torstaina, heinäkuuta 05, 2007

Kalorittomia mausteita

Päätinpä tarttua turhanpäiväiseen, mutta varsin kitkeriä ainesosia sisältävään maustesoppaan nimeltä Spice Girlsien paluu. Olen nimittäin sitä mieltä, että esikuvina näissä pikku maustepusseissa sopisi olla elintarvikeviraston varoitustarra: saattaa olla ihannoituna haitallista terveydelle.

Kyllähän heillä toki aikanaan mainostettiin tyttöjen vapautumisrintamaa, tyttöjen välisen ystävyyden voimaa, tyttöräväkkyyttä, ym. monta itsessään hyvää asiaa, mutta maustetyttöjen henkilökohtaiset elämänkohtalot ja julkisuuden armoton iva tuntuivat jo silloin vesittävän ja osoittavan tuon vahvuuden pelkäksi illuusioksi ja surulliseksi teatteriksi. Peräänkuuluttamansa naisellisen vahvuuden, hyvän itsetunnon ja itsensä hyväksymisen sijasta nämä naiset taisivat sittenkin olla silmiinpistävän teennäisesti rooliinsa koulittuja eläviä barbienukkeja ja huutomerkinohuisuudestaan sekä äärimmilleen viedystä laittautumisestaan huolimatta esimerkkejä siitä, että naisena et ole koskaan tarpeeksi kaunis, laiha ja KONTROLLOITU kelvataksesi sellaisena kuin olet.

Ystävyyskin oli ilmeisesti pelkää teatteria, muijat olivat toistensa kanssa tukkanuottasilla minkä ehtivät.

Ja sama posotus ei kun jatkuu heidän uuden tulemisensa kynnyksellä. Eli mistään ei ole opittu, eikä julkisuuden ahdistavasta naisenmuotista vieläkään luovuttu vaikka ikää on tullut kymmenen vuotta lisää ja suurimmasta osasta porukkaa myös äitejä. Eikö kukaan tosiaankaan halua nähdä lavalla aikuisia, itsensä hyväksyviä naisia, joilla on vaatteet päällä ja jotka osaavat myös laulaa?

Iltasanomat uutisoi tuossa, kuinka itsensä lastensa vaatekokoja pienemmäksi laihduttanut ja jotakuinkin pelkkiä mansikoita imeskelevä Victoria Beckham on laittanut maailmanvalloituspaluusta haaveilevat maustetytöt dieetille. Kuvassa äärimmäisen anorektinen ja ainoastaan silikoniensa kohdalta ruotoonsa nähden luonnottoman pullea Posh poseeraa neljän muun normaalikokoisen ja ainakin toistaiseksi vielä terveen ja iloisen näköisen kollegansa kanssa kittana nahka poskiluilla kiristäen. Victorian surullisissa silmissä kiiltää maaninen pakkomielle olla enemmän siro taide-esine, kuin ihminen. Huulilla ei näy vahingossakaan hymyn häivää. Siinäpä vasta terveellinen esikuva jokaiselle identiteettiään etsivälle nuorelle naiselle ja standardi lopuille maustetytöille jotka ovat päästäneet itsensä retkahtamaan... NORMAALEIKSI.

Siis nyt on kyllä joltain taas järki hukassa. Sairaalloinen, luurangonlaiha, anorektikkona ja kehomaanikkona sekä ruokavalioltaan täysin häiriintyneenä profiloitunut muija päästetään piiskuroimaan joukon muita normaalikokoisia naisia omaan ruotuunsa, vaikka oikea paikka hänelle olisi jossain syömishäiriöisten sairaalassa. Tästä ei kyllä hyvää taas seuraa. Katsotaan vaan, kenen syömishäiriö tällä kertaa riistäytyy ensimmäisenä käsistä ja kuka on ensimmäisenä sairaalassa nenäletkuissa. Miksi loppujen normaalimittaisten kauniiden naisten ei anneta olla sen näköisiä, kuin he ovat? Eivät heidän lauluäänensä kuitenkaan parane piirunkaan vertaa siitä jos jokaisesta silpaistaan kymmenen tai kaksikymmentä kiloa pois. Päinvastoin, mikäli kiinnitämme huomiota oopperalaulajien normaalikokoihin

Rupesin mietiskelemään tosissani, kuinka moni näistä vahvan tyttöenergian ylistetyistä airuista edes oli tähdenlentonsa aikana ja sen jälkeen ollut aikuisen naisen normaalimitoissa, sekä edes suurin piirtein sinut itsensä kanssa.

Miniatyyriksi kuihtunut linnunluupussi Victoria on kovasti koittanut kieltää olevansa anorektikko, mutta on lopulta joutunut myöntämään tarkkailevansa hulluna painoaan, syömisiään ja ulkonäköään. No ylläri - sen nyt näkee sokea eebenpuusta veistetyllä puusilmälläänkin, että tuon enemmän keijukaisen kuin ihmisen näköisen naisen ravitsemuksen täytyy koostua lähinnä ilman hengittämisestä ja veden juomisesta. Ryntäisiin pumpatussa silikonissa ei sentään taida olla kaloreita? Valitettavasti hän ei vain enää näytä kovin ihmismäiseltä, vaan muistuttaa enemmän kauppojen ikkunoiden muovinukkeja, jollainen hän todennäköisesti haluaakin olla. Sitäkö kaikkien muidenkin naisten sitten pitäisi haluta?

Geri Halliwell eli Ginger Spice on tullut vapaaehtoisemmin ulos ruokakaapista ja kertonut medialle syömishäiriöistään. Muistanpahan vain ajan jolloin koppikotkamedia ystävällisesti näpäyttääkseen antoi tälle TÄYSIN normaalipainoiselle ja vain hivenen muita luuhengareita muodoiltaan pyöreämmälle punatukkaiselle neitokaiselle lempinimen Porky Spice. Saatanan kivaa ja terveellistä profiloitua koko maailman ihmisten silmien edessä possuna! Eipä aikaakaan kun julkisuudessa nähtiin rajusti painoaan pudottanut "possu" joka oli jonkun tappodieetin jälkeen pelkkää nahkaa ja jännettä luiden päällä, eikä olisi taatusti kelvannut enää edes nälkämaan joulupöytään. Geri on tunnustanut kärsineensä bulimiasta, ahmimishäiriöstä ja anoreksiasta. Tapu tapu ja läpy läpy. Aletaanpas taas näykkiä ja koitetaanpas haukkua häntä vielä vähän enemmän, niin saadaan kohta repiä meheviä otsikoita uudesta nälkään kuolleesta tähtösestä.

Räyhähenki Scary Spicellä, eli Melanie Brownilla oli aikanaan gepardin kroppa ja pyykkilautavatsa, jota kelpasi vilautella eläinkuosien lomasta. Jokainen täysjärkinen ihminen tietää, että moiseen pystynee luonnostaan ne noin seitsemän ihmegeenistä nuorta naista maailmassa ja loput joutuvat turvautumaan mielipuoliseen treenaamiseen ja minimaaliseen ruokavalioon. Kun lapsen saaneen Mel B:n kroppa sitten oli ennen synnytystä pullea (hei haloo, mihin se penska muka voisi piiloutua näkymättömiin) ja synnytyksen jäljiltä normaalin pyöreä (niin että mistä astaraaliulottuvuudesta te luulitte sen imetykseen vaadittavan energian transportoituvan?), niin siitä revitään pilkkaa ja riemua niin että pään verisuonet on riemusta ratketa.

Ähhähhää! Lihava, selluliittinen, ruma, rupsahtanut ja ai niin, tietysti myös lutka, koska hänen lapsensa isästä ei ollut aluksi varmuutta, huutavat juorulehdet ja keskustelupalstat. Aivan saletisti Melanienkaan ei anneta pitää paluun kynnyksellä normaalikokoaan, vaan hänet pakotetaan laihduttamaan itsensä jälleen mehupilliksi. Etenkin jos sillä mielipuolella Beckhamin luuviululla on jotain sananvaltaa kollegojensa ulkonäköön. Minä kyllä näkisin mieluummin lavalla edes yhden kerran räväkän naisen, josta lähtee ääntä, kuin nälkään nääntyvän surkean koriste-esineen.

Tartuin oljenkorteen ja toivoin että edes urheilullinen ja raamikas Mel C, alias Sporty Spice olisi ollut näistä terve ja imagonsa mukainen esikuva. Kissanviikset. Hänestäkin löytyi Iltasanomista Merja Asikaisen kirjoittama juttu jossa Mel "myöntää pelkäävänsä, että Spice Girlsien aikainen kova laihduttaminen saattaa olla vaikuttanut hänen mahdollisuuksiinsa saada lapsia."

"Olin alipainoinen. Kuukautiseni loppuivat ja luustoni haurastui. Saatan olla tehnyt elimistölleni peruuttamatonta harmia. Toivon, että minulla olisi vielä mahdollisuus saada lapsia, Mel C on myöntänyt brittilehdille. Liikkumisesta tuli Sporty Spice -nimellä tunnetulle Melille pakkomielle. Treenasin koko ajan enkä syönyt kunnolla. Halusin olla mahdollisimman täydellinen ja se teki minut sairaaksi. Laulaja pahoittelee olleensa huono esikuva faneilleen. - Toivoisin voivani korjata aiheuttamani vahingon."

Hänen kerrotaan myös tunnustaneen, että suosion huipulla ollessaan hänellä oli kauheat paineet joukon sporttityttönä. Mel kävi kuntosalilla kuusi kertaa viikossa parin tunnin treeneissä syöden samalla pelkkiä vihanneksia. Nyt paluun kynnyksellä häntä on varoiteltu siitä, että Spice Girls on pahaksi hänen terveydelleen ja voi laukaista uudelleen masennuksen ja syömishäiriökierteen.

Oh really? Hyytävää.

Entäs sitten Baby Spice, alias Emma Bunton? Hänestä ei ole vielä taidettu saada puserrettua syömishäiriötunnustuksia. Vinoilua pulskistumisesta ja hoikistumisesta toki on kaadettu hänenkin niskaansa, mutta rapsuvimmat raipat hän on saanut imagostaan, jonka on vähemmän implisiittisesti väitetty viittaavan pedofiilisiin unelmiin. Täytyykin tosiaan hieman kohottaa kulmakarvojaan, kun pysähtyy miettimään sanan "baby" yleismaailmallista seksualisoimista ja tikkaria imevän pikkutytön pornahtavuutta. Kastemekkoon puettu pikkutyttö on siis mukamas joku virallinen märkä uni, vai? Että pistäkää vaan alle tai inan verran päälle kymmenvuotiaat tytteliinit lisää herutuskuvia itsestänne internetiin ja käyttäkää babydoll-mekkoja, niin pedosedillä riittää kivaa. Se on se juttu, millä tulette elämässänne pärjäämään... Bunton itse nolostelee vaaleanpunaisia lolita-aikojaan, mutta saahan nähdä palaako hän lavoille samoilla maneereilla vai onko hänellä itsellään mitään sanansijaa imagonsa kaipaaman muutoksen suhteen.

Huokaus. Näitä mainioita esikuvia sitten ryöpytetään nuorten ihmisten silmille joka tuutista ja ihmetellään miksi nuoret tytöt sairastuvat anoreksiaan tai seksualisoituvat ennen kuin sylkäisevät tutin suustaan.

Anorektikot, buliimikot, juopot, sekoilevat, pillujaan vilauttelevat, kännissä ajelevat ja huumeita käyttävät, itsensä kanssa täysin hukassa olevat naiset ovat se, mikä mediaa ensisijaisesti kiinnostaa. Ei voi muuta ihmetellä, kuin että mihin kaikki aidosti ja terveellä tavalla vahvat tytöt sekä naiset ovat maailmasta kadonneet? 


7 kommenttia:

Ana kirjoitti...

Jokuhan tienaa näillä mehupilli-lolitabarbeilla. Nyt uudelleen koottavan mausteporukan juju on vain ja ainoastaan siinä, että ne on entinen, kohta nykyinen SPICE GIRLS. Muotti on siis valmiina ja siihen on mahduttava. Ei nyt olla kokoamassa hyvä-äänistä aikusten naisten bändiä, vaan Spice Girlsejä.

Jos koittaa tienata itsetietoisella aikuisella naisella niin saattaa joutua miettimään kahteen kertaan. Vrt. Madonna on ollut businesswoman koko ajan. Uskoisin etteä joku tero joka yrittäisi tai olisi yrittänyt edes ennen jotain välistävetoja, olisi saanut korkokengän persaukseen, kokonaan ja korko edellä.

Puuh, tääsä ei oo lähekään kaikki mitä pitäis kirjoittaa, mutta sä itse kirjoitit, taas kerran, niin hyvin että parempi vaan kun meen lukemaan sen uudestaan enkä jää tähän lätisemään.

Foxy kirjoitti...

hänestä, ja minulla ei montaa idolia ole )) en ole kuullut muuta kuin vahvaa.

http://www.righteousbabe.com/

ehkä siksi, että paikallinen media ei koskaan kerro hänestä mitään.

TA-MIIT kirjoitti...

Mut sitten joku graniitinkova Madonnakin myöntää järkytyksekseni haastattelussa, että kamppailee kovasti laihuutensa eteen miellyttääkseen miehensä silmää ja on kuitenkin aina ollut niin laiha ja treenattu, että huijui. Tai Pink, joka vittuilee syömishäiriöisille bimboille, myöntää itsekin kärsivänsä kroppapaineista valtavasti. Toi... siis, miksi tämä epidemia. Eikö julkisuudessa muka ole ollenkaan olemassa naisia, jotka menestyy, syö jopa ruokaa ja tykkää ulkonäöstään?

Vai suostuuko media tosiaan kirjoittamaan VAIN niistä julkisuuden naisista joissa on jotain nälvittävää. Luulen, että ilmiössä on vahva annos misogyniaa mausteena.

Kyrsii.

Miss Foxy, tutustun mielelläni linkkisi naiseen - toistaiseksi minulle tuntematon.

Ana kirjoitti...

Löysin viime yönä
http://www.awfulplasticsurgery.com/
ja
http://www.goodplasticsurgery.com/

Opinpahan taas uutta, myös Madonnasta. Huoh. Oikeasti harmittaa, että sekään ihminen, joka työkseen rikkoo tabuja ja ajattelumalleja, ei saa omassa päässään rikki sitä että julkkisnaisen odotetaan säilyvänä kaksikymppisen näköisenä koko ikäänsä. Tarkemmin täällä http://keskisormi.blogspot.com/2005/12/ma-donna-mink-teit.html

Anonyymi kirjoitti...

"Eikö kukaan tosiaankaan halua nähdä lavalla aikuisia, itsensä hyväksyviä naisia, joilla on vaatteet päällä ja jotka osaavat myös laulaa?"

No ei - sellaisissa kun ei pinnallisesti katsoen ole mitään muuta hohdokasta kuin se lauluääni, ja sitähän voi onneksi kuunnella äänitteiltä (olettaen, että alusta pitäen tuotteistettujen ja viimeisen päälle stailattujen, laulunlahjoiltaan korkeintaan keskinkertaisten keijukaistyttöjen ja seksipommien OHELLA levyttämään pääsevät sitkeydellä ja onnella aina kyllä myös musiikillisesti kaikkein lahjakkaimmat laulajattaret - juuri ääntensä ansiosta, eli jotkut ehkä arkisesta ulkonäöstään huolimatta).

Minusta on ihan ymmärrettävää, että kun (pinnallinen) musiikinkuluttaja konserttiin asti vaivautuu, hän ei mene pelkästään kuuntelemaan vaan myös KATSOMAAN artistia lavalla, ja aika moni tai ainakin joku peräti kokonaisvaltaisesti ihailemaan. Ihmisethän varsin yleisesti rakastavat illuusioita ja kaikkea hohdokasta ja itselle saavuttamonta, ja ovat ennen kaikkea hirveän uteliaita katselemaan kaikkea tavalla tai toisella tavallisuudesta poikkeavaa. Siksi kai lavallakin halutaan mieluiten nähdä jotain muuta kuin arkipäiväisiä, normaaleja tyyppejä. Tämähän näkyy paitsi laulavina barbienukkeina, myös sellaisissa ilmiöissä kuin Lordi...

Ihan yhtä ymmärrettävää on, että moni (varsinkin naispuolinen) artisti tästä täysin (tai liiankin?) tietoisena sitten itsekin haluaa näyttää mahdollisimman hohdokkaalta; tarjota yleisölle ihailtavaa tai jopa kuolattavaa; OLLA myös ulkoisesti upea ja tavallaan - eikä välttämättä ollenkaan leuhkasti vaan nimenomaan faneja kunnioittaakseen - normaalien naisten yläpuolella. Siis tarjota faneille sen illuusion jota he janoavat. Tietysti aina lienee myös niitä, joille tähteydestä ja ihailun kohteena olemisesta tulee itseisarvo, ja jotka narsistisesti alkavat ajatella (jolleivät ajatelleet jo ennestään), että ovat tavallisia tallaajia parempia. Mutta palvottukin artisti voi myös olla ja pysyä aidosti nöyränä: kyllä monetkin kokevat fanien ihailun asiaksi, jonka ansaitakseen haluavat jatkuvasti ja/tai yhä uudestaan tehdä kaikkensa ja vielä enemmän. Varjopuoli tietysti on, jos se tapahtuu oman terveyden kustannuksella.

No, tästä voisin jatkaa vaikka mihin, mutta viisainta jo vaieta. Laitanpa sen sijaan vinkkinä tapauksen, johon törmäsin juuri. Vielä en ole ehtinyt ko. artistin musiikkiin tutustua, mutta kiinnostavalta kuulostaa. Seuraava virke pomppasi silmääni kuin täsmävastauksena alussa siteerattuun kysymykseen:

"When UA debuted a decade ago, it was clear from the first note that here was something different. She didn't mince, she wasn't waif-like and — most shocking — she could sing."

...Ja löytyipä samaisesta artikkelista osavastaus myös loppukysymykseesi: tämä yksi näyttää menneen Japanin maaseudulle riisiä viljelemään.
http://www.japantoday.com/jp/newsmaker/420

TA-MIIT kirjoitti...

En toki kiistä sitä, etteikö artistiuteen kuulu olennaisena osana se, että antaa itsestään kaiken minkä pystyy. Sen sijaan ihmettelen sitä, että miksi sen annettavan pitää olla kaikkea muuta kuin sitä mitä artisti itse on. Esiintyjän voima ei siis saa olla siinä, että hän tuo omat parhaat puolensa esille, vaan siinä että hän tuo sairautensa, itsetunnon puutetta alleviivaavan heikkoutensa ja keinotekoisuutensa esille ja sitä pitäisi ihailla ja siihen pitäisi kaikkien muidenkin samaistua. Victoria on tästä todella kuvottava esimerkki.

Minulla on syvään piintynyt suunnaton inho naiselliseksi ihanteeksi asetettua äärimmäistä haurautta ja ulkoa päin asetettujen ihanteiden mukaan elämistä vastaan. En kestä katsoa kun näitä nälkään kuolevia, robottimaisesti käyttäytyviä, silikonilla topattuja tikkuihmisiä asetetaan pylvään nokkaan idoleiksi nuorille, jotka eivät vielä tajua kuinka heitä aivopestään olemaan aina tyytymättömiä itseensä kun eivät pysty täyttämään täysin sairaita ihanteita.

Minä haluan julkisuuden valokeilaan naisia, jotka ovat vahvoja, terveitä ja kieltäytyvät tanssimasta ulkonäköpaineiden pillin mukaan. Ulkonäkö tai laihuus eivät todellakaan ole lahjakkuutta, sen voi todeta jo Hiltonin Parisiakin vilkaisemalla.

Anonyymi kirjoitti...

No NYT tähän maustesoppaan löytyi jopa kaloreita:
http://www.japantoday.com/jp/news/419997

...Olen sanaton...