Alitajuntani on rakentunut niin, että kansanfantasioihin nojaava venäläinen kirjallisuus, musiikki, taide ja estetiikka iskevät meikäläiseen kuin bensantuoksuiseen marinadiin säilötyt, Pietarilaisesta kauppahallista ostetut valkosipulit ja suolakurkut sekä tuntemattomat vihreät härpäkkeet. (Kuulostavat pelottavalta, mutta olivat älyttömän hyviä, tiedä sitten miten terveellisiä...)
Itärajan tuolla puolen en ole käynyt yli kymmeneen vuoteen, mutta toisinaan minuun iskee kalvava Venäjäkuume. Sen vallassa kuuntelen päivästä toiseen slaavilaisen melankolian, liekehtivien tunteiden, samettisen täyteläisyyden ja aromaisen villeyden sävyttämää musiikkia. Länsimaiseen rappiomusiikkiin olen lievästi sanottuna kyllästynyt, harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta, mutta idän rytmit ja alkukantaiset äänet saavat geenini tanssimaan, ovathan kaukaisimmat sukujuureni jossain Itänaapurin maaperällä. Sitä paitsi Venäjän kieli on yksi kauneimmista tuntemistani kielistä, sen kuuleminen herättää minussa väristyksiä.
Pitämisilläni ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten kauheaa itänaapurimme politiikka, elämäntola tai ihmisoikeudet ovat, muista saappaan alle tallatuista humaaneista kukkasista puhumattakaan. Itä on villien kiilusilmäpetojen valtakunta (hah, ihan kuin koko maailma ei olisi...), sen tiedän, mutta älkäämme unohtako, että jopa lantakasasta tai tunkiosta voi versoa upea ruusu.
Tämänkertaisen Venäjäkuumeeni ansiosta olen löytänyt ja uudelleenlöytänyt useita kiinnostavia muusikoita ja kappaleita, joita tulen vielä kuuntelemaan paljon. Tässäpä parhaimmat:
BABA YAGA on vanha rakkauteni, vinkeä sekoitus englanninkielistä hempeilevää rokkia kudottuna jylhän venäläisen kansamusiikin sekaan. Kokoonpanossa vaikuttivat irlantilainen kitaristi-laulaja-sanoittaja Jamie Winchester, unkarilainen kosketinsoittaja-laulaja-sanoittaja Tibor Bornai ja venäläinen kansanmusiikkiryhmä Karagod.
Yksi Baba Yaga-ikisuosikkejani on traaginen Where will you go? / Куда ты пойдёшь? Rakastan myös sekä Baba Yagan, että Karagodin yksinäänkin esittämää kappaletta So ends another day / Так заканчивается день. Alla Karagodin huikea versio.
KARAGODin (КАРАГОД) kiven alla olevan musiikin takia joutunen ehkä testaamaan, miten venäläisen musiikin ja videoiden onlinekauppa RUMVI mahtaa toimia, Pay Palia käyttäen tietenkin. Samperit kyllä ehdottelevat miniminä 20 dollarin siirtämistä, saas nähdä uskallanko koittaa. Vähintäänkin Rumvi on oivallinen paikka kuunnella ja löytää uutta musaa, roikun siellä nyt lähes joka päivä tekemässä löytöjä.
Vähän houkuttaisi myös ukrainalaisen MEDIA CLUBIN asiakkuus. Syystä että näitä himoitsemiani ei todellakaan saa lähikaupasta. Nämä vinkit siis tosiaankin omalla vastuulla, vaikka näyttäisikin että ne saattavat jopa olla luotettavia.
Edit: Uskalsin sitten koittaa, kun kiusaus kävi ylivoimaiseksi ja PayPal sekä musiikin osto toimivat niin RUMVIssa kuin MEDIA CLUBissakin moitteettomasti. Voi turmion tie, minkä pandoran lippaan löysin...
FABRIKA (Фабрика) on taas tapaus sinänsä. Mistäköhän minä onnistuin tämänkin trion kaivamaan päivänvaloon? Ryhmä hemaisevia, arveluttavan vähäpukeisia pimuja laulamassa Talentissa ja ties missä Venäjän idolsissa. Menisi automaattisesti öö-mappiin ellei kyseessä tosiaankin olisi ryhmä ylimaallisen kauniita, oikeasti lahjakkaita ja koulutettuja muusikoita, jotka voisivat laulaa vaikka Väinämöisen suohon perunasäkkiin pukeutuneina. Kukahan apina on kuvitellut, että heidät pitää vielä tämän kaiken lisäksi pukea seksinukeiksi promokuvia varten... Mutta tytöillä on joka tapauksessa tarttuvaa musaa. Hauskan ironinen Ne vinovataja Ja, sekä leiskuvan kaunis Gadalka. Oi että rakastan tuota Gadalkaa, tyttöjen lisäksi myös tuota yhtä hurmaavaa kaljupäistä tanssijamiestä. Tehtaan tytöt ovat vetäisseet myös upean Uralin Pihlaja -esityksen ainakin kiinalaisille.
Synkeältä ANASTASIA PRIKHODKOLTA (Анастасія Костянтинівна Приходько) löytyy puolestaan ainakin kaksi helmeä: Vera ja Mama. Tämän naisen maskuliininen kontra-altto jysähtää suoraan palleaan. Haloo kaikki maailman goottibändit, miksi tämä nainen ei ole palkattu laulajaksenne? Anastasia on valitettavasti ryvettänyt itseään typerässä rasismikohussa, laukomalla ääliömäisiä kommentteja kiinalaisista ja mustaihoisista. Siitä en tykkää yhtään, mutta hänen laulustaan kyllä, enkä voi olla kuuntelematta (niin kauan kuin sanoituksissa ei ole rasismia). Voi kun hän osaisi pitää turpansa kiinni invalidien mielipiteidensä suhteen ja vain laulaa! Siperia (=paska julkisuus) ehkä kasvattanee. Mutta ÄÄNI!!!!
Viime vuoden lopulla kuuntelin paljon eteeristä ORIGAN, eli Olga Vitalevna Yakovlevan (Ольга Витальевна Яковлева) musiikkia. Kyseinen venäläinen laulajatar työskentelee enimmäkseen Japanissa, tehden musiikkia mangaelokuviin. Hänen kappaleistaan soittolistalleni ovat jääneet La Ronde Lunaire, Polyoshka Pole ja Yobanaide.
Että slaavilaista melankoliaa korvan täydeltä, olkaapa hyvät :)
Paitsi että editinä on lisättävä vielä yksi ihana ukrainalainen bändi, josta Tiikeritoveri vinkkasi ja joka on alunperin ystävättäremme S. "Potkukelkan" (:-) löytö: Океан Ельзи
