Päivän pelvoittavat hellelukemat huitelevat partsilla 37 celsiuksessa eli vielä kauhistuttavamman kuuloisesti piirun verran alle 100 fahrenheitissa! Eikä ole vielä edes kuumin aika kesästä.Ilma seisoo ja tuntuu iholla sulalta voilta. Nihkeys hiipii kainaloon heti kun astuu pois suihkun alta. Viidenkymmenen metrin kävelymatka saa hien virtaamaan ja meikäläisen puuskuttamaan kuin mursu. Jääkaappia avatessa tekee mieli mennä juustopaketin ja maitopurkin väliin hyllylle viilenemään. Ilmastoidut rakennukset, kuten kirjasto, houkuttavat kuin valo yöperhosia.
En enää unelmoikaan asumisesta eteläisessä maassa, jossa on aina aurinkoista. En sitten yhtään. Eihän tällaisella helteellä jaksa tehdä muuta kuin lojua alkulimaksi taantuneena paikallaan ja odottaa kieli pitkällä yötä.
Silleen kymmenen astetta vähemmän olisi kohtuullista ja kivaa. Tällä kelillä aivosolutkin koaguloituu. Ukkonen ja sadekaan eivät auta, koska niiden jälkeen on sekä kuumaa että monin verroin kosteaa, eikä koivuntuoksuisen raikasta niin kuin Suomessa. Hjälp!
Täytyy lähteä tästä puoliyön lähestyessä pimeään metsään ja niityille, sillä ihastuttavien tulikärpästen aika näyttää olevan parhaimmillaan. Yksi pieni vihertuikku lennähti jo tupaankin ja vein sen takaisin ulos varovasti kämmenellä. Vilkahti vaan iloisesti yöhön häipyessään.
2 kommenttia:
Elimistö kuulemma tottuu helteeseen 2-4 viikossa...? Jäämme odottelemaan :)
Tai sitten pitää rukoilla ahkerasti sään jumalia. Tänään on pilvinen päivä, jippii!
Lähetä kommentti