keskiviikkona, toukokuuta 24, 2006

Auton tuunausta seuraillen ja uutta teknologiaa testaillen

Kirjoitan tätä kälyisessä autotallissa! Olen henkisenä tukena autonkorjuussa ja sain ajanvietteekseni pieneksi puhelimeksi naamioituneen internetin.

Kuluuhan se aika toki näinkin, tämäihme vehje rullailee kohtuuullisella nopeudella bittiavaruudessa, eikä tällä ole kovin vaikeaa edes kirjoittaa. Mikäs tässä on bloggaillessa ja katsellessa mustan mönjän tahrimia miehiä jotka pyllivät auton alla. Valitettavasti en osaa auttaa auton kanssa, vaikka haluaisinkin, kun en ole kyydissäoloa lukuun ottamatta ollut niiden kanssa juurikaan tekemisissä, joten on hiukan hyödytön olo. Enpä ole tosiaan tuunaamisen eteen tehnyt eläessäni paljoakaan muuta kuin tulkannut saksaksi rengasrikkotilanteen, hionut ja pakkeloinut ruosteita ja pessyt auton matkaanlähdön kunniaksi. Sillä työkokemuksella ei irroteta vaihdelaatikkoa.

Kyseessä ei ole oma auto, vaan kummikärry, joka urheasti höyryten pungersi meidät alppien huipulle viime kesänä. Nyt sillä on ruvennut piiputtamaan sen verran, että sisuskalujen vaihto on paikallaan. En yleensä koe mitään tunteita peltipurkkeja kohtaan, mutta tähän hoppaan on hassulla tavalla kiintynyt, kun sen kyydissä on päässyt moneenkin hienoon paikkaan. Kyllä lupaan imuroida ja puunata sen kunhan remppa on ohi.

Ensimmäinen pitkän matkan hoppa, jolla matkasimme lappiin oli legenda sinänsä. Saimme kokea sen kanssa melkoisen seikkailun ja loppusyksystä sen hanskalokeroon oli tehnyt hiiri pesänsä... Norjassa meillä oli lainassa lähes luksusauto, joka rullasi unettavan tasaisesti ja oikkuilematta halki jylhien vuoristomaisemien. Tämä kultainen pandakarhumme taas kesti selaiset hirviönousut ja laskut viime kesänä, että ihme kun se on vielä yhtenä kappaleena.

No,nyt täytyy koittaa, onnistuuko tämän tekstin publishointikin vielä tällä härvelillä. Ei tarvii ihmetellä jos ulkonäkö on kummallinen!

2 kommenttia:

tiikeritoveri kirjoitti...

Jes, mukava kuulla, että sillä tosiaan uskaltaa uuteen koitokseen lähteä. Tuosta taskunettivimpaimesta taas nousee jo mieleeni etiäisiä sinusta pomppimassa kuin pikkuorava innosta, kun voit ylpeänä päivittää blogisi suoraan siltä ja siltä huipulta niin ja niin monesta tuhannesta metristä, tai vaikkapa suunnilleen kiipeilyköysistä roikkuen, varustettuna reaaliaikaisella kuvalla varpaistasi, joiden alla vain ilmaa ja huima pudotus jossain alhaalla häämöttäviin jäisiin kallioihin... :-D

Säätiedotusten mukaan Ranskan itäosissa satelee muuten edelleen lunta n. tuhannesta metristä ylöspäin... ja nyt on kesäkuu! Meteorologikin ihmeissään.

"-- tulkannut saksaksi rengasrikkotilanteen"

Uh-huh. Jos ennakointi eli pahimpaan varautuminen on paras vakuutus, taidankin tarkistella jo valmiiksi ranskan kielen autonosasanastoa - ei ole ihan erikoisalaani... Mutta ollos huoleti, eiköhän sitä huumorimielen (ja - kun kerran Ranskassa ollaan - naisellisen viehätysvoiman) myötävaikutuksella aina jotenkin selvitä, vaikka sitten jossain vaiheessa löytäisimme itsemme ojasta ja sitten allikosta, nimittäin jonkun ranskalaisen syrjäkylän autoverstaalta, jolta varaosia löytyy luonnollisesti vain relluihin, pösöihin ja sitikoihin, ja jonka pitäjien paksusta maalaismurreaksentista ota äidinkielinenkään pariisilainen selvää... :-]

Ta-Miit kirjoitti...

Pojat jatkavat köröttimen kunnostusta tänäänkin, uusi vaihdelaatikko jo paikallaan. Pientä toivoa siitä, ettei jouduta työntämään.

Lumen sataminen kuulostaa huonolta. Tuommoisilla keleillä ei paljon huvita lähteä arpomaan rinteille. Muutenkin siellä saa liikkua kauhusta tönkkönä kivivyöryjen ja lumivyöryjen pelossa, uuden lumen sataminen tietenkin lisää riskejä liikaa.

Mutta säästähän se koko juttu on kiinni, luulen että huonon tuurin sattuessa keskitymme alppiniityillä kirmailuun.