Sunnuntaina ajelimme Chimney Bluff State Parkiin ja kävelimme Ontario-järven rannalla ihmettelemässä vaaleanruskeana mutavyörymönjänä valuvia rantapenkereitä sekä viimeisiä sulamattomia jäähirviöitä.
Kävelimme myös metsässä ja silmääni sattui merkillisen näköisiä, kuivuneita kasvinpalkoja, joissa oli pieniä halkeamia. Halkeamista pilkisti horsmanhöytyviä muistuttavaa valkoista untuvakarvaa, joka oli hyvin silkkistä ja pehmeää koskettaa.
Poimin muutaman palon mukaani, tutkiskellakseni niitä tarkemmin kotona. Näytin ylen ihastuneena palkojen höntyväsisusta Jänismiehelle. Hän sanoi epäluuloisena, että jos tuon ne autoon, saan luvan pistää ne oranssiin tiikeripipooni jemmaan. Hän ei kuulema halunnut inhaloida vahingossa yhtään kasvin siementen karvaista lenninhöntyvää sieraimeensa.
Ehdimme ajaa noin puoli tuntia kotiinpäin, kun autossa päittemme ympärillä leijasi ensimmäinen karannut höntyvä. Sille nauraen kurkkasin pipoon ja totesin, että kaikki keräämäni palot olivat räjähtäneet pipon sisälle pulleaksi untuvapilveksi. Olisittepa vain nähneet Jänismiehen ilmeen, kun näytin pipon sisustaa hänelle. Sieraimet lievästi sanottuna värisivät.
Kotona sitten aloin jäljittää kasvia internetistä. Luulen löytäneeni oikean lajimäärityksen jo silläkin perusteella, että ihmettelimme metsässä kulkiessamme napakalla otteella puissa kiipeileviä ja jopa yhdestä rinteelle kallistuneesta puusta tiukasti kiinni piteleviä köynnöksiä.
Kyseessä oli leviämistavaltaan erittäin aggressiivinen tulokaskasvi nimeltä Swallow wort, jota kutsutaan myös nimellä "Dog strangling vine." Jos se pääsee jonnekin juurtumaan, siitä on hyvin hankala jos ei jopa mahdotonta päästä eroon.
Minun täytyy siis penkkiin laittamisen sijaan tuhota siemenet tai sitten pistää ne kokeilun vuoksi itämään sisälle kukkaruukkuun. Vuokraisäntä tuskin olisi mielissään, (vaikka sanoikin että saan tehdä kukkapenkeille mitä lystään) jos hänen puutarhaansa ilmaantuisi yllättäen tämä kiipivä, hankalasti häädettävä tulokas. Koirankuristajaviini on ei-toivottu myös siksi, että se on tappavaa ravintoa monarkkiperhosten toukille, jotka tuo täällä harvinaistuva perhonen voi munia epähuomiossa sen lehdille.
Kävelimme myös metsässä ja silmääni sattui merkillisen näköisiä, kuivuneita kasvinpalkoja, joissa oli pieniä halkeamia. Halkeamista pilkisti horsmanhöytyviä muistuttavaa valkoista untuvakarvaa, joka oli hyvin silkkistä ja pehmeää koskettaa.
Poimin muutaman palon mukaani, tutkiskellakseni niitä tarkemmin kotona. Näytin ylen ihastuneena palkojen höntyväsisusta Jänismiehelle. Hän sanoi epäluuloisena, että jos tuon ne autoon, saan luvan pistää ne oranssiin tiikeripipooni jemmaan. Hän ei kuulema halunnut inhaloida vahingossa yhtään kasvin siementen karvaista lenninhöntyvää sieraimeensa.
Ehdimme ajaa noin puoli tuntia kotiinpäin, kun autossa päittemme ympärillä leijasi ensimmäinen karannut höntyvä. Sille nauraen kurkkasin pipoon ja totesin, että kaikki keräämäni palot olivat räjähtäneet pipon sisälle pulleaksi untuvapilveksi. Olisittepa vain nähneet Jänismiehen ilmeen, kun näytin pipon sisustaa hänelle. Sieraimet lievästi sanottuna värisivät.
Kotona sitten aloin jäljittää kasvia internetistä. Luulen löytäneeni oikean lajimäärityksen jo silläkin perusteella, että ihmettelimme metsässä kulkiessamme napakalla otteella puissa kiipeileviä ja jopa yhdestä rinteelle kallistuneesta puusta tiukasti kiinni piteleviä köynnöksiä.
Kyseessä oli leviämistavaltaan erittäin aggressiivinen tulokaskasvi nimeltä Swallow wort, jota kutsutaan myös nimellä "Dog strangling vine." Jos se pääsee jonnekin juurtumaan, siitä on hyvin hankala jos ei jopa mahdotonta päästä eroon.
Minun täytyy siis penkkiin laittamisen sijaan tuhota siemenet tai sitten pistää ne kokeilun vuoksi itämään sisälle kukkaruukkuun. Vuokraisäntä tuskin olisi mielissään, (vaikka sanoikin että saan tehdä kukkapenkeille mitä lystään) jos hänen puutarhaansa ilmaantuisi yllättäen tämä kiipivä, hankalasti häädettävä tulokas. Koirankuristajaviini on ei-toivottu myös siksi, että se on tappavaa ravintoa monarkkiperhosten toukille, jotka tuo täällä harvinaistuva perhonen voi munia epähuomiossa sen lehdille.
5 kommenttia:
Onkohan se jokin paikallinen vastine kudzulle =O Vaiko peräti sama, mä en tiedä, linkki ois http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_2000/25.elokuu/kudz3400.htm
Pelottavia tuollaiset, ymmärrän Jänismiestä hyvin...
kannattaisko olla tarkkana ettette tuo yhtäkään höntyvää mukananne suomeen?
Kasvin suku näyttäisi olevan "asclepias" latinaksi ja yleisnimike "milkweed" täällä jenkkilässä.
Suomessa asclepias -suvun kasveja näyttäisi olevan ainakin joitain puutarhakasvatuksessa, "silkkiyrtti" -nimikkeellä.
Saaristossa kasvaa lisäksi luonnonvaraisena saman suvun edustajaa, käärmeenpistoyrttiä (Vincetoxicum hirundinaria).
Sekä kudzu, että swallow wort ovat molemmat köynnöskasveja. Kudzu vain on näköjään astetta aggressiivisempi tapaus, oikea kudzilla. Se kuulema tukahduttaa metsiä Georgiassa ja Carolinassa.
Jänismiehen epäluulo taitaa kohdistua ensisijaisesti pörröisiin lenninsiipiin, (jotka voivat leijua nenään kutittamaan) kuin kasvin muihin ominaisuuksiin :)
Juu, kyllä otan juurta jaksain selvää kasveista joiden kanssa olen tekemisissä, enkä ole tuomassa Suomeen mukanani mitään ihmisiä syöviä triffidejä.
Nämä "swallow wortit" tarvitsevat ilmeisesti menestyäkseen hiukan lämpimämmän ilmaston kuin Suomessa. Mutta se on kyllä melko varmaa, että kunhan ilmasto lämpenee entisestään, nuo ja monet muut rantautuvat Suomen luontoon ennen pitkää jotain kautta.
Amerikkaanhan nämä aggressiiviset tulokaskasvit kasvit oli alunperin istutettu tarkoituksella laajoille alueille ja puutarhoihin ja sen tähden ne sitten karkasivat käsistä.
Mua kudzu kyllä kiinnostais =E Sen verta aggressiivinen triffidi, että vois jopa menes(h)tyä meidän partsilla. Kylläpä ois mammoilla ihmettelemistä, kudzun peitossa koko torppa =D Niitä siemeniä vois....
Hei! Se kudzu olisi tosi hyvä; kudzun juuresta valmistetaan uutetta, jonka avulla voi vapautua tupakasta ja hillitä myös viinanhimoa.
Mie kans, mie kans!
Lähetä kommentti