perjantaina, tammikuuta 27, 2006

Dingot vastaan Villikissat

Australian aboriginaaleilla on käsite Alcheringa, Uniaika. Sillä tarkoitetaan maailman, eläinten ja ihmisten alkuperää sekä kulttuuria selittäviä kertomuksia. Se on myös aboriginaalien alkuperäisuskonto. Uniaikaan liittyy useita osa-alueita. Se on samalla myytti maailman luomisesta, alkuoperäiskansan suullinen historia, selvitys ihmisen alkuperästä sekä siitä, millaiseksi ja miten toimivaksi luojajumalat ihmisen alunperin loivat.

Aboriginaaleilla on kiinnostava kissamyytti, josta olen löytänyt vain valitettavan vähän tietoa. Täydentäkää toki kommenteilla, jos tiedätte tästä jotain.


Kerrotaan, että Uniaikana, jolloin esi-isien henget lauloivat aboriginaalien maailmaa olevaiseksi, henkien joukossa oli myös kissahenkiä, joita kutsuttiin Tjilpaksi. Tjilpoilla oli merkittävä totemistinen rooli Aranda-heimossa ja niitä pidettiin ympärileikkauksen, ihoon viiltämällä tehtävien koristekuvioiden ja tulikokeiden suojelushenkinä.


Maailmassa jolkotteli siihen aikaan
myös kaksi dingoa, joita kutsuttiin Bagadjimbrin veljeksiksi. Nämä veljekset olivat matkustelleet paljon ja pitkiä matkoja maailmaa luodessaan. Eräänä päivänä he sattuivat vastakkain kissaihmisten heimoon kuuluvan Ngarimanin kanssa. Dingojen silmissä Ngariman oli niin hullunkurisen näköinen, että nämä nauroivat itsensä tärviölle.
Tästä suuresti loukkaantuneena (kaikkihan nyt tietävät, paitsi tyhmät koirat, että kissat vihaavat sitä kun niille nauretaan!) Ngariman kokosi karvaisen sukunsa ja tappoi virnuilevat dingot siihen paikkaan keihäillään.


Dingopoikien äiti, Maan jumalatar Dilga tyrmistyi lastensa kuolemasta niin, että hänen rinnoistaan purskahti valtava maitohyökyaalto, joka hukutti murhaajat. Bagadjimbrin veljekset kuitenkin virkosivat äidinmaidosta henkiin ja heidän ruumiinsa saivat uuden elämän vesikäärmeinä ja sielut nousivat taivaalle pilviksi.


Mitä minä tuossa taannoin sanoinkaan? Koirat jäävät aina henkiin keinolla tai toisella, vaikka kaivaisivatkin verta kirsustaan ja kissoille käy huonosti. Täytynee ryhtyä omin käsin kirjoittamaan legendoja, joissa kissa vetää vaihteeksi kaikkia lättyyn.

Ei kommentteja: