torstaina, helmikuuta 08, 2007

Lo-li-ta

Blogistaniassa kopiteltiin ja viskeltiin vuodenvaihteen tienoilla toisiaan kuumalla perunalla nimeltä pedofilia. Keskusteluissa ei ollut kyse pelkästään lain rajaamasta rikoksesta, vaan myös siitä, että aina vain nuorempia ja nuorempia (tyttö)lapsia pyritään seksualisoimaan esim. mainonnan keinoin. Lolitakulttia niin kritisoitiin kuin puollettiinkin. Yhtään kertaa ei tosin tullut vastaan kiihkeää keskustelua siitä, miten sopivaa ja asiallista jonkun kurttuisen, viimeisen myyntipäivänsä ohittaneen mummon on jahdata juuri ja juuri alusuntuviaan kasvattelevia nuoria poikia.

Keskusteluissa itse asiaa tärkeämmäksi kiistakapulaksi näytti nousseen tunteita kiihdyttävä ikuisuusongelma siitä, saako sanoa ääneen, että pedofiliaa harjoittavat tai pedofiilisia fantasioita omaavat ovat keskimääräistä useammin juuri tiettyä sukupuolta, ilman että kaikki terveet kyseisen sukupuolen edustajat saavat potentiaalisen sairaan leiman otsaansa.

Sen tähden etukäteisohjeistukseksi niille, jotka jo haukkaavat keuhkojaan täyteen karjuakseen, että taas meitä KAIKKA tietyn sukupuolen edustajia syyllistetään lapsia raiskaaviksi pedofiileiksi: LUKEKAA AJATUKSELLA! Ensinnäkin, puhun TÄSSÄ tekstissäni lain mukaan vähintään 16 vuotiaista ja sitä vanhemmista, lukuunottamatta kirjallisuudesta esiin nostamiani esimerkkejä. Eli en niistä jotka rikkovat lakia, vaan niistä, jotka rikkovat enemmänkin näkymättömiä sopivaisuussääntöjä. Toisekseen, käytän esimerkkeinäni sekä naisia että miehiä. Kolmannekseen, en yksisilmäisesti syyllistä ketään, vaan pohdiskelen kriittisesti nuoren ja huomattavasti vanhemman ihmisen välisen ihmissuhteen ongelmakohtia, peräten eritoten aikuisen ihmisen tietoista vastuuta teoistaan ja niiden vaikutuksista. Jos sanat mies tai nainen teitä tekstissäni häiritsevät, voitte kuvitella niiden tilalle vaikka vihreän ja punaisen marsilaisen jos se teitä ilahduttaa mies/nainen dikotomiaa enemmän. Lolitalle en keksinyt maskuliinista vastinetta, Unni Drougge tosin ehdottelee kirjassaan päähenkilöönsä liittyvää jokeltavaa sanaleikkiä Jo-jo-Jokke, joka ei tietysti heikon tunnettavuutensa vuoksi toimi ilman intertekstuaalisia alaviiteselityksiä.

Kimmokkeen tähän päreeseen sain siitä, kun törmäsin Maalaisen blogissa vanhemman miehen esittämiin puolusteluihin sille, miksi muka olisi hyväksyttävää ja luonnollista jaagata itseään reilusti nuorempia naisia. Hän oli sitä mieltä, että pedofilisoituvaan kulttuuriin kohdistettu kritiikki ja lolitanjahtaajien syyllistäminen kumpuavat pelkästään vanhenevien ja viehätysvoimaansa kovaa vauhtia menettävien naisten kaunasta nuorempien naisten suurempaa vetovoimaa kohtaan. Tuo väite alkoi tuntua sitä omahyväisemmältä, itsekkäämmältä ja loukkaavammalta, mitä pidempään sitä makustelin. Ihan kuin vanhemmilla naisilla ei muka olisi mitään henkilökohtaista elämänkokemusta, näkemystä ja tietoa, jolle moralisointinsa tai varoituksensa perustaa.

Mies kirjoittaa näin:

Nuori seksuaalisuus voittaa useinkin aikuisen. Siinä on raikkautta ja ujoutta, maailma ei ole vielä murjonut, painovoimalaki ei vaikuttanut.

Tuo huomautus toi mieleeni monenlaisten ajatusten tulvan. Ensimmäiseksi mieleeni muistui Akseli Gallen-Kallelan maalaus Aino, jossa nuori nainen hukuttaa itsensä mieluummin, kuin joutuu veneestään kurkottelevan vanhan Väinämöis-kääkän käsiin. Tämän vastakuvana välähti MeNaiset-lehden mainoskampanja, jossa Gallen-Kallelan taulu olikin kuvattu uudestaan siten, että vanha (muttei tietenkään yhtä vanha kuin Väinämöinen) nainen kurkotteli veneestään nuorta kauhistunutta untuvikkopoikaa. Seuraavaksi muistelin puistatuksen- ja säälinsekaisia vaikutelmiani Vladimir Nabokovin kirjasta Lolita sekä Unni Drouggen kyseiselle kirjalle kirjoittamasta käänteisestä allegoriasta Hella Hell:in tunnustukset. Ajatusteni kehä päättyi erääseen söpöä, suurisilmäistä ja pitkätukkaista animehahmoa muistuttavaan, juuri ja juuri täysi-ikäiseen tyttöön, joka kerran lojui todella liikuttavan, hylätyn kissanpennun näköisenä nojatuolissa. Hän odotti vaaleanpunaisena huutomerkkinä, että hänen lähes kolmekymmentä vuotta vanhempi, välinpitämättömästi käyttäytyvä "poikaystävänsä" suvaitsisi irrottautua äijäkavereidensa juttuseurasta huomaamaan hänet. -In her dreams, todellakin...

Keskustelupalstoilta repesi vielä nuoren lihan haluttavuudemmuuden luonnollisiksi perusteluiksi mm. ylivoimainen kauneus, huomattavasti suurempi aktiivisuus miesten perässä juoksemisen suhteen, sekä se etteivät nuoret naiset ole vielä ehtineet tulla miesvihamielisiksi ja antautuvat mielellään hallittaviksi sekä huolehdittavaksi, jolloin miehet saavat tyydyttää mielin määrin huolenpitoviettiään. Näiden perusteluiden pohjalta voinkin sitten huomauttaa, että touhu kuulostaa mieluumminkin lelun ostamiselta, kuin aidon ja tasavertaisen ihmissuhteen luomiselta.

Koska itsellänikin on kokemusta melkoisella ikäerolla varustetuista suhteista siltä ajalta kun olin nuorempi ja hatarammalla aivokapasiteetilla varustettu, en voi olla ottamatta esiin mielenkiintoista kysymystä vastuusta. Kokemuksieni perusteella voin nimittäin väittää, että siinä, missä teini-ikäinen rakastaa hulluna niin että veri sydämestä tirskuu, voi vaikkapa tuplasti vanhempi ja elämän realiteetteja kantapään kautta opiskellut kyynikko pitää moisia tunnekuohuja naurettavana ja tarpeettomana teatterina, jota voi marionettimestarina manipuloida. Toki raikkaan suloinen tuttifruttikaramelli maistuu kelle vaan, mutta kimalteleva käärepaperi ei tietenkään ole avaamisen jälkeen ajattelemisen arvoinen, vaan joutaa roskiin. Roskiin joutuminen ei ole kivaa minkään ikäisestä, mutta erityisesti nuorella se voi johtaa epätoivoisiin tekoihin, itsevihaan ja rajuihinkin psyykkisiin kriiseihin, joiden suhteen vanhempi voi kohauttaa välinpitämättömästi olkapäitään: mitäs läksit, tämmöistä tää kuule on.

Älyllisestä tasa-arvosta ei myöskään ole mitään toiveita, kun vanhempi voi aina oikeassa olevan isi-/äitihahmon valtuudet lupaa kysymättä ottaen tukahduttaa kaikki perustellutkin vastaväitteet sanomalla nuoremmalleen, ettei tämä tiedä elämästä vielä yhtään mitään. Niin kuin ei todennäköisesti tiedäkään. Joskus pelkkä strateginen huomiotta jättäminen tai alentuva hymy riittää osoittamaan syliin kinuavalle "kakaralle" oikean paikkansa. Tähän sopii oivallisesti mielikuva koiranpennusta joka "nyyhkyttää" otsa rypyssä "paikkaa" hokevan isännän perään, pää tassuille painettuna.

Kysynkin nuoren lihan mieltymyksiään puolustelevilta, että millä oikeudella he asettuvat etuoikeutettuun asemaan, jossa sitten saavat mielin määrin poimia näitä raikkaita ja turmeltumattomia ruusuja elämän likaamilla käsillään? Luulevatko he, että ruusunnuput eivät muka kuihdu sen jälkeen kun niiden varsi on katkaistu? Samat tyypit, jotka mankuvat siitä että ikä pilaa nuoren ihmisen tekemällä näistä vihamielisiä, kriittisiä ja omapäisiä, saattavat hyvinkin olla vastuussa siitä että alunperin hyvinkin avomielinen, raikasta rakkautta tulvillaan oleva nuori ihminen on vanhemmalta nenilleen saamisen jälkeen muuttunut murhaavan kyyniseksi ja veemäiseksi bitchiksi. Tämä logiikka kuulostaa ihan samalta, kuin maapalloa saastuttavan ihmisen unelma siitä että varmasti löytyy avaruudesta uusiakin planeettoja saastutettavaksi. Tai pilalle hemmotellun lapsen vaatimukselta saada aina uusi lelu rikkoutuneen tai tahallaan rikotun tilalle.

Vai onko kyse sittenkin koiran kouluttamisesta? Otetaan aina uusi suurisilmäinen koiranpentu ja kokeillaan jos siitä saisi koulutettua tarpeeksi tottelevaisen. Kerrankin jos pentu uskaltaa näyttää hampaitaan tai kieltäytyä antamasta t(u)assua, niin johan tulee kenkää. Vanhempi ihminen ei ole enää niin täysin tunteidensa vietävissä ja voi pelata hyvinkin julmaa valtapeliä sellaisen tunteilla, joka ei ole vielä havahtunut ein sanomisen, rajojen vetämisen ja ihmisarvon vaatimisen tarpeellisuuteen.

Mikä voisikaan ihmissuhteissaan itsekkään ja laiskan ihmisen mielestä olla sadistisesti kiihottavampi ajatus, kuin elävä masturbaatioväline, joka on pehmeää vaaleanpunaista muovailuvahaa. Sellainen, joka tekee mitä ikinä vain iljetään pyytää ja joka tukahduttaa äärettömässä ihailussaan kaikki omat tarpeensa. Lelulle ei tarvitse luvata mitään, lelua voi tavata silloin kun itselle sopii, lelu suostuu mukisematta haaremin jatkeeksi, eikä lelu uskalla hylätyksi tulemisen pelossa valittaa, vaikka sitä kävisi vain hätäisesti sutimassa matkalla töistä aviopuolison luo kotiin.

Henkisesti kypsymätön nuori ihminen luulee helposti tulevansa enemmän rakastetuksi ja hyväksytyksi olemalla tottelevainen ja omaksumalla itseensä ihastuksensa piirteitä ilman kyseenalaistamista. Pateettinen apinoiminen lienee jokaiselle omaa nuoruuttaan tarkastelevalle tuttua, mutta se on terveellistä jättää taakseen aikuisiän kynnyksellä, mikäli haluaa koskaan kasvaa omaksi itsekseen. Vanhempi ihminen voisi nuorempaa sormensa ympärille kieputtaessaan miettiä kaksi kertaa esimerkiksi sitä, onko erityisen eettistä kopioida kalkkerilla tyhjälle taululle kaikki omat paheensa

En muuten osaa edes arvioida kuinka montaa ihmistä aidosti huvittaa seurustella täysin epäkriittisen peilikuvansa kanssa? Minulta ainakin hajoaisi pää hetkessä, jos kumppanini jäljittelisi käytöstäni tai olisi kaikesta samaa mieltä kanssani, kun pelkäisi että muuten suutun ja jätän.

Ehkä sitten vain on olemassa ihmisiä, jotka pitävät itsensä eduksi kääntyvää henkistä epätasa-arvoa, lapsenvartaloa, mahdollisimman suurta kokemattomuutta, apinointia ja täydellistä alistumista kiihottavana. Itse puolestani kuulun niihin, joita pelkkä ajatuskin roimasta ikäerosta kammoksuttaa aidosti. Unni Drouggen kuvailema, tunnistettava hapantuneen maidon kaltainen nuorten teinipoikien liepeillä leijuva tuoksu, joka kiihottaa kuvitteellista päähenkilöä Hella Helliä, on omasta mielestäni etova ja antaa varoittavan signaalin siitä ettei sen kantaja ole todellakaan aikuisten kastiin kuuluva, vaan hädin tuskin äitinsä rinnoilta vieroitettu.

Vielä yksi oljenkorsi, johon lolitanjahtaajat takertuvat, on se että kun ne nuoret niin innokkaasti tuppautuvat seuraan ja käyvät melkein väkisin käsiksi. Tuota en toki lähde kiistämään. Aivan varmasti nuoret ihmiset tyrkyttävät itseään ja jahtaavat itseään vanhempia jopa hyeenan sinnikkyydellä. Pointti onkin siinä, mitä valintoja vanhempi ja siten myös monin verroin enemmän vastuussa oleva ihminen tekee. Omenaa ei ole mikään pakko poimia vaikka se putoaisi puusta päähän.

Olen itsekin kerran joutunut tilanteeseen, jota en ollut uskoa todeksi: minua 12 vuotta nuorempi alaikäinen sälli alkoi pörrätä kiinnostuneena ympärilläni. Olin kuoriutua öklötyksestä nahoistani, kun tajusin että se kersa tosiaan oli ihastunut minuun. Tilanteesta teki vielä monin verroin ällöttävämmän, kun kysyin tältä selvästi lasten joukkoon kuuluvalta sälliltä hänen ikäänsä ja sanoin omani kajauttaakseni ns. pesäpallomailalla hänen tajuntaansa, että älä edes unissasi kuvittele. Ikäkysymystäni kommentoidakseen tuttavani vittuili viereltäni, että "ehdottomasti liian nuori ainakin sinulle." Ihan kuin minä olisin ollut se kiinnostunut osapuoli ja sen takia kyselisin moista, mahdollisuuksiani laskeskellen, huuliani nuoleskellen ja ryppyisiä käsiäni himokkaasti hieroskellen! Nyäägh! Loputkin nahkoistani lähtivät kuoriutumaan tuon kommentin jälkeen. Pedofiiliseen edes hienonhienosti viittaavat taipumukset kuuluvat minun arvomaailmassani äärimmäisen halveksuttavien piirteiden joukkoon. Tosin myöhemmin tuolle äärikiusalliselle episodille jo saattoi mustan huumorin puitteissa nauraakin, kun pohdimme mikä on pedofiilin vastakohta: kenties gerofiili?

Tunteilleen, rakastumiselleen ja fantasioilleen ei juurikaan voine mitään, mutta on eri asia pitää ne päänsä sisällä kuin käydä niitä aktiivisesti toteuttamaan. Ehkä jokaisen teinivuotensa ohittaneen sopisi kuitenkin pohtia muutaman kysymyksen verran omia motiivejaan ja vastuutaan, ennen kuin ajan enemmän tai vähemmän rypistämä käsi ojentuu ahneena ja itsekkäänä poimimaan kasteenraikasta ruusua:

Haenko lelua vai aitoa kumppanuutta? Aionko vain leikkiä aikani kuluksi ja vetää huulesta tyhmempääni sekä kokemattomaampaani, vai olenko aikuisten oikeasti valmis tarjoamaan aitoa rakkautta ja kunnioitusta? Annanko nuoremman elää rinnallani omaa nuorenelämäänsä diskoineen, fanituksineen, ihquiluineen, hengailuineen ja muine suloisine typeryyksineen vai vaadinko, että hän osallistuu kanssani vakavaan aikuiselämään, palvoo vain minua (eikä sano ääneen sanaakaan Antti Tuiskusta), pyhittää koko aikansa talouteni ylläpitämiselle tai uhraa pahimmassa tapauksessa nuoruutensa tulemalla lasteni äidiksi? Kunnioitanko ehdoitta nuoremman oikeutta tyhmiinkin mielipiteisiinsä vai painostanko hänet omaksumaan oman maailmankuvani? Painostanko häntä opiskeluvalinnoissaan, vai kannustanko häntä vapaasti hakemaan vaikkapa vaihto-oppilaaksi Australiaan. Ryöstänkö häneltä elämänkokemusten parhaimman kartuttamisajan vai annanko hänen viilettää vapaasti? Haenko itselleni vanhuuspäivien hoitajaa vai toivonko hänen lähtevän omille teilleen sitten kun alan pissiä alleni ja menettää muistini? Aionko siittää hänelle lapsia jaksamatta edes hoitaa heitä aikuiseksi?

Teille kaikille, jotka pidätte Vladimir Nabokovin Lolitaa kunnianosoituksena lolitanjahtaamiselle, suosittelen lämpimästi tutustumista Unni Drouggen Hella Hellin tunnustuksiin. Ehkä käänteinen allegoria pystyy osoittamaan selkeiten sen, mikä lolitakultissa haiskahtaa todella pilaantuneelta.

26 kommenttia:

Zepa kirjoitti...

Asiaa taas kerran.

Mut kansanperinteen mukaan pedofiilin vastakohta on kumminkin Ekku Peltomäki. (Tämäkään vitsi ei enää toimi, kun Ekku on jo yli 50 ja Aira yli 70 tai jotain..)

Ta-Miit kirjoitti...

Heeh, näinhän se menee. Tosiaan siinä vaiheessa, kun kumppanuksista molemmat ovat aikuisia, ei ikäerolla enää liene merkitystä. Mut jos toisen ikä alkaa ykkösellä ja toisen viitosella niin sitten rupeaa jo haiskahtamaan härskiltä.

Mette kirjoitti...

Ei tämä ole edes nykyajan ongelma. Suosittelen aiheesta kiinnostuneille Choderlos de Laclosin kirjaa "Vaarallisia suhteita" (tai katsomaan jommankumman aiheesta tehdyn elokuvan).

Tolkuton kirjoitti...

En tiedä millä mielellä tämä on kirjoitettu, enkä ole tietoinen mistään aiemmista keskusteluista asiaan liittyen, mutta kirjoitanpa nyt kuitenkin kommentin kun töissä on hiljaista ja aihe minua kiinnostaa. Pyydän ettei minulle huudettaisi kurkku suorana ja kiukkuisena, en niinkään kirjoita tälle tekstille (juu, olen kamala ja vien ta-miitin palstatilaa ihan turhaan) vaan sille faktalle että olen ystävystynyt vanhemman miehen kanssa ja minua alkaa ahdistaa ihmisten silmäykset tapaan "voi tyttöparka, ei taida huomata miehen himokkaita silmäyksiä.." ja toisaalta myös haluan selittää muutamaa ystävääni joiden parisuhteissa on suuret ikäerot.

Asia joka minua hieman vaivaa, on seksin, parisuhteen ja ihmissuhteen sekoittaminen.
Minusta on eri asia puhua jostakin 70-vuotiaasta alaikäisiä pikkutyttöjä kuolaavasta raiskaaja-pedofiilista kuin henkilöstä joka sattuu rakastamaan nuorempaa henkilöä. Eihän ns. normaalista parisuhteesta puhuttaessakaan ensimmäiseksi mietitä parin seksielämää.

Ta-miit kirjoitti mm. siitä, kuinka vanhempi henkilö voi jyrätä nuoremman vetoamalla elämänkokemukseensa ja toisen nuoruuteen. En ole samaa mieltä. Minusta se, käyttääkö epäreiluja vastaväitteitä parisuhteen riidoissa, ei ole ikäkohtaista, vaan riippuu henkilöstä.
Äly ja kokemus ovat kaksi eri asiaa, eikä voi yleistää että vanhempi henkilö automaattisesti olisi jotenkin "ylemmällä arvoasteikolla" tai automaattisesti oikeassa kaikissa asioissa. Tai sitten olen missannut jotakin pahasti.

En tiedä, taidan olla jotenkin naiivi ja lapsellinen, mutta ei minulla tule mieleen yhdistää vanhempaan henkilöön automaattisesti sanoja julma, etuoikeutettu, alentuva, välinpitämätön, kääkkä tai kyynikko, vaikkakin tämä vanhempi henkilö olisi rakastunut itseään nuorempaan ihmiseen.
Eikä minulle myöskään tule nuorta ja vanhempaan henkilöön rakastunutta ihmistä katsoessani mieleen ilmaisut antautuva, hatara aivokapasiteetti, raikkaan suloinen, tietämätön tai turmeltumaton.

Minusta rakkaus ja seksi ovat kaksi eri asiaa, ja parisuhde ja seksisuhde myös.
Minua harmittaa että nytkin oli tainnut mennä sekaisin se, että jotkut miehet tykkäävät katsoa nuoria tyttöjä "sillä silmällä" ja se, että joissakin parisuhteissa ikäeroa löytyy.
Ei kaikki ole seksiä tai numeroita.

Anteeksi epäselvä sepustukseni.

Ta-Miit kirjoitti...

En toki väitä, etteikö aitojakin ihmissuhteita voisi syntyä suurella ikäerolla. Ihmisiä on tällä pallolla luonnollisesti joka lähtöön ja jos vain aitoja tunteita sekä rakkautta löytyy, niin kukapa niitä kieltäisi täysikäisiltä.

Kritisoin vain nimenomaan niitä ongelmia, jotka tekstissäni esitin. Ne ovat enemmän kuin totta monissa iällisesti epätasa-arvoisissa ihmissuhteissa, eikä niiden ongelmien olemassaoloa voi kieltää. Jos niitä ongelmia ei ole jonkun ihmissuhteessa, niin siitähän pitää olla vain erittäin iloinen.

Olen nähnyt ja kokenutkin itse vähän liian monta tapausta joissa vanhempi ihminen leikkii nuoremman sydänverellä vain saadakseen itselleen sen halvan ja helpon masturbaatiolelun. Se on huonoa ja rumaa käytöstä, jota en kakistelematta niele. Sillepä siis ärähdinkin, en terveellä pohjalla oleville ihmissuhteille.

Tolkuton kirjoitti...

Juu, ymmärrän kyllä. Halusin vain lopultakin kirjoittaa mielipiteeni kun sellainen kerrankin juolahti mieleen oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan..
On totta että mitä harvinaisempiin ilmiöihin mennään, sitä enemmän niissä on väärinkäytöksiä tai ainakin niihin puutteisiin kiinnitetään enemmän huomiota.

Ta-Miit kirjoitti...

Kiva, että kirjoitit, Tolkuton. Toisten ihmisten erilaisuuden ymmärtämiseksi on mielestäni hyvin tärkeää saada tutustua omille kokemuksille ja näkemyksille vastakkaisiin juttuihin. Yleensä vältän nykyisin mustavalkoista väittelyä, sillä jokaisella todellakin on oma totuutensa ja maailmankuvansa ja oikeus niihin niin kauan kuin lakia ei rikota.

Itselläni on tästä kirjoittamastani aiheesta vain kyynisyyttä lisääviä kokemuksia, siksipä on hyvä että joku tuo sen rinnalle toisenkin näkökulman.

Anonyymi kirjoitti...

Kaikki kunnia ekspressiiviselle ta-miitin merkinnälle.

Itse olen edelleen sitä mieltä, että katsoa saa, muttei koskea.

Nautin huonoa omaatuntoa kokematta nuoresta sulosta ja kauneudesta ajattelemattakaan mitään seksuaalisia tekoja tai yrityksiä jaagata. Minulla on tosin ollut kolmekymmentä vuotta nuorempi tyttöystävä enkä kokenut siinä mitään hävettavää. Senssejä ei kovin paljon ole enkä suinkaan kuolaa nuorten perään.
Olen edelleen sitä mieltä, että viehätysvoimansa menettäneet naiset yrittävät moralisoimalla saada miehet kiinnostumaan.
maalainen

Junakohtaus kirjoitti...

Tähänhän ei pitäisi seota, mutta sanon nyt kuitenkin yhden, vain yhden asian: nuorten friidujen perään kuolaavilla aikuisilla miehillä in general ei ole mitään suhteita niihin tyttöihin eikä edes saumaa ja, uskot tai et, välttämättä ei edes halua. Parhaan ymmärrykseni mukaan siinä osastossa on kyse oman nuoruuden muistelusta.

Ihan vain mittarin kalibroimiseksi.

Toivon ja uskon, että tämä kommentti ei saa ketään ajattelemaan, että juoksen itse koulujen pihoilla likööripullo poplarin povitaskussa.

Ta-Miit kirjoitti...

Miksi ei pitäisi seota? En ole raivohullu lohikäärme, joka hönkäisee tulta niskaan jos joku on eri mieltä kanssani :)

Sitäpaitsi kyllä näitä suhteita löytyy ihan elävästä elämästä. Esittämäni kolmenkymmenen vuoden ikäeron sisältävä suhde on/oli ihan oikeasti olemassa ja suretti korniudessaan sivusta seuraavia ja varsinkin niitä, jotka tiesivät mitä edelliselle lelulle oli tapahtunut (teiniäitiys ja toisen raskauden päättyminen aborttiin, kun löytyi vieläkin nuorempi lelu kehiin).

Tiedän lisäksi useita miehiä, jotka refreshaavat itseään tuoreella lihalla ja kehuskelevat sitten saavutuksillaan toisilleen ilman pienintäkään aikomusta ottaa lelujaan vakavasti. Vieläpä sellaisessa ympäristössä, jossa se on aseman vuoksi monin verroin epäsopivampaa. Sitäpaitsi tuosta epäsopivuudesta teki kärkevimmän huomion miespuolinen henkilö, jolle näillä saavutuksilla oli kehuskeltu ja hän kertoi kuulemastaan sitten minulle. Että ei tämä pelkkää naisellista vainoharhaa ole.

En katso olevani millään tavalla viehätysvoimani menettänyt tai kateellinen, vaan muistan vain itse vielä tuoreesti kuinka vahingollista oli rakastua itseäni vanhempiin miehiin, jotka suuressa kyynisyydessään olivat olevinaan niin paljon nuoren ihmisen yläpuolella. Muistuu mieleen eräskin, joka suurista tunteistani huolimatta antoi minulle kenkää siksi, koska en kuulema koskaan suostunut olemaan heikko ja ottamaan (vanhempien ja viisaampien) neuvoja vastaan, vaan sairastin vahvuutta ja tein aina oman (typerän nuoren) pääni mukaan...

Junakohtaus kirjoitti...

Me vissiin pyöritään jotenkin ihan radikaalisti eri ympyröissä.

Itse voisin kuvitella jotain satunnaista pientä säätöä jonkun parikymppisen kanssa (tosin jostain syystä ne eivät, toistan: eivät, näy sankoin joukoin juoksevan perässäni), mutta en todellakaan osaisi kuvitella oikeaa suhdetta kuin suurin piirtein oman ikäisen kanssa; tosin oma ikä on laventunut sekä ylös että alas siitä, mitä se joskus 22-vuotiaana oli.

Ja jos nyt sitten Stadin pimut tulisivatkin järkiinsä;) ja alkaisivat jahdata mua, pitäisin kyllä aika tarkan huolen, että en edes rivien välissä lupaisi oikeaa suhdetta tilanteessa, jossa en sitä kuitenkaan aio antaa.

Lisäksi Idols-konteksti hämäsi sen verran, että kuvittelin tässä olevan puhe jostain abi-ikäisistä tai muusta lastentarhasta.

Mikko Moilanen kirjoitti...

Oli hauska lukea noin selkeän asenteellista tekstiä. Ihailen kykyäsi laittaa lähes joka lauseeseen negatiivisella tunnekiihkolla latautunut väänne.

Itselläni on ollut aina itseäni vanhempia puolisoja (ensimmäinen oli noin 10 vuotta vanhempi, toinen vuoden kaks, kolmas viitisen vuotta vanhempi). Jostain syystä olen edelleenkin kiinnostunut itseäni vanhemmista naisista. Joten voitte säästää ad homineminne itsenne tarkkailuun. Sillä sen sanon totisesti, että siinä vaiheessa kun puks pöks rakastua hurahdan, niin minua ei tosiaankaan kiinnosta ikä. Vaikuttaa siltä, että iästä ovat lähinnä kiinnostuneita ne, jotka tekevät, hmm., rationaalista parisuhdevalintaa.

Joku selitti täällä jostain leffasta, mikä kannattaa katsoa. Elokuvat on tunnetusti yleispätevästi maailmaa kuvaavia ja aina ilman psykologisesti harkittua sanomaa, joita katsoessa voi kaiken järjen poies heittää. Hyvä! Minäkin voisin kertoa pari elokuvaa, jotka "kannattaa katsoa". ROFL.

Vaikutti muuten siltä, että täällä käytetään termejä, joiden merkitystä ei tiedetä. No, ongelma ei ole suuri, onpahan vain yksi merkki siitä, miten kirjoittajan "tietoon" aiheesta tulisi suhtautua.

Jotta uskottavuutenne paranisi, mikäli sitä edes haluat, tutustu ennen seuraava politrutikointia seuraaviin termeihin...

Pedofilia (ICD-10: F65.4) on parafilia, jossa pedofiiliksi kutsutun henkilön seksuaalinen suuntautuminen kohdistuu seksuaalisesti kehittymättömiin lapsiin.

Efebofilia eli hebefilia tarkoittaa kiinnostusta seksuaalisesti kypsyneisiin nuoruusikäisiin.


Hyvää jatkoa!

Ta-Miit kirjoitti...

No miksi edes kirjoittaisin, jos minulla ei olisi muuta kuin tunneköyhää kitinää esitettävänäni. Kirjoittaessani nautin tietoisesti siitä, että näppäimistö sauhuaa eikä minulla ole aikomustakaan kaataa sen päälle vettä, voi tulla vielä oikosulku.

Tiedän tasan tarkkaan mitä pedofilia on ja mitä ei lain kirjaimen mukaan. Se on taas sitten ihan oma osa-alueensa, millä silmällä katselee käytöstä jossa on pedofiilisia piirteitä mutta joka noudattaa pilkulleen lain kirjainta. Eli tyyppi joka nusaisee huomenna 16v. täyttävää on pedofiili ja jos hän höylää huomenna samaa muijaa, niin tokihan hänen luokituksensa muuttuu tunnin tarkkuudella.

Mikko Moilanen kirjoitti...

Voi pikkuista. Tiesitkö sitä, että monissa asioissa raja pitää vetää jonnekin mielivallan estämiseksi. Siihen on ihan tekninen syy. Psykiatristen tieteiden mukaan pedofiliaa sairastava ihminen (huom. kysymyksessä katsotaan olevan sairaus) on kiinnostunut sukukypsymättömistä ihmisistä. Epäilen vahvasti, että raja on asianmukaisesti asetettu, sillä luultavasti kaikki 16-vuotiaat naiset on sukukypsiä.

Mutta kerroit siis tietäväsi, mitä pedofilia on. Kuitenkaan kirjoituksestasi se ei näkynyt. Näin ollen en voi todellakaan ottaa mitään siitä vakavasti. Jostain syystä en edes muista siitä mitään. Sinun mielestäsi minulle varmaan tuli torjunta, itse katson rosapostisuodattimen menneen päälle. Silti muistan sen, että olisin voinut esittää jokaiselle kohdalle vastalauseen. Miksi en esittänyt? En viitsi tuhlata aikaa, ja se olisi muutenkin aivan liian helppoa.

Tiedätkö sitä, että jos feministien paskapropaganda muuttaa pedofilian tarkoittamaan sukukypsien naisten kanssa seksin harrastamista jne., niin loppupeleissä siitä kärsii eniten oikeiden pedofiilien potentiaaliset ja todelliset uhrit.

Eli tyyppi joka nusaisee huomenna 16v. täyttävää on pedofiili

Ei näin. Ethän sinä mitään ymmärrä. Höliset vain.

Minulla on avautunut silmät näkemään, että miten vastenmielistä ja järjetöntä paskasakkia feministit on. Pelkkiä politrukkeja ja agitaattoreita. Totuuden vihollisia numero yksi, tällä hetkellä. Edes uskovaiset ei ole niin pahoja vihollisia totuudelle. En tiedä mitään muuta ryhmittymää, mikä olisi yhtä suuri totuuden vihollinen.

Mikko Moilanen kirjoitti...

Hmm. Tiedätkö mitä? Sellainen, jolla on otsaa ruveta määrittelemään pedofilia joksikin muuksi kuin mitä se on, ei taitane arvostaa ja olla huolissaan pedofilian uhreista.

Hmm. Hmm. Siis jos pystyy määrittelemään pedofilian joksikin muuksi kuin mitä se on, niin ei suhtaudu asiaan tarvittavalla vakavuudella. Se on siis merkki siitä, että henkilö katsoo, että tässä on ny tälläinen sana, mitä voi käyttää miten huvittaa tai itselle ja omaan agendaan parhaiten sopii!

Ta-Miit kirjoitti...

Katsopas kulta pieni, kun juttu on siinä, etten minä ole tuomari enkä lääkäri tai poliisitäti joka näistä asioista päättää. Jos olisin, niin viilaisin niin perkeleen tarkkaan joka ikisen pilkun kärjenkin laintulkinnassa ja määritelmissä. Se olisi näet minun
ammattivelvollisuuteni.

Täällä minä puolestani saan pohtia minua liikuttavan elämän ja ilmiöiden ongelmallisuutta aika rajustikin suutani soittaen jos minusta siltä tuntuu. Katsos reaalielämän ja tekstin välillä on se hienonhieno ero. Voi ihan vapaasti vaikkapa hakea huomiota teksteissään sillä, että "raiskaajan penis on oikeuden miekka" ja sitten olla kuitenkin ihan normaaleiksi lainkuuliaisiksi ihmisiksi siviilissä.

Ja mitäs minä tekstini alustuksessa sanoin? Kerrataanpa:

LUKEKAA AJATUKSELLA! Ensinnäkin, puhun TÄSSÄ tekstissäni lain mukaan vähintään 16 vuotiaista ja sitä vanhemmista, lukuunottamatta kirjallisuudesta esiin nostamiani esimerkkejä. Eli en niistä jotka rikkovat lakia, vaan niistä, jotka rikkovat enemmänkin näkymättömiä sopivaisuussääntöjä. Toisekseen, käytän esimerkkeinäni sekä naisia että miehiä. Kolmannekseen, en yksisilmäisesti syyllistä ketään, vaan pohdiskelen kriittisesti nuoren ja huomattavasti vanhemman ihmisen välisen ihmissuhteen ongelmakohtia, peräten eritoten aikuisen ihmisen tietoista vastuuta teoistaan ja niiden vaikutuksista.

Niin. Että mikä oli tekstissäni ongelma? Sanoinhan jo, etten puhunut lain määrittelemistä pedofiileista, vaan niistä joilla sokea puusilmälläänkin näkee olevan likaiset jauhot pussissa kun pitää leikkiä vielä vanhanakin lapsenmuotoisilla leluilla jotka voi viskata nurkkaan kun ne lakkaavat kiinnostamasta tai menevät rikki.

Jos minä ottaisin poikaystäväkseni tai rakastajakseni kuusitoistavuotiaan, niin minua pidettäisiin likaisena vanhana tätinä forever after.

Mikä siinä sitäpaitsi niin pahasti nyppii että kyselen ongelmien perään? Oletko sitä mieltä että nuorten ihmisten hyväksikäytön ja liian aikaisen seksuaalistamisen suhteen ei kellään pitäisi olla nokan koputtamista, kun lain kirjain vain täyttyy?

Mikko Moilanen kirjoitti...

pohdiskelen kriittisesti nuoren ja huomattavasti vanhemman ihmisen välisen ihmissuhteen ongelmakohtia

Heh, mielestäsi siis kriittinen pohdiskelu on yksisilmäistä ja yleistävää pauhaamista. No, tätähän se on feministeille ;) ^^

Juttusi perusteella ainostaan samanikäisillä olisi edellytykset toimivaan parisuhteeseen. Näinhän asia ei ole. Olisi Hieeeman naivia esittää, että samanikäisten suhteet olisi vapaita mainitsemistasi ongelmista. Niin kuitenkin teit kirjoituksessasi. Oikeasti samanikäisten suhteissa voi olla ja on täysin samoja ongelmia. Jos Maija 20 v. on kimpassa Matin 20 v. kanssa ja Maija haluaa lähteä USAan vaihtoon, niin keskimääräinen Ville 20 v. ei todellakaan hypi riemusta kiljuen kattoon, minkä voinee katsoa olevan ymmärrettävää. Ennemmin voisin luulla, että Maija 50 v. tukisi Matin 30 v. halua lähteä Thaimaahan vaihtoon.

Oletko sitä mieltä että nuorten ihmisten hyväksikäytön ja liian aikaisen seksuaalistamisen suhteen ei kellään pitäisi olla nokan koputtamista, kun lain kirjain vain täyttyy?

En hyväksy kenenkään hyväksikäyttöä. Miksi et silti ikinä vaahtoa todellisista asioista, esim. sellaisista, että onko asiallista tehdä rahaa nuorien tähteyshaaveilla ja laittaa heidät kaiken kansa naurettavaksi? Seksuaalistamisesta puhuakseni, mikset kritisoi nuorten lehtiä, esim. Suosikkia yms., jotka joka numerossa näyttävät seksiobjekteja? Entä tv-sarjat, jotka on kovaa huutoa, jos niissä on nuorten seksuaali- ja seurustelukulttuuria?

Ei, sinä vetäiset ennemmin tuulesta temmattua hölynpölyä eri-ikäisten seurustelusuhteesta. Väität olevasi kriittinen, mutta silti unohdat sen, että mainitsemasi ongelmat voi esiintyä ihan missä tahansa parisuhteessa. Miksi? Minä uskon siihen, että vanhempi ihminen on keskimäärin kypsempi ja järkevämpi kuin nuori ja siten parempi kumppani. Poikkeuksia varmasti löytyy, se on selvä, mutta keskimäärin on keskimäärin.

Lisäksi tapasi demonisoida vanhojen ihmisten seksuaalisuus on erittäin vastenmielistä. Esität heidät kui he eivät olisi ihmisiä lainkaan, vaan jotain kiiluvasilmäisiä viettiensä perässä juoksevia halveksuttavia eläimiä, joilla ei edes ole oikeutta seksuaalisiin tunteisiin. Pidät varmaan lihavia rumina, koska et osaa nähdä kuin pinnallista kauneutta. Tunteista et tiedä mitään, esimerkiksi siitä, että "lihava ja vanha hikinen läskikasakin" on ihminen. Todennäköisesti vielä ihminen, jota on satutettu kovasti.

Ta-Miit kirjoitti...

Hop hop, nyt alkaa Moilasen villikelkka viedä niin että silmissä vilisee. Oletko kenties taas kerran niitä kliseisiä tyyppejä, jotka tekevät ihmisestä täydellisen syväanalyysin pelkän blogin perusteella? Olet jostain syystä syvämarinoitunut kihisevässä raivossa sitten viimenäkemän, muistelin sinulla olleen huomattavasti vähemmän Panua muistuttavan reagointityylin aiemmin.

Mitä yleistävää pauhaamista siinä on jos perustan havaintoni yksittäisille tosielämän esimerkeille ja omalle kokemukselleni? Pitäisikö minun kenties vääristellä ja värittää tositapahtumat itselleni ja muille kauniimmiksi kuin ne ovatkaan tai muuten käy kuin toimittajan venäjällä?

Mitä yksisilmäisyyttä siinä on jos luen mielelläni myös itselleni vastakkaisia näkemyksiä (Tolkuton) ja uskon että varmasti hänkin on omalla tahollaan oikeassa?

Miksikö en kritisoi kysymiäsi *todellisia* ongelma-asioita (idols, suosikki)? No siksi, etten tiedä niistä mitään, enkä pidä niitä edes todellisena arkielämänä vaan kieroutuneina illuusioina, elämän irvokkaina jäljitelminä.

Katson hyvin vähän televisiota ja tämänhetkisistä nuortenlehdistä en tiedä senkään vertaa. Elävässä elämässä sen sijaan kohtaan paljonkin erilaisia ihmisiä joista esimerkkini ovat harvinaisina mutta ikävinä akanoina seulotuneet viljan joukosta. Huomaa: HARVINAISINA!

Ja mitenkä niin demonisoin vanhojen ihmisten seksuaalisuuden tai kritisoin lihavia jos olen sitä mieltä, että tietoiset hyväksikäyttösuhteet ovat rumia? Assosiointiketjusi on kummallinen.

Yhtälailla ällöttävää hyväksikäyttöä on se kun tavis rahastaa muutaman kuukauden julkkissuhteellaan tai povipommi roikkuu kynsin hampain vanhan papan miljoonaperinnössä.

Olenko jotenkin poikkeava ja mielenhäiriöinen, jos mielestäni on väärin ottaa itseään kolmekymmentä vuotta nuorempi tyttöystävä, panna tämä paksuksi ja heittää sitten toisen raskauden aikana mäkeen aborttia tekemään toisen, jälleen kerran nuoremman misun takia.

Go figure your logic...

Vai onko sinulla kenties päässäsi vanhat kuuluisat "nyt se tarkoittaa tuolla meitä KAIKKIA miehiä -silmälasit." Ota ne toki pois, ne eivät ole täällä tarpeelliset.

Mikko Moilanen kirjoitti...

Voi ihan vapaasti vaikkapa hakea huomiota teksteissään sillä, että "raiskaajan penis on oikeuden miekka"

Hmm... Voi sinua. Olet siis katsonut mallia muualta ja ajatellut, että epäasiallisesti voi käyttäytyä, jos näkee sitä tehtävän.

Olenkohan minä sittenkin aliarvioinut naisten herkkyyttä vaikutteille? Hiljennyn miettimään tätä.

Tsemppiä. Jatka vain kirjoitteluasi ja kirjoita mitä haluat. Tykkään ajattelemisesta ja kritisoinnista.

Mikko Moilanen kirjoitti...

Olenko jotenkin poikkeava ja mielenhäiriöinen, jos mielestäni on väärin ottaa itseään kolmekymmentä vuotta nuorempi tyttöystävä, panna tämä paksuksi ja heittää sitten toisen raskauden aikana mäkeen aborttia tekemään toisen, jälleen kerran nuoremman misun takia.

En ota tuohon mitään henkilökohtaista kantaa, mutta sen sijaan vastaan feministisestä viitekehyksestä. "Rakkaus on niin ihmeellinen asia. Ei naista voi pakottaa olla miehen kanssa, jos nainen ei sitä rakasta. Tänään voi rakastaa yhtä, huomenna toista. Se on ihan normaalia."

Go figure your logic...

Siinä oli harjoitustehtävä. Koklaa kääntää validin feministisen viitekehyksen sisällön tekijät käänteisiksi, jonka jälkeen arvioit totuussuhdetta. Pitäisi tulla sama tulos.

Mikko Moilanen kirjoitti...

Tein huvin vuoksi itse antamani tehtävän. Mieleeni juolahti kysymys, että onhan naisilla kuukautiset, joten eikö silloin ole niin, että heillä ei voi lähtökohtaisesti olettaa olevan edellytyksiä samanlaiseen tasapainoon ja vakauteen kuin miehillä. Tämä siis retorinen kysymys.

Mikko Moilanen kirjoitti...

Nojoo, siinä pääsi livahtamaan sovinismin puolelle. Miehillä ei ole kuukautisia, mutta heidän ei voi katsoa siitä syystä omaavan lähtökohtaisesti paremmat edellytykset tasapainoisuuteen ja vakauteen. Miehillä on esimerkiksi enemmän testosteronia, tai miten se nyt ikinä kirjoitetaankaan.

Mikko Moilanen kirjoitti...

Oletko kenties taas kerran niitä kliseisiä tyyppejä, jotka tekevät ihmisestä täydellisen syväanalyysin pelkän blogin perusteella?

Kiisto, en missään tapauksessa. Luonnehdinta perustui todennäköisyyslaskelmiin. Olen nähnyt hyvin useiden naisten ilmaisevan inhonsa lihavia miehiä kohtaan. On syytä olettaa, että merkittävä osa naisia näkee lihavat miehet rumina. Olenko väärässä? Retorinen kysymys. Kenenkään ei tarvitse selittää mitään. Koskaan en ole nähnyt naisten esittävän eriävää mielipidettä lihavien miesten rumuuteen.

Ta-Miit kirjoitti...

Ei minulla tietääkseni ole ollut miehen pulskuutta vastaan mitään erityisiä fobioita, ellei nyt mennä ihan inhorealismin puolelle.

Erästä hieman lihavaa (omasta mielestään kauhean lihavaa) miestä deittailleena muistelisin, että rumaa hänessä oli vain se alituinen itsensä haukkuminen, jota hän harjoitti. Pää meinasi levitä kun mies sätti rumin sanoin itseään ja vatsakumpuaan silmieni edessä. Hän myös antoi ymmärtää minun teeskentelevän vaikka aidosti pidin hänen ulkonäöstään.

Niinpä itsensä inhoaminen oli tässä se, mikä heitti alituiseen kylmää vettä syliin. Ja minä olin se, joka tuli jätetyksi. Tuli todistettua se, että jos ei pidä itsestään, ei anna toistenkaan pitää vaikka nämä kuinka yrittäisivät.

Mikko Moilanen kirjoitti...

Vai niin. Mukavaa, että kerroit tuon. Vaikka periaatteessa inhoan ajatusta intuitiivisesta ihmistuntemuksesta, niin valitettavan usein oma "intuitioni" on osunut oikeaan. Noh, se on ollut joskus vuosia edellytys selviytymiselle, joten sitä joutui kehittämään. Aikoinaan arvioin sinun olevan hyvä tyyppi, enkä ilmeisesti erehtynyt. Siistii, että olet olemassa. Olen aina sanonut, että hyviä tyyppejä on liian vähän.

Ta-Miit kirjoitti...

Juu, siviilissä olen ihan kiltti ja inhimillinen ihminen, niin kuin valtaosa muistakin bloggaajista. Tosin livenäkin hyvin kärkäs puuttumaan siihen, jos nähteni tai kuulteni puuhastellaan pahaksi mieltämiäni asioita.

Ankara vihani väärinkäytöksiä ja hyväksikäyttöä kohtaan juontaa juurensa siihen, että olen itse kulkenut melko ohdakkeista polkua nykyiseen seesteiseen
elämäntilanteeseeni. Olen nähnyt ja kokenut paljon rumia juttuja ja kohdannut useita käsittämättömän ilkeitä ihmisiä, jotka ovat rääkänneet heikompiaan ilman mitään omatunnonpistoksia.

Koska koen itselläni olevan asiat niin hyvin, en siedä katsella turhan kärsimyksen aiheuttamista rähähtämättä siitä vihaisesti. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö olisi valmis tutkimaan myös vastakkaisia näkemyksiä ajatuksen kanssa.