SIELUN HUONE

Tässä viimein se, mitä jo aiemmin lupailin. Kuvan näkee suurempana klikkaamalla sitä.

Kauan sitten opiskellessani kasvatustieteitä ja siinä ohessa psykologiaa, silloinen luennoitsijamme teetätti meillä viehkon piirrostehtävän. Meidän tuli piirtää paperille kolmikerroksinen unelmiemme talo, joka kuvaa sisäistä maailmaamme. Tehtävä oli minulle erityisen mieluinen ja se on jäänyt kummittelemaan mieleeni näihin päiviin asti.

Olen halunnut jo kauan luoda silmääni miellyttävän taideteoksen, joka pohjautuu tälle teemalle. Harkinnassani on jopa käväissyt aidon nukkekodin rakentaminen ja äärimmäisen yksityiskohtainen sisustaminen totista käden taitoa vaativilla esineillä. Eikä kyseessä olisi mikään tavanomainen nukketalo, vaan jotain huomattavasti epäsovinnaisempaa ja omaperäistä. Mutta taidanpa kuitenkin säästää pohjattomasti aikaa ja rahaa syövän miniatyyripuuhastelun eläkepäivien ratoksi. Valitsin siis työkalukseni kuvankäsittelyohjelmalla piirtämisen.

Kun koko talon yksityiskohtainen piirtäminen veisi minulta todennäköisesti ikuisuuden, muokkasin ideaa simppelimmäksi. Päätin piirtää sieluni olohuoneen. Mielikuvituksellisen tilan, jossa sieluni lepäisi ja viihtyisi mainiosti. Samalla ajattelin haastaa tämän lukevia ihmisiä ottamaan onkeensa ja toteuttamaan samanlaisen tehtävän omalla tyylillään. Tämä on tosi kivaa.

Huomasin, että sielun huoneen piirtäminen on hyvin nautinnollista ja terapeuttista touhua, johon voi uppoutua tuntikausiksi. Sen voi taipumustensa mukaan tehdä käsin tai tietokoneella tai jopa tarinaksi kirjoittaen, mikäli piirtäminen ei miellytä. Itse päädyin kuvankäsittelyohjelmaan, jolla näpistelin internetistä kuva-aiheita, pintoja, värejä ja muotoja sieltä täältä ja muokkailin ne huoneeseeni sopivaksi. Huomasin riemukseni Photoshopin käyttötaitoja päivittäessäni, että kun ympyröi laatikkotyökalulla jonkin esineen ja ottaa sitten käyttöön edit-valikosta löytyvän Transform-Perspective-työkalun, pääsee venyttelemään kaksiulotteisia pintoja sopiviin, kolmiulotteiselle perspektiiville asettuviin mittoihin. Ja niin huone alkoi muotoutua.

Huoneessa ei tietenkään tarvitse olla mitään pakollisia yhtymäkohtia arkielämään. Se ei ole sidottu mihinkään toteutettavaksi tarkoitettuihin arkkitehtonisiin suunnitelmiin. Kyse on unelmista ja vaikutelmista. Mielen Tilasta. Huoneen ei tarvitse olla looginen, toimiva tai mittasuhteiltaan tai edes perspektiiviltään oikea. Siitä voi johtaa portaat toiseen ulottuvuuteen, se voi olla pyöreä, hunajakennomainen tai pyramidi tai ylösalaisin.

Sitä sisustaessa ei tarvitse miettiä käpristyisikö takan yllä oleva taulu kuumuudesta, voiko sängyssä nukkua tai tekisivätkö huoneeseen päässeet kissat kenties selvää jälkeä kummallisesta antiikkituolista, joka näyttää siltä ettei siinä voi edes istua. Huoneessa ei tarvitse olla realistisia roskia tai muutakaan todellisen maailman epäjärjestystä, mikäli et niin halua, eikä sen ilmenemismuodossakaan ole mitään tiukkoja sääntöjä. Voi valita aloituspinnaksi symmetrisen nelikulmion tai jos siltä tuntuu, voi piirtää vaikka lintuhäkin, jonka sisällä on huopa. Tai aavalla merellä ajelehtivan lautan, jolle on kyhätty nuotio. Tai taivaalla leijuvan kuumailmapallon, jonka partaaseen nojaava nainen siemailee kupista kahvia. Tai lumilinnan, jossa kaikki esineet ovat lumesta ja jäästä tehtyjä. Kaikki tämä onnistuu tietenkin myös kirjoittamalla ja kuvailemalla.

Tärkeintä on se, että huone heijastelee tekijänsä kauneuskäsityksiä, makua, kiinnostuksen aiheita ja ennen kaikkea sitä tunnelmaa, jollaisessa sielunne mieluiten lepää. Minulla on ainakin ollut tätä tehdessä sanoin kuvaamattoman kivaa, toivottavasti joku muukin innostuu. Jo innostutte, niin kertokaa minullekin ja jättäkää kommenttilootaani linkki omaan huoneeseenne.