Sattuipa silmään Myytinmurtajia ohimennen seuratessani varsin hassu ohjelman kulkuun liittynyt oheisjuonne. Sain makeat naurut, vaikkei taloudellisille vahingoille kai pitäisikään virnuilla. No, nämä vahingot eivät tapahtuneet todellakaan yhteiskunnan vähäosaisille, vaan nimenomaan sille etuoikeutetummalle osalle. Kyseessä ei myöskään ollut elinkeinon tai koko omaisuuden, vaan luksustasoisten huvivälineiden menetykset. Pointti tapahtumien huumorissa oli kuitenkin se, että "mother nature strikes back" ja että osaavat ne eläimetkin sikailla tyylillä.Merileijonilla on tapana kokoontua sankoin joukoin, noin kymmenen vuoden välein Newportin satamaan. Nämä suloiset ihratankkerit ovat kokoonsa ja ruumiinmuotoihinsa nähden yllättävän ketteriä eläimiä ja ne osaavat kiivetä vedestä kuiville jopa hankalassakin paikassa. Ilmeisesti jotain uimaportaita ja muita tasoja käyttäen, ne olivat onnistuneet keplottelemaan itsensä satamassa olleiden huvipursien kansille. Siellä niitä sitten lojui kunnioitettavat määrät ottamassa aurinkoa, erittäin letkeällä tyylillä kuin parhaimmatkin ökyeläjät. Leijonien paksu nahka grillaantui ihanasti (vrt. turistirantojen meininkiin), melkein saattoi haistaa pekonin tuoksun. Ainoastaan korkeakertoiminen aurinkorasva ja sitruunaviipaleilla sekä pienillä koristevarjoilla somistetut drinkit puuttuivat niiden räpylöistä. Ja RayBanin aurinkolasit silmiltä.Tulee ihan mieleen Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen laulu, jossa lauletaan että "laiskanpulskeita jallii". Toinen spontaani mielleyhtymä liittyy Jack Nicholsoniin, älkääkä vaan kysykö miksi.
Imagine that!
Merileijonat ovat sattumoisin sen verran painavia, että kun niitä kiipeä vaikkapa viisitoista kappaletta pienehkön veneen päälle, vene uppoaa auttamatta sataman pohjaan. Jos ei uppoa, niin nämä öykkärit vähintäänkin paskovat veneet luokattoman kuntoon. Haju on kuulema pöyristyttävä. Sen lisäksi satamassa raikuu hermoja raastava, taukoamaton merileijonien haukku ja mökästys.
Viranomaiset ovat yrittäneet säikytellä merileijonia tiehensä, mutta ne palaavat sinnikkäästi heti takaisin kun hätistelijöiden silmä välttää.
Veneenomistajilla ei ole todellakaan kivaa. Toivottavasti sentään vakuutukset kunnossa. No, todetaan nyt ironinen virne suupielessä, että kerrankin ihmisetkin saavat tuta sen miltä eläimistä saattaa tuntua, kun piittaamattomat homo sapiensit tulevat paskomaan, roskaamaan ja metelöimään eläinten mieluisimmille reviireille. Eivätkä lähde pois vaikka kuinka hätistelisi.
MERILEIJONIEN KOSTO
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti