Tämähän käy kiinnostavaksi

Tämäpäs vallan harvinaista herkkua.

Kerrankin voi seurata jenkkilän vaaleja jostain muustakin näkökulmasta kuin siitä, valitaanko vähemmän tyhmä, vähemmän niljakas tai vähemmän paha tyyppi presidentiksi. Ja kerrankin jopa ihan aidosti kiinnostaa enemmän kuin kissaa. Täytyy siis vuolla viiva mustaan puuhun. Tässähän rupeaa jo mietityttämän, pitäisikö hankkia televisio toiseksi vuodeksi, että pääsisi seuraamaan väittelyjä.

Jenkkilän demokraateilla on nyt tuore, älykäs ja karismaattinen presidenttiehdokas. Hillary kaatui yllättäen loanheittoonsa ja ylimielisyyteensä, enkä voi muuta todeta kuin että voi voi, aina ei voi voittaa. Olisi vain pysynyt asiallisena ja kohteliaana, niin ei olisi saanut niin paljon pahaa karmaa niskaansa. Nyt on aika noloa hiippailla tiedustelemaan varapresidentin pallia, sillä Obamalla ei välttämättä ole kauhean lyhyt muisti.

Jos Obamassa on vähänkin, siis ihan pikkuriikkisenkin sitä, mitä hänestä annetaan ymmärtää, isolle hiekkalaatikolle on kerrankin pyrkimässä kiinnostava yksilö, eikä ainainen punaniskaliemissä marinoitunut, patrioottinen suolakurkku. Mutta mitäänhän ei voi etukäteen tietää varmasti, vaan vasta aika ja teot näyttävät tämänkin henkilön todellisen pohjakarvan.

Vastaansa "nuori" mies saa paljon sairastelleen papparaisen, jonka kerrotaan olevan luonteeltaan hyvin "kuumapäinen" ja saavan arvaamattomia raivokohtauksia. McCainia on myös kidutettu vuosikausia sotavankina. Voiko sellaisesta muka selvitä tuntematta alkukantaista kostonhimoa? Moisen murtamisen kohteeksi joutunut ei välttämättä kuulu ihan niihin tasapainoisimpiin henkilöihin, joille voi antaa ydinasenappulan haltuun. Pappa myös haaveilee uusista sodista, tukee älykkään suunnittelun opetusta koulussa ja vastustaa abortteja. Tuossa muutamia suuntaviivoja, jotka kertovat hänen asennemaailmastaan ihan tarpeeksi.

McCain on myös ikänsä puolesta arveluttava vaihtoehto. On vaikea uskoa että erittäin kovia kokenut vanhus olisi enää täydessä terässä vastaamaan nykyajan hektisiin haasteisiin ja muuttuneeseen maailmankuvaan, vaikka omaisikin demokraattisiksi haukuttuja taipumuksia. Tämä ei ole mielestäni edes mitään perusteetonta ikärasismia. Ihan samaa mieltä on myös eräs huippuälykäs ja terve sekä urheilullinen yli seitsemänkymppinen. Hänellä on tapana sanoa, että nykyajan tahdissa on erittäin vaikea roikkua, vaikka olisi kuinka skarppi ikäisekseen.

Johtopaikoille ei kaivata machoutensa rippeissä roikkuvia ikivanhoja, seksistisiä ja arvaamattomia reliikkejä, joiden asenteet ovat yleensä suvaitsemattomuuteen kallellaan ja päivitetty viimeksi kivikaudella. Vaikka muutoksen vaatiminen kuulostaa kuinka kliseiseltä, olisi kelkan vaihdettava melkoisesti suuntaansa tai ihmiskunnalta alkaa leppoisa laatuaika käydä todella vähiin. Kysykää vaikka mehiläisiltä.

Toisistaan ottavat siis mittaa aselakien kiristämistä mielivä diplomatian kannattaja ja pyssyihin uskova sotilas. Nuorekas ja energinen optimisti vs. kyyninen ja luutunut pessimisti. Kaksi tyyppiä, jotka ovat kuin eri planeetoilta.

Saahan nähdä kuinka käy. Toivottavasti amerikkalaiset onnistuvat äänestämään maansa edes vähän enemmän kuiville siitä sanoinkuvaamattomasta suosta, johon tämä viimeisin vajakki on onnistunut sen ajamaan.

Porvarit on NIIN kivoja

Muistuupa jotenkin elävästi mieleen viimekeväinen päivä, jona kävi ilmi, että valtaan nousee porvarihallitus.

Muistan töissä tuiskahtaneeni sosiaalidemokraatteja ja etenkin presidenttiä jatkuvasti lonivalle henkilölle jopa omastakin mielestäni tahallisesti kärjistäen, että nyt se vasta riemu repeää, kun valtaan pääsevät kultalusikka suussa syntyneet henkilöt, joiden mielestä köyhyys on aina ja iankaikkisesti oma vika ja köyhyydestä ylös räpiköiminen vaatii vain ahkeruutta (vaikka olisi pää kainalossa).

Löin vielä vähän lisää löylyä toteamalla, että oikeistolaisten muutenkin jo liian suuren vallan lisääntymisestä ei tunnetusti mitään hyvää seuraa. Köyhien kyykkyliike vaan syvenee pahoinvoinnin kanssa yhtä matkaa. Raha kähmiytyy keinolla millä hyvänsä sinne, missä sitä on jo sairaan paljon liikaa ennestään, kun rikkaat ovat tunnetusti erittäin hyviä valehtelemaan pitääkseen köyhät lampaat nöyrinä ja aitauksessa määkimässä.

Työkaveri sanoi, että PHYI! Kunhan puhun propagandaa ja ajattelen "niin vanhanaikaisesti". Minulla kun on niin selvästi noita aikansa eläneitä poliittisia stereotypioita, jotka eivät enää nykyaikana pidä yhtään paikkaansa. Eipä tietenkään.

Olen itsekin yllättynyt tulikivenkatkuisen kärjistykseni osuvuudesta. Pahus, kun en ole nyt kuittailemassa. Vähän tekisi mieli muistuttaa maireasti hymyillen vuoden takaisesta keskustelusta ja kysellä, että onkos luottamus hyvään, pyhään ja pätevään porvarihallitukseen vielä huipussaan. Ja että ketäs kivaa ja lutuista, kaikkien yhteiseen hyvään tähtäävää ja luotettavaa porvaria meinaat äänestää, jos järjestetään uudet vaalit.

Mainontaa ja mainontaa

Kohu SAK:n vaalimainoksista hurahti jo ohi, mutta minäpä kynnestänkin siihen ja samalla vähän muuhunkin mainontaan kiinni vasta räkytystä tarpeekseni seurattuani ja jälkilöylyille päästäkseni. Olen nimittäin todella kyllästynyt siihen miten pelottelu ja muut alatyyliset keinot kyllä suvaitaan mainossa loistavasti silloin, kun ihmisiä painostetaan keksimään itselleen tarpeettomia tarpeita tai boostataan kulutusta lisääviä aiheettomia pelkoja. Sen sijaan kun typeryyksiä tekeviä ihmisiä säikytellään ihan aiheellisesti kaidemmalle polulle ja vedetään joku täysin todellinen ja vakavasti otettava uhkakuva hiukan överiksi että ihmiset havahtuisivat hiukan lamaannuksestaan, ollaankin yhtäkkiä ihan kauheita rikollisia ja sensuurin tarpeessa.

Kaikkihan nyt lienevät sen verran uteloituneet, että ovat käyneet vilkuilemassa sormiensa raoista nämä ennen esittämistään levityksestä vedetyt, mutta nettiin levinneet ja Youtubellakin tarjolla olevat hurjat ja pelottavat mainospätkät.

Katsoin ne odottaen jotain erityisen kauheaa ja skandaalinkäryistä. Laitoin linkit Jänismiehellekin jenkkilään. Keskustelin asiasta myös ystäväni JH:n kanssa. Meidän mielestämme mainokset olivat pelkästään mustahumoristisen hauskoja, piristäviä, jopa kohtuullisen hyviä. Ainakin niiden jälkeen teki mieli äänestää piirun verran enemmän, joten kyllä ne tehtävänsä täyttivät. Katsottuani en kylläkään ymmärtänyt yhtä asiaa, eikä ymmärtänyt JH tai Jänismieskään.

Nimittäin sitä, miksi joku on ottanut asiakseen noista loukkaantua. Mainoksiahan kritisoidaan huuli väpättäen siitä, että ne loukkaavat verisesti rehtejä ja kunniallisia suomalaisia yrittäjiä, jotka raatavat selkänahka verellä ja pitävät työntekijöitään kuin kukkaa kämmenellä. Yrittäjän tai minkä nyt tahansa valtaa pitävän esittäminen irvokkaana porvarihirviönä oli jopa niin loukkaavaa, että oikeusjutun mahdollisuuksia käytiin tunnustelemaan viiksikarvat närkästyksestä väristen. Syytteitä olisi kaiketikin haettu pykälän "kiihotus kansanryhmää vastaan" -perusteella.

En tiedä millä lasisilmillä minä tätä maailmaa oikein katselen, mutta minusta mainoksiin kohdistettu herkkähipiäisten ja huumorintajuttomien sekä sytykekuivien kääpien kritiikki oli kaivettu jokseenkin syvältä. Ei tullut mieleenikään ajatella, että noissa mainoksissa olisi öyhöttänyt joku tavallinen yrittäjä tai tavallinen työnantaja, vaan mieluumminkin joku globaalin ja epäeettisen suuryrityksen suuromistaja, joka oikeasti teettää tuotteensa ilman omatunnontuskia hikipajoissa tai lapsityövoimaa hyväksi käyttäen. Sellainen, jolla on liikaa valtaa ja joka käyttää sitä väärin. Se on sitten eri asia, löytyykö Suomesta tuon kritiikin ansainnutta päällystöä ja ollaanko hyvää vauhtia saamassa sellaisia tännekin lisää.

Niin. Löytyykö ja ollaanko? Ennen kaikkea mainos oli karikatyyri. K-A-R-I-K-A-T-Y-Y-R-I. Opetellaanpas vaikuttamisen perussääntöjä ja käydään tarkistamassa sanan merkitys Wikipediassa, ennen kuin aletaan puhella vakavissaan kunnianloukkauksista ja muusta semmoisesta.

Minä siis näin mainokset ensisijaisesti selkeänä irvistelynä sille, miten tavalliset kansalaiset aina kritisoivat pomoja ja vallanpitäjiä sietämättömiksi öykkäreiksi, mutta jättävät naukumisestaan ja kitinästään huolimatta silti käymättä uurnilla. Mainoksissa piikiteltiin oivaltavasti juuri sillä että "höhhöhhöh, minähän teen mitä lystään kun NE VÄSSYKÄT EIVÄT EDES ÄÄNESTÄ". Eli vittuilu ei niinkään kohdistunut vallanpitäjiin tai pomoihin, vaan nöyriin ja lamaantuneisiin alamaisiin jotka tyytymättömyydestään ja kauhustereotypioistaan huolimatta eivät edes mene sinne vaaliuurnalle hanttiin laittamaan. Että jos on edes se yksi pieni keino vaikuttaa vallankäytön suuntaan niin sekin sitten jätetään marttyyriuhmalla käyttämättä.

Mainosten pois vetäminen oli sellaista selkärangattomuutta ja väpelyyttä, ettei ole tottakaan. Jestas mitä kuivakiskoista orjakansaa me suomalaiset olemmekaan. Eikö meillä ole minkäänlaista huumorintajua enää jäljellä.

Toinen typerän herkkähipiäisyyden esimerkki löytyy Greenpeacen täyttyvässä ammeessa räpiköivää vauvaa kuvaavan mainoksen aiheuttamasta kohusta. Mainoshan on ihan loistava viesti siitä, että se, minkä jätämme nyt tekemättä (holtittomasti vuotavien "hanojen" sulkeminen) on tulevaisuuden lapsien heitteillejättämistä ja välillistä tappamista. Hukuttamista nousevaan veteen, kasvaviin roskavuoriin ja ilmansaasteisiin.

Monia hentomielisiä on kuulema ruvennut kovasti kyrsimään tuollainen pelon avulla toteutettu "kuvottava ja ahdistava" herättely. On oikein pitänyt adressi laatia, että mainos pitäisi saada pois televisiosta. Sensuuri-intoisille voisin sanoa, että arvatkaapa mitä: sopisi ahdistua aivan helvetin paljon enemmän siitä, että nyt ja tulevaisuudessa niitä vauvoja todella hukkuu ja kuolee monilla muillakin ikävillä tavoilla. Jos ei nyt ja heti meillä, niin ainakin siellä kaukana kehitysmaissa. Vielä entistäkin enemmän, kiitos ilmastonmuutoksen ja minäminäminäsukupolvien. Ettekä pääse siitä yli ettekä ympäri, vaikka kuinka kääriytyisitte siihen "turvalliseen" vauvanvaaleanpunaiseen ja pörröpehmoiseen, loukkaamattomaan omanapamaailmaanne ja haluaisitte laskea sen oman ammeenne vettä täyteen, ilman että se söpö vauva hukkuu.

Se henkensä edestä räpiköivä vauva on muuten vielä kauhistuttavampi, liikuttavampi ja järkyttävämpi asia todellisuudessa, esim. hurrikaanin nostamien tulvien hukuttamissa New Orleansin slummikortteleissa, kuin mainoksessa, jossa hyvinvoivan valkoisen perheen pikku mussukkaa ei oikeasti vahingoitettu millään tavalla.

Epämiellyttävän mainostotuuden kuunteleminen ja katseleminen on siis näköjään ihan älyttömän pelottavaa ja vastenmielistä. Laitonta suorastaan.

Entä sitten ne pelottelevat mainosvalheet. Mitenkäs paha poru niistä syntyy. Kuulostelen korvat hörölläni, mutten kuule mitään. Kukaan ei nosta kättään ylös.

Naisia pelotellaan ostamaan dödöjä, parfyymeja, hajustettuja kuukautissuojia ja ties mitä supertumppuja, etteivät heidän "saastaiset eritteensä" vain hajahtaisi jonkun nenään tai pistäisi silmään. Kaikki muka ovat polvillaan sellaisen naisen edessä joka käyttää superlash-ripsareita tai ihmeitätekevää meikkivoidetta, käyttämättömät jäävät takuuvarmasti seinäruusuiksi. Jos et hölvää persuuksiisi selluliittivoiteita, sinusta tulee kuvottava muhkuraperuna ja joudut ihmissuhteiden kaatopaikalle. Jälikasvullasi on ehdottomasti oltava hyperimukykyiset kertakäyttövaipat tai muuten he saavat vakavia henkisiä traumoja. Miehet pelotellaan impotenssin uhkalla ostamaan sinisiä pillereitä heti jos ei jaksa enää kolmatta kertaa peräkkäin tai heppi jättää sen yhdenkin kerran nousematta. Jokaisella on oltava oma hieno auto tai muuten ei ole ihminenkään. Kohtuuttoman työtaakkansa alle uupuvalle valehdellaan, että hänen väsymyksensä johtuu vain siitä, ettei hän osta superihmisen voimat antavia piriporevitamiineja. Hepatiitti-mainos hyppää televisiosta silmille niin, että katsoja meinaa pudota tuolilta ja hetken aikaa luulee jo kyseessä olevan jonkin käsiin räjähtävän pandemian. Lintuinfluenssasta ja tamiflusta puhumattakaan.

Jos pysähtyy hetkeksi vetämään noiden mainosrypälepommien välissä henkeä, tulee nopeasti siihen tulokseen ettei vissiin tarvitsekaan hengen hädässä rynnätä lähimpäään apteekkiin ja kauppaan varustautumaan jalkahikideodorantin tai karvanpoistoaineen puuttumisesta seuraavaa maailmanloppua varten. Sen sijaan voisi vaikkapa pistää sähköä mainoksiin kuluttavan television kiinni.

Mutta tällainen valemainonta toki saa vapaasti jatkua ilman kenenkään väsäämiä adresseja. Se näet edistää kauppaa ja ihmisten ainaista tekotyytymättömyyttä elämäänsä. Näitä valheita kiltisti kuuntelemalla ja tottelemalla, sekä sensuroimalla raivokkaasti ikäviä tosiasioita, nousee keltaisen nesteen pinta luonnollisesti myös jossain muualla kuin merten rannoilla.