Nykissä vain kerta kaikkiaan on kaikkea liikaa, niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä. Mielenkiinnon kohteet virtaavat siellä silmien ohi metron nopeudella. Kaiken näkemisen kuume tarttuu väistämättä ja patistaa kävelemään nopeammin, valikoimaan ripeämmin ja hankkiutumaan tehokkaammin paikasta toiseen. Tuntuu siltä, kuin pesusienen lailla imeviin aivoihin olisi kaadettu päivästä toiseen isolla tratilla tavaraa niin, että kallon saumat vain rutisivat. Muistuu taas mieleen Axl Rose, joka biisissä Welcome to the Jungle istuu pakkopaidassa tempoillen tuolissa ja tuijottaa lukemattomia edessään välkkyviä ruutuja.
Lähtöaamuni Ithacasta oli oikea visuaalinen elämys. Reitin varrella kohoilevilla kukkuloilla loimotti komea ruska ja paksut usvalautat ajelehtivat laaksoissa auringon noustessa. metsänrajan takaa. Annoin taas itselleni henkistä bennyhilliä siitä, että miksi minä en voi edes yrittää olla aamuvirkku ja lähteä bongaamaan edes joskus aamuja. Kertakaikkiaan kurjaa, että on olemassa vuorokaudenaika, josta minulla on niin nirkoisesti vapaa-ajan havaintoja, kirjoituksia sekä valokuvia.
Heti Nykiin saavuttuani kävin viemässä tavarat Dexter Hostelliin, osoitteeseen 345 West 86th Street. Hostelli oli ihan kelvollinen ja vaatimattomalle matkaajalle tarpeeksi siisti käytävän sekä kylppärin lattialla olevista hiiri/torakkaloukuista (ainuttakaan vorriaista en missään nähnyt) huolimatta. Etenkin kun ottaa huomioon sen, että meinasin ensin halpuuden perusteella valita majapaikaksi maineeltaan yhden Nykin törkeimmistä torakka- ja ludehostelleista. Siis oikein aidon BedBugBite Innin, nimeltään West Side Inn Hostel. Onneksi realistishenkinen matkaseura sai minut tosiin ajatuksiin. Muuten voisin pahimmassa tapauksessa olla täynnä kutiavia paukamia. Älkää menkö West Side Inn Hosteliin, ellette varta vasten tahdo ottaa riskejä ja kokeilla eksoottisia puremainfektioita.
Joilllakin on ollut Dexteristäkin huonoja kokemuksia, eikä sen pitäminenkään kuulema ole yksiselitteisen laillista, mutta itselleni 30 dollaria yöltä kustantava majapaikka passasi mainiosti. Sen ainoat miinukset olivat perkeleellisesti kitisevä metallisänky ja todella hankalat, ohuet tikkaat, joilla kiivetä yläpedille. Voi mun kävelystä kipeitä jalkaparkojani myöhempinä päivinä! Mitään häiriöitä hostellissa ei ilmennyt. Sijaintikin oli mielestäni turvallisella paikalla, lähellä ruokakauppoja, luksusvanhainkodin vieressä ja helpon metromatkan päässä Manhattanista, joten myöhemmälläkään majapaikaan palaaminen ei huolestuttanut. Läheisellä Amsterdam-avenuella oli muuten sunnuntaisin silmänkantamattomiin ulottuvat markkinat, joilla oli tarjolla kojuruokaa ja muuta tavaraa.
Lähdin heti sisäänkirjautumiseni jälkeen kävelemään hostellilta parinkymmenen korttelin päähän, Harlemin rajalla 110-113 Amsterdam avenuen välissä sijaitsevalle St. John Divinen goottikatedraalille. Se olikin ensimmäisen päiväni ainoa nähtävyys iltaisen kaduilla norkoilun ja ruuan etsimisen lisäksi.
Luokassa "katedraalit", kyseinen uskomusolentojen palvontapaikka on kuulema maailman suurin. Minua itseäni ei kiinnostanut paikan hengellisyys, vaan Franciscus Assisilaisen juhlapäivänä suoritettava kuuluisa eläinten siunaaminen. Koska en ollut jaksanut nousta viiden tienoilla lähtevään bussiin, en ikävä kyllä ehtinyt nähdä varsinaista eläinryntäystä kameleineen ja muine kuriositeetteineen, vaan jouduin tyytymään laamoihin, sekä muutamiin siunattavaksi tuotuihin koiriin ja kissoihin. Ehkä olisi pitänyt kerrankin nousta jo kukonlaulun aikaan.
Itse katedraali oli erittäin näyttävä niin sisältä kuin ulkopuoleltakin, joten se kannatti kyllä käydä vilkaisemassa. Katedraalin vieressä on lisäksi veikeä pieni puisto, jonka keskellä kohoaa hyvän ja pahan taistelua kuvaava Greg Wyattin Peace Fountain. Se on oikea sekametelisoppa veistokseksi ja wikipedia kuvaa sitä seuraavalla tavalla:
Peace Fountain celebrates the triumph of Good over Evil, and sets before us the world's opposing forces—violence and harmony, light and darkness, life and death—which God reconciles in his peace.
When the fountain operates, four courses of water cascade down the freedom pedestal into a maelstrom evoking the primordial chaos of Earth. Foursquare around the base, flames of freedom rise in witness to the future. Ascending from the pool, the freedom pedestal is shaped like the double helix of DNA, the key molecule of life. Atop the pedestal a giant crab reminds us of life's origins in sea and struggle. Facing West, a somnolent Moon reflects tranquility from a joyous Sun smiling to the East. The swirls encircling the heavenly bodies bespeak the larger movements of the cosmos with which earthly life is continuous.
Nine giraffes—among the most peaceable of animals—nestle and prance about the center. One rests its head on the bosom of the winged Archangel Michael, described in the bible as the leader of the heavenly host against the forces of Evil. St. Michael's sword is vanquishing his chief opponent, Satan, whose decapitated figure plunges into the depths, his head dangling beneath the crab's claw. Tucked away next to the Sun, a lion and lamb relax together in the peace of God's kingdom, as foretold by the prophet Isaiah.
Suomesta tullut ystäväni J saapui hostellille illalla. Saimme huomata, että neljän hengen huoneemme kämppis oli ruotsalainen! Kommunikoimme hänen kanssaan sitkeästi englanniksi, kun ei kerta ollut mikään pakko puhua ruotsia. Kävi ilmi, että hän ei edes tiennyt suomalaisten olevan velvoitettuja kaksikielisyyteen.
Suomen tuliaisina haltuuni päätyneen mustan huumeen, eli salmiakin yliannostus ja melatoniinin siivittämät kunnon unet maistuivat mainiolta siitä huolimatta, että pieninkin liikahdus yläpetillä aiheutti kauhean SKRIIEEEEEK! -naukaisun punkan tukirakenteissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti