maanantaina, helmikuuta 11, 2013

Hetkiä vuodelta 2012

Meikäläinen saa sitten aikaiseksi perinteisen menneen vuoden katsauksen vasta helmikuussa. Millään ei vaan raskisi katkaista perinnettä tms. Onneksi tämä ei ole työ, josta maksetaan palkkaa.

Vuosi 2012 kului etenkin kesän ja syksyn osalta kiihdytyskaistalla, mutta vuoden loppua kohti oli viimeinkin aika kääntyä mökkitielle ja vähentää vauhtia. Ylinopeudesta tuli sakkoja harmaina hiuksina :) Vuosi oli kohtuullisen onnistunut, tosin ranskalaiset ottivat aivoon koko rahan edestä. Moni vuoritavoite meni kuitenkin viimein nappiin ja pientä kivaa menestystäkin ropisi kirjoittamisen saralla.

Taidanpa vaihteeksi tilittää vuoden kuvina. Niitä minulle on kertynyt järkyttävän paljon ja voisihan niitä käyttää johonkin muuhunkin kuin tietokoneen kovalevyn tukkimiseen.

TAMMIKUU

Aurinkoisena päivänä vuorimassiivin reunalta valui pilvivaahtoa. Ihan kuin iso maitokattila olisi kiehunut liedellä yli.

:

HELMIKUU

Kotipihan pensaat näyttivät maalauksellisilta metsäpalon kaljuksi polttamaa Neron -vuorta vasten.



MAALISKUU

Aurinkoinen vuoristopatikka Grand Vanille britti- ja romanialaisystävämme kanssa.


 HUHTIKUU

Amsterdamissa hortoilua. Olin yötä jeesushostellissa punaisten lyhtyjen alueella. Päivä Keukenhofin tulppaanimeri-kukkapuutarhoilla.



TOUKOKUU

Ruissalo ja vuokkojen aika




KESÄKUU

Viimeinkin Dome de Neigellä!



PULSATILLA VULGARIS, eli kylmänkukka. Sielunkukkani.



HEINÄKUU

Päiväpatikka ystävien kanssa lehmäniityillä & vuoristolammilla jossain La Meijessä




ELOKUU

Grand Calibier, pitkien patikoiden aatelia. Näin Edelweissin.



 Lac Annecyn järvijuhla ja mielipuolinen ilotulitus.


SYYSKUU

Aiguille du Dibona. Päätettiin kiivetä neulan kärkeen. Kiivettiin tonttureittiä Voie du Nain, jossa yhdessä kallionkolossa päivystää puutarhatonttu. Huipulle mahtui ahtaasti vain 6 ihmistä kerralla.


 

LOKAKUU

Sitten minä vaan olin yhdellä pihalla ja tajusin lehden päällä olevia pisaroita kuvatessani, että oli tullut syksy.



MARRASKUU

Meille tuli perheenlisäystä. Karvainen pikku tilliäinen on Miero (Te Quiero), alias Piriorava, Täystuho,  Kärähtänyt Kanelipulla ja Tikkurilan värikartta. Kiipeää kuin lisko, hyppää kuin kirppu, juoksee mun kanssa lumessa kuin siperiantiikeri, räjähtää kuin litium jos joutuu veden kanssa kosketuksiin ja hurisee kuin rukkitehdas. Ihana otus! Rakkautta ensisilmäyksellä.



JOULUKUU

Kishi rakastaa uunin päällä nukkumista ja tonttu valvoo unta.



Kotona on tajuttoman kylmää & tajuttoman kaunista.


  Kalansavustusnuotio

2 kommenttia:

Zepa kirjoitti...

Ihana päivitys, kiitos! ja kissukin vielä... purr purr...

Polga kirjoitti...

Loistokasta - kaikki! Etenkin kisuliini, ouuuuuh mitkä värit :) Tykkään!!! <3