maanantaina, tammikuuta 08, 2007

Pesunkestävä Mörkö

Kissoillako ei ole muka huumorintajua. Olen asiasta hieman eri mieltä.

Jänismies leikitti illalla Mörköä alunperin bambukasvin tukipuuksi tarkoitettuun keppiin sidotulla hiirilelulla. Vanha herra innostui leikistä poikkeuksellisen paljon, vaani, vikuroi ja ryntäili lelun kimppuun sellaisella apinan raivolla että lattian villakoirat lentelivät. Osansa intoon lienee ollut leluun hierotulla kissanmintulla, joka vaikuttaa Mörköön rähinäviinan tavoin.

Sitten tuli oikein supervaaninta: viikset tärisivät ja takamus heilui, kun Mörkö tähtäsi Jänismiehen houkuttelevasti rapistamaan leluun kuin zen-ampuja. Sitten se singahti hurjaa vauhtia liikkeelle ja iski kohteeseen kuin ohjus. Mutta lelun sijaan Mörkö purikin Jänismiestä suoraan karvaiseen ukkovarpaaseen. Jänismieheltä pääsi paha poru, mutta hän ei voinut olla yhtä aikaa nauramatta vääränä absurdille hyökkäykselle.

Seurasin kuinka Mörkö meni tämän jälkeen sängyn alle tarkkailemaan tilannetta ja nauramaan kissannaurua, että siinähän luulit hänen menevän lankaan. Kissan naamalla oli selvästi onnistuneen kepposen tehneen kujeilijan ilme.

4 kommenttia:

Olli kirjoitti...

Hmm.. täytyypä kokeilla tuota vaimoon! Muka suutelen, mutta puraisenkin nänniin..!

Miss Foxy kirjoitti...

Mörkö aatteli, että älkää nyt ihan täysillä luulko, että minä vanha kissa jonkun kepin perässä ihan tosissani juoksisin ))

Anonyymi kirjoitti...

Taatusti kissoilla on huumorintajua, mutta se on aika yksitoikkoista. Loputtomia variaatioita samasta perusvitsistä: yllätä ja säikäytä. Uhreiksi kelpaavat niin ihmiset kuin toiset kissatkin.

Ta-Miit kirjoitti...

Eli eipä eroa varioivuutensa suhteen paljoakaan ihmisten yksitoikkoisesta huumorintajusta, joka yleensä keskittyy tavalla tai toisella vyön alle :)