Olimme viettämässä iltaa ystävän luona. Ystävällä on kaksi upeaa frettiä. Toisen hän oli adoptoinut vastikään, koska siitä haluttiin päästä liian villinä ja aggressiivisena eroon. Frettiä oli aiemmin pidetty ilmiesesti suurimmaksi osaksi häkissä. Nyt se puolestaan saa temmeltää vapaana uudessa kodissaan. En muuten tajua miten joku ylipäätään voi sulloa noin eläväisen olennon pieneen häkkiin ja teeskennellä, että on siistiä pitää sitä lemmikkinä sillä tavoin. Sama kuin pakottaa leikkisä ja utelias lapsi istumaan koko ajan pienessä leikkikehässä yhden legon kanssa.
Tämä veijari on päässyt viimein hyvään kotiin ja oikeanlaisen ihmisen hoitoon. Se selvästi nautti elämästä ja touhusi koko ajan. Se möyhi peittoja, sulloi itsensä jokaiseen vieraaseen kenkään ja laukkuun, taisteli raivokkaasti pahan Darth Pringles-sipsipurkin kanssa ja koitti jatkuvasti kiivetä ihmisten lahkeista sisään. Vessassa se kaatoi ensin vadin päälleen, kupelsi sen alla, kaivoi sitten viemärinkannen auki ja kävi ihmettelemässä sinne kertynyttä rytöä. Sitten olikin jo vuorossa moppiämpäriin sulloutuminen ja lopuksi tämä pikku siivousapulainen imeskeli onnellisen näköisenä mopinkulmaa.
Välillä fretti sai käsittämättömiä hepuleita ja perääntyi moonwalkia hassuja sätkätysääniä päästellen. Välillä se taas makasi lattialla litteänä ja mietiskeli ilmeikkäästi seuraavaa siirtoa. Se pääsee myös käymään omistajansa kanssa ulkona. Katsomassamme pienessä videonpätkässä se pelmusi sydämensä riemusta lumessa ja kivenkoloissa.
Omistaja kertoi hyvän vitsin freteistä ja joululahjojen paketoinnista. Sillä aikaa kun teet pakettia, toinen fretti vie sakset, toinen teipin, kun haet teippiä, istut saksien päälle, sillä aikaa toinen freteistä on päätynyt lahjapakettiin ja rapina vain kuuluu. Kun saat sen pois riekaleiksi revitystä paketista, se vie sakset ja teippikin on sillä välin taas hävinnyt ja niin edelleen.
Ainoa, mistä fretti suuttui ja otti vähän hampaat käyttöön, oli se kun rakkaani ei antanut sen nuolla olutta pullostaan. Kaikki nauroivat ihan vääränä, kun pieni fretti yritti oikein väkisin viedä Krusovicén ison miehen kädestä. Kun ei hyvällä saanut, niin otti hampailla kiinni kämmenselän nahasta ja resuutti kuin terrieri sukkaa. Pienillä verinaarmuilla siitäkin selvittiin ja kissojen omistajana se ei nyt edes tunnu missään. Pikku otuksella on vahva tahto ja hyvä olutmaku. Vihamielisyydestä tai ilkeydestä emme kyllä nähneet vilaustakaan koko illan aikana (tosin myöhemmin sain kuulla sen purreen omistajaansa sormiluuhun asti riehuessaan....)
Pitäkää hyvät ihmiset eläimistä hyvää huolta, älkääkä missään nimessä ottako lemmikkejä, joita ette ole valmiita ymmärtämään sen ehdoilla.
Tämä veijari on päässyt viimein hyvään kotiin ja oikeanlaisen ihmisen hoitoon. Se selvästi nautti elämästä ja touhusi koko ajan. Se möyhi peittoja, sulloi itsensä jokaiseen vieraaseen kenkään ja laukkuun, taisteli raivokkaasti pahan Darth Pringles-sipsipurkin kanssa ja koitti jatkuvasti kiivetä ihmisten lahkeista sisään. Vessassa se kaatoi ensin vadin päälleen, kupelsi sen alla, kaivoi sitten viemärinkannen auki ja kävi ihmettelemässä sinne kertynyttä rytöä. Sitten olikin jo vuorossa moppiämpäriin sulloutuminen ja lopuksi tämä pikku siivousapulainen imeskeli onnellisen näköisenä mopinkulmaa.
Välillä fretti sai käsittämättömiä hepuleita ja perääntyi moonwalkia hassuja sätkätysääniä päästellen. Välillä se taas makasi lattialla litteänä ja mietiskeli ilmeikkäästi seuraavaa siirtoa. Se pääsee myös käymään omistajansa kanssa ulkona. Katsomassamme pienessä videonpätkässä se pelmusi sydämensä riemusta lumessa ja kivenkoloissa.
Omistaja kertoi hyvän vitsin freteistä ja joululahjojen paketoinnista. Sillä aikaa kun teet pakettia, toinen fretti vie sakset, toinen teipin, kun haet teippiä, istut saksien päälle, sillä aikaa toinen freteistä on päätynyt lahjapakettiin ja rapina vain kuuluu. Kun saat sen pois riekaleiksi revitystä paketista, se vie sakset ja teippikin on sillä välin taas hävinnyt ja niin edelleen.
Ainoa, mistä fretti suuttui ja otti vähän hampaat käyttöön, oli se kun rakkaani ei antanut sen nuolla olutta pullostaan. Kaikki nauroivat ihan vääränä, kun pieni fretti yritti oikein väkisin viedä Krusovicén ison miehen kädestä. Kun ei hyvällä saanut, niin otti hampailla kiinni kämmenselän nahasta ja resuutti kuin terrieri sukkaa. Pienillä verinaarmuilla siitäkin selvittiin ja kissojen omistajana se ei nyt edes tunnu missään. Pikku otuksella on vahva tahto ja hyvä olutmaku. Vihamielisyydestä tai ilkeydestä emme kyllä nähneet vilaustakaan koko illan aikana (tosin myöhemmin sain kuulla sen purreen omistajaansa sormiluuhun asti riehuessaan....)
Pitäkää hyvät ihmiset eläimistä hyvää huolta, älkääkä missään nimessä ottako lemmikkejä, joita ette ole valmiita ymmärtämään sen ehdoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti