Still Virtually Alive

Olen vieläkin virtuaalisesti elossa, vaikka nettikirjoitteluun ei ole löytynyt kipinää pitkiin aikoihin. Kumma kyllä, blogin kirjoittamiseni on hyytynyt ja estoistunut sitä mukaa, mitä enemmän olisi kirjoitettavaa ja uusia mielenkiinnon kohteita. Bloggers block taitaa olla vielä pahempi jumi kuin writers block, kun sille kerran vallan antaa.

Ajattelin aloittaa vuoden perinteisesti mennyttä vuotta pohtimalla. Minulla oli tässä valmistumassa eräs pidempi ja kiukkuisempi vuodatus kädenväännöstä ylimielisten vallankäyttäjien kanssa, mutta jonottakoon se nyt vuoroaan.

Joten vuosi 2014 s´il vous plait.

Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?

2014 sain mustan vyön ja nukuin yön tähtitaivasalla vuoren päällä. Vuoden lopulla aloitin myös uudenlaisen urheiluharrastuksen ja jäin siihen koukkuun.

Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?

Vuoden tärkein päiväni oli se, kun musta vyö kiedottiin vyötäröni ympäri. Tiesin tehneeni sen eteen valtavasti töitä ja siihen tähdännyt harrastus on muokannut ratkaisevasti elämääni ja pääkoppani sisältöä. On tavattoman katharttista taputtaa itseään selkään, että enpäs antanut periksi, I did it!

Kaunein sen sijaan oli Kew Gardenissa yksin viettämäni päivä. Rakastan puutarhoja ja kukkivien eukalyptuspuiden tuoksu on ehkä ihanin tuoksu, joka sieraimiini on koskaan leijaillut. Maatönkiäiset ovat ihmiskunnan eliittiä.

Yksi tärkeä, joskaan ei niin nappiin menyt päivä ja yö sisälsi pimeässä kiipeämistä ja yöpymisen tähtitaivaan alla Mont Aiguillen huipulla. Siellähän olemme jo aiemminkin käyneet, mutta öitseminen oli se Juttu, jota jäin pakkomielteisesti tahtomaan. Hupaisaa kyllä, tuulensuojanamme toimineessa kivikehässä asustellut hiiri tai hiiret kävivät järsimässä reiän leipäpussiimme ja sen sisältämään känttyyn. Kiva oli yöllä sitä rapinaa ja vininää kuulostella korvan juuresta. Seuraavana päivänä oli kauhunhiki kainalossa rapelloidessa, että eivät kai hiiret vaan nakerrelleet tyynyinä käyttämiämme köysiä (Jänismies kyllä tarkisti ne neuroottisen huolellisesti).

Oletko muuttunut paljon viimeisen vuoden aikana?

Mielestäni olen rauhoittunut ja samalla väsähtänytkin hiukan. Enää en kiihdy hetkessä nollasta sataan ja vouhota koko ajan pitkin seiniä. Tosin henkisesti olen edelleen melko herkästi syttyvä öljysoihtu. Pyöreiden täyttäminen on nipistänyt puhtia ja sitä on tajunnut olevansa ei-enää-niin-särkymätön. Mystiset allergiaoireet ja niistä seuraava väsymys ovat syöneet sen verran jaksamistani sekä henkistä kapasiteettiani, että joudun tulevana vuotena vaatimalla vaatimaan itselleni ruoka-aineiden allergiatestit.

Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?

En, olen jurottanut enimmäkseen omissa oloissani ja yrittänyt ylläpitää jo olemassaolevia ystävyyksiä. En ole kauhean sosiaalinen, mutta arvostan valtavasti niitä ihmisiä, joiden kanssa synkkaa kivuttomasti. Muutaman vanhemman ystävän kanssa on tapahtunut ilahduttavaa lähentymistä. Toivon, että suuri yksinäisyyden tarpeeni ei näyttäydy ystävilleni välinpitämättömyytenä ja piittaamattomuutena.

Missä maissa kävit?

Ranska, Brittilä, Hollanti, Ruotsi. Ehhehehhe ja Suomenlinna.

Mitä sellaista haluaisit vuodelta 2015, joka ei onnistunut vuonna 2014?

Vähän eksoottisempaa kaukomatkailua.

Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2014?

25.1.2014

Vuoden suurin saavutuksesi?

No hei se Vyö. Tähtivyö, nälkävyö, turvavyö, askeetikon nahkaa hiertävä rohdinvyö, niittivyö, puukkovyö, siveysvyö, miekkavyö ja itsensä voittajan vyö!

En ole siitä loputtomasti jaksanut hehkuttaa, mutta se on elämäni suurin saavutus tai ainakin eniten ponnisteluja ja työtä vaatinut juttu. Aloittaessa täysin mahdoton tavoite joka muuttui sinnikkyyden ansiosta mahdolliseksi.

Vuoden suurin epäonnistuminen?

Sen myöhäisherännäinen tajuaminen, että muutamat turkulaiset päättäjät ovat oikeasti todella syvältä. Niin syvältä, että niille ei voi edes laittaa hanttiin, kun ne tekee joka tapauksessa ihan mitä niitä huvittaa. Sääntö 22 rulettaa ja se on helvetin iso epäonnistuminen meille kaikille. Sen yhden ainoan kerran elämässäni toivoin olevani barrikadeille lähtevä ranskalainen...

Mikä oli paras asia, jonka ostit?

Lontoon tuliainen, One in a Minion-t-paita minionfanille aviomiehelle. Ilme oli näkemisen arvoinen.

Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta? 

Veljeni. Hän on varmasti ahkerin ja pyyteettömin ihminen, jonka tunnen maan päällä. Hänen tämän vuoden uurastussaldonsa on ollut sellainen, että siihen ei joka iikka pystyisikään. Veli tekee aina kaiken mukisematta ja itseään säästämättä, pyytää ihan liian harvoin apua kun jaksaa aina itte vaikkei ehtisi nukkuakaan, auttaa aina toisia ja muistaa kertoa läheisilleen, kuinka heistä välittää. Susiveli, jos satut lukemaan tätä, niin tiedäkin että: olet esimerkillinen ja suoraselkäinen mies, jollaisia ei kasva joka puussa!

Tämä hieno biisi olkoon kiitos ja kumarrus kaikille ihmisille, jotka tajuaa sekä pyytää apua että kevittää toistensa taakkaa: Antti Kleemola: Auta Mua.

Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?

Koko vitun liikuntalautakunnan, muutamaa jäsentä lukuun ottamatta. Haistakaatten paska, mokomat liikunnan ankeuttajat ja kyttääjät! Olette ansainneet kokonaisen puskallisen risuja!

Mihin käytit suurimman osan rahoistasi

Uuden kodin hankintoihin ja järjestelyyn. Tänä vuonna alkaa sitten maalaaminen ja tapetointi. Ihan kuin tästä maailmasta löytyisi The Unique Only One Tapetti, jonka sekä A. kelputtaisin ja johon B. minulla olisi varaa ja joka ei olisi Jänismiehelle täysin sietämätön. Mahdoton yhtälö, taidan tapetoida sanomalehdillä... Mielessä olisi kyllä yksi lähes täydellinen, mutta Jänismiehestä se on tietenkin ihan liian levoton ja mun mielestä liian kallis:

Mistä innostuit eniten?

Uudesta liikuntaharrastuksesta, jossa joudun/pääsen totutun mukavuusalueeni hämärille rajaseuduille. Tänäänkin jokaisen tekemäni liikkeen myötä huomasin, että iholtani lensi ryöppy hikikarpaloita matolle. Treenin ja saunan jälkeen oli hetken aikaa taas aivot käärittynä pumpuliin.

Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?

En ole yhtään surullinen, mutta hiukan ärtyisä ja tylsistynyt haasteiden puutteessa. Työelämässä ei ole tärpännyt toivotulla tavalla ja nykyisessä lamahutussa minulle on arvoitus, mitä ylipäätään kannattaisi yrittää. Kaikki mikä kiinnostaa itseä ja mitä osaan hyvin, ei kiinnosta pätkääkään palkkaa maksavia tahoja. Itseäni puolestaan ei kiinnosta tehdä töitä, jotka tärvelevät terveyden.

Onnellinen olen siitä, että minulla on aikaa ja energiaa tehdä kaikkea mitä haluan, kunhan se ei vaan maksa paljoa. Maailmanmeno ei hirveästi ilahduta, kun tuntuu että pahikset saavat hivutettua itselleen koko ajan enemmän jalansijaa ja hulluimmat mouhottavat jo housut kosteina uusien sotien perään.

Rikkaampi vai köyhempi?

Koen olevani ihan älyttömän rikas ja etuoikeutettu sen jälkeen, kun luin TÄMÄN jutun.

Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?

Repiväni tapetteja. Nyt joudun nylkemään loput alas tänä vuonna, yyyyyh. Nyhv-nyhv...

Entä mitä olisit toivonut tekeväsi vähemmän?

Tuli ehkä nukuttua liikaa. Jotkut väittää, että se on epäterveellistä. Tosin edelliseltä vuodelta jäi niin törkeästi univelkaa, että ihan yks ja hailee.

Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?

Katsoisin uudemman kerran Ranskan sääkarttaa ja toteaisin, että pitäkää patonkinne - jäänkin kuukaudeksi Brittilään.

Mikä oli paras lukemasi kirja?

Valtaistuinpeli. Tähän on pakko avautua, että hurahdin Jänismiehen kanssa Game of Thrones -sarjaan niin pahasti, että tuli lommo todellisuudentajuun. Oltiin molemmat ihan koukussa koko kesä, jopa niin että sarjaa piti katsoa jopa niinä öinä, kun olimme kaverimme talonvahtina vuoristossa. Mikään televisioruudulta tuleva ei ole päräyttänyt noin paljoa ikiaikoihin ja kaikkein parasta oli se, että sama nautinto vain jatkuu kirjoja lukiessa. Odotamme kevättä ja vitoskautta tuskissamme. Piinaan ja painostan ystäviäni sekä sukulaisiani lukemaan ja katsomaan GOT:ia, koska en kestä ajatusta siitä, että moiset helmet menisivät keneltäkään sivu suun.

Entä paras musiikillinen löytö?

Ihan vuoden viime metreillä pikkujouluissa tuli vastaan tämmöinen pirskeissä esiintyvä helmi, kuin Kakkupojat, jotka pistivät yleisön rokkaamaan rakot jalkapohjiinsa. Niiden tuore biisi Taivaanrantaan puhuttelee niin perkuleesti:

Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?

Saako laittaa Game of Thronesin? Mä en enää ikinä vilkaisekaan mitään muuta 8) Siis olenko mä nähnyt yhtään hyvää elokuvaa koko vuonna vai olenko vain kuolannut Nietosta ja Drogoa? Hei nyt oikeesti apua? Dragons 2: kin oli huono ja Interstellar ei iskenyt. Sanotaan nyt sitten MINISANKARIT, kun se oli niin symppis ja öttiäisten ilmeet, ininät ja pörinät nauratti minua ihan hervottomasti. Tiedän, olen infantiili.

Mitä halusit ja sait?

Aikaa.

Mitä halusit, muttet saanut?

Jalansijaa.

Mitä teit syntymäpäivänäsi?

Kuuntelin puhelimessa äidin nalkutusta, että pyöreitä nyt ainakin pitäisi juhlia ja sitten unohdin koko jutun.

Miten kuvailisit vuoden pukeutumistyyliäsi?

Yövartion korppi, kummitus-, sydän-, ja nauhaheijastimilla tuunattuna

Oletko joutunut tappeluun?

Tappeluun päättäjiä vastaan, kyllä vain.

Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana?

Olisiko mahdollista, että vuoden suurin rikokseni on suomalaisuuden pyhien sääntäjen rikkominen punaisia päin pyöräilemällä ja kävelemällä aina kun ei näy liikennettä. Hei, käytän nykyään jopa pyöräilykypärää!

Oletko juonut liikaa?

En. Viina ei enää maistu ja pienestäkin määrästä seuraa allergiaoireita ja kauhea krapula.

Mikä oli vuoden suurin yllätys?

  

Se, että ystävä ei ollutkaan hiljaa tahallaan, vaan siksi että sähköposti oli lakannut kulkemasta.

Miten vietit joulun ja Uuden Vuoden?

Sukulaisten hoodeilla koomaillen, syöden, neuloen ja piirtäen. Kaivettiin me ystävän kanssa yksi lumesta umpeensatanut tiekin auki.

Ketä kaipasit?

Mieluumminkin mitä, ihmisiähän en oikein osaa kaivata. Nomadielämää, vain matkoilla olen täydessä terässä.

Mikä sai sinut pysymään järjissäsi?

Siippani, jonka kanssa höperehtäminen nitkauttaa aina asiat raiteilleen. Kirjoittaminen, lukeminen ja liikunta.