tiistaina, syyskuuta 19, 2006

Neljä apinaa

Japanilaisessa kansanperinteessä on kertomus kolmesta viisaasta apinasta. Niitä kutsutaan japaniksi nimellä sanzaru tai sanbiki no saru ja englanniksi nimellä Three wise monkeys. Alun perin kertomus on kotoisin Kiinasta ja se liittyy buddhalaiseen traditioon.

Ensimmäinen apina on nimeltään Mizaru. Se peittää kourillaan silmiään ja sen opetus kuuluu: älä näe / katsele pahaa.

Toinen apina on nimeltään Kikazaru. Se peittää kourillaan korviaan ja opettaa: älä kuule / kuuntelee pahaa.

Kolmas apina on nimeltään Iwazaru. Se on sulkenut suunsa kourallaan ja kieltää puhumasta pahaa.

Itse asiassa apinoita on neljä, mutta neljäs eli Shizaru on useimmiten unohdettu ryhmästä. Ehkä häveliäisyyssyistä, sillä se peittelee kourillaan nivusiaan tai takapuoltaan. Neljäs apina symboloi elämänohjetta: älä tee pahaa.

Näitä zeniläisiä elämänohjeita noudattavan uskotaan säästyvän kaikelta pahalta ja elävän onnellisena. Niinpä niin. Kaukoidän valaistuneet ihmiset ne ovat aikanaan olleet niin ihastuttavia idealisteja. Voi kun olisikin ihanaa, jos maailma toimisikin juuri tuolla tavoin. Mutta kun ei toimi. Ellet elä perunakellarissa erakkona ja pidä huolta siitä ettet ikinä vahingossakaan joudu tekemisiin muiden apinoiden kanssa.

Suurimmalle osalle apinoista kun ei tule ikinä kuuna päivänä mieleenkään käyttäytyä noiden sääntöjen mukaisesti. Osallistumattomuus, tietämättömyys ja vaisuus eivät tämän takia takaa sääntöjen noudattajallekaan onnellisuutta ja turvallisuutta. Hanttiin laittamattomilta katkaistaan helposti kädet, puhkaistaan tärykalvot, sokaistaan silmät, silvotaan sukupuolielimet ja viedään vielä kielikin. En usko sen olevan ihan sitä mitä kolmen apinan kirjoittaja tarkoitti.

Ehkäpä apinoiden tarinan voi tulkita toisinkin.

Apina joka peittää silmänsä, kieltäytyy näkemästä asioita jotka ovat pielessä ja vaativat korjausta. Se ei katsele kuvia hakatuista naarasapinoista, kidutetuista urosapinoista, aidsiin kuolevista lapsiapinoista tai nälkään kuolevista vanhoista apinoista. Se kenties luulee, että epäkohdat eivät ole olemassa jos se ei niitä näe. Valitettavasti tällainen eläminen kuulostaa lähinnä lapselliselta tai vahvalta onnellisuuspillerihumalalta.

Apina joka peittää korvansa ei kuule toisten apinoiden tuskanhuutoja ja itkua. Tai puun juuristoa kaatoaikeissa tonkivien sikojen jatkuvaa röhkinää. Tämä apina laittaa korvatulpat korviinsa ja nukkuu yönsä makeasti, vaikka naapuripuussa hakattaisiin apinaemoa ja pikkuapinat kirkuisivat kauhuissaan. Korvatulpat korvissa nukkuva apina ei kuule, kun naapuripuun apina kysyy saako tulla hänen puuhunsa yöksi turvaan. Eikä heitä meluun kypsyttyään kaikkia muita häiriköivää sikaa kookospähkinällä kuuppaan. Toisaalta se ei myöskään kuule, kun puuhun kiipeävä peto hiipii liki ja silpaisee sen paistikseen.

Apina, joka peittää suunsa ei sano koskaan vastaan niille, jotka tekevät pahaa, koska ei voi olla ilkeä ja töykeä kenellekään. Apina on hiljaa vaikka sitä tai sen lajitovereita kuinka sorrettaisiin. Apina on ehkä hiljaa siksi, että pelkää itseensä kohdistuvaa rangaistusta ja ikuisesti jatkuvaa kiusantekoa, joka seuraa rohkeasta suun avaamisesta ja vääryyksien julki huutamisesta. Suutaan kiinni pitelevän apinan silmät ja korvat ovat kuitenkin auki, eli se ei ole suojassa loukkauksilta tai kauheilta näyiltä. Minkähän maton alle tämä apina mahtaa lakaista sisäisen ahdistuksensa, kun ei voi sitä purkaa huutamalla.

Apina joka peittää käsillään takapuoltaan tai nivusiaan, ei suostu tekemään pahaa. Pahan tekemisen yhdistäminen sukupuolielimiin lienee viittaus seksuaalienergian vääristymisestä tuhoavaksi käyttäytymiseksi. Itsessään sukupuolielinten tai seksuaalisuuden esittäminen pelkästään pahan tai pahan tekemisen symbolina, on sen sijaan häiriintynyttä menneisyyden hapatusta ja sairasta moralismia. Ymmärrettävämpää on ehkä yhdistää pahuus takapuoleen ja kuvainnolliseen sontaan, jota pahaa tekevät suoltavat sisältään muiden niskaan.

Askarruttava kysymys tämän pahaa tekemättömän banaaninpurijan kohdalla kuuluu: miten se muuten mahtaa käyttäytyä tilanteessa, jossa toinen apina tulee ja lyö kepillä päähän. Se suojelee varmaankin vain nivusiaan, ettei satu arimpaan paikkaan ja hymyilee anteeksipyytävästi. Tässä on ärsyttävä "harm no one" -paradoksi: vältätkö satuttamasta silloinkin jos sinua tai läheistäsi satutetaan?

Näihin apinapohdintoihin päädyin havaittuani, että mikään ei tunnu korpeavan muita ihmisiä niin paljon, kuin ihminen joka ei suostu pitämään turpaansa kiinni ikävistä asioista, ummistamaan silmiään törkeyksien edessä tai pistämään sormia korviinsa kun kuuluu pelottavaa hälinää.

Ziisus, mikä mekkala nouseekaan apinalaumassa siitä, kun laittaa yhdenkin sanan poikkipuolin.

Niitä, jotka toimivat valtaa pitävien silmissä "pahoin" tehdäkseen hyvää, tunnutaan rankaisevan ankaremmin, kuin niitä jotka tekevät pahaa pelkkää pahuuttaan. Tätä miettiäkseen voi vaikka lukea kirjan Kunniallisen naisen taakka. Sen kirjoittaja uskalsi katsoa, kuunnella ja huutaa, mutta menetti sen hintana elämänhalunsa ja henkensä. Niin kuin moni muukin rohkea kaltaisensa.

Yhtä apinoista ymmärrän hivenen. Sormien korviin pistäminen tai korvasuojainten käyttö voi olla paikallaan silloin, kun suun tukkimista ja silmien kiinni pistämistä vaativien muiden apinoiden kirkuminen ylittää desibelirajan ja häiritsee keskittymistä olennaisiin asioihin.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Oikein hieno teksti sinulla näistä apinoista! Etsin itse juuri tietoa niistä, koska muistikuvissani apinat oli esitetty jotakuinkin viisaina kun taas minusta ajatus silmien sulkemisesta, suun peittämisestä ja korvien tukkimisesta kuulostaa apua tarvitsevien välttelemiseltä. Neljännestä apinasta en ollut kuullutkaan.