sunnuntaina, kesäkuuta 18, 2006

Hyviä hetkiä

Kävimme ystäviemme ehdotuksesta retkellä Jäkärlän hiekkakuopalla, jonka viime syksynä metsissä rymytessäni sattumalta löysin. Silloin melkoisen autiolla ja idyllisellä hietsulla oli nyt hieman toinen meno. Koko ranta oli täynnä iloisia Hinkun ja Vinkun kelluja, jotka olivat paistaneet itsensä vesimelonin väriseksi. Onneksi väki iltaa kohti väheni ja saimme nauttia auringon leppeämmistä iltasäteistä kohtalaisen rauhallisissa tunnelmissa. Tosin muutama nuorehko urospuolinen mölyapina harrasti hiekkapainia ja toistensa veteen väkisin kärräämistä, mutta sen saattoi hyvin ottaa extreme-duudsoneitten katsomisena.

Grillailimme mustapippurituorejuustolla täytettyjä ja kylmäsavulohisiipaleisiin käärittyjä herkkusieniä ja pihvejä sekä paahdoimme vaahtokarkkeja. Notskilla valmistettu ruoka maistuu tajuttoman hyvältä. Grillatun ruuan karsinogeenien haitallisuutta on kuulema hieman turhaan liioiteltu. Pitäisi muka syödä sata grillipihviä saavuttaakseen samanlaisen syöpäriskin kuin mitä yhden tupakan polttamisesta aiheutuu. Hakuna ma tata siis, minä ainakin tahdon syödä luolamiestyyliin valmistettua ruokaa silloin tällöin.

Notskin kanssa puuhastelusta ja syömisestä kun tuli kuuma, niin piti käydä tekemässä uintireissu. Vesi oli aika vilpakkaa, mutta sekin osoittautui pitkälti asennekysymykseksi. Ensireaktio oli, että hyi ja jaiks, mutta toisella kastautumisella saatoin jo uida kuopan keskellä olevalle ponttoonille. Tai pakko oli minunkin uida, kun pojat rupesivat äijäilemään ja uivat sinne ensin elvistelemään. Vedessä oli kauheasti siitepölypöppöä ja pojat uivat paluumatkalla takanani naureskellen, että minähän olen aivan loistava siitepölyaura.

Uintireissun jälkeen piti mennä ratsaamaan kahvitermos. Kahvin juominen kuumalla kivellä istuen ja auringonlaskusta nauttien oli oikein mukavaa ylellisyyttä ja ilmaista hemmottelua. Mahat täynnä ja mieli hilpeänä makoilimme hietikolla reporankoina, vaatteitamme kuivatellen.

Ainoa todella negatiivinen asia rannassa oli se, että useammatkin kellukakkiaiset olivat jättäneet kaikki eväsroskansa ja tyhjät pullonsa pitkin hietikkoa. Siis aivan sairaan huonoa käytöstä! Millaisia ihmisiä moiset törkymöykyt oikein mahtavat olla? Idiootteja vai lapsellisia. Meillä ei ollut ainuttakaan muovikassia mihin olisi voinut pulloja kerätä, mutta onneksi siellä kierteli pari tiitiäistä jotka keräsivät pulloja pois. Hetken roskia harmiteltuani tajusin, ettei marmatuksestani ja paheksunnastani ole yhtään mitään hyötyä ja että samalla energialla, jolla heiluttelen huuliani, teen jotain asian eteen. Eivät ne pikku paskiaiset kuitenkaan tulisi jälkiään siivoamaan. Otin ja ahdoin kaikki mitä löysin kurkkupussiin ja vein roskiin sekä vein pussiin mahtumattomat palavat roskat nuotioon. Tuli ainakin vähän parempi mieli.

Reissu oli taas näitä kesän hyviä hetkiä, joita pitää koittaa kerätä talteen sydämeen hyytävän talven viimaa vastaan.

2 kommenttia:

Lissu kirjoitti...

Elämme itsekkäitä aikoja. Kun katselee Helsingin puistoja viikonlopun jälkeen, meinaa päästä itku. Tuntuu, että harva nykyään välittää yhteisestä elinympäristöstä. Asenne on, että kyllä joku muu (matalapalkattu) ne roskat sieltä siivoaa.

Miss Foxy kirjoitti...

ja talvella on melkein mahdoton muistaa tai paremminkin tajuta, miten on voinut olla niin lämmintä, että on voinut vaatteetta istua rannalla, uida...