Terveellisen elämän luonnonlait

Tulee jotenkin douglasadamsmainen olo, kun törmää terveellistä elämää koskeviin paradokseihin. Siis näihin, kuin että esimerkiksi minun vaarini-, joka ramppasi läpi useamman sodan, tykkäsi laittaa puolet leivästä voita ja vielä läskiviipaleen päälle, otti viinaa ja poltti kessua sekä piippua, -oli päästään terve ja fyysisesti kuin tervaskanto. Hän elää rytyytti 92-vuotiaaksi ja kuoli vanhuuteen.

Kävin perjantaina puntilla ja juoksin matolla Cooperin testin. Söin sen jälkeen terveellisen iltapalan ja join paljon vettä. Sain palkaksi innokkaasta reippailustani ihan jumalattoman migreenin, voin huonosti monta tuntia ja erittäin huonosti ainakin kaksi, joiden aikana söin kolme mitään auttamatonta särkylääkettä. Kärsin puhehäiriöistä, enkä pystynyt kivun takia olemaan hetkeäkään paikallani, vaikka tasapainoaistin heittämisen takia törmäilin koko ajan huonekaluihin. Koko episodin päätteeksi oksensin pää pöntössä ihan kaiken syömäni ja sammuin lopulta puolitajuttomana punkkaan.

Lauantaina nukuin tosi myöhään, lonnin äärimmäisen laiskana koko päivän, söin illalla käristettyä rasvaista grilliruokaa ja vedin puoli pulloa viiniä päälle. Olo oli mitä juhlallisin ja mahtavin. Ei mitään krapulaa, pelkkää untuvapilven päällä tyytyväisenä köllöttelyä.

Taisi mennä jossain kohtaa kaksi syy-seuraussuhteiden avaruudellista polkua pahemman kerran sekaisin keskenään.

Pidän itseäni hyvänä

Näin keväällä, kun outoja valoilmiöitäkin taas näkyy, sitä huomaa talven aikana nahistuneensa kuin maakellariin jäänyt vihoviimeinen nauris. Naama on kuin olmia tai ruumiskynttilää katselisi, eikä tämän kisun karvakaan juuri kiillä. Mustat varjot silmien alla muistuttavat jo korpin siipisulkia. Kroppa huutaa hengenhädässä vitamiineja ja iho janoaa aurinkoa. Illalla ei ole kotona edes siippaa, jota voisi pyytää hieromaan niskaa ja naksauttamaan selän fasettilukkoja auki. Kissat tosin kävelevät tarmokkaasti öisin päälläni akupisteitäni painellen, mutta ne ovat thaihierojiksi liian keveitä.

On siis kevätremontin aika. Otollisin aika pitää itseään hyvänä.

Aloitin teolla, jota olen lykännyt jostain käsittämättömästä syystä koko elämäni, eli menin hierojalle. Hassua, että olen patistellut aika montaa ihmistä hierojan pakeille ja ajanut istumatyöstä juminiskaisen Jänismiehen sinne lähes piiskan kanssa sekä ostellut hierontalahjakorttejakin, mutten vaan ole itse saanut hyvistä aikeistani huolimatta mennyksi.

Tänä aamuna viimein antauduin vahvaotteisen nuoren valkyyrian armoille. Hän sitten jytyyttikin selkäni ja niskojeni jumiutumia oikein äidin kädellä. Rutina vaan kävi kun hän möyryytti niskani klunsseja ja näytti niille kuka käskee. Kokemus käväisi etenkin käsivarsien osalta kivun rajamailla, muttei mennyt missään vaiheessa yli. Eli juuri sellaista käsittelyä, kuin olin toivonutkin. Mitkään silittelyt tai hivelyt kun eivät meikäläisen jukuriniskoihin auta, enkä muutenkaan kuulu herkkähipiäisiin höyhensaarten asukkaisiin. Äkäiset olkakyttyräni ovat perinnöllistä laatua ja voivat äidin kokemuksen mukaan muuttua pysyviksi ellei niitä kurita ajoissa pehmeiksi ja joustaviksi. Hieroja suositteli kuuria, että etenkin istumatyöstä juiliintunut vasen puoleni saataisiin sulatetuksi. Olin harvinaisen samaa mieltä.

Hieromisen jälkeen olo oli todella sekava ja pökkyräinen. Naama ja sormet olivat hassun turvoksissa, vissiin vähän nesteet lähtivät liikkeelle. Uuden hieronta-ajan saman tien varattuani (taisin jäädä kerrasta koukkuun) kävelin ulos hoitolasta kuin pahassakin kännissä. Hetken kuluttua maailma kävi kirkastumaan ja hyvänolontunne alkoi virrata oikein tulvimalla sisälleni. Päätin tiristää aamun vapaatunneista viimeisenkin riemunpisaran irti ja tassuttelin usein silmäilemääni hyvän olon kasvisravintolaan Eliksiiriin. Tilasin samettisen porkkanakeiton ja porkkanaleipää sekä epäilyttävän levänvihreän energiajuoman.

Porkkanakeitto oli ihanaa ja porkkanaleipä suli suuhun. Energiajuoma oli todella maukasta ja vienon mansikkamurskeista vaikka näyttikin joltain tappajasinilevän kostolta. Syntisen kahvin päälle siemaistuani olo oli kuin hemmotellulla prinsessalla. Kaupungin läpi pyörällä singahtaminen oli sen jälkeen kuin pääskysen lentoa. Niin pienistä asioista se hyvä ja autuas olo koostuu.

Pistäydyin vielä ruokakaupassa päivittämässä köyhät työevääni energisempään suuntaan. Nyt tulee taas hetkeksi kenkää talvimoottoria käynnissä pitäneille sokereille, vaalealle viljamössölle ja maitotuotteille. Enkä todellakaan käy lähiaikoina laiskuuttani kahvilassa jossa on yleensä vain huonoja ja vielä huonompia välipaloja tarjolla. Mukaan tarttui rucolaa, kurkkua, ituja, kalaa, täysjväleipää, mandariineja, kaurajuomaa ja soijaa. Näilläpä biolaneilla sitten elähdytän riutunutta talvirunkoani ja varustaudun seikkailurikkaaseen kesäaikaan siirtymiseen.

Olen kumman hyvällä tuulella. Tirskun hilpeyttä ja ystävällisyyttä. Mieli tekisi halailla vastaantulijoita ja hymyillä asiakkaille maanisen hilpeästi. Oikein tunnen kuinka mahla on alkanut virrata suonissani.