tiistaina, helmikuuta 14, 2006

Pesnya o druge

Yksi Vladimir Vysotskin tunnetuimmista kappaleista on "Pesnya o druge", Suomessa Junnu Vainion kääntämänä tunnettu Ystävän laulu. Sen alkuperäinen tarkoitus oli kertoa siitä, kuinka arvokas on todellinen, vierellä pysyvä ystävä kun eletään valtiossa, jossa kehenkään ei oikeastaan voi luottaa.

Pesnya o druge kertoo ystävyydestä universaalisti, juurikin sen olennaisimman. Alun perin laulussa kehotetaan kiipeämään arveluita herättävän ystävän kanssa vuorelle ja katsomaan paljastaako hän siellä oikean karvansa. Laulun eri versioissa vastoinkäymiset vaihtelevat myrskyävästä merestä erämaahan ja ankeisiin aikoihin, mutta sanoma on sama: Kohdatkaa yhdessä vaikeuksia ja katsokaa sitten kuinka käy. Ne jotka eivät ole oikeita ystäviä, osoittavat sen kyllä ennen pitkää.

Etenkin erämaa ja vuoret sekä hyinen joki, ovat selvittäneet rankimman kautta, mistä tunnen ystäväni. Samoin kuluva aika, kymmenetkin vuodet, jotka eivät ole välimatkasta, ihmisten muuttumisesta ja tapaamisten harvinaisuudesta huolimatta erottaneet minua lopullisesti niistä ystävistä joista olen oikeasti pitänyt. Enkä väitä etteikö olisi myös sellaisia ystäviä, joita ei tarvitse viedä minnekään rääkättäväksi heidän oikean laadun selvittämiseksi. He ovat puolestaan arkivuosien kuluessa tulleet niin läheisiksi, ettei roolien vetämiselle ja teeskentelylle ole joka tapauksessa enää mitään tarvetta.

Tiedän, että on oikea mulle varsinkin HÄN. Olisi pitänyt arvata se heti silloin, kun ensimmäistä kertaa tavatessamme kaadoin häslätessäni hänen päälleen vahingossa sinisen curacaon ja hän vain hymyili kauniilla silmillään, eikä ollut moksiskaan. Hän on kiivennyt kanssani vuorelle valittamatta ja katsellut siellä kanssani maailman kauneutta. Hän on ollut rohkea ja kannustava silloinkin kun on väsyttänyt ja jalat ovat olleet verillä rakoista. Häneen olen voinut luottaa ylittäessäni jäistä jokea ja hänen kanssaan vaihtaa hymyn kruunaaman hipaisun hämärtyvässä erämaassa tarpoessani. Häneen tulen täydestä sydämestäni luottamaan silloin kun kuljemme railojen juovittamalla jäätiköllä varmistusnarussa, sillä hän on aina seisonut rohkeana ja horjumatta rinnallani myös silloin kun elämä ei ole ollut niin valoisaa. Pysynyt läheisenä silloinkin kun polkumme ovat kulkeneet erillään. Hän on Ystävä isolla Yyllä. Tahdon myös itse pärjätä kaikessa edellä mainitussa mukisematta ja olla hänen luottamuksensa arvoinen.

Mielihyvin ovat puolestaan saaneet mennä menojaan kaikki ne, jotka vastoinkäymiset ovat muuttaneet tuntemattomiksi. Sellaisiksi joita he oikeasti teeskentelynsä takana ovat olleetkin. Oikea karva on paljastunut usein juuri silloin, kun olosuhteet ovat muuttuneet sietokykyä koetteleviksi. Myrskyn noustessa ja kyynelsateen kastellessa valheellisen ystävän ylähuuli rullautuu helposti hampaiden päältä irvistykseen. Teeskentelijöiden on helppoa pyyhkäistä yhteiseltä pöydältä alas kaikki se mikä on ollut hyvää ja nyppiä kiukusta kimittäen esille pieninkin kalvava vihan murunen. Moisille on syytä kääntää lopullisesti selkänsä, eikä heidän peräänsä ole mitään tarvetta haikailla.

Oikeat ystävät ovat harvinaisia ja monin verroin kallisarvoisempia kuin jalokivet. Mitä vanhemmaksi tulee, sen vähemmän jaksaa ylläpitää hyvänpäivän tuttavuuksia. Mieluummin tapaa, vaikka sitten harvemminkin ajan ja ajatuksen kanssa niitä, jotka tietää todellisiksi ja pysyviksi tovereiksi, kuin niitä jotka valuvat kuin hiekka sormien lomitse. Ei ihminen todellakaan tarvitse lukemattoman montaa ystävää, jos hänellä on edes yksi oikea.

YSTÄVÄN LAULU

Mistä tunnet sä ystävän
Onko oikea sulle hän
Anna meren se selvittää
Kuka viereesi jää
Ja jos silloin kun myrsky soi
Vain sun kumppanis vaikeroi
Vene lähimpään rantaan vie
Jääköön pois mikä lie

Mistä tunnet sä ystävän
Onko oikea sulle hän
Anna tunturin selvittää
Kuka viereesi jää
Kun on kaukana kaikki muu
Ja kun päättyvät pitkospuut
Kuka rinnallas ruikuttaa
Takaisin mennä saa

Mistä tunnet sä ystävän
Onko oikea sulle hän
Ajat ankeimmat selvittää
Kuka viereesi jää
Kun on sinulla vaikeaa
Ja kun tarvitset auttajaa
Silloin ystävyys punnitaan
Menee muut menojaan
Siitä tunnet sä ystävän
Kun on vierelläs vielä hän
Turhat tuttavat luotas ois
Hävinneet pian pois

ПЕСНЯ О ДРУГЕ
 Если друг оказался вдруг
И не друг, и не враг, а - так,
Если сразу не разберешь,
Плох он или хорош,-
Парня в горы тяни - рискни!
Не бросай одного его,
Пусть он в связке в одной с тобой -
Там поймешь, кто такой.
Если парень в горах - не ах,
Если сразу раскис и - вниз,
Шаг ступил на ледник и - сник,
Оступился - и в крик,-
Значит, рядом с тобой - чужой,
Ты его не брани - гони:
Вверх таких не берут, и тут
Про таких не поют.
Если ж он не скулил, не ныл,
Пусть он хмур был и зол, но - шел,
А когда ты упал со скал,
Он стонал, но - держал,
Если шел за тобой, как в бой,
На
вершине стоял хмельной,-
Значит, как на себя самого,

Положись на него.

2 kommenttia:

tiikeritoveri kirjoitti...

Mitäpä tähän muuta sanomaan kuin että koskettavan kaunis kirjoitus. Ja ihana kuva! Asiasta yhtä mieltä, ystäviin jos mihin pätee vanha viisaus: ei se määrä vaan se laatu.
Vysotskia pitäisi kyllä hankkia omiinkin kokoelmiin... Ystävän lauluakaan en liene koskaan alkuperäisversiona kuullut.

Ta-Miit kirjoitti...

Joo, nuo kissapojat tapasivat pitää toisiaan hyvänä, pestä toistensa turkkia ja nukkua sylikkäin. Välillä tosin piti vähän machoilla, tapella ja selvitellä kuka on herra talossa.