torstaina, tammikuuta 18, 2007

Vähän pään silitystä?

Vaimon pahoinpiteleminen näyttäisi olevan varsin suojeltua kansanhuvia Suomessa. Vasta vuonna 1995 muutettiin rikoslakia niin, että vaimon hakkaaminen kotona muuttui asianomistajarikoksesta virallisen syytteen alaiseksi rikolliseksi. Mutta miten tämä mahtanee käytännössä mennä? Otetaan malliesimerkiksi tämmöinen jokaisen ihmisen tietämä julkinen tapaus ja tarkastellaan mikä on sen keskeinen viesti.

Eli: Kun mies rusikoi toistuvasti vaimoaan, uhkaa tappaa tämän ja ajaa tämän pihalle kodistaan sekä pääsee vielä tämän ansiosta lehtien otsikoihin, niin mitenkäpäs tuhmaa miestä rangaistaan?

Aluksi mies tuomitaan julmassa ja epäinhimillisessä käräjäoikeudessa peräti neljän kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen, koska mies oli rikoksen tapahtumahetkellä ehdonalaisessa ja hänelle oli pikkuisen silleen tavanomaistakin luvattomampaa tuommoinen puuhastelu.

Kiltti hovioikeus kuitenkin pitää tuommoista ihmisoikeuksien polkemista kohtuuttomana ja alentaa 60 päivän vankeustuomion 57 tunnin yhdyskuntapalveluksi. Ehdollisen muuttamisesta vankeusrangaistukseksi ehdollisen aikana tapahtuneen rikoksen takia ei yhtäkkiä ole enää puhettakaan, - eihän me nyt toki semmoista, tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee.

No, oletamme toki, että mies passitetaan edes joihinkin ikäviin ja vastenmielisiin hommiin, joiden tekeminen saattaisi jopa vähän maistua rangaistuksen suorittamiselta.

Mutta ehei. Mies pääsee suorittamaan "rankkaa" rangaistustaan entiseen harrastuspaikkaansa ja kehuu olevansa asiasta innoissaan. Mies on suorastaan onnesta soikeana kun pääsee vähän puuhastelemaan lapion kanssa hyppyrimäkeen. Lisäksi hän saa kilttinä poikana paljon joululahjoja ja antaa auliisti haastatteluja, joissa haukkuu ja pilkkaa hakkaamaansa naista ketterin sanankääntein.

Kuulostaako rangaistukselta?

Rangaistus my ass. Tietäisin sille lapiolle huomattavasti parempaakin käyttöä kuin antaa se vaimonhakkaajan kouraan selkääntaputusten kera.

Mitä me siis tästä julkisuuden esimerkistä opimme: Vaimon hakkaaminen on ihan ok. Kukas nyt tuommoisesta pikkujutusta viitsii ketään rangaista. Vaimon vikahan se hakkaaminen joka tapauksessa on ja masentunutta hakkaajaa pitää tietenkin vähän piristää semmoisilla mukavilla hanttihommilla miesporukassa ettei hänelle vain tule syrjäytynyt olo.

Paluu oman käden oikeuden ja silmä silmästä, hammas hampaasta - aikakauden oikeuskäytäntöihin saattaa joidenkin mielestä alkaa kuulostaa hyvin houkuttelevalta vaihtoehdolta tällaisten esimerkkien valossa. Vai onko kyse sittenkin vain siitä, mitä kieltä miehet puhuvat ja mikä heille menee jakeluun? Tässä hyvä esimerkki sukupuolirajat rikkovasta kielitaidosta:

Olipa kerran eräs väkivaltaisessa avioliitossa elänyt naisen, joka erosi hakkaajastaan ja meni uusiin naimisiin. Uudelle miehelleen nainen sanoi heti kättelyssä, että hän tietää missä talon kirves on. Jos mies taittaa karvankin hänen päästään väkivaltaisessa mielessä, mies löytää itsensä seuraavana aamuna sängystään päätä lyhyempänä. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin voimme todeta että tuossa avioliitossa ei ole hakattu naista kertaakaan.

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Lopun ylösracendawaisesta tarinasta voimme siis päätellä, että väkivalta, kosto ja oman käden oikeus ovat hyväksyttäviä ja jopa esimerkillisiä silloin kun nainen harjoittaa niitä.

Ta-Miit kirjoitti...

Kaikesta voipi tietysti päätellä melkein mitä vaan. Väkivalta ei toki ole mikään suotava harrastus kenellekään. Olen kuitenkin vähän kallellaan siihen suuntaan, että kun kerta laki ja oikeus ei hoida velvollisuuksiaan, on terveellistä opiskella hieman viidakon lakikirjaa, ihan jo henkiinjäämisenkin kannalta.

Ja esimerkin nainenhan ei ole tuon kolmenkymmenen vuoden aikana taittanut karvaakaan miehensä päästä. Hän vihjaisi vain tarpeeksensa turpaansa saaneena, että se on sitten silmä hampaasta ja henki silmästä jos yhdenkin kerran vielä hänen naamaansa nyrkki osuu. Suoraa puhetta, sitähän ne miehet väittämänsä mukaan parhaiten ymmärtävät.

Anonyymi kirjoitti...

Kyseinen "herra"on jo kaun sitten muuttunut uhriksi.Tämä "herra" elää ja tienaa julkisuudella.Julkisuutta viikoittain "herralle" tarjoa eräs naistenlehti jonka naispäätoimittaja maksaa "herralle" julkisuudesta.Kun "herralla" on päällä vuosisadan rakkaustarina rikkaan ja alkoholisoituneen naisperijättären kanssa ovat rakkaustarinan vaiheet julkista riistaa.Kun suomalaiset naislukijat ovat kyynistyneet niin julkisuutta tuo vain väkivalta, kuolema,viina ja seksisekoilut.Tästä herkimmät naislukijat pillastuvat ja YLEISTÄVÄT muihin miehiin kaiken kielteisen.

Ta-Miit kirjoitti...

Korostin, että kyse on tiedotusvälineiden antamasta "lakaistaanpa maton alle" -viestistä sellaisen yksittäisen teon kohdalla, jota ei sivistysvaltiossa tulisi katsoa sormien läpi. Varsinkaan sivistysvaltiossa, jossa lähisuhdeväkivalta koskettaa jopa 90 000 naista. Ei tuommoisia viestejä haluaisi lukea saamatta ainakin HELVETIN painavia perusteluja sille miksi laki ei ole kaikille sama.

Meinaan vaan, että jos jopa vakavasti otettavissa lehdissäkin (luin esittämästäni tapauksesta Hesarista) annetaan ymmärtää, että julkisuuden ihmistä kohdellaan jostain KERTOMATTA JÄTETYSTÄ ja siten ymmärtämättömästä syystä silkkihanskoin ja hänelle naisen pieksäminen on jotenkin hyväksyttävää ja sallittua, niin kyllä sitä vähän kyselee selityksen perään sellainenkin ihminen joka hyvin ymmärtää tuon julkisuusmyllyn kieroutuneisuuden.

Sen kummempia yleistämättä, onhan tuollainen silmiinpistävä tuomion alentelu selvä viesti siitä, että parisuhdeväkivaltaa ei tarvitse ottaa vakavasti, eikä pienestä eukon muksimisesta nyt mitään ikävyyksiä edes saa itselleen.

Enkä muuuten todellakaan kuvittele kaikkien miesten olevan ikäviä joidenkin viallisten yksilöiden hölmöilyjen takia.

Anonyymi kirjoitti...

Suomalaisen perheväkivallan pääsyy on alkoholi.Toinen syy on sukupuolierot.Miehet on kasvatettu vaikenemaan ja naiset puhumaan. Suomessa rangaistukset ovat lieventyneet kauttalinjan.Poliisi tutkii vain törkeimpiä rikoksia.Väkivalta on AINA törkeä rikos minun mielestäni.Väkivalta ei ole koskaan ratkaisu parisuhdeongelmiin.Heikoimmat miehet turvautuvat väkivaltaan kun heillä ei ole muuta keinoa purkaa tuskaansa.Naiset kirjoittavat päiväkirjaa ja blogeja. Suomessa rikollista pyritään ymmärtämään ja pitämään hänet yhteiskuntakelpoisena.Tästä johtuvat lievät rangaistukset. Suomalaisessa yhteiskunnassa ovat vallalla kovat arvot.Pysyt kilpailussa mukana tai sorrut.Ne miehet jotka eivät sopeudu turvautuvat väkivaltaan. Miehille epäonnistuminen elämässä on häpeä.Mikä aiheuttaa miehille kovia paineita. Perheväkivalta on seuraus jostakin jonka syiden poistamiseen pitäisi keskittyä.Syyllistämisestä pitäisi luopua kokonaan.

Ta-Miit kirjoitti...

Yhtälailla naiselle epäonnistuminen elämässä on häpeä, muttei sen perusteella silti ole sen hyväksyttävämpää ryypätä tai piestä rakkaimpiaan. Valitettavasti naisetkin juovat viinaa ja harjoittavat parisuhteissa väkivaltaa (tosin miehiä vähemmän) ja se on ihan yhtä tuomittavaa kuin miehen vastaava käytös.

Ihmisiä ei tietenkään voi hallita, mutta paheksua sentään saa jos epäkohtia huomaa. Paheksunnalla ja vastalauseiden ääneen sanomisella ne on muutkin maailman muutokset pohjustettu.

Voihan sillä epäonnistumisella ja heikkoudella tietysti puolustella käyttäytymisen vääristymistä, mutta kuka puolustaa sitä vieläkin heikompaa väkivallan uhria jos vallalla on hekotteleva ja vähättelevä asenne "hehheh, vedin sitä ämmää turpaan kun sen vitun huoran nalkutus ei muuten loppunut." "Ai vedit vai, no tuhma poika, käys vähän mäkeä tasottelemassa lapiolla niin päästään taas järjestykseen."

Ja mikä helvetin heikko ja vähäosainen tämä esimerkkini mies muka mahtaa olla? Jätkälle on pedattu elämänpolku tasaiseksi kultamitaleilla,tarjottimella tuoduilla julkaisusopimuksilla (vaikkei osaa kirjoittaa),levysopimuksilla (vaikkei osaa laulaa) miljoonaperijättärellä, hyväntekeväisyydellä ja ties millä. Eikä mikään riitä, pitää silti vain riehua. Pilalle hemmoteltu kakara tuollainen on, eikä mikään muu.

Kun toisen ihmisen elämän tuhoamisesta rangaistaan tuskin lainkaan, niin mikä on yhteiskunnan antama viesti: makkaran varastaminen nälkäänsäkin lienee rangaistavampaa kuin parisuhdeväkivalta. Onko muka ok, että uhri saa pelätä ja täristä koko lopun elämäänsä ja pahimmassa tapauksessa menettää henkensäkin, mutta rikolliselle on toki tärkeää antaa aina uudelleen ja uudelleen uusi tilaisuus. Uhrin yhteiskuntakelpoisuuden perään ei paljon huudella.

Se on totta, että kova kilpailu tuottaa epäonnistumisen kokemuksia, mutta miksi aina pitää hyväksyä ne muualta annetut kilpailusäännöt oman arvokkuuden mittarina. Että minäkin kun en vaikkapa jossain suunnitelmissani onnistunut, niin alan latkia kiukutukseeni koskenkorvaa ja käyn kajauttamassa mieheltäni vintin pimeäksi kun niin vituttaa.

Se missä pohdin väkivallan oiketutusta, on itsepuolustus.
Naisilta kuitenkin useimmissa tapauksissa näyttäisi puuttuvan kyky ja vahva tahto suojella sekä puolustaa itseään. He jäävät monilla tavoin tuleen makaamaan. Väkivaltainen ihminen pieksää toistuvasti yleensä vain niitä, jotka ovat puolustuskyvyttömiä ja alistuvia. Siksi annoin mustalla huumorilla alleviivatun ääriesimerkin siitä, että joku voi etukäteen kertoa rajansa ja painottaa että niitä ei sitten rankaisematta loukata.

Olen toki huomannut, että perheväkivalta on vaikea, moniselitteinen ja tabuluontoinen asia, mutta juuri siksi en halua olla siitä hiljaa tai neutraalia mieltä.

Polgara kirjoitti...

Mikään väkivalta ei ole perheessä tai parisuhteessa oikeutettua. Jos nyt sitten väkivalta yleensäkään, vaikka joskus käykin mielessä ripustaa joku roikkumaan jostakin johonkin.
Suomessa nyt vaan edelleen lakaistaan maton alle lähes kaikki ns. perheen sisäiset asiat, esim. insesti (vieläkin! setä vaan istui sillee hassusti...), pahoinpitely (vähän tukkapöllyä, kaatui portaissa ja hups - käsi poikki, vilkas poika nääs) ja nainen törmää pimeässä kylpyhuoneen peilikaappiin (no kun se ei raskii laittaa valoja päälle, käy pimiässä yökusella, nuuka nääs). Näin on, kiitos taas Ta-Miit! Muistutit mieleen pari asiaa, pirle!

Mikko Moilanen kirjoitti...

On tehty tutkimuksia siitä, että mitä merkkejä väkivaltaisesta miehestä voi olla nähtävissä. Naisten pitäisi ottaa selvää niistä tutkimuksista ja valita miehensa paremmin - tai olla itkemättä?

Nimim. Vakka kantensa valitsee.

Ta-Miit kirjoitti...

On toki tutkimuksia montakin. Ihmiset ovat vain hyvin taitavia huijaamaan ja valehtelemaan. Parinvalintaankin kuuluu olennaisena osana paremman teeskentely ja kiiltokuvaharhan luominen. Kenenkään ajatuksia tai aikeita ei voi lukea ennakkoon. Jos voisi, ei välttämättä syntyisi katastrofaalisia ihmissuhteita laisinkaan.

Yleisin lausahdus perheväkivallasta ensimmäisen kerran kuulevan suusta on muuten: ei olisi ikinä uskonut, niin mukava ja sivistynyt ihminen kun se XXX:kin nyt on.