Ihmettelin tänään, miksi lokkikissamme litisti naamaansa tavallistakin innokkaammin takaoven ikkunaruutuun ja rummutti sitä tassuillaan. Kun menin katsomaan, huomasin että portaillamme kökötti lihava hiiri. Se oli niin pulska, että sen ruumiin muoto muistutti pingispalloa. Kyseinen eläin lienee ollut kotona aina ruoka-aikaan ja ottanut toisenkin annoksen!
Olemme jo aiemminkin ihmetelleet, minkäköhän takia takapihallamme on jäljistä päätellen hurja eläintrafiikki. Siellä käy kissaa, harakkaa, hiirtä ja pikkulintua kuin pipoa Kun rupesin tarkemmin luuppailemaan, niin huomasin että portaillammehan on selvästi jotain muruja ja jyväsiä, joita vikisijä siitä imuroi tyytyväisenä naamaansa. Hetken sumeaa arvoitusta pähkäiltyäni tajusin, että yläkerran naapuri todennäköisesti ravistelee leivänmuruisen pöytäliinaansa takapihallemme ja pitää siten yllä herkkupöytää kaiken maailman vipeltäjille.
Minulla ei tosiaankaan ole mitään sitä vastaan, jos pari mikkiä käy jemmaamassa naapurimme murusateen parempaan talteen. On oikeastaan aika hellyttävää katsella, kuinka hiiri poimii jyväsen tassuihinsa ja sitten nakertelee sitä oravan lailla. Laitoinpa itsekin pienen hyppysellisen mysliä portaille ja seurasin kuinka bonzohiiri puputti niitä posket pullollaan. Toivottavasti se ei sentään kuole ylensyöntiin.
Kissoillekin on siten oma televisio. Tosin aitiopaikasta tuli heti riitaa, kun molemmat kissat eivät sovinnossa mahdu saman ruudun ääreen. Hetken mulkoilun jälkeen tassu jo viuhuikin ja kuono lätisi niin, että rähinään oli pakko puuttua.
Mitä me tästä opimme? Televisio lisää ihan selvästi väkivaltaista käyttäytymistä.
Olemme jo aiemminkin ihmetelleet, minkäköhän takia takapihallamme on jäljistä päätellen hurja eläintrafiikki. Siellä käy kissaa, harakkaa, hiirtä ja pikkulintua kuin pipoa Kun rupesin tarkemmin luuppailemaan, niin huomasin että portaillammehan on selvästi jotain muruja ja jyväsiä, joita vikisijä siitä imuroi tyytyväisenä naamaansa. Hetken sumeaa arvoitusta pähkäiltyäni tajusin, että yläkerran naapuri todennäköisesti ravistelee leivänmuruisen pöytäliinaansa takapihallemme ja pitää siten yllä herkkupöytää kaiken maailman vipeltäjille.
Minulla ei tosiaankaan ole mitään sitä vastaan, jos pari mikkiä käy jemmaamassa naapurimme murusateen parempaan talteen. On oikeastaan aika hellyttävää katsella, kuinka hiiri poimii jyväsen tassuihinsa ja sitten nakertelee sitä oravan lailla. Laitoinpa itsekin pienen hyppysellisen mysliä portaille ja seurasin kuinka bonzohiiri puputti niitä posket pullollaan. Toivottavasti se ei sentään kuole ylensyöntiin.
Kissoillekin on siten oma televisio. Tosin aitiopaikasta tuli heti riitaa, kun molemmat kissat eivät sovinnossa mahdu saman ruudun ääreen. Hetken mulkoilun jälkeen tassu jo viuhuikin ja kuono lätisi niin, että rähinään oli pakko puuttua.
Mitä me tästä opimme? Televisio lisää ihan selvästi väkivaltaista käyttäytymistä.
6 kommenttia:
Nyt täytyy kyllä kommentoida linkolamaisesti, että ihminenhän se ekosysteemin pahin tunkeilija ja kuokkavieras on. Eikä asuinalueen tarvitse olla mitään vihoviimeistä kaupunkislummia, että sinne eksyisi muitakin vipeltäjiä kuin ihmisiä.
Luonnollisempi selitys tässä tapauksessa lienee se, että asumme kuitenkin hyvin lähellä isoja metsiä ja luonnonpaikkoja (muistanet kun kävimme niissä lenkkeilemässä). Kannattanee huolestua vasta sitten kun kaatopaikkadyykkari rotta tulee kavereineen soittamaan ovikelloa ja vaatii biojätepussin tai hengen, mistä tuskin on vaaraa, kun jätehuoltomme pelaa nykyisin varsin mallikkaasti.
En koe villieläinten olevan tunkeilijoita kaupungissakaan, sama oikeushan niillä on tulla tänne kylään kuin ihmisillä mennä tarsimaan niiden alueelle. Annoin tuolle hiirenpullukalle mysliä, sillä se yksinkertaisesti hellytti minua, vaikka jossain toisessa tilanteessa olisikin sietämätön tuholainen. Empatiaa sentään voi yrittää kokea mitä kummallisempia elämänmuotoja kohtaan, se kasvattaa :)
Mielikuvaharjoituksena ajattelinkin millaista on olla hiiri ja saada yhtäkkiä kasa safkaa taivaasta. Mutta minähän olenkin aina ollut panteismiin kallellani ja pidän sitä rikkautena.
Kissoilla kyllä viikset savusivat.
Kotiini en sisälle hiiriä haluaisi, mutta eipä niillä ole siihen kyllä mahdollisuuttakaan. Kaksi kotihirviötäni kyllä lopettaisivat luvattoman vierailun luomusti lyhyeen.
Torakoita ja muita "sontiaisia" en myöskään riesoikseni ottaisi, Puskalan Yrjölle tosin voisin niitä Valkoiseen taloon pussillisen lähettää...
Hämähäkkien suhteen minulla on hieman vapaamielisempi politiikka. Hämähäkit saavat kulkea kämpässämme rauhassa ja pelastelen niitä aina silloin tälläin lattialta jonnekin hyllyn päälle verkkojaan punomaan.
heh heh vai että lokkikissa. täytyypä lukea josko hänestä löytyy täältä lisää tietoa.
hiiret ovatkin varsin söpöjä nappisilmiä, olen kerran katsonut yhtä silmiin kun se vilkaisi minua vilistäessään talon alle.
kunhan eivät tule esim. mökillä ihan sängylle kävelemään, saavat minun puolestani metsähiiret siellä rauhassa asustella. omassa metsässään.
Joo, kisun lempinimi tulee siitä, että se käyttäytyy kaikin tavoin kuin torilokki. Vie ruuat kädestä, rääkyy pahalla äänellä ja on erittäin hyvin syönen näköinen.
Heh, vierailijamme oli hivenen tämän näköinen, tietysti ilman rekvisiittaa
taitaa olla kunnon kolli, se lokkikissa. aikuisissa kissoissa on luonnetta! puhumattakaan siitä kaikesta muusta mitä niissä on : )
Se on kylläkin narttukissa ja oikea BITCH sellaiseksi. Jos esim. pihallemme tulee lenkkikoira räkyttämään, niin neiti Lokki nostaa selkäkarvat pystyyn ja kiskoo remmiään aikomuksena mennä vetämään koiraa turpaan, olipa se kuinka iso tahansa. Tosin osaa se olla hellyttäväkin silloin kun se on elämäänsä tyytyväinen. Tulee kainaloon ja pörisee onnesta soikeana.
Lähetä kommentti