Turun eläinhoitola vaarassa!

Nyt on Turun useilla päättäjillä taas aivojen tilalla jotain aivan muuta kuin pitäisi. Eikä liene ensimmäinen kerta. Ollaan taas tekemässä sellaisia siirtoja, että tavan kansalaisen on nyt noustava kipakkaan vastarintaan.

Huomasin tämän uutisen kuukauden jälkijunassa, mutta asiantila ei liene vielä muuttunut suuntaan eikä toiseen. Tosin kaupunginjohtajalle on jo kuun alkupuolella lykkäisty siihen mennessä 7000 allekirjoittama adressi, mutta kai adressiin voi edelleenkin ottaa osaa. Asia on kuitenkin hyvin tärkeä.

Elikkä kyse on siitä, että Turun eläinhoitolalle jo kauan sitten luvatut uudistukset ovat vaarassa ja kaupunki pohtii vakavissaan eläinsuojelun siirtämistä yksityisille palveluntarjoajille. Taas on kokoomushenkinen jengi yksityistämässä ja ulkoistamassa!

Yksityisille siirtäminen tarkoittaisi kuulema sitä, että "kannattamattomia" villieläimiä ei enää hoidettaisi ja että tälläkin hetkellä hoidossa olevat eläimet lopetettaisiin. Huostaan otetut eläimet listittäisiin kaupallisessa eläinhoidossa pikaisesti ja jos jotain eläintä säilytettäisiin vaikka 15 päivää, niin omistaja saisi sen pois hakiessaan 500 euron laskun ylläpidosta. Kuinkahan moni jättäisi tuossa jälkimmäisessä tapauksessa hakematta?

Menkää nyt vähän helvatin kiiruusti allekirjoittamaan adressi, jossa tuollaisten suunnitelmien laatijat saavat kuulla mitä mieltä tavan ihmiset ovat asiasta. Turulla on pitkä maine eläinsuojelun uranuurtajana ja olisi suorastaan pöyristyttävä teko romuttaa koko homma kaupalliseksi sähläämiseksi. Tämä tuntuu olevan oikein kirsikkana huipulla siinä kehityksessä, että kaikki inhimilliset asiat koitetaan vetää viemäristä alas kaupan ja kilpailun varjolla. Sen siitä saa, kun porvareiden arvot nostetaan ihanteeksi.

Kaupunki lupasi eläinhoitolalle jo aikaa sitten uudet tilat ja sen on pidettävä lupauksensa vaikka sitten laatimalla epäilyttävän suuriksi levinneet kustannussuunnitelmansa uusiksi. Jos muuten Anja Eerikäinen olisi vielä elossa ja tätä häpeällistä soutamista sekä huopaamista katsomassa, niin luulen että ei hyvä heiluisi.

Seksistisen huumorin lyhyt oppimäärä

Enpä ole ihan vähään aikaan nähnyt niin paskaa leffaa, kuin Clint Eastwoodin Tehtävä Alpeilla (Eiger Sanction 1975). Tai nähnyt ja nähnyt. Vilkuilin tyrmistyneellä sivusilmällä, kun Jänismies katsoi sitä pikakelaillen tyhmimpien kohtien yli.

Leffa oli kaikin puolin niin huono, ettei sen aiheuttamaa kärsimystä voi suositella kenellekään muulle, kuin täysin aivokuolleille sovinisteille. Jopa leffan ainoa anti, eli meitä ensisijaisesti kiinnostanut vaativa vuorikiipeily ja huikeat maisemat tahriintuivat elokuvan sairaalloisen naisvihamielisten vitsien ansiosta ja laittoivat toivomaan, että koko kiipeilijäsakki päätyisi Clintiä myöten rotkon pohjalle. No kerrotaan, että kaikki muut, paitsi Clint kyllä päätyivätkin, niin ei tarvitse turhaan jännätä loppuratkaisua.

Elokuva oli jälleen kerran tarpeellinen muistutus siitä, mihin feminismiä on kipeästi tarvittu ja tarvitaan edelleenkin. Leffan oksettava naiskuva voidaan luonnostella helposti seuraavilla kliseillä:

1. Yliopiston naisopiskelijat ovat kuvottavia horoja, jotka koittavat vaikuttaa arvosanoihinsa tarjoamalla pillua proffalle. Proffa kieltäytyy ja lähettää toiveikkaan pimatsun matkoihinsa tätä perseelle mehevästi läimäisten.

2. Naiset ovat sellaisia alleviivattuja idiootteja, että tulevat esittämään kysymyksen "mikä ajaa miehet vaarantamaan henkensä esim. vuorikiipeilemällä" tietenkin JUURI silloin kun uljaat päähenkilöt ovat vuorella suuressa hengenvaarassa. Kysyjälle tokaistaan vitsikkäästi vastaukseksi, että "mene hankkimaan itsellesi kunnon pano, se tekee sinulle oikein hyvää."

3. Ainoa asiallisesti vuorikiipeilyyn suhtautuva kovakuntoinen nainen paljastuu "yllättäen" juonivaksi pahikseksi. Mutta hänellä ei tietenkään ole mitään asiaa varsinaiselle kunnon vuorikiipeilyreissulle.

(Tulee muuten elävästi mieleen se itseään täynnä oleva miespuolinen kiipeilijäopas joka Blancilla tuli höpöttämään ja mestaroimaan jäärautojeni kiinnitystä, vaikka rautani olivat ihan justiinsa niin kuin pitikin.)

4. Pahisnainen tappelee säälittäviä ja voimattomia avariläpsäisyjä käyttäen, vaikka on päähenkilöäkin kovakuntoisempi vuorikiipeilijä ja varta vasten lähetetty nujertamaan Clintiä.

5. Summa summarum: Kaikki leffan kaikki naiset ovat tissejään vilauttelevia ja pilluaan tyrkyttäviä lieroja horatsuja, joita kiinnostaa vain ja ainoastaan pillunsa tyrkyttäminen. Joka ikinen. Yhdessä naisessa taitaa sentään pilkahtaa jonkinlainen inhimillisyyden ja älyllisyyden hiven, mutta hänkin tekee töitä päämulkeron laskuun.

6. Ai niin, elokuvassa esiintyvä homo on tietenkin myös iljettävä pahis ja saa juonimistensa palkaksi kauhean lopun.

Pthyi olkoon.

Tällaista paskaa on siis tarjoiltu yli kolmekymmentä vuotta sitten ihan pokkana. Ja sitten vielä kehdataan kysellä, että miksi ihmeessä ne feministit ovat oikein jaksaneet iät ja ajat vouhkata, kritisoida, valittaa ja vaatia muutosta naisiin ja seksuaalisiin vähemmistöihin kohdistuviin asenteisiin. Juu. Miksiköhän.

Porvarit on NIIN kivoja

Muistuupa jotenkin elävästi mieleen viimekeväinen päivä, jona kävi ilmi, että valtaan nousee porvarihallitus.

Muistan töissä tuiskahtaneeni sosiaalidemokraatteja ja etenkin presidenttiä jatkuvasti lonivalle henkilölle jopa omastakin mielestäni tahallisesti kärjistäen, että nyt se vasta riemu repeää, kun valtaan pääsevät kultalusikka suussa syntyneet henkilöt, joiden mielestä köyhyys on aina ja iankaikkisesti oma vika ja köyhyydestä ylös räpiköiminen vaatii vain ahkeruutta (vaikka olisi pää kainalossa).

Löin vielä vähän lisää löylyä toteamalla, että oikeistolaisten muutenkin jo liian suuren vallan lisääntymisestä ei tunnetusti mitään hyvää seuraa. Köyhien kyykkyliike vaan syvenee pahoinvoinnin kanssa yhtä matkaa. Raha kähmiytyy keinolla millä hyvänsä sinne, missä sitä on jo sairaan paljon liikaa ennestään, kun rikkaat ovat tunnetusti erittäin hyviä valehtelemaan pitääkseen köyhät lampaat nöyrinä ja aitauksessa määkimässä.

Työkaveri sanoi, että PHYI! Kunhan puhun propagandaa ja ajattelen "niin vanhanaikaisesti". Minulla kun on niin selvästi noita aikansa eläneitä poliittisia stereotypioita, jotka eivät enää nykyaikana pidä yhtään paikkaansa. Eipä tietenkään.

Olen itsekin yllättynyt tulikivenkatkuisen kärjistykseni osuvuudesta. Pahus, kun en ole nyt kuittailemassa. Vähän tekisi mieli muistuttaa maireasti hymyillen vuoden takaisesta keskustelusta ja kysellä, että onkos luottamus hyvään, pyhään ja pätevään porvarihallitukseen vielä huipussaan. Ja että ketäs kivaa ja lutuista, kaikkien yhteiseen hyvään tähtäävää ja luotettavaa porvaria meinaat äänestää, jos järjestetään uudet vaalit.

Arrogant Bastard

Lieneekö kellekään tuttu tietyn nimeltä mainitsemattoman, jumalan suosiman kansakunnan edustama käyttäytymisen malli, jossa mennä kouhotetaan jonnekin, saapastellaan ympäriinsä kuin maailman omistajat, rikotaan ohimennen jotain arvokasta ja häivytään sitten jälkiään korjaamatta ja anteeksi pyytämättä? Tätä katsotaan yleisesti sormien välistä ja muut korjaavat korvat luimussa vahingot.

Tulihan tämä jo toki nähtyä taannoisessa hit and run -episodissa, josta onneksi selvisimme vakuutusyhtiön yliarviointien ansiosta nollasaldolla. Syyllistä ei kukaan edes yrittänyt löytää.

Jänismies on nyt rakentanut vuoden ajan paljon suunnittelua, käsityötä ja tarkkaa mekaanista näpräämistä vaativaa laitetta. Hermoja, ahkeruutta sekä aikaa vaatinut rakennusurakka on lähestymässä loppuaan ja varsinainen kiinnostava osuus, eli mittaaminen alkamassa.

Jänismies käänsi eilisen työpäivän aikana laitteelle selkänsä menemällä puoleksi tunniksi toiseen huoneeseen töihin. Kun hän palasi takaisin, laite oli vääntynyt vituralleen ja yksi kupariputkista taittunut poikki. Joku labrassa mitään lupia kyselemättä toikkaroinut vajakki, idiootti, eteensä katsomaton, kusipää rähmäkäpälä oli siis törmännyt päin laitetta melkoisella voimalla ja häipynyt sitten vaivihkaa ilmoittamatta "pikku vahingostaan" kellekään.

Sillähän ei tietenkään ole mitään merkitystä, että alueelle on liimattu "Pysy kaukana, ei kahta metriä lähemmäs, älä koske mihinkään" -ilmoituksia sen varalta, että esimerkiksi joku siivooja ei tietäisi tai osaisi varoa laitteistoja asianmukaisesti. Näköjään nuo samat varoitukset saisi nitoa laitoksen ylempitasoisten työntekijöiden otsaan, että menisi niinkin fiksuille ihmisille perille.

Vahingonteosta on informoitu laitoksen johtoa ja muita asiaankuuluvia henkilöitä. Ilmoitus aiheutti kuulema kovaa käsien vääntelyä ja päivittelyä. Henkilökunnalle on lähetetty sähköpostia, jossa kehotetaan syyllistä selvittämään asia. Työkaverit ovat hyvin, hyvin pahoillaan ja ihmettelevät miten kukaan voi tehdä jotain noin tyhmää.

Teolle on yksi epäilty henkilö, joka oli silminnäkijöiden mukaan haahuillut labrassa juuri tapahtuneen aikoihin, vaikka paikka ei ole edes hänen työaluettaan, eikä hänellä pitäisi periaatteessa olla sinne mitään asiaa lupaa kysymättä. Kyseinen henkilö on laitoksella hyvin arvostettu ja fiksu, mutta kuulema hyvin ylimielinen mies. Jos hän on syyllinen, on hän myös todella raukkamainen paskahousu ja toisten työtä halveksiva idiootti.

Syypää ei ole edelleenkään ilmoittanut. Löisinpä vaikka vetoa, ettei ilmoittaudukaan.

Jänismiehen mielialoja kuvaa hyvin toteamus: "On se hyvä ettemme elä feodaaliajan Japanissa. Saattaisi muuten tehdä kovastikin mieli kaivaa miekka tupesta."

Let´s have a nice day.

Kissantappaja

Kärköläläinen viisikymppinen mies ampui naapurinsa kissan pienoiskiväärillä, koska kissa oli raapaissut häntä ja miestä omien sanojensa mukaan harmitti raapaisusta mahdollisesti koituva tulehdus. Lahden käräjäoikeus langetti miehelle sakkoa 30 euroa, koska syytetyn miehen mukaan kissan henki ei ollut enemmän arvoinen. Omistaja itse oli toki vaatinut kissansa hengestä 400 euroa, mutta eihän eläin VOI olla niin arvokas.

Sakkojakaan mies ei saanut teostaan kuin 350 euroa ja sekin "haitanteosta". Ei järjettömästä taposta.

No jospas minä menisin ja ampuisin tuon samaisen kusipäisen ukon ja sanoisin oikeudessa, että minun mielestäni hänen henkensä ei ollut edes punaisen puupennin veroinen ja minua harmitti vietävästi se, että hän oli tappanut tuon kissan. Maksaisinko minä sen jälkeen sakkoa puolikkaan punaisen puupennin ja asia olisi sillä käsitelty?

Lopultakin se loppui!

Tätä päivää olisin halunnut olla juhlimassa Suomessa. Olisin ostanut lasin hyvää shamppanjaa ja tanssinut voitontanssin pöydällä. Potkaissut tuhkakupin seinään. Näyttänyt voitonmerkkiä niillä kahdella sormella, joilla röökiinkiin tavataan tarttua

Vihdoin ja viimein kanssaihmisten savustaminen kiellettiin baareissa. VIHDOINKIN! Ehkä nyt jopa minäkin voin lähteä baariin harmittelematta seuraavan viikon tupla-astmalääkeannoksia ja hengenvinkunaa tai löyhkääviksi palvattuja vaatteita. Tai pohtimaan kannattaako joutua käsirysyyn jonkun vaatteisiini reikiä polttavan nuijan kanssa.

En ole yhtään pahoillani tupakoijien puolesta. En sitten inan vertaa. Tupakoijat eivät tosiaankaan kuole, jos eivät saa vetää sitä röökiänsä baarissa, mutta aivan kaikki paikalla olijat kärsivät jos he saavat. Koska niin se vain on, että jos kerta haluaa puuhata jotain josta kaikille on vakavasti haittaa, niin voi puuhata sitä sitten jossain muualla kuin sisätiloissa keskellä ihmisjoukkoa. Kollektiivinen, vapaaehtoinen vahingoittuminen jonkin yksilön nautinnonhalun tyydyttymisen takaamiseksi ei vain kerta kaikkiaan ole älykästä. Vai olisiko kenties jonkun mielestä suotavaa ampua ilotulitusraketteja baarissa tai heilua siellä kyynelkaasun, veitsen tai muun aseen kanssa vapaasti, jos se vain sattuisi tyydyttämään jonkun yksilön itsetuhoviettiä. Tai nussiskella kaikkea liikkuvaa ilman kumia, vaikka sairastaisi aidsia. Siksi että sillä yhdellä olisi kivaa.

Vai vielä terveysfasismia. Kissanpaskat! Olen niin monta kertaa saanut päälleni raivokasta sähinää, halveksuntaa, ylimieltä ja vittuilua huomauttaessani, että ei tarvitse niitä savuja minun naamalleni puhaltaa, vaikka itsellä olisi kuinka kivaa sauhutellessa, että siinä on fasismia kerrakseen jos sitä ruvetaan hakemaan. Moinulta on kaikki ymmärrys loppu, täysin finito sillä sekunnilla kun malluaski hivuttautuu pöydänkulmalle. Huomaavaiset tupakoijat (tottahan toki heitäkin löytyy, kuten aiemmassa tupakkakeskustelussani tuli todettua) ovat aivan liian aliedustettu joukkio, että heidän varaansa voitaisiin laskea yleinen baariviihtyvyys. Aina iltaa kohti löytyy vähintään yksi riemukkaan uhmakas persereikä, joka sytyttää ivallisesti hymyillen savukkeen vaikka naaman edessä lukisi kissan kokoisin kirjaimin, että EI TUPAKOINTIA. Vaarannapa siinä tosiaan terveytesi nyhtäisemällä/läimäyttämällä moiselta sätkä huulesta. Voin kertoa ettei se ole ihan terveellistä.

Hah. Minun ei tarvitse enää pitää joka kerta baariin mennessäni pienoismielenosoitusta savuttoman istumapaikan puolesta. Minun ei tarvitse enää joutua sanaharkkaan ripulipaskan hajuisen sikarinsavunsa muiden päälle puhaltelevien idiootien kanssa. Minun ei tarvitse enää vetää baarissa astmapiippua samaan tahtiin kun muut vetävät tupakkapiippuansa. Voin vain istua juomaan rauhassa olueni ja vetää syvään henkeä.

Ahhh.

Palelkaa vain pakkasessa kun talvi koittaa, jos ette ilman voi olla. Ehkä voipi ruveta tekemään mieli jopa moisen typeryyden lopettamista? Minä juon kuumaa minttukaakaota sisällä baarissa ja naureskelen ikkunasta ulos katsellessani hytinäänne. Enkä sääli yhtään.

Tupakoinnin puolesta rääkyvät julkkikset voivat puolestani pistää pussin päähänsä ja mennä nurkan taakse hyperventiloimaan. Helvetti, niiden pilalle hemmoteltujen kermaperseiden ininää kukaan jaksa kuunnella. Yksi jos toinen kuolee julkisesti syöpään tai toipuilee syövästä ja silti pitää vaan saada rööki huulessa notkua ja vielä puolustaa sitä kiivaasti. Vellihousut, nousisivat mieluummin puolustamaan jotain arvokkaampaa naamavärkillään. Menisivät keuhkoparantolaan kertoilemaan viisaita elämänohjeitaan. Selittäisivät fanittaville koululaisille, että ei se tupakan poltto oikeasti tee seksikkäämmäksi ja coolimmaksi, vaan mieluumminkin impotentiksi ja säälittäväksi.

Täytyy myöntää. Nyt tuntuu kyllä hyvältä.

Paikallisen radio-ohjelman naseva neuvo tupakoinnin lopettamista haluaville: " If you want to quit smoking, make a friend who has lung cancer and watch him/her die."

Mainontaa ja mainontaa

Kohu SAK:n vaalimainoksista hurahti jo ohi, mutta minäpä kynnestänkin siihen ja samalla vähän muuhunkin mainontaan kiinni vasta räkytystä tarpeekseni seurattuani ja jälkilöylyille päästäkseni. Olen nimittäin todella kyllästynyt siihen miten pelottelu ja muut alatyyliset keinot kyllä suvaitaan mainossa loistavasti silloin, kun ihmisiä painostetaan keksimään itselleen tarpeettomia tarpeita tai boostataan kulutusta lisääviä aiheettomia pelkoja. Sen sijaan kun typeryyksiä tekeviä ihmisiä säikytellään ihan aiheellisesti kaidemmalle polulle ja vedetään joku täysin todellinen ja vakavasti otettava uhkakuva hiukan överiksi että ihmiset havahtuisivat hiukan lamaannuksestaan, ollaankin yhtäkkiä ihan kauheita rikollisia ja sensuurin tarpeessa.

Kaikkihan nyt lienevät sen verran uteloituneet, että ovat käyneet vilkuilemassa sormiensa raoista nämä ennen esittämistään levityksestä vedetyt, mutta nettiin levinneet ja Youtubellakin tarjolla olevat hurjat ja pelottavat mainospätkät.

Katsoin ne odottaen jotain erityisen kauheaa ja skandaalinkäryistä. Laitoin linkit Jänismiehellekin jenkkilään. Keskustelin asiasta myös ystäväni JH:n kanssa. Meidän mielestämme mainokset olivat pelkästään mustahumoristisen hauskoja, piristäviä, jopa kohtuullisen hyviä. Ainakin niiden jälkeen teki mieli äänestää piirun verran enemmän, joten kyllä ne tehtävänsä täyttivät. Katsottuani en kylläkään ymmärtänyt yhtä asiaa, eikä ymmärtänyt JH tai Jänismieskään.

Nimittäin sitä, miksi joku on ottanut asiakseen noista loukkaantua. Mainoksiahan kritisoidaan huuli väpättäen siitä, että ne loukkaavat verisesti rehtejä ja kunniallisia suomalaisia yrittäjiä, jotka raatavat selkänahka verellä ja pitävät työntekijöitään kuin kukkaa kämmenellä. Yrittäjän tai minkä nyt tahansa valtaa pitävän esittäminen irvokkaana porvarihirviönä oli jopa niin loukkaavaa, että oikeusjutun mahdollisuuksia käytiin tunnustelemaan viiksikarvat närkästyksestä väristen. Syytteitä olisi kaiketikin haettu pykälän "kiihotus kansanryhmää vastaan" -perusteella.

En tiedä millä lasisilmillä minä tätä maailmaa oikein katselen, mutta minusta mainoksiin kohdistettu herkkähipiäisten ja huumorintajuttomien sekä sytykekuivien kääpien kritiikki oli kaivettu jokseenkin syvältä. Ei tullut mieleenikään ajatella, että noissa mainoksissa olisi öyhöttänyt joku tavallinen yrittäjä tai tavallinen työnantaja, vaan mieluumminkin joku globaalin ja epäeettisen suuryrityksen suuromistaja, joka oikeasti teettää tuotteensa ilman omatunnontuskia hikipajoissa tai lapsityövoimaa hyväksi käyttäen. Sellainen, jolla on liikaa valtaa ja joka käyttää sitä väärin. Se on sitten eri asia, löytyykö Suomesta tuon kritiikin ansainnutta päällystöä ja ollaanko hyvää vauhtia saamassa sellaisia tännekin lisää.

Niin. Löytyykö ja ollaanko? Ennen kaikkea mainos oli karikatyyri. K-A-R-I-K-A-T-Y-Y-R-I. Opetellaanpas vaikuttamisen perussääntöjä ja käydään tarkistamassa sanan merkitys Wikipediassa, ennen kuin aletaan puhella vakavissaan kunnianloukkauksista ja muusta semmoisesta.

Minä siis näin mainokset ensisijaisesti selkeänä irvistelynä sille, miten tavalliset kansalaiset aina kritisoivat pomoja ja vallanpitäjiä sietämättömiksi öykkäreiksi, mutta jättävät naukumisestaan ja kitinästään huolimatta silti käymättä uurnilla. Mainoksissa piikiteltiin oivaltavasti juuri sillä että "höhhöhhöh, minähän teen mitä lystään kun NE VÄSSYKÄT EIVÄT EDES ÄÄNESTÄ". Eli vittuilu ei niinkään kohdistunut vallanpitäjiin tai pomoihin, vaan nöyriin ja lamaantuneisiin alamaisiin jotka tyytymättömyydestään ja kauhustereotypioistaan huolimatta eivät edes mene sinne vaaliuurnalle hanttiin laittamaan. Että jos on edes se yksi pieni keino vaikuttaa vallankäytön suuntaan niin sekin sitten jätetään marttyyriuhmalla käyttämättä.

Mainosten pois vetäminen oli sellaista selkärangattomuutta ja väpelyyttä, ettei ole tottakaan. Jestas mitä kuivakiskoista orjakansaa me suomalaiset olemmekaan. Eikö meillä ole minkäänlaista huumorintajua enää jäljellä.

Toinen typerän herkkähipiäisyyden esimerkki löytyy Greenpeacen täyttyvässä ammeessa räpiköivää vauvaa kuvaavan mainoksen aiheuttamasta kohusta. Mainoshan on ihan loistava viesti siitä, että se, minkä jätämme nyt tekemättä (holtittomasti vuotavien "hanojen" sulkeminen) on tulevaisuuden lapsien heitteillejättämistä ja välillistä tappamista. Hukuttamista nousevaan veteen, kasvaviin roskavuoriin ja ilmansaasteisiin.

Monia hentomielisiä on kuulema ruvennut kovasti kyrsimään tuollainen pelon avulla toteutettu "kuvottava ja ahdistava" herättely. On oikein pitänyt adressi laatia, että mainos pitäisi saada pois televisiosta. Sensuuri-intoisille voisin sanoa, että arvatkaapa mitä: sopisi ahdistua aivan helvetin paljon enemmän siitä, että nyt ja tulevaisuudessa niitä vauvoja todella hukkuu ja kuolee monilla muillakin ikävillä tavoilla. Jos ei nyt ja heti meillä, niin ainakin siellä kaukana kehitysmaissa. Vielä entistäkin enemmän, kiitos ilmastonmuutoksen ja minäminäminäsukupolvien. Ettekä pääse siitä yli ettekä ympäri, vaikka kuinka kääriytyisitte siihen "turvalliseen" vauvanvaaleanpunaiseen ja pörröpehmoiseen, loukkaamattomaan omanapamaailmaanne ja haluaisitte laskea sen oman ammeenne vettä täyteen, ilman että se söpö vauva hukkuu.

Se henkensä edestä räpiköivä vauva on muuten vielä kauhistuttavampi, liikuttavampi ja järkyttävämpi asia todellisuudessa, esim. hurrikaanin nostamien tulvien hukuttamissa New Orleansin slummikortteleissa, kuin mainoksessa, jossa hyvinvoivan valkoisen perheen pikku mussukkaa ei oikeasti vahingoitettu millään tavalla.

Epämiellyttävän mainostotuuden kuunteleminen ja katseleminen on siis näköjään ihan älyttömän pelottavaa ja vastenmielistä. Laitonta suorastaan.

Entä sitten ne pelottelevat mainosvalheet. Mitenkäs paha poru niistä syntyy. Kuulostelen korvat hörölläni, mutten kuule mitään. Kukaan ei nosta kättään ylös.

Naisia pelotellaan ostamaan dödöjä, parfyymeja, hajustettuja kuukautissuojia ja ties mitä supertumppuja, etteivät heidän "saastaiset eritteensä" vain hajahtaisi jonkun nenään tai pistäisi silmään. Kaikki muka ovat polvillaan sellaisen naisen edessä joka käyttää superlash-ripsareita tai ihmeitätekevää meikkivoidetta, käyttämättömät jäävät takuuvarmasti seinäruusuiksi. Jos et hölvää persuuksiisi selluliittivoiteita, sinusta tulee kuvottava muhkuraperuna ja joudut ihmissuhteiden kaatopaikalle. Jälikasvullasi on ehdottomasti oltava hyperimukykyiset kertakäyttövaipat tai muuten he saavat vakavia henkisiä traumoja. Miehet pelotellaan impotenssin uhkalla ostamaan sinisiä pillereitä heti jos ei jaksa enää kolmatta kertaa peräkkäin tai heppi jättää sen yhdenkin kerran nousematta. Jokaisella on oltava oma hieno auto tai muuten ei ole ihminenkään. Kohtuuttoman työtaakkansa alle uupuvalle valehdellaan, että hänen väsymyksensä johtuu vain siitä, ettei hän osta superihmisen voimat antavia piriporevitamiineja. Hepatiitti-mainos hyppää televisiosta silmille niin, että katsoja meinaa pudota tuolilta ja hetken aikaa luulee jo kyseessä olevan jonkin käsiin räjähtävän pandemian. Lintuinfluenssasta ja tamiflusta puhumattakaan.

Jos pysähtyy hetkeksi vetämään noiden mainosrypälepommien välissä henkeä, tulee nopeasti siihen tulokseen ettei vissiin tarvitsekaan hengen hädässä rynnätä lähimpäään apteekkiin ja kauppaan varustautumaan jalkahikideodorantin tai karvanpoistoaineen puuttumisesta seuraavaa maailmanloppua varten. Sen sijaan voisi vaikkapa pistää sähköä mainoksiin kuluttavan television kiinni.

Mutta tällainen valemainonta toki saa vapaasti jatkua ilman kenenkään väsäämiä adresseja. Se näet edistää kauppaa ja ihmisten ainaista tekotyytymättömyyttä elämäänsä. Näitä valheita kiltisti kuuntelemalla ja tottelemalla, sekä sensuroimalla raivokkaasti ikäviä tosiasioita, nousee keltaisen nesteen pinta luonnollisesti myös jossain muualla kuin merten rannoilla.

Hei pojat, kustaiskos muuntajaan?!

Tänään on taas niitä päiviä, kun huomaa vastaansa tulleen menneiden viikkojen kuluessa liian monta kumuloituvaa ärsytystapausta. Täytynee vähän kynsiä maailmaa, purra sitä ja puhdistaa sen jälkeen hampaiden välit.

En liene ainoa nainen tai ihminen maailmassa, joka silloin tällöin erityisesti miesten porskuttamista katsellessaan päätyy oikosulkuun ja epäilee vahvasti, että munalliset eivät kuulu samaan rotuun itsensä kanssa. Miehissä esiintyy nimittäin joitakin niin uskomattoman daijuja käyttäytymispiirteitä, että ihme kun evoluutio ei ole karsinut heitä kokonaan ja tehnyt naisista yksineuvoisia. Kirja Darwin Palkinnot 2 tiivistää tämän osuvasti iskulauseella: ”Miehet, sukupuolensa puolijauhoiset ja toteaa että "Miehet kärsivät muita enemmän omasta luonteenlaadustaan ja luonnollisista taipumuksistaan."

En väitä, etteikö maailmassa olisi mitä luultavimmin fifty-sixty sekä naaraita että uroita joiden olisi syytä evoluution nimissä poistua geeniperimästä. Vastapainona puolestaan on ihania, älykkäitä, tunteellisia ja rakastamisen arvoisia miehiä ja naisia, jotka ovat sanoutuneet itse, - tai on kasvatettu irti sukupuoleensa ympätyistä pahimmista kiviriipoista (terkkuja vaan armaalleni Jänismiehelle ja niille mies- ja naisystävilleni, joista pidän juuri edellä mainitusta syystä). Huhutaan muuten, että kehityskelpoiset yksilöt voivat jopa luopua tyhmimmistä maneereistaan, kun heitä vain hakkaa tarpeeksi kauan päähän perustelujen nuijalla.

Ennen kaikkea olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että miehillä ei ole mitään päteviä perusteita pitää itseään naisia kehittyneempinä olentoina. Miehet kuitenkin katsovat naisia yllättävän usein alaspäin, siitä huolimatta että se pohjattomimman idiotismin vaakakuppi tuntuu täysin objektiivisesti kallistuvan alaspäin nimenomaan killuttimia jalkovälissään kantavien yksilöiden painosta. Kuten DP2:ssa todetaan: ”Kaiken takana on nainen, paitsi Darwinin palkintojen.” Ottakaa miehet tämä siis ansaittuna kritiikkinä.

En kuitenkaan missään nimessä halua yleistää, vaan nimenomaan keskustella itsessäni ja varmasti monessa muussakin kiukkua herättävästä ilmiöistä. Tehdä alustavan diagnoosin kummallisesti oireilevasta, eritoten miehiä vaivaavasta mystisestä sairaudesta. Ne jotka hiukankin tunnistavat sairauden oireita itsessään, voisivat hiukan miettiä asioita. Muut pöpöttömät, viattomat ja syyttömät voivat ottaa tekstini huumorilla ja viihteenä.

SAMMAKKOSYNDROOMA

Aluksi on syytä ottaa esille eräs alkeellisemmista, typerimmistä ja tuhoisimmista maskuliiniseksi ymmärretyistä käyttäytymisen piirteistä. Ikäviin seuraamuksiin johtava uhoaminen ja näyttämisen halu sekä typerien riskien ottaminenhan on lähes miesten yksinoikeus. Nythän ei siis puhuta jännittävien, huolella suunniteltujen riskejä sisältävien asioiden tekemisestä vaan aivovammaisuutta hipovista päähänpistoista tyyliin: "Hei pojat, kustaiskos tuohon muuntajaan? Ette muuten varmaan uskalla, nössöt!" En myöskään halveksi tässä elämän jatkumisen ja kehittymisen kannalta edullisia innovaatioita, jotka ovat vaatineet tai vaativat jotain uhkarohkeaa tempausta tai toimintaa, jonka riskejä on vaikeaa etukäteen kartoittaa. Nauran sen sijaan niille luolamiehille, jotka vielä jousen ja nuolen keksimisen jälkeenkin päättävät lähteä testaamaan josko sylipaini olisi sittenkin tehokkaampi tapa kaataa luolakarhu.

Tämänkin päivän Iltalehden kannessa toitotettiin miehestä, joka humalaisessa uhossaan hyppäsi sillalta ja hukkui. Moneskohan kerta tänä kesänä? Huusin ääneen, että ei helvetti taas. MITEN TURHA KUOLEMA. Huomautus siitä, että kaverit ovat surusta shokissa sattui vielä kipeämmin. Iltasanomien kannessa taas kerrotaan että hurjasti kaahannut vesiskootteri törmäsi veneeseen jossa ollut poika hukkui. Aivan kauheata ja NIIN TURHAA! Skootterin ratissa ei taatusti ollut nainen.

Montakohan mielipuolista kertaa olen itse saanut katsella sitä, kun miesten sammakkopullistelu, oman erinomaisuuden todistelu ja vauhtihulluus ovat syrjäyttäneet terveen järjen. Totta kai pitää mennä uimaan isoihin aaltoihin, joissa muut eivät uskalla uida ja joista on vieläpä erikseen varoitettu. Ne jotka eivät halua, ovat tietenkin munattomia nyynelöitä. Totta kai on ihan pakko vetää leukoja parvekkeelta roikkuen tai peräti hypätä sieltä parvekkeelta alas vain todistellakseen että on mies ja uskaltaa. Totta kai pitää uida kännissä vastarannalle vaikka vesi on kylmää ja kangistaa kaiken muun paitsi kolmannen jalan jo parin kymmenen metrin jälkeen. Totta kai pitää vetää viinaa viisi kertaa enemmän kuin toiset ja saada alkoholimyrkytys tai sammua hankeen. Totta kai täytyy kaahata autolla lujempaa kuin toiset, olla käyttämättä turvavyötä ja uhmata kuolemaa piirun verran enemmän kuin toiset. Vähintään vetää röökiä, että osoittaisi elävänsä vaarallisesti. Sehän se vasta on oikeaa, täyttä elämää. Miehen elämää.

Järjen käyttö tai harkinta ei luonnollisesti ole useiden miesten osalta tarpeellista kun he ovat luonnostaan niin hyviä. Mahtava mies voi tietenkin hypätä vieraalta laiturilta, sillalta tai kalliolta pää edellä veteen, toisin kuin elämän realiteetteihin ja fysiikan lakeihin nöyrällä kunnioituksella suhtautuva nainen. Ne ovat ivanteon kohteeksi joutuvia kuohilaita, homoja ja ämmiä, jotka kuuntelevat varoituksia tai punnitsevat ja tarkistavat etukäteen onko jossain tempauksessa mahdollisia turhia riskejä.

Harvaa miestä kiinnostaa pätkääkään se, miten "mukavaa" heidän läheistensä tai ulkopuolisten on katsella öyhötystä peläten, soittaa ambulansseja, naarata heidän ruumiitaan, kaapia heidän jäännöksiään asfaltista tai katsoa voimattomina kun he kuolevat pelkkää omaa tyhmyyttään tai varomattomuuttaan. Ketkähän muuten saavat kantaa vastuun tempuissaan vammautuneista sankareista lopun elämän ajan, jos huonosti käy? Miehiä varmaan hämmästyttäisi, jos heille valkenisi että naiset eivät suinkaan katsele heidän salto mortalejaan silmät ihastuksesta soikeina vaan lähinnä tuhahdellen "xtus, mikä ääliö!"

WOLWERINISMI

Jokainenhan tietää senkin, että kun huonosti käy, tosi miehet eivät tietenkään käy lääkärissä, jos he eivät sinne epähuomiossa joudu tajuttomana tai muiden väkisin viemänä. Eivät tietenkään, koska he ovat luonnonoikkuja ja wolwerineja, jotka paranevat itsekseen mistä tahansa keuhkokupasta, jäsenen poikki menosta, ebolasta tai kuoliosta. Lääkärit ja lääkkeet ovat naisia ja lapsia varten.

Lähipiirissäni on yksi aivan fantastinen havaintoesimerkki tästä ajattelutavasta, oikea vanhan ajan luupäinen maalaispässi. Häntä ei saa sairaalaan, ennen kuin hän oksentaa verta ja kaatuu lattialle tajuttomana. Karjanhoidossa aiheutunut useamman kylkiluun murtuma ei ole mikään syy pitää sairaslomaa, ei myöskään liukastuessa katkennut solisluu. Monta viikkoa kestävä flunssa ja kuume eivät vaadi hoitoa. Homepölykeuhko piti katsoa viimeiseen asti, vähän ylikin. Sydäninfarkti ei ole mikään hyvä syy olla syömättä monta kertaa viikossa lenkkimakkaraa. Kolesteroli on naurettava mielikuvitusolento. Lääkärit eivät tiedä mitään. Sormesta vuoltu palanen, joka takia sormi alkoi mädäntyä mukavaa tahtia, ei ollut tarpeeksi hyvä syy syödä antibiootteja. Jne. Ja vaimo tietenkin hoitaa ja myötäkärsii. Valitettavasti tämä on myös periytyvää.

LAINKUULEMATTOMUUS

Miestenhän ei tietenkään tarvitse noudattaa mitään liikennesääntöjä, eikä sen puoleen muitakaan lakeja. Ylinopeus on jokamiehen oikeus ja mitä uhkarohkeampia ohituksia liikenteessä teet, sen kovempi sälli olet. Riskikäyttäytyminen liikenteessä on miehen nautinto ja yksinoikeus. Jos joku muu miehen mielestä käyttäytyy "väärin" liikenteessä, häntä on syytä rangaista jollakin huikean vaaratilanteen aiheuttamalla tempulla, että varmasti oppii. Kuolema on pieni hinta siitä riemusta, että on oikeassa.

Sakkojen saaminen on huumorijuttu, jolla naureskellaan. Vain tyhmät käyttävät turvavöitä, tosimies ei vyötä itseään kuin pakon edessä. Jarrutonta autoa ei tietenkään viitsi korjata, kun on käsijarrukin olemassa. Moottoripyörällä pitää ajaa niin lujaa, että varmasti jonain päivänä joku pääsee kokeilemaan miten mukavaa on kaapia ihmisen jäänteitä rekan puskurista.

Muista laeista esimerkiksi lähestymiskiellot tai ihmisoikeudet ylipäätäänkään eivät pahimpia mieslatuskapäitä kiinnosta. Naisia pitää heidän mielestään vainota, kiusata ja hakata jos naiset eivät alistu heidän tahtoonsa. Kitinä, ymmärryksen kerjääminen ja selittely alkavat sitten siinä vaiheessa, kun rikkomuksista jäädään kiinni. Siihen asti täytyy tietenkin kokeilla rajojaan, kuin käytöshäiriöinen, uhmaikäinen lapsi jollaisiksi nämä miehet ovat useimmiten jääneetkin.

TODELLISUUSPAKOISUUS

Pelaaminen ja pelaamisen katsominen ovat monien miesten mielestä maailman tärkeimpiä asioita. Fakkiutunut pelaaminen ajaa kirkkaasti muiden asioiden edelle. Pelaaminen (tarkoitan tässä lähinnä tietokonepelejä, en niinkään fyysistä urheilua joka on itsessään enimmäkseen hyvä asia) on miesten mielestä sosiaalista ja kehittävää toimintaa, vaikka monesti se nimenomaan korostaa ja alleviivaa yksinäisyyttä sekä syrjäytymistä. Miten ottaa todesta mies, joka mieluummin pelaa jotain typerää räiskintäpeliä, kuin vaikkapa puhuu kanssasi? Miten ottaa todesta mies, joka viettää aikaa mieluummin pelin kuin ihmisten kanssa?

Elokuvassa FC Venus oli loistava repliikki (muistivaralla kirjoitettu) tähän liittyen:
Mies: Miksi te naiset haluatte kieltää miehiltänne jotain sellaista, jota he rakastavat yli kaiken.
Nainen: Pelaaminen ei todellakaan ole se, mitä miesten tulisi rakastaa yli kaiken.

NIINPÄ!

Miten elää sellaisen miehen kanssa, joka asettaa toistuvasti pelaamisen huomattavasti tärkeämpien yhteisen ajanvieton, seksin, ihmissuhteiden, sosiaalisten velvollisuuksien jne. edelle, eikä hartaista pyynnöistä huolimatta tee narkomanialleen mitään. Mielestäni ei mitenkään. (Onneksi rakkaani Jänismies on jo aikaa sitten tajunnut ILMAN minun pyyntöänikin olla asentamatta kotikoneelle pelejä, joihin kuulemma joka tapauksessa koukkuuntuisi.) Voiko uskoa kirkkain silmin, jos mies sanoo häiritsemäsi pelaamisen lomassa, että totta kai mä rakastan sua ja kääntyy saman tien niska kyyryssä jatkamaan raivokkaasti örkkien tappamista. Ei taitaisi ainakaan minulle mennä läpi. Eikö siinä ole jotain mätää? Mitä muuten ajattelisitte naisesta, joka laiminlöisi vaikkapa vauvansa imettämisen siksi että pelaa. Pitäisitte todennäköisesti sairaana.

Miten myöskään ottaa vakavasti mies, joka seuraa hysteerisenä kirkuen sitä kun muut miehet sörkkivät televisioruudussa tikulla kiekkoa laidasta toiseen tai pörräävät ympyrää autoilla, potkivat palloa tai hakkaavat toisiaan kun käämi kärähtää. Tässä minulla on aivan ekstrasuuria vaikeuksia, lähes ylitsepääsemättömiä. Urheilua pakonomaisesti tuijottava mies asettaa ainakin minun mielestäni uskottavuutensa hyvin kyseenalaiseksi. Voisin jopa sanoa, että pisteet silmissäni laskevat ankarasti. Itse urheileminen (joksi en formulaa laske) on monessa määrin kehittävää ja terveellistäkin, mutta jatkuva fanaattinen perse tanassa television katsominen ja sille mylviminen ovat mielestäni aivan sama juttu kuin oman elämänsä ihmissuhteiden korvaaminen Kauniilla ja Rohkeilla. Sitä paitsi vihaan ADHD-urheiluselostajien hyeenamaista molotusta, jota kukaan täysijärkinen ei voine kuunnella saamatta verenpurkaumia päähänsä.

KAIKKIVOIPUUS

Miehillähän on toki maailma on aina hanskassa, mutta hanska useinkin hukassa tai naulassa. Neuvoja ei kysytä vahingossakaan. Mieluummin ajetaan vaikka viisisataa kilometriä harhaan tai posautetaan koko kaupungin sähköverkko pimeäksi, kuin kysytään neuvoa joltakulta joka tietää. Amatöörit miehet uskovat hämmästyttävän usein tietävänsä ja osaavansa jotain paremmin kuin samassa asiassa ammattitaidon omaavat naiset. Vaikka olisivat tässä naisen täysin haltsaamassa jutussa täysin tumppuja. Miehen huonosti tekemä asia on aina kunnialla tehty ja sitä katsotaan sormien lävitse, vaikka se olisi kuinka juosten kustu. Mieluummin jätetään työ huonosti tehtynä, kun annetaan osaavan tehdä se oikein ja viimeisen päälle. Se riittää, että tehdään vähän sinne päin, vaikka myöhemmin laiminlyönnit kostautuvat moninkertaisina harmeina, laitteiden hajoamisena ja jälkien korjaamisena. Kaikkivoipuuden kuvitelma laittaa miehet tunkemaan sormensa sinne minne ne eivät todellakaan kuulu, jopa suoraan ampiaispesään.

KYSEENALAISTAMATTOMUUS

Jopa miesten huonot käyttäytymismallit arvotetaan röyhkeästi hyveellisemmiksi kuin naisten vastaavat. Erään ystäväni kanssa tuli jälleen kerran puhetta tästä kaikkien tuntemasta kliseestä, jonka mukaan naiset ovat toistensa pahimpia vihollisia ja kykenemättömiä yhteistoimintaan. Naiset puukottelevat toisiaan selkään, kieroilevat ja puhuvat pahaa toisistaan minkä ennättävät. Niin kuin monesti tekevätkin, itseni mukaan lukien. Tähän rinnalle tuotiin klisee suoraselkäisistä miehistä, jotka ovat keskenään ihan toista maata: AINA NIIN puhtoisen rehtejä, avoimia ja suoria. Asetelma on niin naurettava, että piti hieman harjoittaa myytinmurtamista.

Miesten ongelmiensa selvittäminen toisiaan turpaan vetämällä, tappamalla tai sotimalla ei liene millään tavoin hyväksyttävämpää tai suorempaa kuin naisten pahan puhuminen. Väite miehisestä reiluudesta tai fair playsta on myös täysin tuulesta temmattu. Katsokaahan joskus huviksenne hävinnyttä miestä. Etenkin hänen silmiään. Raivoa ja kostonhimoa niiden pohjalla. Miehet vihaavat toisiaan hillittömästi niillä hetkillä, kun häviävät pelissä, voimankoitoksissa tai missä tahansa pätemisessä. Haluaisivat suorastaan tappaa. Kosto järjestetään "reilusti" joko samantien tai viimeistään seuraavassa pelissä taklaamalla, tönimällä. Erään ranskalaisen palloilijan "rehti" tapa hoitaa välienselvittely suoralla tavalla lienee oivallinen esimerkki. Kuinkahan monen mielestä suunsoiton lopettaminen nyrkillä tai tässä tapauksessa ironisesti "päätään käyttämällä" on sivistynyttä käytöstä?

ONKO NÄIDEN IANKAIKKISTEN MIESJUTTUJEN JANKKAAMISESTA SITTEN MITÄÄN HYÖTYÄ?

No niin. Tässä välissä kävin salilla purkamassa päivän pahimpia höyryjä ja olen valmis myöntämään, että esille tuomani ilmiöt ovat kärjistyksiä, mutta ehdottomasti hyvin yleisiä eritoten miesten keskuudessa. Ne aiheuttavat paljon pahaa ja surua. En tiedä, kuka niille antaa hiljaisen hyväksyntänsä kun ne eivät tunnu maailmasta vähenevän vaikka sivistyksen määrän luulisi kasvavan. Kritiikkini lienee hyttysen ininää, mutta joskus sekin kuullaan ja hyttynenkin voi päästä karkuun liiskaavaa kättä.

Jotenkin sitä vain haluaisi sanoa edes jotain, että erityisesti te pohjimmiltanne HYVÄT miesparat ette kuolisi typerän, patologisen temppuilunne takia, ajaisi ulos teiltä koska nopeusrajoitukset eivät teitä koske tai tuhoaisi ihmissuhteitanne joidenkin niin vähäarvoisten asioiden kuin pelien, urheiluruudun tai viinan takia. Menisitte lääkäriin, ennen kuin raavitte tuonpuoleisen portteja. Ennen kaikkea, välttäisitte tietoisesti aiheuttamasta pohjatonta surua ja murhetta niille naisille jotka teitä rakastavat. Monista tuollaisista käyttäytymismalleista väkisin kiinni pitämällä, suljette itsenne tärkeämpien ja antoisampien asioiden ulkopuolelle. Niitä välttämällä puolestaan saatte naisenne kunnioituksen, rakkauden ja palvonnan hopeatarjottimella.

Väkivallakoille, pedofiileille, ahdistelijoille, rattijuopoille ja kaikille muillekin paatuneille pahantekijöille sen sijaan on vain kunniaksi se, jos he poistavat vapaaehtoisesti itsensä maailmankartalta ja huonot ominaisuutensa geenialtaasta. Toivon mukaan vielä siten, että sivulliset eivät joudu siitä kärsimään. Heitä olisi melkein syytä mennä viikatteen heilahdettua ruumishuoneelle kädestä pitäen kiittämään.

Maantiekiitäjät kojootinruuaksi

Olisi pitänyt toivoa joulupukilta lahjaksi bazookaa. Aivan. Juuri sellaista isoa sinkoa jolla sotaelokuvissa räjäytellään kaikenlaisia juttuja tuusan nuuskaksi. Tyyliin Worms ja ”haaahaa, first blood!” Luulen, että toiveeni jakaa joku muukin, joka on joululiikenteessä joutunut katselemaan maantiekiitäjistä geneettisesti periytyvien lajitovereidensa verratonta etevyyttä.

Olen pienestä pitäen inhonnut syvästi niitä penteleen tööttäileviä töyhtöpäisiä maakäkiä, jotka kaahasivat kuin mielipuolet pitkin autiomaata ja ruhjoivat säälittävää Kelju K. Kojoottia mitä sadistisimmilla tavoilla. Nuo pieniaivoiset roadrunnerit olisivat minun puolestani saaneet kaikin mokomin päätyä laihan kojoottiparan pataan. Aikuisena sympatiani ovat edelleen jostain syystä kojootin puolella.

Onneksi minulla on sentään hyvä mielikuvitus varalla niitä tilanteita varten, kun tosielämä käy liian verta kiehuttavaksi. Toisilla taas mielikuvitus tuntuu sekaantuvan vähän liikaakin tosielämään. Tarkoitan niitä tyyppejä, jotka tuntuvat pitävän rataa pitkin autolla päristäviä kimiräikkösiä ja mikahäkkisiä jumalina. Juuri niitä heppuja, joille formulakisoja tärkeämpää asiaa on vaikea kuvitella olevan olemassakaan ja joiden pitää vahdata kaulaheltta tutisten joka helvetin kisaa ja joilta pääsee ensisynnyttäjääkin pahempi parku, jos suomalainen ei voita.

Henkilökohtainen mielipiteeni on, että miljoonakalojen uimisen katseleminenkin on kiinnostavampaa kuin formula.

Näille kimikojen palvojille elämän pääasia puolestaan tuntuu olevan se, että jonkun perseen alla on mahdollisimman tykki auto jolla pääsee sikapaljon lujempaa kuin muut. Mikäs siinä, jos heidän pyhä mielipiteensä on voimassa vain silloin kun he katsovat formuloita kotonaan neljän seinän sisällä. Mutta sen jälkeen kun he ottavat tuon samaisen asenteen kyytiläiseksi omaan autoonsa ja pyyhkäisevät renkaat sutien maanteille juhlapyhien ruuhkaan, heidät pitäisi julistaa bazookanomistajille vapaaksi riistaksi.

Lähes aina pitkillä matkoilla, joulun tai juhannuksen liikenteessä ja etenkin pimeän aikaan näkee edustavia esimerkkejä näistä maanteiden läskipäistä. Nämä ylimieleiset idiootit tunnistaa siitä, että heillä on satasen sijasta kaksisataa lasissa, suuri intohimo henkeä salpaaviin läheltäpitiohituksiin ja armolahja aiheuttaa muille liikkujille tilanteita, joissa nämä voivat hioa refleksiensä nopeutta. Pistetäänpäs tähän ajan kuluksi freudilainen vittuilu ja uumoillaan, että jos kerran auto on kyrvän jatle, niin kenties nämä lähes poikkeuksetta miehistä sukupuolta edustavat lerppakyrvät korvaavat joko pilinsä pienuutta tai impotenssinsa tuomaa mieliharmiaan sillä, että leikkivät omalla, kyytiläistensä ja muiden liikenteessä olijoiden hengellä lupaa kysymättä. Että kannattaa vähän miettiä mitä ajotyylillään viestii!

Olin erittäin rauhallisen, tunnetusti taitavan ja maltillisen kuskin kyydissä palatessamme joulunvietosta. Hänen kyydissään uskaltaisin tulla vaikka potkukelkalla vuorelta alas. Kuski otti huomioon tien liukkauden, piti turvaväliä ja ohitti yli kuudensadan kilometrin matkalla vain pari tarkoituksella hidastelevaa autoa. Hän ajoi tunnollisesti nopeusrajoituksien ylärajoilla. Silti ohitsemme vedettiin törkeää ylinopeutta niin että lumi pöllysi. Myös alueella jolla oli isot peuravaroituskyltit. Ohittajista olisi varmaan ollut mukavaa saada Petteri Punakuono tuulilasin läpi syliinsä.

Kyydittäjäni ei kärkkynyt tai painostanut letkassa, vaan ajoi mahdollisimman kohteliaasti. Silti, kun pitkässä jonossa edellämme oli juuri ja juuri auton mentävä TURVAVÄLI, useampikin riskeistä nauttiva paskapää siksakkasi törkeästi siihen niin että sydäntä kylmäsi. Täytyypä myöntää, että jos tuollaisesta tempusta olisi aiheutunut ketjukolari ja vahinkoja ihmisille, olisin mielelläni mennyt vetämään siksakkaajaa turpaan. Tie oli sentään sen verran liukas, ettei hitaassakaan vauhdissa auto pysähtynyt nopeasti liukumatta. Ohituksen tuoma ajansäästö oli varmaan mieletön kun ottaa huomioon, että niitä ohitettavia autoja näkyi "vain" silmänkantamattomiin.

Huoltoaseman parkkipaikalla puolestaan eräs lapsia kuskaava mies kaahasi autolla sen verran lujaa kohti ulosmenoväylää, että kylkeen olisi rysäyttänyt jos emme olisi ehtineet ensin pysähtyä. Perheen lapsilla näytti olevan rajaton luottamus siihen, että isi ajaa hiljaa, kun riekkuivat ilman turvavyötä naama takalasissa. Eivät tainneet kersat tietää että äkkipysäyksen sattuessa irtotavara jatkaa matkaa samalla vauhdilla millä auto on liikkunut. Olisi varmaan perheen kannalta ollut kovin antoisaa vaihtelua viettää Uusi Vuosi ilman sitä perheenjäsentä, joka lensi auton ikkunasta taivaaseen. Muistin tuon perheen nähdessäni lämmöllä erästä asennekoulutustaitoista ihmistä jolla oli tapana rytkyttää autoaan hitaassa vauhdissa holtittomasti puolelta toiselle niin kauan kunnes kaikkein tyhmimmätkin kyytiläiset tajusivat pistää sen turvavyön kiinni.

Itse en ainakaan tahtoisi kuolla vain sen takia, että olen erehtynyt idiootin kyytiin, jättänyt turvavyön kiinnittämättä tai joutunut jonkun kaahaavan idiootin kukkoilun aiheuttamaan onnettomuuteen. Kaikkien huippukuskeina itseään pitävien olisi hyvä muistaa, että kimikat ajavat radalla ilman kyytiläisiä ja saavat henkensä vaarantamisesta niin törkeästi palkkaa, että kuoleman kanssa leikkiminen todella kannattaa. Tavalliset, maanteillä ajavat ihmiset sen sijaan eivät ole kuolemattomia maantiekiitäjiä tai Kelju K. Kojootteja, jotka keräävät luunsa kallionleikkaukseen täysillä paiskauduttuaan ja jatkavat hetken tähtiä nähtyään täysin ehjinä matkaansa.

Kauneusfasismin kurmootusta

Yksi kiivas ulkonäkökeskustelu oli ja meni tuossa taannoin, mutta eiköhän se alati vatvottavana aiheena liene ajankohtainen milloin vain. Varsinkin kun iso osa suomea vahtaa tänään silmä kovana minkä näköisenä kukakin linnan ovista sisään astuva suomalainen nainen ilkeää paikalle ilmaantua. Siinä sivussa miehet lunkivat ovista sisään tylsänä mustanharmaana muurahaispataljoonana, joka ei juuri ketään kiinnosta. 

On tämä aihe nyt aiemminkin kaivellut, muuta viimeksi minua alkoi tahtomattanikin närästää juuri tämä, lähinnä vilauttelustaan kuulun barbiegirlin anusmainen länkytys siitä miten suomalaisten naisten pitäisi pitää parempaa huolta ulkonäöstään. Puhumattakaan Jabba the Hut – kerhon kunniajäseniin kuuluvan mieshenkilön taustasäestyksestä, joka näyttää jatkuvan varsin vikiseviä sävyjä saaneena viimeisimmässäkin huussipaperissa. Jos joku herkkähipiäinen sitten uskaltaa provosoitua naisten haukkumisesta, niin heti ollaan irvimässä, että kylläpäs naisilla nyt on huono huumorintaju, paska itsetunto ja pinna kireällä.

Siitä ei tietenkään ole kyse, että mitä saa sanoa ja mitä ei. Jos jotakuta vain nappaa, niin voi minun puolestani vapaasti omistaa vaikka koko elämänsä ulkonäölleen tai toisten ulkonäön arvostelemiselle. Siitä vaan, jos siitä nyt niin hyvä ja merkittävän voimaantunut olo tulee. Toisinaan laittautuminen voi sitä paitsi olla ihan mieltä ylentävää teatteria, en minäkään sitä kiellä. Ja tietenkin itsestään on hyvä pitää huolta. Mallimaisella puunautumisella ja itsestään huolen pitämisellä vain on vissi ero. Samanlainen, kuin on ero juhlamekkoon ja sään kuin sään kestäviin vaelluskamppeisiin pukeutumisella. Enkä halua ymmärtää millä tavoin keinotekoinen meikki muka tekee kenestäkään sen kauniimpaa kuin posket ilmaiseksi punaava ja silmiä säihkyttävä reipas lenkki ulkoilmassa.

Tarkoituksenani ei ole mustamaalata kokonaan tai pyrkiä ankarasti tuomitsemaan ulkonäön kohentamisen tuottamaa mielihyvää. Eihän sellaista voi tehdä. Eikä siinä olisi mitään järkeä. Samanlaista vapaudenriistoahan se silloin olisi kuin pakollisen kauneudenkin vaatiminen. Vähän volyymia lisäämällä alkaa väistämättä tupsahdella mieleen absurdeja mielikuvia maan alla salaa meikkaavista kapinallisista, silkonimustastapörssistä, kampaussakoista, kauneuspoliiseista, meikkilaukkuja nuuskivista meikkikoirista, epätoivoissaan riutuvista meikkiaddikteista jotka etsivät kaduilla diilaajaa jne… Hehheh, siinäpä meillä vasta olisi hauska maailma, vaihteeksi! 

Haluan vain ärähtää tuollaisia naurettavia käsityksiä vastaan, että ihminen joka ei jaksa/halua pitää yllä teatterinaamiota tai muotivaatepanssaria tai muuten vain on sattunut syntymään tai (iiiiik, voi kauheata!) vanhenemaan, olisi jotenkin muita huonompi tai halveksuttavampi. Tai vapaasti jonkun silikonista ja lateksimaaleista kasaan harsitun variksenhoukuttimen alaspäin katsottavissa. Tai arvottomampi puntarissa, jos toiseen vaakakuppiin laitetaan vaikkapa viimeisen päälle puunattu ilolintu. Enkä todellakaan väitä, että se ilolintu olisi sen arvottomampi ihminen kuin kukaan muukaan. Kysyä tietysti voi, onko sellaisen ihmisen kohtalossa, jonka ainoa omaisuus on ulkonäkö ja joka joutuu tienaamaan elantonsa myymällä ruumiinsa nuohoamisoikeutta, paljoakaan ihannoitavaa tai kadehtimista?

Sitäkin enemmän kyllä ropisee halventavia kommentteja, jos valtaa käyttävä nainen on joskus uskaltanut olla tai on edelleenkin, yhteiskunnallista asemaa saavutettuaan vähänkin kaunis. Toisaalta, aiemmin pääsiäisnoidaksikin haukuttu rouva presidentti on puolestaan joutunut tasapäistävän ulkonäkökohennuksen uhriksi. Jotensakin harmi, minusta aiempi riemastuttava hälläväliä-look oli paljon ruudikkaampi antaessaan piut paut tylsille ulkonäkövaatimuksille. Tästä pääsen toisaalta toteamukseen: olipa nainen kaunis tai ruma, usein keksitään hänestä jotain huomautettavaa, jolla saadaan huomio pois hänen ajamistaan tärkeistä ja oleellisista asioista. Ja saadaan hänet pahimmassa tapauksessa kiinnittämään koko energiansa asiantilan korjaamiseen. Eli jos olet ruma, olet vain vastenmielinen, mutta jos erehdyt olemaan kaunis niin sitten olet tyhmä kuin saapas, eikä kukaan halua ottaa sinua vakavasti. Tasapainoile siinä sitten ja koeta löytää rivien välistä joku logiikka. Kauneudessa kilvoitellessa et voi muuten koskaan olla voittaja. Ai niin, ja ikinä sinun ei tietenkään anneta ajatella että olet tarpeeksi kaunis väittämättä, että sinulle onkin siinä tapauksessa noussut jo kusi päähän.

Se, mikä minua kauneuskeskustelussa pahiten korpeaa, on juurikin nuo viattoman turhanpäiväiseltä vaikuttavan aiheen karvoihin kirppuna piiloutuvat kieroutuneet diskurssit. Ne alkavat paljastua vasta kun otetaan tiukasti niskasta kiinni ja ravistellaan, jos sittenkään.Tulkitsen itse tuota viimeisintä keskustelua niin, että naisilla ei näiden ulkonäköfasistien mielestä pitäisi periaatteessa olla ollenkaan itsemääräämisoikeutta, täyttä harkintaa tai vapautta oman ulkomuotonsa suhteen. Tämän vapauden kyseenalaiseksi, suorastaan tarpeettomaksi asettava ajatus tarjoillaan naisille seuraavassa muodossa:

Ajatelkaa nyt vähän miten kuvottavan rumia olette, kun ette tee mitään ulkonäöllenne. Perseenne roikkuu, rintanne ovat rupsahtaneet ja raskausarpia täynnä, naamassanne on ryppyjä, piirteenne ovat liian värittömät, painatte liikaa, pukeudutte halvasti ja rumasti, olette kerta kaikkiaan sellaisia rumistuksia, että teidät pitäisi lailla kieltää. Jos ette nyt petraa, niin kaikki vastaantulijat oksentavat teidät nähdessään ja miehenne vaihtavat sutena halpaan tuotitavaraan. Mitä siitä, jos teillä onkin vapauksia ja yhteiskunnallista uskottavuutta, joita muun maalaisilla, häikäisevän näköisillä kanssasisarillanne ei välttämättä olekaan. Kun olette rumia, kukaan ei koske teihin pitkällä tikullakaan ja jäätte ilman elintärkeitä playboyiden imarteluja ja gigoloiden pitkiä katseita. Mitenkäs sitten se silikoniton mutrusuu pannaan?

Hui!

Kun ruvetaan erittelemään sitä miksi ja miten naisten sitten pitäisi kiinnittää enemmän huomiota ulkonäköönsä, huomataan keskustelunavaajan taustalta paljastuvan mielenkiintoisia seikkoja. Rouva moni-kakku-päältä-kaunishan toivoo tietenkin pelkkää pyyteetöntä hyvää kanssasisarilleen, muistuttaessaan heitä pintaremontin tarpeellisuudesta ja toimiessaan kävelevänä mainoksena niille vaihtoehdoille, joilla vastenmielinen ulkonäkövapaus pitäisi pikapikaa korvata. Aloitetaanpa vaikkapa näistä pienistä, joka naisen velvollisuuksiin kuuluvista luonnollisista kauneudenhoitonikseistä:

Äkkiä kokeilemaan vaarattomia ja halpoja pikku rasvaimuja, naamaa halvaannuttavia botox-ruiskeita, kullan arvoisia, mystisiä ainesosia sisältäviä ryppyrasvoja ja tähtitieteellisen hintaisilla meikeillä maalautumista. Nyt pikapikaa hankkimaan truuttaus viatonta silikonia tissiin ja rohmuamaan ylle muotirättejä joiden hintalappu aiheuttaisi heikompihermoiselle sydänkohtauksen. Henkilökohtainen kuntovalmentaja kehiin, päivässä monta tuntia treeniä ja kipeitä lihaksia palauttavaa hemmottelua sekä hierontaa. Ruuaksi hyvin palkatun ravintoterapeutin valmistamia kalorittomia herkkuja. Kaiken tämän lisäksi purkista naamaan muutama kilohinnaltaan lähinnä jalokiviä vastaava laihdutuspilleri, joka sisältää oikein terveellisiä, aineenvaihduntaa rukkaavia, jostain kumman syystä hädin tuskin laillisia kemikaaleja. Näitä neuvoja noudattamalla pääsee takuulla se pihtiputaan ryppyinen mummokin iltalehden kansikuvatytöksi ja playboyhin poseeraamaan potkurin kanssa.

Öh? Ennen kuin menemme innosta järjiltämme, tyhjennämme pankkitilille kertyneen eläketurvamme ja alamme etsiä luettelosta herra Nordströmin numeroa, miettikäämme hetki. Eikös kaikki tuo edellä mainittu tarkoitakin selkokielellä jumalatonta rahareikää, suorastaan omaisuuksia sisäänsä imevää mustaa aukkoa, vaikka hinnakkaimmat vaihtoehdot korvattaisiinkin Hongkongin halpatuotteilla ja veljeskansamme alehintaisilla kirurgisilla toimenpiteillä. Kauppiaathan siellä taustalla hierovat tyytyväisinä käsiään. Kauneuden saavuttamattoman illuusion tavoittelun suurin hyöty on se, että se ainakin vähentää painavan kukkaron raahaamisesta aiheutuvia niska ja selkävaivoja huomattavasti.

Laittautumisesta harvemmin maksetaan palkkaa, tarjotaan palkankorotuksia tai parempaa duunia tai kevennetään naisille muutenkin kasaantumaan tuppaavaa työtaakkaa. Taitaa mieluumminkin olla päinvastoin. Luin tuossa esimerkiksi uutisen tutkimuksesta, jossa naisellisesti pukeutuvaa naisjohtajaa oli katsottu huomattavasti pahemmalla silmällä kuin arkisen asiallisesti pukeutuvaa. Enkä kyllä sen puoleen muista nähneeni montakaan marilynmonroeta kovan vallan kahvassa, mikäli tällä ei tarkoiteta sitä että naisen kourassa on jonkun huippujohtajan, äh anti olla…

Kauneustyön tuloksista ei kuitenkaan saa mitään onnellisuuden takaavaa vakuuslappua tyyliin: lupaamme pyhästi, että jos meikkisi ei tee sinusta mainoksen mallia, saat kaikki rahasi korkojen kera takaisin. Tai jos silikonitissisi alkaa möyriä kuin Flubber tai tippuu tielle, saat uuden samaan hintaan. Tai jos peilistäsi kurkkaakin vuosi toimenpiteen jälkeen miss frankenstein, lupaamme toimittaa sinulle kuvastimen joka ei uskalla kertoa totuutta. Itsensä silpominen, amputaatiot ja keholle vieraat kemikaalit sentään saattavat olla ihan hiukkasen pikkusen haitallisia, mutta sehän ei tietenkään ketään niillä rahastavaa kiinnosta. Eivät he kovinkaan usein joudu vahingoista vastuuseen.

Mielenterveydellekin voi sitten pahimmassa tapauksessa käydä hassusti, kun itsestä ei muovaudukaan häikäisevää mainoksen jumalatarta vaikka hakkaisi kaiken aikansa, voimavaransa, rahansa ja tahtonsa kauneutensa eteen. Syömishäiriöt tuntuvat kukoistavan ja niiden potijoista on useimmiten kauneus kaukana. Eikä se ukon kainalossa pysyminenkään taida olla kovin varmaa vaikka kuinka puunautuisi. Kysytään vaikka Linda Lampeniukselta tai lueskellaan tämän ulkonäkökohun aikaansaajan aviomiehen mietteitä kauniin vaimonsa edesottamuksista, jotka eivät tunnu tekevän häntä kovinkaan onnelliseksi.

Ja mistäs aika tuohon kaikkeen kauneustyöhön revitään? Joillakuilla harvoilla ja etuoikeutetuilla saattaa toki olla aikaa käyttää päivästä vaikkapa kolme tuntia kynsien huoltoon ja lakkaamiseen. Kysynpähän vaan, mistä taivaasta se raha sinne heidän tileilleen sitten itsestään ilmaantuu. Miksei minun tililleni ropsahda kymppitonnia, jos pistän pakkelit naamaan ja räpsytän vähän ripsiä?

Jos savinaamio vie puoli tuntia, mustien silmänalusten hautominen toisen puoli tuntia, itsensä hierominen ja selluliittien kurittaminen rohdinlapasella tunnin, jumppaaminen kaksi tuntia, kynsien huolto ties miten monta tuntia, hiusten laitattaminen kampaajalla puoli päivää ja meikin rakentaminen sekä vaatteiden valitseminen loput valoisasta ajasta, jää ehkä pari tuntia aikaa salamavaloissa kimaltamiselle ja näyttäytymiselle ja tietenkin vähintään kahdeksan tuntia pakollisille kauneusunille. Milloin täydelliset kaunottaret sitten ehtivät lukemaan, sivistämään itseään laajalla kulttuuritarjonnalla, kirjoittamaan kiinnostavia blogeja, puuttumaan yhteiskunnallisiin epäoikeudenmukaisuuksiin, vaatimaan semmoista mitätöntä pikkujuttua kuin tasa-arvoa tai rakastamaan itseään ja kumppaniaan? Ai niin. Eiväthän barbit tietenkään sellaista harrasta, tyhmä minä.

Entäpäs jos ne haukutut rupsahtaneet suomalaiset naiset ovat vaikka kuinka kauhiasti puunanneet itseään tai koittaneet pitää itsestään epätoivoisesti huolta, mahtamatta mitään sille, että naama kurpahtaa, takapuoli synnytysten jälkeen leviää ja raskaudet runtelevat kropan arville. Tuskin ne kosmetiikan kemikaalitkaan aina niin positiivisesti vaikuttavia voivat olla, hiusväreistä ja laihdutustuotteista puhumattakaan. Naamaan tulee ryppyjä vaikka mihin säilöntäaineeseen itsensä käärisi tai koettaisi hankkia immuniteettia kirurgin veitsen avulla. Maan vetovoima on tietämykseni mukaan luonnonlaki, jota on aika vaikeaa kumota minkään purkkirasvan tai keinottelun avulla. Ja jokainen meistä vanhenee kunnes kuolee. Sori vaan kaikki lorealien ja meibellinejen mainosmaakarit jos romutin teidän *uskomattoman ovelat* illuusionne ikuisesta nuoruudesta.

Kauneus on muuttunut katalaksi valheeksi, en tosin tiedä onko se aidosti koskaan mitään muuta ollutkaan. Kauneuden vaatimukset ovat niin ärsyttävän jäykistäviä ja rajoittavia, että ne pahimmillaan halvaannuttavat ihmisen ja tekevät jokseenkin suhteellisuudentajuttomaksi. Vääristävät todellisuuden, syövät elämänilon, latistavat spontaaniuden ja ovat sisäistetymmillään kuin hengittämisen lähes kokonaan estävä korsetti. Pahimmillaan tappavatkin. Tässä hyvä esimerkki siitä mitä tarkoitan:

Olin kuvaamassa kissaa. Pukeutuneena rönttöisiin kurahaalareihin ja rännänkestäviin ulkovarusteisiin, päässäni Maailman Rumin Pipo johon olen syvästi kiintynyt. Kissanomistaja oli pieni pörröttyneen näköinen, kauttaaltaan mustiin pukeutunut goottityttö, jonka kantoi lumivalkoista lemmikkiään olkapäällään. Siinä oli oikeasti todella hätkähdyttävän suloinen hetki, todella valokuvauksellinen kaunis, suorastaan täydellinen. Voi kun hän olisi nähnyt itsensä!

Kun kysyin, saanko luvan ottaa heistä kuvan, muija rääkäisi kauhuissaan että "EIJEIEI! Minulla ei ole meikkiä naamassa, ei saa kuvata!" Joo, ikään kuin ripsari, kajali tai puuteri olisi voinut tehdä tuosta täydellisen kauniista hetkestä jotenkin kauniimman. Nauroin mielessäni, mutta se oli surullista naurua. Niin paljon tyttöparalla on vielä matkaa siihen, että uskaltaa laittaa voikukan höytyviä viiksikseen, kurtistaa naamaa rumasti ja antaa rauhassa ottaa sen pelottavan ei-täydellisen valokuvan.

Samat jäykistävät kauneusvaatimukset saavat naiset ostamaan kaappinsa täyteen tököttejä, joilla ei ole mielihyväilluusioita lukuun ottamatta mitään vaikutusta heidän kauneutensa määrään. Samat harhat pistävät naisen pakkaamaan jopa patikkareissulle hiuslakkaa, puuteria tai dödöä. Samojen kuvitelmien orjuuttamat naiset tulevat treenaamaan meikeissä ja saunailtaan valmiiksi täyteen sotamaalaukseen maalautuneina ja kampaantuneina, eivätkä voi siksi saunoa. Miehet joihin tällä täydelliseksi puunautumisella on todennäköisesti tarkoitus tehdä syvä vaikutus, nauravat todennäköisesti moiselle mahansa kipeäksi.

Miksiköhän muuten olen tuntenut itseni suunnattoman kauniiksi ja vahvaksi silloin, kun seison kovia kokeneissa ja ei-muodikkaissa vaelluskuteissani vuoren huipulla? Vaikken ole käynyt päiviin suihkussa, eikä kainalossani ole dödöä, haisen nuotiosavulle, hielle ja sisäiselle elukalle, kynteni ovat repeilleet ja mustareunaiset, tukkani sojottaa töyhtönä likaisuuttaan ja kenkäni sekä kuteeni ovat naarmuilla ja kurassa. Sitä vapauden fiilistä ei muuten peittoa täydellisinkään meikki eikä loistavinkaan iltapuku, ei rakennekynnet eikä kampaajalla käynti. Olen kai sitten ihan päästäni vialla, mutta jostain syystä se ei harmita minua yhtään.

Ukkoni väittää minua kauniiksi ja haluttavaksi kun herään aamulla kuola poskella, tukka takussa, silmänaluset mustana ja meikittömänä ja vailla muotirihman kiertämääkään hänen kainalostaan (neljän seurusteluvuoden jälkeen on enää tuskin tarvetta imarrella). Olen lisäksi saanut erittäin imartelevan ihastumisentunnustuksen ryppyisissä kuteissa, meikittömänä, valokuvien kehittämiseen käytettyä lemuavaa ainetta päälleni loiskauttaneena. Jotenkin se vain on uskottavampaa kuin saada vastaava kohteliaisuus viimeisen päälle prinsessaksi laittautuneena.

Äh, loppujen lopuksi ainakin itselleni on aivan sama mitä ulkonäöstä julkisesti ajatellaan. Minä ainakin kuljen vaikka biojätepussi päässä jos jonain päivänä siltä tuntuu. Haljetkaa harmista kauneustyrannit, MNE NE DAGOVNIAT!

En silti voi olla hymyilemättä sekä vinosti että huolestuneesti ulkonäkövaatimuksille ja muodille. Ystäväni on hankkinut itselleen korkokengillä erittäin tuskalliset vaivaisenluut ja harkitsee vakavissaan varvasamputaatiota, että jalka mahtuisi sirompiin kenkiin! Lukemattomia tyttöjä ja enenevässä määrin poikiakin makaa sairaaloissa luurankoina tippaletku käsivarressa. Tuolla jäätävissä syysmyrskyissä kaduilla kulkee teinejä pukeutuneena housuihin ja takkeihin jotka jättävät kaistaleen vyötäröä ja selkää viimalle paljaaksi... Munuaiset laulanevat itkuvirsiä.

Nämä ovat vielä aika kesyjä esimerkkejä, vaikka kuuluvatkin loppujen lopuksi samaan kategoriaan kuin lootuksenkukiksi sidotut, siteiden alla mätänevät pikkujalat tai ampiaisvyötärökorsetit kylkiluiden leikkaamisineen. Miettisitte nyt aikuisten oikeasti edes hetken, että kuka ihmisiä oikein aivopesee uskomaan että oman kehonsa vahingoittaminen on kaunista ja kuinka paljon he siitä hyötyvätkään. Miksi tällaisten illuusioiden ylläpitäminen ylipäätään edes on laillista?