Auton tuunausta seuraillen ja uutta teknologiaa testaillen

Kirjoitan tätä kälyisessä autotallissa! Olen henkisenä tukena autonkorjuussa ja sain ajanvietteekseni pieneksi puhelimeksi naamioituneen internetin.

Kuluuhan se aika toki näinkin, tämäihme vehje rullailee kohtuuullisella nopeudella bittiavaruudessa, eikä tällä ole kovin vaikeaa edes kirjoittaa. Mikäs tässä on bloggaillessa ja katsellessa mustan mönjän tahrimia miehiä jotka pyllivät auton alla. Valitettavasti en osaa auttaa auton kanssa, vaikka haluaisinkin, kun en ole kyydissäoloa lukuun ottamatta ollut niiden kanssa juurikaan tekemisissä, joten on hiukan hyödytön olo. Enpä ole tosiaan tuunaamisen eteen tehnyt eläessäni paljoakaan muuta kuin tulkannut saksaksi rengasrikkotilanteen, hionut ja pakkeloinut ruosteita ja pessyt auton matkaanlähdön kunniaksi. Sillä työkokemuksella ei irroteta vaihdelaatikkoa.

Kyseessä ei ole oma auto, vaan kummikärry, joka urheasti höyryten pungersi meidät alppien huipulle viime kesänä. Nyt sillä on ruvennut piiputtamaan sen verran, että sisuskalujen vaihto on paikallaan. En yleensä koe mitään tunteita peltipurkkeja kohtaan, mutta tähän hoppaan on hassulla tavalla kiintynyt, kun sen kyydissä on päässyt moneenkin hienoon paikkaan. Kyllä lupaan imuroida ja puunata sen kunhan remppa on ohi.

Ensimmäinen pitkän matkan hoppa, jolla matkasimme lappiin oli legenda sinänsä. Saimme kokea sen kanssa melkoisen seikkailun ja loppusyksystä sen hanskalokeroon oli tehnyt hiiri pesänsä... Norjassa meillä oli lainassa lähes luksusauto, joka rullasi unettavan tasaisesti ja oikkuilematta halki jylhien vuoristomaisemien. Tämä kultainen pandakarhumme taas kesti selaiset hirviönousut ja laskut viime kesänä, että ihme kun se on vielä yhtenä kappaleena.

No,nyt täytyy koittaa, onnistuuko tämän tekstin publishointikin vielä tällä härvelillä. Ei tarvii ihmetellä jos ulkonäkö on kummallinen!