Ensimmäinen ja kaikkein tunnetuin mytologiasikermä liittyy valkyyria Freyaan, rakkauden, kauneuden, viehättävyyden, seksuaalisuuden, hedelmällisyyden, auringon, noituuden ja (yllättävänä yhdistelmänä) myös sodan jumalattareen. Hänet ikonografiaansa kuuluu usein se, että hänet esitetään ajamassa tulisilla vaunuilla, joita vetävät suurikokoiset kissat. Mytologian mukaan nämä kissat olivat norjalaisia metsäkissoja. Niihin liittyvää folklorea ovat koonneet tarinoiksi mm. norjalainen folkloristi Peter Christian Asbjørnsen ja Jørgen Moe. Norjan maaseudulla oli muuten tapana laittaa kissoja varten ulos maitoa lautaselle erityisesti siksi, että sen katsottiin tuovan Freyan siunauksen talon asukkaille.
Toinen muinaisnorjalainen tarina liittyy siihen, miksi kissan askeleet ovat äänettömät. Jumala Lokin ja jättiläinen Angerbothan poika, hirviömäinen susi Fenrir, kasvoi niin isoksi ja vaaralliseksi olennoksi, että jumalilla alkoivat housut tutista. Sitä eivät pidelleet mitkään kahleet tai riimut. Niinpä pääjumala Odin tilasi sanansaattajansa Skirnirin välityksellä kääpiöiden maailmasta loitsun, Gleipnirin, jolla susi saataisin aisoihin. Vahva loitsu tehtiin kissan askeleiden äänestä, kalojen hengityksestä, naisten parrasta, linnun syljestä, vuorten juurista, ylipäätäänkin sellaisista asioista joita ei ole ja joiden puute selittyy juuri sillä, että ne käytettiin loitsuun. Loitsu, joka on vahvuudestaan huolimatta silkkilangan kaltainen, pitää Fenririn paikoillaan kunnes maailmanloppu koittaa.
Kolmas kissoihin liittyvä norjalaistaru kertoo ukkosen jumala Thorista, joka lähti kumppaneineen käymään jättiläisten maassa Utgardissa. Jättiläisten vieraana Thor joutuu nöyryytetyksi lähes kaikessa mihin ryhtyy. Hän joutuu esimerkiksi painimaan ikivanhan mummon kanssa jolle häviää, eikä saa myöskään jättiläisten juomasarvea vajumaan kovasta janostaan huolimatta.
Kaikkein mielenkiintoisin hänen koettelemuksistaan on kissojen ystävien kannalta tietenkin tehtävä, jossa jättiläisten pääjehu kehottaa Thoria ottamaan syliinsä talon harmaan kissan. Thor pungertaa ja pungertaa, mutta kissa venyy kuin kuminauha ja hän ei saa muuta kuin tassun nousemaan pikkuisen lattiasta. Kun kaikessa epäonnistuneet jumalat lähtevät nöyryytettyinä kotimatkalleen, Loke-jättiläinen heltyy kertomaan, etteivät he itse asiassa pärjänneet ollenkaan hassummin. Kaikkiin tehtäviin nimittäin piiloutui toinen toistaan kierompia taikoja: Mummo oli ollut itse vanhuus, jolle kukaan ei voi mitään ja jättiläisten juomasarveen oli piilotettu valtameri jonka pinta oli laskenut huolestuttavasti Thorin hörpätessä.
Kissa, jota Thor ei saanut nostettua syliinsä oli itse Jormungandr, valtava maailmaa ympäröivä merikäärme. Jättiläiset olivat katselleet kauhuissaaan, kun Thor oli melkein saanut käärmeen nostettua merestä, silloin kun kissan tassu irtosi lattiasta.
Toinen muinaisnorjalainen tarina liittyy siihen, miksi kissan askeleet ovat äänettömät. Jumala Lokin ja jättiläinen Angerbothan poika, hirviömäinen susi Fenrir, kasvoi niin isoksi ja vaaralliseksi olennoksi, että jumalilla alkoivat housut tutista. Sitä eivät pidelleet mitkään kahleet tai riimut. Niinpä pääjumala Odin tilasi sanansaattajansa Skirnirin välityksellä kääpiöiden maailmasta loitsun, Gleipnirin, jolla susi saataisin aisoihin. Vahva loitsu tehtiin kissan askeleiden äänestä, kalojen hengityksestä, naisten parrasta, linnun syljestä, vuorten juurista, ylipäätäänkin sellaisista asioista joita ei ole ja joiden puute selittyy juuri sillä, että ne käytettiin loitsuun. Loitsu, joka on vahvuudestaan huolimatta silkkilangan kaltainen, pitää Fenririn paikoillaan kunnes maailmanloppu koittaa.
Kolmas kissoihin liittyvä norjalaistaru kertoo ukkosen jumala Thorista, joka lähti kumppaneineen käymään jättiläisten maassa Utgardissa. Jättiläisten vieraana Thor joutuu nöyryytetyksi lähes kaikessa mihin ryhtyy. Hän joutuu esimerkiksi painimaan ikivanhan mummon kanssa jolle häviää, eikä saa myöskään jättiläisten juomasarvea vajumaan kovasta janostaan huolimatta.
Kaikkein mielenkiintoisin hänen koettelemuksistaan on kissojen ystävien kannalta tietenkin tehtävä, jossa jättiläisten pääjehu kehottaa Thoria ottamaan syliinsä talon harmaan kissan. Thor pungertaa ja pungertaa, mutta kissa venyy kuin kuminauha ja hän ei saa muuta kuin tassun nousemaan pikkuisen lattiasta. Kun kaikessa epäonnistuneet jumalat lähtevät nöyryytettyinä kotimatkalleen, Loke-jättiläinen heltyy kertomaan, etteivät he itse asiassa pärjänneet ollenkaan hassummin. Kaikkiin tehtäviin nimittäin piiloutui toinen toistaan kierompia taikoja: Mummo oli ollut itse vanhuus, jolle kukaan ei voi mitään ja jättiläisten juomasarveen oli piilotettu valtameri jonka pinta oli laskenut huolestuttavasti Thorin hörpätessä.
Kissa, jota Thor ei saanut nostettua syliinsä oli itse Jormungandr, valtava maailmaa ympäröivä merikäärme. Jättiläiset olivat katselleet kauhuissaaan, kun Thor oli melkein saanut käärmeen nostettua merestä, silloin kun kissan tassu irtosi lattiasta.
LÄHTEITÄ:
FREYA
NORWEGIAN FOREST CAT
THORIN REISSU UTGARDISSA
