Kaukaiset sukulaiseni lienevät ammoisina aikoina olleet niitä klaanin jäseniä, jotka maistavat kaikkea tuntematonta ja kummallista, kärsien myös varoittavina esimerkkeinä seuraukset epäonnisista valinnoistaan. Joku esiäideistäni lienee sitten selvinnyt elävänä sienimyrkytyksistään, sillä kannan selvästi geenejä jotka tekevät pilkkaa supermaistajien vastaavista.
Kaupan laarissa minua houkutteli tällä kertaa banaanin näköinen, mutta huomattavasti isompi vonkale, jonka lajimääritys paljastui plantaaniksi. Jokin siinä mötkylässä vain vetosi uteliaisuuteeni ja päätin valmistaa siitä uunibanaanintapaista jälkiruokaa, appelsiinimehun, kanelin ja vaahterasiirapin seoksessa marinoituna.
Voi iesus kristus, että kokeilustani tuli pahaa. Viritelmä maistui ihan sokeriliemessä marinoidulta vanerilevyltä ja jo yhden ainoan palasenkin jauhaminen nielaisukelpoiseksi mussuksi vaati askeettista mielenlujuutta. Jänismies ei naamanvääntelyni nähtyään koskenut pitkällä tikullakaan jäliruokaviritelmään.
Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Paistoalustana toimineelle foliolle muodostui paahtuneesta vaahterasiirappi sotkusta futuristisia kuvioita, jotka alkoivat kiehtoa minua visuaalisesti. Mutterini ovat luultavasti löysällä, mutta minun mielestäni se oli suorastaan taidetta.
4 kommenttia:
Google rules..
"Hedelmä- ja jauhobanaani
Kauppaan tulevat banaanit korjataan raakoina ja kuljetetaan laivojen varastoissa tarkkaan kontrolloidussa lämpötilassa. Lopullinen kypsytys tapahtyy vasta perillä. Alkuperäalueilla tuotetaan myös meille tuntemattomampaa jauhobanaania, joka käytetään siinä vaiheessa, kun hedelmämallon tärkkelys ei ole vielä ehtinyt pilkkoutua sokereiksi. Tähän tarkoitukseen käytetään yleensä eri klooneja kuin hedelmäbanaanin viljelyssä. Ravintopitoisuudeltaan jauhobanaani muistuttaa perunaa, mutta siitä valmistetaan myös banaanilastuja. Itä-Afrikassa jauhobanaania käytetään durran kanssa oluen valmistukseen."
http://www.maailmankaupat.fi/tuotteet/raaka-aineet.html
Arvoisa rouva Warhol, kaikki sympatiani *tsihih*, seinälle ja hintalappu perään sitten näyttelyssä. Jos Jänismies ei syö, se kaikki seinälle - motto! Eiks? Minä törmäsin Vii Voanissa (hyvin, erittäin hyvin) pakattuun durianiin, meinasin ostaa sen ja jättää työpaikalle viikonlopuksi...
En sitten kehdannut - alkoi pelottaa!
Totta Olli, olisi pitänyt googlettaa ensin ja ostaa vasta sitten, mutta oli heräteostos ja kuvittelin, että ei se nyt niin paljoa voi banaanista poiketa. En tosiaankaan ota pysyvästi ravintoympyrääni.
Polga, tuosta tuli kyllä muutama niin hauska otos, että tekisi melkein mieli vedostaa tauluksi. Duriania kannattaa kokeilla kerran elämässään, mutta se on syytä syödä ulkotiloissa. Maku ei ole ollenkaan paha, vaan vaniljajäätelömäinen, mutta haju on kombinaatio mädäntyneitä sipuleita, äärimmäisen väkevää kainalohikeä ja jotain muuta oksun kurkkuun nostavaa. Lämpimissä maissa on laissa kiellettyä kuljettaa duriania bussissa.
Heh, niin sitä taidetta tehdään! :D
Mikä kumma on Durian?
Lähetä kommentti