keskiviikkona, helmikuuta 01, 2006

Karvaiset herätyskellot


Inhoan herätyskelloja. Inhoan jopa kännykän piipitysherätystä, vaikka olenkin patologinen torkuttaja. Huumorintajuinen sukulaiseni osti minulle joskus herätyskellon, joka kiekui kukon äänellä. Luulen että tuon kammottava kitchesine päätyi melko pian herätyskellojen taivaaseen. Olen eläessäni tainnut tappaa aika monta herätyskelloa. Ne jostain kumman syystä tuppaavat putoilemaan korkealta lattialle...

Lähes yhtä ärsyttävää on herätä toisen kissani pitämään älämölöön. Tämä kyseinen kissani on jalostanut äänenkäyttönsä taiteenlajiksi, jonka tarkoituksena on naarmuttaa tärykalvoja. Skaala on vaikuttava. Hänen äänensä muistuttaa liidun kirskuntaa taululla, lokkien kirkumista, kitisevää pikkulasta ja itkuvirsien itkijää. Joskus se tuo mieleen myös elähtäneen baariruusun meluisan nousuhumalan ja tuulen hyytävän ujelluksen tuuletushormeissa. Aamu ei ala hyvin, jos tämä kissa päättää ryhtyä laulelemaan ooppera-aarioitaan vaativaan sävyyn. Yleensä laulua rytmittää myös ovenpielen armoton jyystäminen ja tavaroiden pudottelu. Aamuärtymys ja huono tuuli ovat taattuja viimeistään sen jälkeen, kun tämä kissa kiipeää sänkyyn ja käy määkäisemässä suoraan korvan juuressa "MÄY", kun kuuro emäntä ei muuten kuule.

Sen sijaan jos toinen kissani lanseerattaisiin herätyskelloksi, voi olla että hänestä tulisi hitti. Tämä musta karvainen aristokraatti (muistuttaa luonteeltaan Frasierin neruroottista Nilesia) hypähtää sänkyyn varovasti. Sen jälkeen hän tassuttaa pehmein askelin pienen kierroksen päällämme. Yleensä hän tässä vaiheessa jo hurisee kuin rukki. Hetken tassuteltuaan hän asettuu kylkeeni hyrräämään. Joskus hän tulee hellyttävästi hieraisemaan nenällään omaani. Yleensä tässä vaiheessa virkistyn jo sen verran, että alan silitellä häntä. Hurina yltyy. Hautaan kasvoni hänen pöfföiseen turkkiinsa ja puhaltelen. Seuraavaksi hän yleensä "silittää" minua. Tämä on hyvin ihastuttava, joskin vähän vaarallinen ja naarmuja tuottava maneeri, koska kynnen päät osuvat helposti ihoon. Kissa selvästi matkii silitysliikkeitä ja koskettelee tassuillaan kasvojani. Ei leikkisästi tai vaativasti, vaan hellän hyväntahtoisesti, silmät sirrillään pöristen. Koskaan yksikään muu kissa ei ole tehnyt minulle moista. Minusta se on ihmeellistä.

Tuskinpa aamu voi paremmin alkaa, kuin saamalla kissalta silitystä.

5 kommenttia:

Mikko Moilanen kirjoitti...

Mä haluun sit huomenna ruokkia Amban.

tiikeritoveri kirjoitti...

Ihanan kamala ja kamalan ihana kuvaus kahden kissapersoonan tavoista.

Minäkin inhoan herätyskelloja. Onneksi sitä saa normaalisti heräillä ihan omia aikojaan. Aamu ei ala hyvin, jos joutuu heräämään väkisin ja kesken unienkatselun.

Mutta nyt, sarjassamme ärsyttäviä aamunavauksia, netti- ja uutisaddiktin uusin merkintä.
Minulla aamu (eli päivä) alkaa aina tietenkin netin avaamisella muutamaan limittäiseen ikkunaan. Avaussivuinani vaihtelen yleensä eri(maalaisten) lehtien uutissivuja. Mutta harvoin tulee yhtä kiire vaihtaa sivua kuin pari päivää sitten: ensimmäiseksi levähti silmilleni kuva suu auki ja etusormi pystyssä (!) paasaavasta pösilöpressasta, jonka viereinen otsikko kertoo kertovan, että "USA:n on johdettava maailmaa". Arrrrgh!!! Ja ikään kuin tämä ei vielä olisi tarpeeksi ärsyttävää, tuo äkkiä tuplaween päälle avattu toinen ikkuna näytölle jos mahdollista vieläkin sietämättömämmän naaman: sen oikeudenkäyntiään boikotoivan ex-tyrannin, jolle muutos omassa asemassa ei oikein tunnu menevän perille. Siis minkä TAKIA siitäkin äijästä pitää edelleen kuvia julkaista??! Eikö se inha partanaama saanut jo valtakaudellaan paistatella valokeilassa enemmän kuin tarpeeksi, näköispatsaineen kaikkineen?! Pitäähän oikeudenkäynti käydä ja uutisoida ennen kuin syytetystä lopullisesti päästään, mutta olisipa armollista meitä lukijoita kohtaan, ettei joka juttuun ympättäisi kuvaa. - Onneksi edes sen harmittomamman hölmön esiintymistiheys uutisissa tulee jo parin vuoden päästä selvästi laskemaan... Condi Ricea sentään melkein ilokseen katselee, vaikka sen aatteet olisivatkin nykyisen pomonsa linjoilla. Ja Hillarya kans. Kummasta sinä muuten ennustat Bushin seuraajaa?

Ta-Miit kirjoitti...

No tottahan toki Ambaa saa "ruokkia" kuka vaan. Tosin se taitaa reagoida vain leikittämiseen. Käsittämätöntä, että jopa tuollaisesta huoltoa vaatimattomasta virtuaalilemmikistä voi tulla hämärällä tavalla huono olo, jos sitä ei käy välillä "leikittämässä"...

Tiikeritoverille: Bush on niin perseestä, etten enää löydä tunneasteikkoa sitä kuvaamaan. Ja Condiksesta ei taida aatteidensa puolesta olla muuta kuin herra Turan ylimmäksi suihinottajaksi, sori vaan... Saisivat sen Saddaminkin ampua niskalaukauksella, niin ei tarvitsisi sen enepää dramatiikkaa tai itsemurhaiskuja järjestää moisen hullun psykopaatin takia.

tiikeritoveri kirjoitti...

Hehee, tässäpä sulle paita:
http://www.libertyshirt.com/killbush.html
Pidetään peukkuja Hillarylle.

Kissoista piti vielä sanomani, että mikäli vaan oman kotini ja arkeni vielä joskus pystyn kissan kanssa jakamaan, niin toivon, että minut valitsee aristokattisi luonteinen yksilö. Tiedän, että hänenlaisensa ovat harvinaisia helmiä - mutta vaatimattomuus hiiteen: uskon, että minä kyllä osaisin harvinaiselle helmelleni arvon antaa.

Kunnia kaikille kissapersoon(allisuuks)ille, mutta jos luokseni sen sijaan muuttaisikin esim. äänekkäämmän herätyskellosi tapainen kissa, siitä tuskin tulisi kivaa kummallekaan.

Saa vihjata jos joskus pariisilaiskotia etsiviin aristokatteihin törmäät.

Päivi kirjoitti...

Olen huomannut, että kissojen "MÄY!" tarkoittaa: "Vihdoinkin tajuat ääliö, että meikä on tässä touhunnut teidän huomionne herättämiseksi monta tuntia. Halloooo! Olen tässä edelleen ja haluan pusun."
Juuri tämä MÄY tulee, kun kissa on keskittynyt ja haluaa syliin. Yksi varianti siitä on EAU. Lyhyt ja nopea, ytimekäs. Jos kissalla on nouseva ääni, se on kysymys/vaatimus. Jos se on Eauh se on hieman enemmän välinpitämätön kommenntti johonkin juttuun.
Nauroin itseni sairaaksi lukiessani karvaista herätyskelloa! Hihihihhii!
Päivi