sunnuntaina, toukokuuta 22, 2011

Kaunein näky



Maailman kauneimpien näkyjen kärjessä on aamunkoitto vuoristossa.

Se hetki, kun yön jäljiltä ankean harmaa taivas alkaa käydä läpi hempeiden pastellisävyjen kirjoa ja laaksojen pohjilla vellovat sumujen untuvatäkit. Kun aurinko nousee huippujen takaa ja alppiniittyjen jokainen kukinto ja heinänkorsi on koristeltu pisaroilla. Myriadeilla kastetimanteilla.

Tuoksuu niin raikkaalta, että toivoisin voivani juoda ilmaa. Linnut helkkäävät. Voin lähes nähdä läpikuultavan valkoisen valokeijun tanssivan niityn halki, roiskuvat kastepisarat auringon säteiden lävistämänä huntuna ympärillään.

Jos se näky olisi jumala, minä olisin kädet ristissä polvillani. Jos näystä syntyvä hurmio olisi uskoon tulo, minä olisin jo turuilla ja toreilla saarnaamassa ilosanomaa.

Mutta kun ei ole, minä laitan jalkaani kuluneet vaelluskengät ja kävelen. Siinä on kaikki ylimaallinen, mitä sieluni tarvitsee.


maanantaina, toukokuuta 16, 2011

Ihanat Leijonat


Penkkiurheilu ei ole kiinnostanut minua koskaan. Pidän kiehtovampana jopa ruohon kasvun katselemista, kuin minulle tuntemattomien henkilöiden urheilemisen seuraamista ja kilpailujen ratkeamisen jännittämistä lihakset kireinä ja hiki kainalossa. Olen tainnut olla elämässäni yhden ainoan kerran kannustamassa kisaajia ja hekin olivat kavereitani lajista, jota itsekin harrastan.

Kilpaileminen on minusta muutenkin arveluttavaa toimintaa, sillä sen yksi pimeimmistä tarkoituksista on saada häviäjä häpeämään huonommuuttaan. Turha kaunistella. Reilu ja nautittava urheilu jää liian usein kepulikonstien ja pitkän nenän näyttämisen halun jalkoihin. Sitä paitsi en tunne yhtään ihmistä, joka voi väittää kirkkain silmin olevansa myyttinen hyvä häviäjä. Enkä oikein osaa itsekään nauttia voittamisesta, jos se edellyttää toisen ihmisen nujertamista. Miksi saada kiksejä toisen pettymyksen katselemisesta?

Urheilukisojen aikaan minut tapaa todennäköisimmin kuulokkeet tai korvatulpat päässä omista oloistani. Muistan, kuinka ala-asteella urheiluhullu opettajamme keskeytti normaalin opetussuunnitelman esim. hiihtokisojen tai mäkihypyn ajaksi ja tunneilla sitten tapitettiin niitä tappavan tylsiä sessioita televisiosta. Paitsi, että minä en katsonut. En kerta kaikkiaan pystynyt istumaan montaa tuntia paikoillani vahtaamassa, miten akat ja ukot sivakoivat suksilla, joten ruinasin aina opettajalta luvan tehdä jotain mielekkäämpää. Piirsin kouluvihkooni huolellisesti mm. kaikki maailman liput ja jäljensin koulun värikuvakasviota. Joskus pidin mielenosoituksellisesti sormia korvissani, kun en kestänyt selostajien pikkuorava-kiihkoa.

Muistan myös elävästi, kuinka minun teki mieli heittää televisio ikkunasta pihalle, kun ärsyttämistä harrastanut penkkiurheiluhullu-eksäni luukutti täysillä jotain saatanallista kyllösen tai mertarannan molotusta.

Edelleenkään en tunnista nimeltä suomalaisia saati muunmaalaisia urheilijoita. Jos minulta kysyttäisiin, kuka on ilmaveivaava Mikael Granlund, niin minun onnekkaissa arvauksissani hän voisi olla vaikka kevytaskelinen balettitanssija, hypätessään hassusti veivaava pituushyppääjä tai Tuksun uusin poka. Tai suunnattomasta kohusta päätellen sittenkin joku kuuluisa huippututkija, joka on keksinyt yhtä aikaa aidsiin, syöpään ja hiusten lähtöön tepsivän ihmelääkkeen.

Mielestäni urheilutietämys ei vain ole välttämätöntä yleissivistystä sen enempää, kuin sen tietäminen, mikä ravihevonen voitti minkäkin lähdön tai kuka mummo jonkun matonkudontakisan jossain perähikiällä.

Urheiluhuuma on minun mielestäni tosi absurdi ilmiö. Näkisin jokseenkin vastaavana käytöksenä sen, että vakoilisin koti-ikkunastani, kuulisin juoruina tai salakuuntelisin puutarha-aidan takaa, kuinka naapurin Keijo on saanut ylennyksen työpaikallaan, mennyt naimisiin hemaisevan naisen kanssa ja ostanut hienon, tuliterän auton. Sen jälkeen tulisin Keijon puolesta hulluksi riemusta, reuhtoisin vaatteet yltäni ja painelisin uimaan lähimpään suihkulähteeseen, molottaen haltioituneena että VITTU ME (minä & Keijo) OLLAAN SANKAREITA, ZIISUS ETTÄ MEILLÄ MENEE LUJAA, KETKÄ ON KINGEJÄ (minä & Keijo), OOTTE TE MUUT NAAPURIT VAAN SURKEITA, KUN ETTE PÄRJÄÄ MULLE JA KEIJOLLE!!!

Okei, mutta se sarkasmista. Kuten Zepa jo totesi, on ylipäätään kivaa, että kyyniset suomalaiset hymyilevät, ovat avoimen ylpeitä itsestään ja ovat onnellisia edes hetken aikaa jostakin. Olen (kai) kasvanut sen verran henkisesti, että yritän suoda huumailun urheiluhulluille heitä pilkkaamatta tai naureskelematta. Meillä nettitv:n ääressä tököttivät innoissaan niin Jänismies, Tiikeritoveri kuin Hopeatoffeekin (sanonta "kissaakin kiinnostaa" sai ihan uusia sivumerkityksiä!) ja minä pidin omat mielipiteeni kohteliaasti omana tietonani. Kokkasin herkullista kisanaposteltavaa ja tarjoilin sen sohvalle, ettei rakkaan mieheni tarvinnut irrottaa katsettaan The Tärkeistä Asioista. Koitin jopa auttaa muita epätoivoisia ulkomaalaisia näkemään jääkiekkofinaalin, jakamalla Jänismiehen löytämää nettitelevisiolinkkiä facebookissa.

Ja kun tuo suomalaisten joukkopsykoosi nyt näyttää olevan niin suuri ilon aihe, niin verryttelinpä piirtämis- ja kuvankäsittelytaitojani väsäämällä pöhkön onnellisena monarkkikruunua mutustelevan leijonan, hilpeäksi vastineeksi ruotsalaisten tutinimijöille.

Tuosta kansallisesta nokittelusta puheen ollen: Naamalleni kirvoitti virnistyksen vitsailu siitä, että jos ruotsalaislehdistö on kerta luonnehtinut suomalaisia henkisesti vajaiksi tutin lutkuttajiksi, niin mitäpä se sitten kertoo ruotsalaisista, että he menivät häviämään moisille vajakeille  :)

Ta-miitin ääriharvinainen kisastudio päättyy tähän, eikä tule todennäköisesti koskaan uusintana.

lauantaina, toukokuuta 14, 2011

Algolin Aurinkotiikerikakku



Olen aaltoilevasti intohimoinen kokki ja leipuri. Kotileipomossakin työskennelleenä olen joskus haaveillut kahvilanpitäjä-kondiittorin ammatista, mutta kondiittorilta vaadittavat leipurin opinnot olisivat valitettavasti tyssänneet jo haussa astmaani ja pölyallergiaani. Mutta eihän mikään estä puuhastelemasta kotona.

Kausittain minuun iskee hurja himo tehdä jotain aivan uutta ja ennen kokeilematonta syötäväksi. Mitä fantastisempaa ja mielikuvitusta kiihottavampaa, sen parempi. En ole vielä kovin edistynyt tällä saralla, vaan kaipaan taitavampieni esimerkkejä. Siksi olenkin ruokablogi-herkuttelija ja käyn nauttimassa kulinaarisesta silmänruuasta sekä kerryttämässä vettä kielelleni esimerkiksi sellaisissa überihanissa ruokablogeissa kuin APPELSIINEJA JA HUNAJAA, KINUSKIKISSA ja KERMARUUSU. 

Kevään ja auringonpaisteen kunniaksi sain inspiraation väsätä aurinkoisen kirpeän ja raikkaan juustokakun, joka kumartaisi syvään sitruunan sirpakkuudelle. En löytänyt ihan sellaista reseptiä, jonka olin jo mielessäni visioinut, vaan jouduin yhdistämään luovasti kahden eri kakun ohjeet ja säätämään lopullisen maun sitruunaisuuden äärirajoille kokeilemalla ja maistelemalla. Kuitenkin pitäen mielessä, ettei herkuttelun ole tarkoitus kirvoittaa tällaisia ilmeitä:


Suosittelen samaa jokaisessa työvaiheessa, - niin pohjan kuin täytteidenkin makua kannattaa arvioida tekovaiheessa ja säätää niitä sen mukaan. Eli seoksesta puhtaalla lusikalla maistiaiset toiseen lusikkaan ja kulinaariset aivosolut raksuttamaan.

Ja pitihän kakku tietysti nimetä uniikisti, kun kerta rukkasin reseptejäkin. Mahdollisesti joku saattaa tunnistaa, mistä nimi tulee, kun kerron kakun syömisen tuntuvan siltä, kuin kuin aivosi lyötäisiin muusiksi sitruunaviipaleella, joka on kiedottu suurehkon kultaharkon ympärille :D

AINEKSET:

POHJA: 
200g Vaaleita murokeksejä, esim.Sprits (sellaisia jotka sopivat sitruunan kanssa tai sisältävät sitruunaa
75g voita tai margariinia
pari ruokalusikallista sitruunamehua

TÄYTEKERROS 1: 

200g mascarponea tai maustamatonta tuorejuustoa
200g sitruuna- tai veriappelsiinijugurttia tai maustamatonta jugurttia+greippimehua maun mukaan
150g ranskankermaa tai smetanaa
1 sitruunan mehu tai noin 1dl valmista sitruunamehua. Kannattaa lisätä täytteeseen maistellen ja säätäen sitruunaisuus itselle sopivaksi. Itse blandasin aika kirpsakkaaksi, koska en ole laimeiden makujen ystävä.
1 sitruunan raastettu pintakuori
1 muna
1/2 dl tai 1dl sokeria - jälleen kannattaa maistella sopivaa makeusmäärää tehdessä
1tl vaniljasokeria
8 liivatelehteä tai 8tl liivatejauhetta (vegaanit voivat käyttää vastaavassa suhteessa agar-agaria, veikkaisin että noin pari ruokalusikallista. En ole varma tuosta agarista, miten hyvin hyydyttää )
ekstrana voi laittaa lurauksen appelsiininkukkavettä (varovaisesti)

TÄYTEKERROS 2:

400g sokeriliemeen säilöttyjä tölkkipersikoita, mangoja, tuoreita appelsiineja tai ananaksia (itse käytin persikoita
maun mukaan sitruunamehua tai appelsiinimehua, että tästäkin kerroksesta tulee mukavan kirpakka
ripaus sokeria
4 liivatelehteä tai 4 tl liivatejauhetta tai ruokalusikallinen agar agaria

Ekstrana pieni tuppo Algolin aurinkotiikerin häntäkarvoja. Tiikerin hampaiden käyttämistä ei kukaan eläinrakas linnunradan liftari missään nimessä hyväksy (tiedoksi vain pangalaktisen kurlauspommin ystäville), mutta häntäkarvojen nyppäisyä jokainen voi kokeilla omalla riskillään. Se sattuu taatusti enemmän nyppäisijään kuin aurinkotiikeriin. :D  

Silmänruokana voit lisätä muutamia tippoja keltaista ja punaista elintarvikeväriä. Ei vaikuta makuun, mutta korostaa kivasti täytteen leimuavaa keltaisuutta. Kokeilemani Vahinen elintarvikevärit eivät aiheuttaneet ainakaan minulle allergisia oireita, (vaikka olen yliherkkä), joten tuskin ovat kovin vaarallista kamaa.

Toisen täytteen pintaan voi toki tehdä myös mieleisensä koristelun esim valkosuklaalastuilla, väriraitoja tms. mitä vain mieleen juolahtaa. Kakku teki loistavasti kauppansa kyläviemisinä ja syöjien suusta kuului korvia hivelevää omm-nommmm-muminaa. Kahden päivän aikana olen tehnyt kakkua peräti kaksi kertaa.

VALMISTUS:

POHJA: 

Murskaa keksit ja sulata voi. Tee näistä taikina, jonka taputtelet tasaiseksi kerrokseksi halkaisijaltaan noin 25 cm vuokaan.

TÄYTE 1

Laita liivatteet likoamaan tilkkaan kylmää vettä

Sekoita mascarpone, jogurtti (+greippimehu), ranskankerma, muna, raastettu sitruunan kuori ja vaniljasokeri. Lisää tämän jälkeen sitruunamehua maistellen. Lopuksi sokeria maun mukaan - ei liian imeläksi.

Lisää liivatteisiin vähän kuumaa vettä ja sulata tasaiseksi. Seosta voi vaikka lämmittää hellalla, mutta ei saa laskea kiehumaan. Lisää liivate täytteeseen ja vatkaa tasaiseksi. Vielä tässä vaiheessa voi lisätä sitruunamehua, ellei maku ole omasta mielestä valmis. Kaada täyte pohjan päälle ja laita vuoka jääkaappiin siksi aikaa, että ensimmäinen täyte hyytyy.

TÄYTE 2.

Surauta persikat (tai mangot tai ananakset tai appelsiinit) ja osa niiden sokeriliemestä tasaiseksi soseeksi blenderillä. Lisää sitruunamehua (tai appelsiinimehua) maistellen ja hieman sokeria, jos on tarvetta. Ota hiukan sosetta eri kippoon ja sekoita liivatelehdet siihen. Jätä odottamaan niin kauan jääkaappiin, kunnes ensimmäinen täytekerros on hyytynyt.

Sitten lämmitä sose-liivateseos helalla tasaiseksi liemeksi ja lisää lopun soseen joukkoon. Lisää muutamia tippoja punaista ja keltaista elintarvikeväriä jos haluat. Kaada täyte 2 ensimmäisen kerroksen päälle. Periaatteessa  homma on jo siinä, sillä kakku on kaunis tuollaisenaankin,  hehkuvan keltaisena.

 

Hifistelläksesi koristele aurinkotiikerin hännän päästä nypityillä tulisilla karvoilla, jos sellaisia sattuu olemaan hallussasi. Minulla sattui olemaan - menetin niitä hankkiessani kolme sormea ja siivun selkänahkaani, mutta kukapa nyt ei olisi valmis näkemään herkkujen eteen vaivaa :D




maanantaina, toukokuuta 09, 2011

Jäisiä unelmia



Tästä olen nähnyt lukuisia unia niin kauan kuin jaksan muistaa: kävelen karussa paikassa ja päädyn osittain jäässä olevan vesistön äärelle. Minun on jostain syystä pakko mennä veteen, vaikka kammoan kylmää. Mutta talvinen vesi onkin lämmintä ja auvoista, kuin kuumassa lähteessä. Uin siellä jäälauttojen keskellä kuin hyväntuulinen hylje. Aurinko paistaa, vesihöyry kiemurtelee ilmassa ja oloni on taivaallinen.

Selkeästi tulkittava uni minun mielestäni, koska olen endorfiiniaddikti.

Kävelinpä sitten Jänismiehen kanssa oikeasti karussa paikassa, vuorten keskellä. Suunnistimme jäätiköiden sekä lumen sulamisvesistä muodostuneen pienen järven, Lac  du Crozetin rannalle. Järvi oli jakautunut veden poikkeuksellisen mataluuden takia kahtia: aurinkoinen puoli oli sula, vaikka rannoilla oli vielä lumihankea ja sen vesi oli vain kirpakan kylmää. Toinen, varjon puoleinen, oli täynnä hyhmää sekä jäälauttoja ja sen vesi oli niin teräksisen jäätävää, että kun upotti kädet ranteita myöten sinne, tuntui hetken päästä kipua, kuin ranteita sahattaisiin poikki tylsällä sahalla. Ja vesi oli kirkasta, - näkyi vielä monessa metrissäkin pohjaan asti, saaden metallinsinisen sävyn syvemmällä.

Avantokuume nousi heti korkeaksi. Minua alkoi korventaa sisältäpäin niin pahasti, että ei ollut vaihtoehtoja sen sammuttamiseksi. Päädyin nössömpään altaaseen, sillä jäisemmän altaan ranta oli niin äkkijyrkkä ja lohkareinen, etten voinut olla varma, kuinka pääsen kylmäshokin iskiessä ylös itseäni verille kolhimatta. Jäinen vesi kun vie pintatunnon ja sitä saattaa astua vaikka terävään kiveen huomaamattaan - tältäkin reissulta tuli pieni, verta lirittävä viiltohaava kantapäähän. Hyhmäjärvi olisi kyllä ollut paljon coolimpi, kirjaimellisesti - vähän jäi haaveiluttamaan sen sinisen margaritan syleilyyn heittäytyminen.

Siispä vaatteet rantakiville ja saukkopulahdus veteen. Ah autuus sitä sielun pintaan rävähtävää hyistä ruoskaa. Jänismies otti kuvia ja ilmeistäkin jo näkee, että minulla oli maanisen hauskaa. Palattuani rannalle olin niin endorfiineissa, että hyvä kun en ilmaan noussut leijumaan. Piti kysyä Jänismieheltä, että kuka onkaan Elvis ja pitäisikö elvistelyä ehkä sittenkin ruveta kutsumaan minun nimeni mukaan :D

Eikä tullut edes kylmä. Kuivattelin nakuna auringonpaisteessa ja vuoristotuulessa, kunnes huomasimme yksinäisen patikoijan järven ohi menevällä polulla ja piti kiskoa vaatteet päälle. Olisipa ollut kiva tietää, mitä kulkija mietti kun näki alastoman naisen keekoilemassa lumijärven rannalla.

Ja se huikean suloinen olo, mikä tuli jälkikäteen, kun istuin kuuma kahvimuki kourassa laskevan auringon lämmössä, sinisiä alppikatkeroita, pinkkejä tunturikohokkeja ja  valkoisia kangasvuokkoja kasvavalla kalliolla: verisuonet täynnä jäistä, poreilevaa endorfiinishampanjaa!

Täydet viisi tähteä!


torstaina, toukokuuta 05, 2011

SATA KATSOMISEN ARVOISTA ELOKUVAA

Etsin usein listoja, joilla kehutaan parhaita koskaan nähtyjä elokuvia ja kyselen mielelläni suosituksia elokuvista, jotka todella kannattaa katsoa. Te, jotka satutte vilkaisemaan tätä bloggausta: haastan teidät listaamaan lempielokuvanne ja vinkkaamaan niistä minullekin. Alla sata elokuvaa, joita voin suositella lämpimästi:

1. BLACK SWAN
2. THE FOUNTAIN
3. VERONIKAN KAKSOISELÄMÄ
4. KOLME VÄRIÄ: PUNAINEN
5. AVATAR
6. HARRY POTTERIT
7. HENKIEN KÄTKEMÄ
8. AMORES PERROS
9. DIRTY WEEKEND
10. CORPSE BRIDE
11. JALI JA SUKLAATEHDAS
12. KORPPI SYLISSÄ
13. KERRAN SOTUREITA
14. MUSTA KISSA, VALKOINEN KISSA
15. ELÄMÄ ON IHANAA
16. KAUPUNGIN VALOT
17. NYKYAIKA
18. KANANLENTO
19. WALLACE & GROMIT: KANIN KIROUS
20. DOLORES CLAIBORNE
21. DERSU UZALA
22. ZATOICHI
23. SAKSIKÄSI EDWARD
24. FC VENUS
25. PAISTETUT VIHREÄT TOMAATIT
26. LIIKKUVA LINNA
27. POM POKO
28. TAPAUS PUNAHILKKA
29. DINA
30. KILL BILL 1 & 2
31. KUNG FU PANDA
32. AMELIE
33. LEON
34. PARRASVALOT
35. LOOKING FOR RICHARD
36. NAISEN TUOKSU
37. KIKIN LÄHETTIPALVELU
38. YKSI LENSI YLI KÄENPESÄN
39. PARFYYMI
40. PAHUUS
41. PELON MAANTIEDE
42. POPULÄÄRIMUSIIKKIA VITTULANJÄNKÄLTÄ
43. NÖYRIN PALVELIJANNE
44. ADDAMS FAMILY
45. PRISCILLA, AAVIKON KUNINGATAR
46. CROW
47. THE COMMITMENTS
48. CHAPLININ POIKA
49. DIKTAATTORI
50. PAINAJAINEN ENNEN JOULUA
51. THE VAGINA MONOLOGUES
52. THELMA & LOUISE
53. NAAPURINI TOTORO
54. VALKOINEN PEURA
55. KOYAANISQATSI
56. GILBERT GRAPE
57. HIIPIVÄ TIIKERI, PIILOTETTU LOHIKÄÄRME
58. HERO
59. KICK-ASS
60. KUNINKAAN PUHE
70. NÄIN KOULUTAT LOHIKÄÄRMEESI
71. VELJENI LEIJONAMIELI
72. LIEKSA
73. SILTA SALAISEEN MAAHAN
74. PALJON MELUA TYHJÄSTÄ
75. OCEANS
76. SHREK(it)
77. BOYS DON´T CRY
78. KIMPASSA - TILLSAMMANS
79. MENOLIPPU MOMBASAAN
80. TARU SORMUSTEN HERRASTA
81. ABYSS
82. HOUSUT POIS
83. KIVENPYÖRITTÄJÄN KYLÄ
84. THE LEGEND OF DRUNKEN MASTER
85. KISSAN KUOLEMA
86. PLANEETTAMME MAA
87. KAUNOTAR JA HIRVIÖ
88. VIISI VUODENAIKAA
89. FIGHT CLUB
90. TUULEN VIEMÄÄ
91. WILL HUNTING
92. KUUTAMOSONAATTI
93. ULVOVA MYLLÄRI
94. HARD CANDY
95. RITA HAYWORTH - AVAIN PAKOON
96. YSTÄVÄT HÄMÄRÄN JÄLKEEN
97. PÄIVÄNI MURMELINA
98. KULTAKUUME
99.NAPAPIIRIN SANKARIT
100. VIIMEINEN SAMURAI