maanantaina, elokuuta 25, 2008

Lihaskuntotesti

Kun on treenannut koko elokuun lähinnä rötväämällä, syömällä makkaraa, savukalaa ja luokattomat määrät salmiakkia, sekä juomalla alvariinsa punaviintä ja olutta ja siideriä, niin mikäs sen mukavampaa kuin palata kotitatamille ja kuulla, että ensimmäiset vastaantulevat treenit käytetään lihaskuntotestiin!!!!

Testauslajien joukossa ei ollut suunnattomaksi pettymyksekseni lajeja: "kuinka monta salmiakkia saat tungettua suuhusi kerralla", "montako grillimakkaraa pystyt syömään voimatta pahoin" eikä edes "kuinka paljon pystyt kittaamaan Pato Amadoa ja Karjalaa yhdeltä istumalta, ilman että alat sammaltaa, hoiperrella ja höperehtiä."

Höh.

Hoipertelua, känniolotilaa ja höperehtimistä pääsimme sentään testaamaan kymmenen sekunnin pyörivien potkujen testissä (vastaa otsa tolpassa pyörimistä), mutta muuten töihin joutuivat kesän makeaan lonnimiseen liiankin tottuneet lihakset.

Yllätin itseni iloisesti vetämällä mielestäni täysin rapakuntoisena sen verran selkälihaksia, vatsalihaksia ja punnerruksia, että edellä mainitut menivät hyvän ja kiitettävän lokeroihin puolustusvoimien lihaskuntotaulukossa. Vauhditon pituushyppy ja joku aika sitten juoksemani cooperkin olivat näköjään hyvän rajoissa, vaikka treenaamiseni on sekä laadullisesti että määrällisesti vähentynyt romahdusmaisesti jenkkilässä oleillessani, Suomen kiertueestani puhumattakaan.

Testi oli hauska ja motivoiva, eikä se tuntunut inhottavalta rääkkäykseltä. Hienoa, että tällaisia uudistuksia tuodaan lajiimme, ihan kateeksi käy kun joudun palaamaan merten taa. Ainoa vika testissä oli itsessäni, eli heti vatsalihaksilla aloittaessani, pohkeeni veti jostain syystä kovaan kramppiin ja venähti kipeästi, kun en keskeyttänyt sen takia suoritusta. Nyt se on sitten puinen ja kipeä. Perkules. Mitä ihmeen logiikkaa on muuten reväyttää pohkeensa tehdessään vatsalihaksia kysyn minä. Varmaan sama, kuin että saa migreenin kun juoksee cooperin.

Tuli heti kova hinku aloittaa syksyn tehotreeni ja päästä taas sellaiseen kuntoon, että tuntee itsensä terveeksi, motivoituneeksi ja vahvaksi. Makkara-salmiakki-viina-treenejä en kuitenkaan suosittele kenellekään tähän tavoitteeseen pyrkimiseksi. Minulla vain on niihin vissi erikoislupa, kun en sitten koko loppuvuonna saa näitä ihmiskehon kipeästi kaipaamia vitamiineja ja kivennäisaineita hyvän kalan, hyvän makkaran, salmiakin, hyvän suomalaisen oluen muodossa, enkä noista Amerikassa myynnissä olevista viineistäkään ole oikein saanut tolkkua tähän päivään mennessä.

Kiitos uudistuksista ja hyvistä treeneistä M, jos satut tätä vilkaisemaan. Great job, way to go sanois jenkkiläinen.

3 kommenttia:

*iTkUpiLLi* kirjoitti...

Voi jumakekka olipa hieno kirjoitus, ja niin täyttä asiaa. Ei hittovie täällä Jenkkilässä pääse edes kunnon rapakuntoon, mutta pelkäämpä pahoin kun seuraavan kerran astun sinne Suomen kamaralle niin otan kyllä ton sun oman kuntotestiehdotuksen...ja vältän kyllä oikeita kuntotestejä parhaani mukaan. Ehkä se siitä sitten tasaantuu, jos siellä pidemmän aikaa saapi olla.

Uskomattoman vetreässä ja hyvässä kunnossa tunnut olevan. Musta tuntuu, että mulle vuosi Jenkkilässä on vain kasvattanut jenkkakahvoja.

Grillimakkara! Voin ihan kuvitella mielessäni sen rapsahduksen, joka siitä kuoresta lähtee...oh no...taas jäin haaveilemaan. Näitä Suomi herkkuja kun on ollut tarjolla nyt niin monessa blogissa. ;)

shaoli kirjoitti...

Meillä on muuten koulussa opettajille tarjolla syyskuun alussa cooperin testi. Tekisi meli ihan piruuttaan käydä testaamassa rapakunto... mutta ehkä olen luuseri ja juoksen vain junalle.

Ta-Miit kirjoitti...

Meikäläisen täytyy pitää edes jonkinlaisesta kunnosta kiinni tai kuolema alkaa astman takia kolkuttaa.

Tällä hetkellä on kyllä kaukana se kunto, mikä Suomessa pysyy yllä treenaamalla ahkerasti jalanheilutusta. Toisaalta ei ole kyllä niveletkään niin kipeät, kuin normaalisti.

Shaoli, juoksemaan vaan! Sulla on urheilumenneisyyden takia varmasti hyvä pohja ja kunnon nopea nostokyky säilyy ex-urheilijoilla kauan aktiivikauden jälkeenkin.