ei ollut enemmän arvoinen. Omistaja itse oli toki vaatinut kissansa hengestä 400 euroa, mutta eihän eläin VOI olla niin arvokas.

Sakkojakaan mies ei saanut teostaan kuin 350 euroa ja sekin "haitanteosta". Ei järjettömästä taposta.

No jospas minä menisin ja ampuisin tuon samaisen kusipäisen ukon ja sanoisin oikeudessa, että minun mielestäni hänen henkensä ei ollut edes punaisen puupennin veroinen ja minua harmitti vietävästi se, että hän oli tappanut tuon kissan. Maksaisinko minä sen jälkeen sakkoa puolikkaan punaisen puupennin ja asia olisi sillä käsitelty?

Kissanpuutostauti

Minulla on ikävä kissojani. Minulla on ikävä mitä tahansa kissaa. Minulla on ihan hirveä kissanpuutostauti, joka aiheuttaa jonkinlaisen hiekanmuruna hiertävän kaiherruksen ja kaipauksen harva se päivä.

Ei kissaihminen ole kokonainen ihminen, jos sillä ei ole kissaa. Kissattomuus on ihan selkeästi palanen pois minun mielenrauhastani ja onnellisuudestani. Se stressaa minua. Tulen varmaan ennen pitkää kipeäksi kaikessa tässä kissattomuudessani. Hiukset lähtee ja hampaat putoaa kis-vitamiinin puutteessa. Ei auta vino pino kissakirjoja yöpöydällä, kun ei ole purisijaa rinnan päällä lämmittämässä. Kadehdin vain silmittömästi kirjojen kirjoittajia ja heidän mukavia kissamuistojaan.

Pientä lohtua tuovat ulkona vapaana liikkuvat kissat, joista jotkut tulevat kutsuessani paijattavakseni. Jotkut taas ovat niin viisaita ja varovaisia, että eivät tule. Vieraisiin ihmisiin ei pitäisikään yhdenkään täysjärkisen kissan luottaa. Aika surullista on muuten se, että kissojen pitäminen vapaana on täällä ihan yleistä ja hyväksyttyä. Luin lehdestä artikkelin, jossa mainittiin kissoja jäävän tällä paljon autojen alle. Ei se mikään ihme olekaan, kun lähes kaikkien täkäläisten perseiden alla pitää koko ajan olla auto ja sillä sitten ajetaan enemmän ja vähemmän huolettomasti elävien olentojen (oravat, murmelit, chipparit, skunkit, kissat, kauriit) yli.

Minulla on kaksi vakilohtukissaa, joiden sijainnin tiedän ja joita käyn säännöllisesti moikkaamassa. Yksi suloinen calico Cascadilla Creekin lähellä ilahduttaa minua treenimatkoillani ja toinen Lokkikissan näköinen pikku mirrineiti tulee yhdestä kissityksestä puskemaan minua naapurimme kuistilta. Olisi kaksi muutakin: raihnainen musta kissaneiti Samantha, jota kävin paijaamassa Pleasant Streetilla asuessani ja hänen pulska hellyydenkipeä kaverinsa Taz (kuulema Ithacan hellyydenkipein kissa), mutta nykyisin tulee harvemmin käveltyä siellä päin.

Käyn jopa katselemassa mirrejä toisten blogeissa (tämäpäs vasta kaksimielinen lause) ja olen kade.

Ei ole yhdenyhtä kissankarvaa kahvimukissakaan aamuisin. Muutama tosin on lahkeessa päästyäni tänään paijaamaan peräti kahta kävelymatkallani vastaan sattunutta kisulaista. Jänismieskin hämmästeli, että hänen Suomesta lähdön jälkeen monesti pestyyn juhlapaitaansa on jostain avaruuden aukosta leijaillut samaa tavaraa.

Paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen kissit tuijottavat vetoavasti lehtimainoksista ja joudun paaduttamaan sydämeni, etten menisi heti paikalla tarjoutumaan sinne kissanadoptoijaksi.

Sigh. On tämäkin vaan diasporaa.

Kissa kulje kanssani

Äkkireuhtomisella alkaneet ja heittelyyn keskittyneet treenit jättivät elimistön sen verran terävän adrenaliinipiikin, ettei tullut uni silmään vielä puolilta öinkään. Siispä kiskoin harkitun ylilämpimät talvikuteet niskaan ja pistin Mörkö-pedon valjaisiin. Luikimme mustan örrimöykyn kanssa hiljaiseen yöhön ihastelemaan kalmankalpeaa täysikuuta ja sen yli purjehtivia pilviä.

Oli hiljaista, tuuletonta ja hiukan kalseaa. Sopivan goottihenkinen keli minun mieleeni. Maiseman sinisen, harmaan, mustan sekä kuun hyytävän valkoisen kontrasti kotien lämpimästi tuikkiviin valoihin, kihelmöi minua jännittävästi sisältäpäin. Minulla on pimeydestä valoon katsomiseen jonkinlainen fetissi, lienenkö ollut yöperhonen edellisessä elämässäni. Tosin vielä jännemmältä ulkopuolella pimeydessä oleminen tuntuu silloin, kun on säkkipimeää ja lunta ja kävelee öisessä metsässä tähyillen kaukana näkyviä asutuksen valopilkkuja tai laavun nuotion loimotusta.

Minä ja Mörkö olimme varjoja yössä. Hiljaa tassuttelevia hiiviskelijöitä, jotka lymyilivät pensaiden halki matalassa kyyryssä. Kylmä tomuisen harmaa kaupunki betoniluomet suljettuina. Kissa edellä ja minä perässä asfaltilta aidanviertä oikopolulle. Kuolleet lehdet rahisivat hiljaa askeltemme alla ja hengitys huurusi kevyesti.

Kadehdin kissakumppanini hajuaistia, joka näytti lukevan lehdenraatojen, heinien, risujen ja kivien joukosta mitä mielenkiintoisimpia viestejä. Mörön jalokivien lailla välkähtelevät silmät seurasivat apposen ammollaan ympäristöä ja notkea ruumis oli jännittynyt matalaksi, valmiiksi sinkoamaan pakoon pienimmästäkin risahduksesta tai äkkiliikkeestä.

Hiljaisuus ja liikkumattomuus olivat kuin viileää balsamia. Katulamppujen valoissa tuntui hento lähtemisen blues. Tämän kaiken minä tunnen niin hyvin ja olen ottamassa pitkän askeleen poispäin. Tuntuuko yö siellä jossain samalta vai erilaiselta? Tuoksuuko uusi kaupunki hyvältä vai pahalta ja kuinka pian sen hajuun tottuu? Pysyvätkö ihmiset arkiöisin yhtä kiltisti sisällä kuin täällä, että saan kävellä hiljaisuudessa ja nautiskella yksin maailmassa -illuusiostani. Vai ovatko muut yökulkijat siellä luonteeltaan sellaisia, että yölenkille pitää lähteä kynnet teroitettuna?

Yö on minun lempiaikaani. Kaupungeista ja paikoista muistan parhaiten sen, miltä ne ovat yöllä tuntuneet. Moskovan yö oli pelottavalla tavalla ihana, Pietarin yö oli kummallisen ihmistyhjä ja surullinen, etenkin sen kerran jälkeen kun kuljimme kauhistuneina auton alle jääneen, tiellä verilammikossa makaavan hurstilla peitetyn ihmisen ohi. Ateenan yö oli läkähdyttävän ouzonhuuruinen ja notkui ehdotuksiaan huutelevia nuorukaisia. Pariisin yössä satoi ja lahkeeni kastuivat, jossain soi myös haitari(?) ja kadulla itsensäpaljastelija runkkaili lämpimikseen. Lapin yössä silmäripset kärähtivät nuotiolla lettuja paistaessa. Mont Blancin yössä kaupungit olivat tähtiä alhaalla laaksoissa ja tähdet kaupunkeja taivaankannella. Joissakin kaupungeissa vastaan on tassuttanut kissoja, joita on täytynyt tervehtiä. Itävallan hämyisessä kesäyössä sain kintereilleni kissaseuralaisen joka olisi tahtonut seurata minua leiriin asti.

Kissa kulje minun kanssani yössä, jota niin rakastan kuin olisin siitä syntynyt.

When human folk put out the light
And think they've made it dark as night,
A pussycat sees every bit
As well as when the lights are lit.

When human folk have gone upstairs
And shed their skins and said their prayers,
And there is no one to annoy,
Then Pussy may her life enjoy.

No human hands to pinch or slap,
Or rub her fur against the nap,
Or throw cold water from a pail,
Or make a handle of her tail.

And so you will not seek it wrong,
When she can play the whole night long,
With no one to disturb her play,
That pussy goes to bed by day.

~ Oliver Herford ~

Kuva: Robin Paris: Ian´s Night

Kopi Luwak - Maailman kallein kahvi

Äidille syntymäpäivälahjaa etsiskellessäni löysin jo itse aiemmin lukemani Stewart Lee Allenin kirjan Paholaisen juoma. Senpä sitten lähetin paketissa ja pääsin kuukautta myöhemmin kuulemaan mitä mieltä äiti oli lahjasta ollut.

Kirja oli saajansa mielestä mainio, kahvikissuus kun kulkee meillä suvussa. Äiti oli riemastunut ja kauhistunut kunnolla kirjan esittelemästä maailman kalleimmasta kahvista Kopi Luwakista. Oli meinanneet kuulema kahvit jäädä siltä päivältä juomatta, kun äiti oli pohtinut epäuskoisena tämän merkillisen juoman merkillistä valmistusprosessia.

Kopi tarkoittaa indonesian kielellä kahvia ja Luwak sivettikissaa. Kopi Luwak valmistuu siten, että sivettikissa syö ensin normaaliin ravintoonsa kuuluvia punaisia kahvinmarjoja. Kahvin pavut kulkeutuvat sivettikissan ruuansulatuselimistön läpi ja poistuvat luonnollista tietä ulos. Paikalliset sitten keräilevät sivettikissan kikkareita ja noukkivat pavut niistä talteen. Pavut myydään kahvinvalmistajille.

Sivettikissan suoliston läpi kulkeutuminen ja entsyymien aiheuttama käyminen lisäävät papuihin mielenkiintoisen aromin. Siinä kerrotaan olevan vivahteita suklaasta tai karamellista. Joidenkin mukaan maku on eksoottinen, ummehtunut ja multamainen. Joka tapauksessa makua arvostetaan niin paljon, että tämän kahvin pavuista maksetaan maailmassa kallein kilohinta.

Äiti ei olisi äiti, ellei hän olisi ruvennut huumorimielellä pohdiskelemaan että harmi kun tuli annettua itse kasvatettu kahvipensas pois. -Olisihan heillä toki vanha Mikko-kissakin auttamassa mielenkiintoisten kahvikokeilujen suhteen. Naapuri totesi, että hän sitten tietää kieltäytyä kahvikutsusta siinä vaiheessa kun näkee, että Mikon maha on kuralla. :)

KOPI LUWAK

Pesunkestävä Mörkö

Kissoillako ei ole muka huumorintajua. Olen asiasta hieman eri mieltä.

Jänismies leikitti illalla Mörköä alunperin bambukasvin tukipuuksi tarkoitettuun keppiin sidotulla hiirilelulla. Vanha herra innostui leikistä poikkeuksellisen paljon, vaani, vikuroi ja ryntäili lelun kimppuun sellaisella apinan raivolla että lattian villakoirat lentelivät. Osansa intoon lienee ollut leluun hierotulla kissanmintulla, joka vaikuttaa Mörköön rähinäviinan tavoin.

Sitten tuli oikein supervaaninta: viikset tärisivät ja takamus heilui, kun Mörkö tähtäsi Jänismiehen houkuttelevasti rapistamaan leluun kuin zen-ampuja. Sitten se singahti hurjaa vauhtia liikkeelle ja iski kohteeseen kuin ohjus. Mutta lelun sijaan Mörkö purikin Jänismiestä suoraan karvaiseen ukkovarpaaseen. Jänismieheltä pääsi paha poru, mutta hän ei voinut olla yhtä aikaa nauramatta vääränä absurdille hyökkäykselle.

Seurasin kuinka Mörkö meni tämän jälkeen sängyn alle tarkkailemaan tilannetta ja nauramaan kissannaurua, että siinähän luulit hänen menevän lankaan. Kissan naamalla oli selvästi onnistuneen kepposen tehneen kujeilijan ilme.

Kissabussi 猫バス Nekobasu

Taannoin näkemässäni, Hayao Miyazakin animepiirretyssä Naapurini Totoro on aivan ihana mielikuvitusolento, Kissabussi. Hahmossa on jotain hyvin kiehtovaa liittyen kohtumaiseen lämpöön, ajattomaan onnellisuuteen sekä villiin unelmaan mahdollisuudesta kulkea turvallisesti maiden ja mantujen halki.

Kissabussi on valtava, raidalinen irvikissaa muistuttava otus jolla on monta toukkamaista jalkaa ja jonka kyljestä aukeaa ovi karvoilla kuorrutettuun ja upottavan pehmeään matkustajatilaan. Kissabussilla on etu- ja takavaloina punaisina loistavat hiiret ja pimeän tullen kissan suuret silmät hehkuvat ja lakaisevat valonheittäjien tavoin maisemaa. Kissabussi on sukupuoleltaan kolli. Kissabussin hymy ulottuu korvasta korvaan niin kuin Irvikissallakin ja sillä on samanlainen taito ilmiintyä ja kadota tahtonsa mukaan.

Kissabussi on metsänhenkien, esimerkiksi tarinan keskushahmon Totoron absurdi kulkuväline, joka pystyy loikkimaan peltojen, järvien ja kukkuloiden yli yhdessä hujauksessa niin että riisipelto vain huojuu sen synnyttämässä tuulenpyörteessä. Se ottaa kyytiinsä myös pienet tytöt jotka ovat ystävystyneet Totoron kanssa ja vie nämä katsomaan sairaalassa olevaa äitiään. Elokuvassa on hieno kohtaus, jossa kissabussi ja tytöt piileskelevät sairaalan edustalla kasvavan puun oksistossa.

Totoron lisäksi Kissabussi esiintyy Ghiblin museossa esitettävässä lyhytfilmissä Mei to Konekobasu, eli Mei ja Kissanpentubussi. Siinä tavataan Kissabussin poikanen Konekobasu ja useita muita kissan muotoisia kuljetusvälineitä, kuten Kissajuna.

Hellyttävän hullua. Jos joku lanseeraa kissabussisohvan taidan olla sitä ensimmäisenä jonottamassa.

Lähde: Wipedia / Catbus
Kissabussin ja Kissanpentubussin kuvia

Noidan musta kissa

Noidat ovat kansanperinteessä esiintyviä tietäjiä, magian ja kansanparantamisen harjoittajia, jotka pakanauskonnot kansan keskuudesta kitkemään pyrkivä kristillinen traditio leimasi pahoiksi ja pahantahtoisiksi.

Noidilla oletettiin perinteisesti olevan seuranaan eläinhahmoinen apuri. Noitien uskottiin myös voivan muuntautua itse eläimiksi. Useissa kuvauksissa apuri tai muodonmuutoshahmo on musta kissa. Äänettömästi liikkuvan ja pimeään sulautuvan eläimen ajateltiin olevan mitä luontaisin hahmo noidalle, joka liikkui öisin salaisilla retkillään. Kansanperinteessä esiintyy useita tarinoita, joissa kyläläiset vahingoittavat mustaa kissaa, mutta kissan vammat ilmaantuvatkin johonkin kylässä asuvaan naiseen.

Mustien kissojen väitettiin olevan kristittyjen arkkivihollisen, paholaisen liittolaisia tai jopa itse paholaisia. Pääasiallisesti tämän vuoksi niiden näkemisen uskottiin tuottavan huonoa onnea tai olevan enne jostain onnettomuudesta. Mustia kissoja tapettiin ja kidutettiin näiden uskomusten nojalla. Noitaoikeudenkäynneissä mustan kissan omistaminen oli raskauttava asianhaara ja lemmikit saatettiin polttaa noidaksi väitetyn omistajansa kanssa roviolla.

Musta kissa esiintyy kuvataiteessa usein noidan takana luudalla ratsastaen tai noitakeitoksiaan hämmentelevän koukkuleukaisen ja syylänenäisen vanhan naisen jaloissa kiehnäten. Luudan varrella keikkuvaan kahvipannuun liittyy niin ikään mielenkiintoista symboliikka: kahviahan pidettiin alun perin synnillisenä paholaisen juomana.

Kissojen ja noitien toisiinsa yhdistämiseen liittyy mielenkiintoinen kreikkalainen taru josta löytyy valitettavan vähän tietoa. Tämän klassisen tarun mukaan pimeisiin voimiin, noituuteen ja magiaan yhdistetty kreikkalainen jumalatar Hecate muutti Galenthias -nimisen neidon kissaksi. Galenthiaksesta tuli Hecaten kultin korkea-arvoinen papitar.

Wicca-uskonnon harjoittajat omaksuivat mustan kissan symbolikseen 1930-luvulla. Noituutta harjoittavat ovat traditioon tietoisesti nojaten pitäneet ja pitävät edelleenkin mielellään mustia kissoja lemmikkeinään.

Unikissat

Univelkaista ihmistä ei voi kadettaa mikään niin paljon, kuin unelias kehräävä kissa, joka jää nukkumaan lämmittämääsi vuoteenkohtaan, kun itse lähdet rahjustamaan töihin. No ehkä kuitenkin vielä enemmän se, jos kissa ja oma kumppani jäävät nukkumaan suloisesti vierekkäin [kehräten] kun itse puet kiroten päällesi edellisaamusta jo valmiiksi savisia kurahousuja ja sadetakkia. Pistää melkein putoamaan polvilleen, kun näkee raukeasti itseään venyttävän ja silmiään selvästi hymyillen siristelevän kissan mielihyvän siitä että lämpöiseen peittoon kääritty uni jatkuu vielä ja pitkään. Ja se suloinen värinä, kun käy pussaamassa nukkuvaa miestä, -sen vetovoiman rinnalla mustan aukon imuteho ei tunnu missään.

Kissat ovat evoluutiossa selvästi ihmistä pidemmällä: he ovat monesti niin rakastettuja että joku tyydyttää heidän tarpeensa ilman että heidän tarvitsee laittaa rikkaa ristiin. Silti harvemmalle juolahtaa mieleen haukkua kissoja loisiksi ja inhota niitä niiden laiskuuden takia. Harras pyyntö karman laille: Seuraavassa elämässä haluaisin kovin mielelläni syntyä kissaksi.

Kissoille ihmiset ovat mitä mukavimpia makuualustoja. Meidän sylikissaksi maagisesti muuttunut Mörkömme jaksaa huvittaa minua suunnattomasti tarpoessaan päälleni kun makaan sohvalla. Pienen hurinan säestämän leipomisen jälkeen Mörkö kieräyttää itsensä kerälle ja asettuu makaamaan ki-pisteeni eli jotakuinkin napani päälle. Hetken päästä Mörkö rentoutuu pitkäksi ja alkaa valua minua pitkin kuin sulava lakritsijäätelö. Se on niin hellyttävää. Sama juttu öisin. Kun nukun itselleni mieluisessa nato-asennossa siten että jalkani muodostavat kolmiomaisen "pesän" on siellä kehräävä Mörkökissa pesimässä alta aikayksikön. Lokkikissa taas arvostaa luolassa tai teltassa, eli peiton alla nukkumista. Harvinaisia päivänokosia ottaessani voin saada Lokkikissan huristamaan kylkeeni peiton alle. Jos vieressään nukkuvaa kissaa sitten sattuu silittämään kesken unien, hän yleensä ojentaa tassunsa oooikein pitkiksi ja koskettaa hellästi takaisin.

Kissat ovat mestarinukkujia ja ne todella tietävät, kuinka nukkumisesta otetaan kaikki irti. Riippuen kissan iästä, aktiviteettimahdollisuuksista ja luonteesta, kissat nukkuvat 13-16 tuntia päivässä, eli kaksin- tai kolminkertaisesti keskivertoihmiseen verrattuna. Tästä paremmaksi pistävät vain opossumit, lepakot ja laiskiaiset. Miksi, oi miksi minä synnyin ihmiseksi. Byäääh!

Nukkuminen on kerta kaikkiaan ihanaa, mutta se näyttäisi olevan ainakin ihmisten kohdalla uhkaavasti hupeneva luonnonvara. Nukkua kuulema ehtii haudassakin ja kuolema kuittaa univelat. Kysynpähän vain, miten tyhmänä ja vääristyneenä voi pitää ihmiskuntaa, jossa pidetään nukkumista rajattoman tehokkuuden haittatekijänä. Nykyisinhän kehitellään lääkkeitä, joiden avulla unentarpeen kuulema voisi vähentää muutamaan tuntiin yössä tai poistaa väliaikaisesti kokonaan.

Senpähän vain sanon, että mieluummin ampuisin kuulan kallooni kuin söisin lääkkeitä jotka tehostavat ja lisäävät TYÖNTEKOAIKAANI. Kahvi nyt on asia erikseen, sen avulla pysyn edes jotakuinkin normaalissa ihmisten päivärytmissä mukana. Ehkä dna:ssani on sittenkin ripaus kissaa, sillä ilman kahvia olisin todellakin aivan toivoton nukkumaija. Minulle ei tee tiukkaakaan koisia juuri tuon verran kuin kissojen yöunen pituudeksi ilmoitettiin, jos saan nukkua mieleni mukaan. Normaali univelaton unentarpeeni lähentelee puolestaan kymmentä tuntia.

Olen muuten ottanut viimeisenä kahtena yönä väkisin univelkoja takaisin ja pyrkinyt nukkumaan kellon ympäri. Rajansa se on nimittäin univeloillakin. Fiilis on huomattavasti parempi ja jaksaa jopa lähteä perjantai-iltana punttisalille koomaisen sohvanhalailun sijaan.

Nukkukaa hyvät ihmiset tarpeeksi! Se tekee hyvää varsinkin näin synkimpänä aikana vuodesta, jolloin mitkään muutkaan otukset eivät kuku hulluna aamusta iltaan.

Felinium - vaarallisen aineen materiaaliohjekortti

VAARALLISEN AINEEN MATERIAALIOHJEKORTTI

KEMIALLINEN ANALYYSI
Aine	Felinium (yleisnimitys "Kissa")
Symboli	Ks
Löytäjät	Faaraot
Atomimassa	Keskimäärin noin 4 kiloa, mutta tunnetaan myös isotooppeja joiden massa vaihtelee 3-7 kilon välillä. Suurin tunnettu feliniumisotoopin massa on 21 kiloa.
Esiintymistiheys	Yleinen kaikkialla maailmassa

FYYSISET OMINAISUUDET

1. Normaalisti felinium on karvan peitossa, mutta myös karvattomia isotooppeja tunnetaan.

2. Felinium saattaa haiskahtaa joskus kalalta, muuten sen haju muistuttaa lämmintä mokkanahkaa.

3. Felinium kiehuu härnättäessä, jäätyy mikäli tavoitetaan tekemästä jotain luvatonta ja sulaa silitettäessä.

4. Feliniumia voidaan taivuttaa helposti silittämällä selkää. Etenemissuunta ehdottomasti myötäkarvaan, niskasta hännän juurta kohti, - vastakkaiseen suuntaan silitettäessä voi tapahtua kiehumisreaktio. Huomioi myös ominaisuus ”sulaa silitettäessä”.

5. Felinium muuttuu kitkeräksi mikäli sitä ei ruokita ajoissa, happameksi mikäli sille tuputetaan halpoja ruokia ja huomattavan makeaksi, kun ruokitaan savustetulla lohella ja kermalla.

6. Felinium päästää pehmeää, kehräävää ääntä ollessaan ideaalitilassa. Epävakaassa tai epäsuotuisassa tilassa feliniumin ääni muuttuu sihinäksi, murinaksi ja volinaksi.

7. Feliniumnäytteiden on havaittu esiintyvän useissa eri väreissä ja karvanpituuksissa.

KEMIALLISET OMINAISUUDET

1. Felinium vetää magneettisesti puoleensa lihaa ja kalaa. Pystyy imeyttämään itseensä huomattavia määriä maitoa.

2. Felinium on erittäin herkästi räjähtävä aine joutuessaan kontaktiin veden (H2O), koiraniumin (VuH) tai hiiriniumin (Hi) kanssa.

3. Felinium ei liukene veteen, vaan hylkii sitä voimakkaasti. Kissanminttu yhdistettynä feliniumiin, voi aiheuttaa voimakkaan, höyrystymistä muistuttavan kemiallisen reaktion.

4. Felinium soveltuu erittäin hyvin rahan haihduttamiseen, erityisesti jos seokseen lisätään hiukan eläinlääkäriymiä (El) kiihdyttämään reaktiota.

FELINIUMIN YLEISET KÄYTTÖTARKOITUKSET

1. Herätyskellona.

2. Paperipainona.

3. Sylinlämmittimenä ja yleisesti rentouttavana aineena.

4. Ovistopperina.

4. Tuholaisten torjunta-aineena ja lintukarkottimena.

TESTIT

1. Felinium sihisee joutuessaan läheiseen kosketukseen koiraniumin (VuH) tai eläinlääkäriymin (El) kanssa.

2. Felinium sihisee ja räjähtää joutuessaan kosketuksiin veden kanssa.

3. Feliniumin oikealla käsittelyllä voidaan saada aikaiseksi kehräävää ääntä.

VAARALLISUUS

1. Felinium aiheuttaa mahdollisesti haavoja ja reikiä testaajan nahkaan, suoritettaessa testiä 1 ja 2.

2. Ihmisten ruokatarvikkeilla on taipumusta haihtua ilmaan joutuessaan kosketuksiin feliniumin kanssa.

3. Felinum lisää huomattavasti pimeässä liikkuvien kappaleiden kaatumisherkkyyttä.

4. Kylminä öinä felinium absorboituu lämpimiin aineisiin aiheuttaen tukehtumisvaaran.

5. Feliniumista ja tietyistä ravintoaineista muodostuu haitallista ja pahanhajuista jätettä. Mikäli felinium on kitkerää, jätteellä on taipumusta kasautua sopimattomiin paikkoihin.

6. Felinium saattaa aiheuttaa allergisia oireita joissakin yksilöissä.

7. Feliniumilla on taipumusta edesautttaa huonekalujen riekaloitumista.

8. Feliniumista irtoaa karvan muotoisia hiukkasia, jotka absorboituvat joka paikkaan.

ERITYISHUOMIOTA VAATIVAT SEIKAT

1. Kaikki ihmisten ruokatarvikkeet tulee säilyttää paikassa, jossa ne eivät joudu kosketuksiin feliniumin kanssa.

2. Feliniumin aiheuttaman kaatumisvaaran vähentämiseksi, suositellaan infrapunalasien käyttöä pimeän aikaan.

Kissuuksia

Pieni kokoelma kissoihin liittyviä sananlaskuja, sanontoja, sutkauksia ja muita osuvia oivalluksia.

1. Cave felem - varo kissaa. -Latina-

2. Elämä on kuin kissan oksennus. Jos et siivoa sitä heti, astut siihen varmasti. - Xnterna-

3. Kissat voisivat olla luomakunnan valtiaita, mutta ne eivät viitsi nähdä vaivaa.

4. Kissan viikset ovat niin herkät, että ne löytävät pienimmänkin raon, josta pääsee sisälle särkyneeseen sydämeen.

5. Kissat ovat mukavuudenhalun asiantuntioita. - James Herriot -

6. Pieninkin kissaeläin on taideteos. - Leonardo da Vinci-

7. Kun rotat valtaavat palatsin, jopa laiska kissa on arvokkaampi kuin nopea hevonen. -Kiina-

8. Kissanpentu on ruusunnuppu eläinkunnan puutarhassa. - Robert Southey-

9. Parempi ruokkia yhtä kissaa kuin monta hiirtä. - Norja-

10. Muinaiset egyptiläiset uskoivat, että kissat säilöivät itseensä auringonvaloa silmiensä kautta. Öisin auringonvalo heijastui niiden silmistä ja niin kauan kuin kissan silmät hehkuisivat öisin, oli toivoa että aurinko nousisi myös seuraavana päivänä.

11. Taiteilijat ovat kuin kissoja, sotilaat kuin koiria. - Desmond Morris-

12. Kissa kehrää omaksi ilokseen - Irlanti

13. Aamiaista vaativissa kissoissa ei ole valitettavasti torkkunappulaa.

14. Tuhansia vuosia sitten kissoja palvottiin jumalina, eivätkä he ole unohtaneet sitä vieläkään.

15. Uteliaisuus vie kissalta hengen.

16. Kissa on luonnon kaunotar - Ranska-

17. Kituroomista se on elämä yhrellä kissalla - Pohjanmaa-

18. Loukkuun jääneestä kissasta tulee leijona - Englanti-

19. Koirat ovat koiria, mutta kissat persoonia.

20. Varo ihmisiä, jotka eivät pidä kissoista - Irlanti-

21. Hyvä ihminen ruokkii ensin kissansa ja käy vasta sitten itse ruokapöytään -Heprea-

22. Jos leikkii kissan kanssa, ei pidä pahastua raapaisuista. - Jiddish-

23. Kissa juo vettä, josta kuunsäteet heijastuvat, kuvitellen että se on maitoa. -Zen-sananlasku-

24. Kissa kiitoksella elää. - Suomi-

25. Ei kissakaan kiitoksella elä. -Norja-

26. Ihmiset jotka vihaavat kissoja, syntyvät hiiriksi seuraavassa elämässään. - Faith Resnick-

27. Koirat luulevat olevansa ihmisiä, kissat jumalia.

28. Jos venyttelystä maksettaisiin, kissat olisivat rikkaita. -Afrikka-

29. Kissojen kylvettäminen on kamppailulaji.

30. Kissa syö mielellään kalaa, muttei kastele varpaitaan.

31. Kissa voi mennä luostariin, mutta pysyy silti kissana. -Kongo-

32. Kun hiiri nauraa kissalle, on lähellä taatusti kolo. - Nigeria -

33. Kissat eivät pyydystä hiiriä miellyttääkseen jumalaa. - Afganistan-

34. Annoin kissalle komennon ja kissa antoi sen hännälleen. - Kiina -

35. Kissaa ei voi omistaa - Englanti -

36. Pimeän laskeuduttua kaikki kissat ovat leopardeja.

37. Kissa syntyi leijonan aivastuksesta. - Arabia.

38. Kissan silmissä kaikki kuuluu kissalle. - Englanti -

39. Kissa jota käärme on purrut, varoo jopa köyttä. - Arabia -

40. Kissat ovat älykkäämpiä kuin koirat. Et voi pakottaa kahdeksaa kissaa vetämään rekeäsi.

41. Kun kissa on poissa, hiiret tanssivat pöydällä.

42. Kissan pahin vihollinen on suljettu ovi.

43. Vaikeaa kuin kissalauman paimentaminen.

44. Koirat tulevat kutsuttaessa, kissat kuuntelevat viestin ja palaavat asiaan.

45. Älä leiki kissa ja hiiri -leikkejä, ellet ole varma siitä ettet ole hiiri.

46. Jos eläimet osaisivat puhua, koira olisi sähläävä ylipuhelias heppu, mutta kissalla olisi harvinainen taito olla sanomatta sanaakaan liikaa. - Mark Twain-

47. Minä pidän sioista. Koirat katsovat meitä ylöspäin, kissat puolestaan alaspäin. Siat pitävät meitä samanarvoisina. - Winston Churchill -

48. Kissat ja naiset tekevät mitä huvittaa. Miesten olisi syytä vain rentoutua ja totutella ajatukseen. - Robert A. Heinlein -

49. Koirilla on omistaja, kissoilla henkilökuntaa.

50. Kissan naukaisu hieroo sydäntä. - Stuart McMillan -

51. Jotta ihminen säilyttäisi suhteellisuudentajunsa, hänellä pitäisi olla koira joka palvoo häntä ja kissa joka ei ole häntä huomaavinaankaan. - Dereke Bruce -

52. Ei kissa meitä hyväile puskiessaan, se hyväilee itseään meitä vasten.

53. Ei nukkuvan kissan suuhun hiiri juokse.

54. Olen tutustunut moniin filosofeihin ja moniin kissoihin. Kissojen viisaus on ylivoimaista.
–Hippolyte Taine -

55. Koira saattaa imarrella sinua, mutta sinä joudut imartelemaan kissaa. – George Mikes –

56. Tyyneyden ihanne ilmenee täydellisimmillään istuvassa kissassa. – Jules Reynard -

57. Luomakunnassa on vain yksi olento, jota ei saa alistettua piiskan alle. Se on kissa. Jos kissa ja ihminen risteytettäisiin, se olisi eduksi ihmiselle, mutta haitaksi kissalle. – Mark Twain -

58. Koirat ovat liberaaleja, joilla on tarve miellyttää kaikkia. Kissoja ei edes kiinnosta se että kaikki rakastavat niitä.

59. Kissojen luonteeseen kuuluu olennaisena piirteenä se, että ne kulkevat yksin omia polkujaan.

60. Kissa on pyhimys silloin kun ei ole hiiriä lähettyvillä. - Japani-

61. Kissoista hyvää huolta pitävä menee onnellisiin naimisiin. - Ranska -

62. Rotta joka puree kissan häntää, kaivaa verta nenästään. - Kiina -

61. Omasta mielestään kissa on leijona. - Intia -

62. Kissat ovat maan päälle laskeutuneita henkiä. Olen aivan varma, että ne pystyvät kävelemään pilvien päällä putoamatta läpi. - Jules Verne -

63. Kissa on liian sielukas ollakseen sydämetön. - Ernest Menaul -

64. Kaikista elävistä olennoista juuri kissat ovat oivaltaneet parhaiten sen, että tärkein päämäärä elämässä on nauttia siitä. - Samuel Butler -

65. Kissat eivät lähde kävelylle päästäkseen jonnekin vaan tutkiakseen tuntematonta. - Sidney Denham -

66. Kissat noudattavat periaatetta, jonka mukaan ei ole koskaan haitaksi pyytää sitä mitä haluaa. Joseph Wood Krutch -

67. Kissa saattaisi hyvinkin olla ihmisen paras ystävä, mutta se ei alentuisi myöntämään sitä. - Doug Larson -

68. Mies joka rakastaa kissaa, rakastaa myös vaimoaan. - Venäjä -

69. Kissa uskaltaa katsoa päin kuningastakin.

70. Käsineitä käyttävä kissa ei saa hiirtä kiinni.

71. Kissat ovat vaarallista seuraa kirjailijalle, koska kissojen katseleminen on lähes täydellinen tekosyy välttää kirjoittamista. - Dan Greenburg -

72. Kissaa on turha yrittää saada luopumaan jääräpäisyydestään. - Robert A. Heinlein -

73. Kukas kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse. - Suomi-

74. Kiertää kuin kissa kuumaa puuroa. - Suomi-

75. Epäilen ettei se ole niinkään kylpy, jota kissat vihaavat, vaan se että ne joutuvat käyttämään lopun päivästä saadakseen turkkinsa takaisin ojennukseen. - Debbie Peterson -

76. Ei ole vaikeaa ymmärtää, miksi kissat ovat jääneet lemmikkinä koirille toiseksi nykypäivän Amerikassa. Ihmiset haluavat omistaa lemmikkejä, jotka ovat heidän itsensä kaltaisia. Kissat ovat vastuuttomia, eivätkä piittaa vähääkään auktoriteeteista. Kaiken kukkuraksi ne kehtaavat olla toisista riippuvaisia tarpeidensa suhteen. Kissoja ei voi pakottaa tekemään mitään hyödyllistä. Kissat ovat olemassa huvikseen. - P.J. O´Rourke. -

77. Kissojen kanssa vietetty aika ei ole koskaan hukkaan heitettyä - Collette-

78. Jumala loi kissan, että ihminen saisi aavistuksen siitä, millaista olisi pitää leijonaa lemmikkinään.

79. Kissat, jotka ovat ulkona haluavat sisälle ja päin vastoin. Useimmiten molempia yhtä aikaa. - Dr. Louis J. Camuti -

80. Jos jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, oletko koskaan tullut miettineeksi kenen kuvaksi hän mahtoi luoda huomattavasti hienostuneemman kissan.

81. Jumala on mitä luultavimmin kissaihmisiä. Kuunneltuaan koko päivän anojia, jotka yrittävät miellyttää häntä, hän tuskin kaipaa koirien seuraa. - John Ritter -

82. Kissan silmät näyttävät sillalta toiseen maailmaan. - Lyn Hollyn-

83. Kissat saavat virtansa kitkasta, eivät pattereista. Sinä silität, kissa kehrää.

84. Kissat ovat hyviä kiipeämään korkeiden esteiden yli. Jopa niiden, jotka olemme rakentaneet ympärillemme.

85. Kissat pitävät kyntensä terävinä siltä varalta, että pelkkä kehrääminen ei riitä.

86. Kissat eivät halua omistaa ihmistä. Ne suosivat avoimia sopimuksia.

87. Kissat ovat turkkiin kääritty kimppu rakkautta.

88. Koti on erityinen paikka, joka on vuorattu kissankarvoilla.

89. Kissan yhdeksän elämää lisättynä yhteen omaani, tekee täyden kympin.

90. Jokaisella koiralla on päivänsä, mutta yöt on varattu kissoille.

91. Jokaisen kissan kaulapannassa pitäisi lukea: tämän kissan omistaa kissa itse. - Elmer Davis -
92. Kehrääminen näyttäisi olevan automaattinen turvamekanismi, jolla kissa estää onnellisuuden ylitsevuotamisen. - Monica Edwards -

93. Älä ikinä, koskaan yritä kastaa kissaa.

94. Jos haluan kuulla kotonani pienten jalkojen tepsutusta, laitan kissalleni kengät.

95. Ei pidä lähettää kissaa kerman ostoon - Jiddish-

96. Kissa luotiin maailmaan rikkomaan sääntöä, jonka mukaan kaikki ovat ihmiselle alamaisia.

97. Jumala päästää kissat taivaaseen vain voidakseen pitää niitä silmällä.

98. Kissa on turkkiin pukeutunut asenne.

99. Kissat pitävät siitä, kun kutsut niitä. Ne istuvat piilossa läheisessä pensaikossa ja kuuntelevat. - Pam Brown -

100. Samettisilla tassuillaan ja kimaltavilla silmillään kissat varastavat sydämemme.

101. Vaikka kissa asuisi talossa, joka on täynnä mattoja, mukavia sohvatuoleja, pehmeitä tyynyjä, hyllyjä ja ikkunalautoja, se silti haluaa nukkua juuri sen paperin päällä jota sinä olet lukemassa.

102. Tapasin kerran Istanbulissa miehen, joka sanoi olevansa aivan varma siitä että jumala on kissa. Mistä niin päättelet, kysyin. Siitä että joka kerta kun rukoilen häntä, hän ei ole kuulevinaankaan. - Lowell Thomas -

103. Jos me voisimme puhua eläimille, pisin jono olisi kissan pakeille.

104. Kissat sallivat sinun nukkua sängyssä. Reunalla. - Jenny de Vries -

105. Hankkiuduin eroon aviomiehestäni. Kissa tuli allergiseksi.

106. Lapset tulivat kissalle allergiseksi. Annoimme lapset pois.

107. Entinen aviomieheni tapasi sanoa, että se on joko kissa tai hän. Kaipaan häntä joskus.

108. Kun kissaa kutsuu, se saattaa olla kuin ei kuulisikaan. Jonkun ajan päästä se sitten tulee luoksesi ikään kuin se olisi ollut sen oma idea.

109. Mikään ei ole täydellistä ilman yhtä kissankarvaa.

110. Yksi kissan suurista arvoituksista on se, miksi ihmeessä se päätti ryhtyä kotieläimeksi.

111. Uteliaisuus on yksi sivistyksen peruspilareista. Jos sanot, että uteliaisuus vei kissalta hengen, totean vain että ainakin se kuoli jalolla tavalla. - Arnold Edinborough -

112. Jokainen kissanomistaja tietää, ettei kissaa voi omistaa.

113. Erehtyminen on inhimillistä, kehrääminen on kissimillistä.

114. Mitä useampia ihmisiä tapaan, sitä enemmän pidän kissoistani.

115. Ei mennyt aikaakaan huomata, että aina kun oli työtä tarjolla, kissoja ei näkynyt missään. - George Orwell -

116. Viisas kissa pitää viisauden omana tietonaan. - H.G. Frommer -

117. Kissat ovat äärimmäisiä narsisteja. Sen voi jo päätellä siitä ajasta, minkä ne käyttävät itsensä puunaamiseen. Koirat ovat toisenlaisia. Ne hoitavat itsensä puunaamisen kieriskelemällä kalanraatojen päällä. - James Gorman -

118. Ihmisen täytyy tehdä kovasti töitä, että jotain hänen persoonastaan muistettaisiin. Kollikissoilla on helppoa: niiden tarvitsee vain suihkauttaa kerran ja niiden läsnäolo muistetaan vielä pitkään sen jälkeen. - Albert Einstein -

119. Kissat näyttävät silkkisen, pehmeän ja samettisen ruumiillistumilta, ilman yhtään terävää särmää olemuksessaan. Kissat ovat uneksijoita, joiden filosofia on nukkua ja antaa nukkua. - Saki-

120. Luontoäiti antoi jalokivensä kissan silmiksi.

Miksi naiset ovat kissojen kaltaisia

Löysin pohdintaani naisten ja kissojen salaperäisestä yhteydestä lisättäväksi mielenkiintoisen meksikolaisen kansansadun. Sen on kääntänyt espanjasta englanniksi Riley Aiken ja olettaisin sen löytyvän kirjasta nimeltä Mexican folktales from the borderland. Itse olen tulostanut sen aikanaan talteen The Feline Spiritual Companyn sivuilta, jotka ovat sittemmin kadonneet verkosta. Sivuja voi tosin käydä vilkaisemassa halutessaan Backwebin avulla.

MIKSI NAISET OVAT KISSOJEN KALTAISIA?

Kaikkihan tietävät, että Jumalalla oli aikomus tehdä Eeva Aatamin kylkiluusta. Niinpä Jumala oli asettanut meidän kaikkien esi-isän, Aatamin leikkauspöydälleen ja poistanut yhden luun hänen kyljestään. Jumala laittoi kylkiluun pöydälle ja meni sitten pesemään käsiään. Jumalan huomaamatta nälkiintynyt villikissa hiipi oven raosta sisälle huoneeseen.

Kerrottakoon että silloin, luomisen ensimmäisinä päivinä, kissalla oli valtavan pitkä häntä. Kissa tuli Jumalan työhuoneeseen etsimään ruokaa. Jumala oli nimittäin liian kiireinen ihmistä työstäessään, eikä ollut muistanut luoda ollenkaan ruokaa jo luomilleen eläimille.

Jumalan kääntäessä selkänsä, kissa huomasi pöydällä lojuvan luun. Se loikkasi pöydälle, nappasi luun ja ryntäsi ulko-ovesta pakoon. Se siitä naisen valmiiksi tekemisestä sitten! Jumala lähti ajamaan kissaa takaa. Kun kissa huomasi Jumalan saavuttavan sitä, se yritti kiivetä puuhun, mutta Jumala onnistui nappaamaan sen hännästä kiinni. Kissan vauhti oli niin kova, että sen häntä katkesi puoliksi ja jäi Jumalan käteen.

Kissa kiipesi korkealle puun latvaan ja alkoi siellä järsiä ahneesti Aatamin kylkiluuta. Jumala ei osannut kiivetä perässä ja tajusi että luu oli mennyttä kalua. Jumala oli kuitenkin viisas sekä kaiken nähnyt olento ja hänellä oli erityisen hieno huumorintaju. Hän vilkaisi vielä kerran luuta ahmivaa kissaa ja sitten kissan hännänpätkää, jota piti kädessään. Hän hymyili ilkikurisesti, kohautti olkapäitään ja sanoi "Luulenpa, että kissan häntä kelpaa ihan hyvin naisen raaka-aineeksi."

Ja tämän takia, hyvät lukijat, naiset ovat niin kissojen kaltaisia.

Avara luonto takapihalla

Ihmettelin tänään, miksi lokkikissamme litisti naamaansa tavallistakin innokkaammin takaoven ikkunaruutuun ja rummutti sitä tassuillaan. Kun menin katsomaan, huomasin että portaillamme kökötti lihava hiiri. Se oli niin pulska, että sen ruumiin muoto muistutti pingispalloa. Kyseinen eläin lienee ollut kotona aina ruoka-aikaan ja ottanut toisenkin annoksen!

Olemme jo aiemminkin ihmetelleet, minkäköhän takia takapihallamme on jäljistä päätellen hurja eläintrafiikki. Siellä käy kissaa, harakkaa, hiirtä ja pikkulintua kuin pipoa Kun rupesin tarkemmin luuppailemaan, niin huomasin että portaillammehan on selvästi jotain muruja ja jyväsiä, joita vikisijä siitä imuroi tyytyväisenä naamaansa. Hetken sumeaa arvoitusta pähkäiltyäni tajusin, että yläkerran naapuri todennäköisesti ravistelee leivänmuruisen pöytäliinaansa takapihallemme ja pitää siten yllä herkkupöytää kaiken maailman vipeltäjille.

Minulla ei tosiaankaan ole mitään sitä vastaan, jos pari mikkiä käy jemmaamassa naapurimme murusateen parempaan talteen. On oikeastaan aika hellyttävää katsella, kuinka hiiri poimii jyväsen tassuihinsa ja sitten nakertelee sitä oravan lailla. Laitoinpa itsekin pienen hyppysellisen mysliä portaille ja seurasin kuinka bonzohiiri puputti niitä posket pullollaan. Toivottavasti se ei sentään kuole ylensyöntiin.

Kissoillekin on siten oma televisio. Tosin aitiopaikasta tuli heti riitaa, kun molemmat kissat eivät sovinnossa mahdu saman ruudun ääreen. Hetken mulkoilun jälkeen tassu jo viuhuikin ja kuono lätisi niin, että rähinään oli pakko puuttua.

Mitä me tästä opimme? Televisio lisää ihan selvästi väkivaltaista käyttäytymistä.

Kissa muinaisnorjalaisisissa mytologioissa

Muinaisnorjalaisissa mytologioissa kissa esiintyy ainakin kolmessa eri yhteydessä.

Ensimmäinen ja kaikkein tunnetuin mytologiasikermä liittyy valkyyria Freyaan, rakkauden, kauneuden, viehättävyyden, seksuaalisuuden, hedelmällisyyden, auringon, noituuden ja (yllättävänä yhdistelmänä) myös sodan jumalattareen. Hänet ikonografiaansa kuuluu usein se, että hänet esitetään ajamassa tulisilla vaunuilla, joita vetävät suurikokoiset kissat. Mytologian mukaan nämä kissat olivat norjalaisia metsäkissoja. Niihin liittyvää folklorea ovat koonneet tarinoiksi mm. norjalainen folkloristi Peter Christian Asbjørnsen ja Jørgen Moe. Norjan maaseudulla oli muuten tapana laittaa kissoja varten ulos maitoa lautaselle erityisesti siksi, että sen katsottiin tuovan Freyan siunauksen talon asukkaille.

Toinen muinaisnorjalainen tarina liittyy siihen, miksi kissan askeleet ovat äänettömät. Jumala Lokin ja jättiläinen Angerbothan poika, hirviömäinen susi Fenrir, kasvoi niin isoksi ja vaaralliseksi olennoksi, että jumalilla alkoivat housut tutista. Sitä eivät pidelleet mitkään kahleet tai riimut. Niinpä pääjumala Odin tilasi sanansaattajansa Skirnirin välityksellä kääpiöiden maailmasta loitsun, Gleipnirin, jolla susi saataisin aisoihin. Vahva loitsu tehtiin kissan askeleiden äänestä, kalojen hengityksestä, naisten parrasta, linnun syljestä, vuorten juurista, ylipäätäänkin sellaisista asioista joita ei ole ja joiden puute selittyy juuri sillä, että ne käytettiin loitsuun. Loitsu, joka on vahvuudestaan huolimatta silkkilangan kaltainen, pitää Fenririn paikoillaan kunnes maailmanloppu koittaa.

Kolmas kissoihin liittyvä norjalaistaru kertoo ukkosen jumala Thorista, joka lähti kumppaneineen käymään jättiläisten maassa Utgardissa. Jättiläisten vieraana Thor joutuu nöyryytetyksi lähes kaikessa mihin ryhtyy. Hän joutuu esimerkiksi painimaan ikivanhan mummon kanssa jolle häviää, eikä saa myöskään jättiläisten juomasarvea vajumaan kovasta janostaan huolimatta.

Kaikkein mielenkiintoisin hänen koettelemuksistaan on kissojen ystävien kannalta tietenkin tehtävä, jossa jättiläisten pääjehu kehottaa Thoria ottamaan syliinsä talon harmaan kissan. Thor pungertaa ja pungertaa, mutta kissa venyy kuin kuminauha ja hän ei saa muuta kuin tassun nousemaan pikkuisen lattiasta. Kun kaikessa epäonnistuneet jumalat lähtevät nöyryytettyinä kotimatkalleen, Loke-jättiläinen heltyy kertomaan, etteivät he itse asiassa pärjänneet ollenkaan hassummin. Kaikkiin tehtäviin nimittäin piiloutui toinen toistaan kierompia taikoja: Mummo oli ollut itse vanhuus, jolle kukaan ei voi mitään ja jättiläisten juomasarveen oli piilotettu valtameri jonka pinta oli laskenut huolestuttavasti Thorin hörpätessä.

Kissa, jota Thor ei saanut nostettua syliinsä oli itse Jormungandr, valtava maailmaa ympäröivä merikäärme. Jättiläiset olivat katselleet kauhuissaaan, kun Thor oli melkein saanut käärmeen nostettua merestä, silloin kun kissan tassu irtosi lattiasta.

LÄHTEITÄ:

FREYA
NORWEGIAN FOREST CAT
THORIN REISSU UTGARDISSA

Cait Sidhe - Baskervillen kissa

Kissamyyteistä suuresti kiinnostuneena ihmisenä, minua hytkähdytti STT:n 23.3.05 julkaisema pikku-uutinen "Baskervillen kissasta". Siinä kerrottiin lontoolaismiehestä, joka oli illalla kissitellyt (tai englantilaisittaan, tietysti pussytellut) omaa kissaansa kotiin ulko-ovellaan. Jalkaa söpösti puskevan pikku kisun sijasta hän sai pimeydestä kimppuunsa suurehkon koiran kokoisen, mustan kissaeläimen. Mies sai hyökkäyksessä naarmuja ja pelästyi pahoin. Poliisi hälytettiin pedon perään. Siitä ei kuitenkaan sen koommin nähty karvan hahtuvaa.

Tämä uutinen tuli uudelleen mieleeni, kun osuin internetissä mielenkiintoisen tarinasikermän jäljille. Englannissa, Skotlannissa ja Irlannissa kansanperinteessä esiintyy yliluonnollisia ominaisuuksia omaava suuri kissa. Tästä kissaolennosta käytetään nimityksiä Cait Sidhe (Irlanti), Cait Sith (Skotlanti) tai Grimalkin ja siihen liittyy mielenkiintoisia uskomuksia. Cait Sidhen kerrotaan olevan joko keiju tai noita, joka pystyy muuttumaan kissan hahmoon yhdeksän kertaa, joista viimeisellä kerralla muodonmuutos jää pysyväksi. Irlantilaisissa aarretarinoissa kalleuksia vartioivan lohikäärmeen pestiä saattoikin uljaan ritarin yllätykseksi hoidella häijyluontoinen kissa. Kissoilla kerrottiin olevan oma kuninkaansakin, "Cat King" joka saattoi komentaa muita kissoja, kuin armeijaa, käymään taisteluun vihollisia vastaan.

Samoilla alueilla kerrotaan myös lukuisia "tositarinoita" mystisistä kissapedoista, jotka tappavat karjaa ja käyvät jopa ihmisten kimppuun. Kooltaan niiden kerrotaan olevan isohkon koiran kokoisia, lihaksikkaita ja vahvaleukaisia. Väriltään ne ovat yleensä mustia lukuun ottamatta rinnan valkoista laikkua ja käytökseltään erittäin aggressiivisia. Erään, mielestäni aika ilmeikkään määritelmän mukaan ne ovat kuin "kissamaailman haikaloja".

Skotit ovat ainakin tarinoiden mukaan hyvinkin ansainneet muutaman kimppuunsa hyökkäävän kissan, sillä he harjoittivat törkeän julmaa ennustamismenetelmää nimeltä Taghgairm. Siinä elävä kissa laitettiin nuotioon ja sitten syljettiin sen päälle, esittäen samalla mieltä askarruttavia kysymyksiä. Tämä tehtiin olettaen, että muut kissat tulevat pelastamaan kidutettavaa lajitoveriaan ja antavat sen pelastaakseen vastauksen mihin tahansa kysymykseen.

Kissat olivat toisaalta kunnioitettuja heimojen toteemieläimiä. Skotlannin Sutherlandin piirikunta on gaelinkieliseltä nimeltään Cataibh, joka tarkoittaa kissaihmisten maata. Alueeseen kuuluvan Caithnessin nimen arvellaan myös etymologialtaan viittaavan Kissojen (Catti) klaaniin tai kissaihmisiin. Irlantilaisissa tarinoissa puolestaan tunnetaan Fionn-klaania vastaan taistellut "kissapäiden" heimo, jotka olivat todennäköisesti kissannahkoja päähineinään käyttäneitä sotureita.

Brittiläinen kissapeto ei kuitenkaan pohjaudu pelkkiin taruihin, vaikka sen pelottavia ominaisuuksia onkin liioiteltu. Metsästäjät ovat ampuneet 80-luvulla Skotlannissa joitakin ulkonäöltään erikoisia, isokokoisia villejä kissoja. Näille on annettu tieteelliseksi lajimääritykseksi Skotlantilaisen villikissan ja kotikissan risteytys. Näitä hybridejä kutsutaan nimellä "Kellas Cat". Tällainen vähemmän siliteltävän näköinen, irvistelevä petokissa on täytettynä näytillä ainakin Elginin museossa, Morayshiressä.

Reissunainen ja kissa

Pienestä pitäen yksi lempipuuhistani on ollut metsissä ja muissa mielenkiintoisissa paikoissa samoilu. Samoilulla ei ole päämäärää, kunhan vain kuljeskelen ja pidän onnenkantamoisena, jos eksyn miellyttäviin paikkoihin, joiden olemassaolosta en ole ennen tiennyt. Jos olisin elänyt jollain muulla aikakaudella ja sääolosuhteiltaan lauhkeammassa maassa, minusta olisi helposti tullut kulkuri.

Lapsena minulla oli kissa nimeltä Hani. Sillä oli tapana seurailla minua näillä metsäretkilläni, liikuinpa sitten kävellen tai hiihtäen. Tuo turkiltaan vaalean ja tumman hunajan sekoituksen värinen eläin oli rakastettava pieni päivänsäde. Sitä ei tarvinnut pyytää tai kutsua, se lähti kipittämään perääni aina, kun näki minun poistuvan pihapiiristä. Kouluaamuina se oli pakko teljetä navettaan, ettei se olisi seurannut minua autotielle asti.

Eräänäkin talvena lähdin hiihtelemään ja Hani loikki perässäni ladulla niin kauan kunnes väsähti. Se jäi surkeana istumaan hämärtyvän metsän poikki kulkeville suksenjäljille ja alkoi maukua. Sen puolipitkiin mahakarvoihin oli takertunut rastoiksi lunta. Rämmin takaisin sen luo ja annoin sen tehdä lempitemppunsa eli kiivetä vaatteitani pitkin niskaani istumaan. Kun se oli jo siihen aikaan aikuinen kolli, eikä enää mikään pieni kissanpentu, vaatteeni olivat tuon temppuilun takia aina vekeillä ja nahkani naarmuilla.

Palasimme kotiin niin, että Hani roikkui terävillä kynsillään olkapäälläni ja minä koitin sivakoida rauhallisesti ettei se putoaisi. Minusta se oli tavattoman hassua. Kuinka kissa hiihtää...

Kesällä retkeily oli Hanistakin antoisampaa. Se sinkoili mättäiden takana ja kiivetä rosuutti puiden runkoja pitkin. Yleensä siitä näki vain pienen vilahduksen villliintynyttä kultaista salamaa. Minä olin paljasjalkainen Tarzaniina ja Hani minun kultaleijonani. Mieluusti sammalella tanssin, kun metsien humina se soi! Metsätemppelin juovuttava puuntuoksu, niissä vallitseva pyhä rauha sekä luonnon jumalainen kauneus olivat ja ovat edelleen minulle sitä mitä uskonto ja kirkossa käyminen jollekin hartaalle uskovaiselle.

Minulla on nytkin kissa joka mielellään kulkee pitkiä matkoja perässäni ilman talutushihnaa. Käymme joskus sumuisina aamuina joenrannassa kävelyllä tai kallioilla kiipeilemässä. Tämä pikkuruinen varjoni on musta ja nimeltään Mörkö. Kuka voisikaan toivoa itselleen parempaa ystävää kuin kissan, jonka kanssa voi jakaa hetken keskellä täydellistä rauhaa. Kun istun kivelle, viereeni tulee hetken kuluttua pehmein tassuin hissuttava varjo joka kehrää hiljaa, siristää keltaisia silmiään ja tuuppaa minua päällään kuin huomauttaakseen: eikö elämä olekin ihanaa? Haudatessani nenäni sen pöfföiseen, miedosti tuhkalta tuoksuvaan turkkiin, en voi olla kuin samaa mieltä.

Kesällä Krimmlin putouksille kiivetessäni vastaani tuli mies joka kantoi sylissään pientä kissaa. Siis hän oli vienyt kissansa katsomaan tuota valtavaa 400 metriä alaspäin putoavaa jyrisevää vedenpaisumusta! Ei aavistustakaan, mitä kissa jatkuvasti ympärillä leijuvasta vesihunnusta tykkäsi, mutta olipahan päässyt reissumiehen matkassa näkemään jotain aivan uutta. Minua hymyilytti vielä pitkän matkaa ylöspäin kävellessäni.

Olen viime aikoina ollut enenevässä määrin ihastunut Tapio Rautavaaraan. Tykkäsin hänestä paljon jo lapsena ja vielä tänäkin päivänä hänen äänensä saa minut liikutuksen ja ilon valtaan. Niin tumma ja kaunis äänen väri, ihastuttavan ruisleipäinen tapa lausua r-kirjain ja pohjalla sokerina määrittelemätön villi kaiho, joka saa minunkin sydämeni sykkimään.

Tässä sanat yhteen hänen lauluunsa, joka välittää tunnelmallisen, romanttisenkin kuvan kulkurin elämän pienestä onnen hetkestä. Kissa on laulussa, kuinkas muutenkaan, kulkurin rakkain seuralainen.

- Reissumies ja kissa -
(sävellys ja sanoitus Reino Helismaa)

On iltamyöhä taipaleella muuan reissumies, hän viheltelee kulkeissaan.

Hän mistä tulee, minne menee, taivas yksin ties, on musta kissa seuranaan.

Mut kylmä alkaa ahdistella miestä hilpeää,
hän kaipaa varmaan kotia ja lieden lämpimää.

On iltamyöhä taipaleella muuan reissumies, hän viheltelee kulkeissaan.

Tien laidassa hän näkee mökin pienen, aution ja ovi sen on raollaan.

Se turvapaikkaa tietää siinä kylmän suoja on, ja reissumies on iloissaan.

Hän kissaansakin kutsuu - mihin mirri häipyi, hei!
Mut poissaolo kissan häntä kauaa vaivaa ei.

On oma nahka lähinnä ja lämpö tärkeää - kai kissa hiirtä pyydystää.

On liedessä - voi ihme - pari hiiltä hehkuvaa, hän takan ääreen hapuilee.

Ei uskalla nyt heikkoon hehkuun edes puhaltaa, se sinälläänkin riittänee.

Hän käsiänsä ojentelee lieden lämpimään,
ja jokin kaunis muisto lämmittävi sydäntään.

Niin tuli aamu, arjen koura utulinnan kaas, on reissumiehen kylmä taas.

On päällä kylmän tuhkan kissa yötään viettänyt ja kiilusilmät hehkun loi.

Sen minkä luuli hiillokseksi kissa onkin nyt, kun aamu valon tupaan toi.

Mut reissumies ei moista jouda ajattelemaan,
vaan vihellen tielle työntyy kissa mukanaan.

Hän mistä tulee, minne menee, taivas yksin ties, on taipaleella reissumies.

Ailurofiilin ajatuksia

Kuten Herodotoksen aikoinaan lanseeraamasta termistä saattaa päätellä, olen kissarakas ihminen. Tarkkaan käännettynä liikkuvaisen (aiolos) hännän (ouros) omaavien olentojen rakastaja, vaikka se hivenen kaksimieliseltä kuulostaakin.

Kissanpalvontani ei rajoitu vain siihen, että kotonani asustaa kaksi eleganttia ja omapäistä, mutta suunnattoman hellyttävää pikku itsevaltiasta. Ne lienevät turkkiin naamioituneita huumorintajuisia demoneja, jotka ovat noituneet minut passaamaan ja paijaamaan itseään.

Kissuus tai kattismi, kuinka sen nyt mahdollisimman omin sanoin sanoisin, merkitsee minulle lisäksi eräänlaista rationaalispohjaista totemismia, silmäkulmassa häilähtävää voimaeläimen varjoa, jolla on innoittava vaikutus elämääni. Tietenkään se ei ole ainoa asia, mikä minua liikuttaa mutta hyvin tärkeä sellainen.

Olen kiinnostunut kissaeläimiin liittyvästä myyteistä, saduista, kansantarinoista, symboliikasta, taiteesta ja kirjallisuudesta. Kissakirjat, kissamaalaukset, kissaesineet ja kissavalokuvat vetävät minua magneetin lailla puoleensa. Yritän ahneesti ja vaihtelevalla menestyksellä haalia niin verkosta kuin kirjastojen ja kaukopalvelujen kautta aineistoa, joka kuvaisi asiallisesti ja laajasti tämän salaperäisenä pidetyn eläinryhmän edustajien representaatioita. Myös omissa taiteellisissa tuotoksissani kissoilla on ja tulee enenevissä määrin olemaan tärkeä rooli.

Kauan sitten toin venäjältä taulun, jossa on kuvattuna nojatuolissa istuva räjähtäneen näköinen selvästi taiteilijasieluinen kissa, toisessa tassussaan pikari, toisessa haarukkaan keihästetty sieni. Sen nimi on V Kresle - Nojatuolissa. Taiteilijasta ei ole muuta tietoa kuin nimikirjaimet I.M. Taulussa itsessään ei ole mitään ihmeellistä, se on vain halvahkon oloinen liimalevylle ruiskumaalattu naivistinen sutaisu. Minulle se on kuitenkin ollut erittäin rakas heti ensisilmäyksestä lähtien, suorastaan samaistun tuohon kuvaan. Kissat ovat juurikin noin hulluja ja nimen omaan siksi niin viehättäviä.