ANDY KEHOE

Andy Kehoen taide pysäytti sydämeni parin lyönnin ajaksi ja haukkasi siitä aimo palasen. Tällaista taiderakkautta ensisilmäyksellä en ole kokenutkaan ikiaikoihin. Kehoe on onnistunut mykistävällä tavalla tislaamaan maalauksiinsa lähes kaiken sen, mikä minua värisyttää ja liikuttaa:

 

Metsien salaperäisyyden, vuorille kiipeämisen hilpeänkamalan tunnelman, sen mikä on hienointa kissoissa, sen miksi rakastaa luontoa intohimoisesti, mielen taustalla kummittelevat pelot, absurdin paradoksin, ylimaallisuuden kaipuun, kintereillä alati hiippailevan kuoleman, yksinäisyyden ihanuuden ja kauheuden, rakkauden sieluun sienirihmastoa kasvattavana kokemuksena, sekä suurimman osan siitä, mikä myyteissä, mytologiassa ja folkloressa jaksaa kiehtoa loputtomasti.

Ja olenko huomaavani hippusen samaa marraksen tuoksua, kuin Hugo Simbergin töissä? Ehkäpä myös joitakin hahmonpiirteitä, jotka johdattelevat ajatukseni Maurice Sendakin "Where the Wild Things are" -kirjaan.

Voisin kirjoittaa novellin Kehoen tajuttoman hienosta VÄRIMAAILMASTA! Herkän viivan kauneudesta, tauluissa olevista halkeamista ja arvaamattomista kontrasteista. Tauluja katsoessaan tuntuu, kuin lennähtäisi halki tähtisumun, laskeutuisi ruskaliekeillä palavien puiden lehdistöön, ja pudota mötkähtäisi sieltä mullalta maistuvaan tuonpuoleiseen, jossa sielut, henkioppaat ja muut karvaiset mörököllit taluttavat sinut kädestä pitäen äärettömän reunalle kuikuilemaan. Silmä lepää syvästi hiveltynä. Mielikuvitus lentää kuin Voyager ulos aurinkokunnasta.

Rakastuin Kehoen tauluihin niin, että tilasin yhden nimikirjoituksella varustetun printin itselleni. Ihan jo siitäkin ilosta, että voin vähän tukea tuollaisten huikeiden sielunmaisemien tuottajaa. Printti saapui tänään ja minä rakastan sitä! Jotenkin minulla on vainu siitä, että Kehoesta kuullaan tulevaisuudessa vielä enemmänkin, sen verran edukseen hänen työnsä erottuvat harmaasta massasta.