keskiviikkona, huhtikuuta 19, 2006

Ensimmäinen joukkohullutus blogissani

Pitää sitä nyt yhteen tällaiseenkin sortua.

1. Nappaa sinua lähimpänä oleva kirja, oli se sitten mikä hyvänsä.
2. Avaa kirja sivulta 123.
3. Lue kuudes lause.
4. Kirjoita se blogiisi.

Juostessaan Dersu joutui suohon. (Vladimir Arsenjev: Dersu Uzala)

Dersu Uzalan päätyminen pöydälleni oli aika vinkeä juttu. Näin elokuvan pari vuotta sitten ja pidin siitä kovasti. Sitten ajauduin eräänä viikonloppuna Helsingissä keskusteluun, joka koski Dersua. Sain kuulla, että Dersu Uzala perustuu kirjaan, joka on suomennettukin. Sitä en ollut jostain syystä tullut koskaan edes ajatelleeksi, olin luullut että elokuva pohjautuu johonkin suulliseen kertomukseen. Innostuin tietysti, että minun täytyy saada kirja heti käsiini. Ajaessamme Helsingistä kotiinpäin, pysähdyimme Kasvihuoneilmiö-nimisessä diverssikaupassa. Kävelin kaupan antikvariaattiin ja kun pysähdyin rutiininomaisesti tarkastelemaan hyllyjä, ensimmäiseksi silmiini osui juuri Dersu. Jouduin pakahduttavan ilon ja innostuksen valtaan napatessani kirjan mukaani. Mikä löytö ja mikä sattuma. Samassa kirjassa on toisena kertomuksena jo aiemmin lukemani Vasili Peskovin Taigan erakot.

Luulenpa, että kirjoitan Dersusta kirja-arvostelun tänne kunhan ehdin.

4 kommenttia:

Miss Foxy kirjoitti...

se se vasta onkin hullu kauppa, Kasvihuoneilmiö meinaan. viimeksi kun kävin, niin kristallit olivat harvinaisen edukkaita. ja ah niitä vanhoja vaatekaappeja!

(Dersua en ole lukenut)

Ta-Miit kirjoitti...

Vähän kävi ostohermoja kutkuttelemaan myöskin Kasvihuoneilmiössä myynnissä olleet katanat. Sain miekkahinkuni kuitenkin hillityksi, sillä katanoiden koristeet olivat jotenkin krääsämäisiä, vaikka miekat itsessään ihan kauniita. Ehkä pääsen jonain päivänä ostamaan mieluisen katanan Japanista. Toistaiseksi olen saanut lainailtua opettajilta fantasiakuvauksia ym. varten.

tiikeritoveri kirjoitti...

Ah, toivonpa sitten olevani mukana kun jonain päivänä olet katana-ostoksilla Japanissa!

Hauska meemi! Minulla vastaava lause kuuluu: "Not on cycling, anyway." Enkä nyt malta olla jatkamatta parilla seuraavallakin lauseella, jotta viitekehys valottuu hiukkasen enemmän: "She flicked a pair of lacy panties on my leg. Well, 'pair' was a grand description for such a tiny pieceof clothing. A pantie singular was more like it."

Kyseessä Stephen Clarken hulvattoman A Year in the Merde -esikoisen jatko-osa Merde Actually, Ranskaan muuttaneen englantilaismiehen törmäilyjä uudessa kulttuurissa. Ykkösosaa lienen sinullekin (?) hehkuttanut viime kesänä kun sen luin, ja nyt siis vastikään ostin tämän toisen heti kun ilmestyi pokkarina. Tietenkin näistä saa kaikkein eniten irti, jos edes vähän ranskaakin osaa (kielipulmista riittää pakinointia) ja Ranskanmaata tuntee, mutta mikään edellytys se ei missään tapauksessa näiden mehevästä kerronnasta nauttimiselle ole - voin suositella kaikille joihin kolahtaa lajityyppi "comedy of errors"! :-)

(Dersu Uzalaa en valitettavasti ole minäkään sen enempää lukenut kuin elokuvana nähnyt. Mutta totta kai arvostelu kiinnostaa jos sellaisen kirjoitat.)

tiikeritoveri kirjoitti...

No niin, nyt ole sitten viimein minäkin Dersun verran (elokuva)klassikkosivistyneempi: huomasin harvinaisehkon tilaisuuden nähdä se valkokankaalla ja riensin heti katsomaan. Olet ehdottoman oikeassa, harvinaisen koskettava tarina! Täydellinen elokuva, mitä muuta voi sanoa?! Tässä on kaikki, aivan kaikki mitä tämä taiteenlaji voi ihmiselle antaa. Mestarillinen - niin kuin kyllä Kurosawan elokuvista usea muukin. Ja mikä merkittävintä, kaikessa elokuvataiteellisessa mestarillisuudessaankin filmi SILTI keskittää katsojan huomion juuri sisältöön eikä niinkään muotoon: Dersun persoona lumoaa, hänen ajatustapansa pakottaa pohtimaan; luulenpa että Dersu on niitä harvoja hahmoja, jotka taatusti jäävät lähtemättömästi mieleen jokaikiselle, joka elokuvan katsoo tai kirjan lukee. Ohjaaja on hienoine näyttelijöineen luonut poikkeuksellisesta ihmisestä poikkeuksellisen elokuvan. Pelkkä tarinan voima = Dersun karisma lienisi joka tapauksessa riittänyt pitämään pinnalla heikommankin filmatisoinnin, mutta onhan se upeaa, että Arsenjevin tarinaan tarttui juuri mestari Kurosawa. Luin muuten juuri, että Kurosawa oli ollut itsemurhan partaalla edellisen elokuvansa menestyttyä odotettua heikommin... tavallaan Dersu pelasti hänetkin!

Pari muuta sivuhuomiota. Tuli tästä Arsenjevin hahmosta kovasti mieleen Mannerheim. Samantapaista varmaan ollut matkanteko niillä hänenkin Aasian-reissuillaan... hei, tarkistinpa nyt tarkat vuodetkin: Marski oli siellä 1906-08 eli osittain juuri samaan aikaan Arsenjevin & Dersun kanssa! Eikö mielenkiintoista!

Ja toinen juttu: erittäin kiintoisa ja valaiseva tässä myös amba-aihe! Arsenjevhan tuli Dersua aikansa kunneltuaan johtopäätökseen, että "amba" merkitsi Dersulle itse asiassa paljon enemmän kuin tiikeriä eläimenä... että se edusti oikeastaan kaikkea mitä hänellä oli syytä kunnioittaen pelätä.

Täytyypä minunkin lukea myös kirja...!