keskiviikkona, kesäkuuta 14, 2006

Miksi naiset pitävät kissoista

Näin eräässä lehdessä vitsin, joka meni kutakuinkin näin:

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi naiset rakastavat kissoja. Kissat ovat itsenäisiä, ne eivät kuuntele, ne eivät tule sisään kun niitä kutsutaan, ne haluavat olla koko yön ulkona, ja kun ne tulevat kotiin, ne haluavat olla yksin ja nukkua. Toisin sanoen, kaikkia niitä ominaisuuksia, joita nainen vihaa miehessä, hän rakastaa kissassa.

Minulle tuli heti ensimmäiseksi tuosta asetelmasta mieleen, ettei vitsin laatijalla ilmiselvästi ole ollut koskaan kissaa tai suhdetta, joka toimisi. Kyllä hän muuten ymmärtäisi.

Täytyy vähän saivarrella ettei meillä esimerkiksi ole kiellettyä viettää yötä ulkona. Kun on kyseessä kaksi kissaihmistä, yön viettäminen ulkona on suorastaan suotavaa. Mikäs sen mukavampaa kuin painua metsään yöksi. Alahuomautuksena voisin lisätä, että yön luuhaaminen baareissakin on sallittua, vaikkeivät kissat baareissa käykään. Tosin kissojen harrastamat irtosuhteet ovat luonnollisesti kieltolistalla.

Eivätkä kissat mitään yksin halua nukkua, eivät ainakaan kovin usein. Aina kun olen hereillä, on jompi kumpi kissoista (juuri tälläkin hetkellä) vaatimassa huomiota ja aina kun olen sängyssä tai sohvalla, vähintään yksi kissa mönkii viereeni tai päälleni nukkumaan :)

Ja kyllä kissat kuuntelevat kun niille puhutaan. Olen huomannut, että kissamme vastaavat usein puhumiseen maukaisuilla tai kehräämällä. Toinen kissamme jopa aukoo joskus hassusti suutaan kun sitä katsoo silmiin ja juttelee sille. Ihan kuin se yrittäisi matkia puhumista.

Vitsi jotenkin vesittyi omaan kapeakatseisuuteensa, vaikka jollain tavalla sen vanhakantaisen äijähuumorin tajuankin. Tiedän, että on sellaisiakin naisia, jotka haluavat mieluiten miehekseen koiran jota komentaa.

Vitsistä puuttuu lähes kaikki ne kohdat joiden takia kissalla ja naisella on erityinen suhde toisiinsa. Lisäksi vielä sekin tärkeä aspekti, ettei kissoja mielletä yleismaailmallisesti suinkaan maskuliinisiksi, vaan nimenomaan feminiinisiksi olennoiksi. Koirat sen sijaan ovat enemmänkin miehisyyden symboli ja miehet tuntuvatkin useimmiten pitävän enemmän koirista kuin kissoista. Onneksi oma rakkaani on tästä poikkeus, hän on ehdottomasti kissaihminen. Tosin hän on jo vuosikaudet haaveillut myöskin minipossusta lemmikkinä ja naureskellut sitä, miten kissat tulisivat sen kanssa toimeen. Lokkikissan ensimmäinen reaktio olisi todennäköisesti: "Äiti!"

Mutta kissoista ja naisista vielä. Omakohtaisen kokemukseni perusteella arvelisin, että naiset rakastavat kissoja siksi, että voivat pitää monia kissojen ominaisuuksia tavoiteltavina. Näitä syitä ainakin minä tulin ajatelleeksi:

Kissat ovat ylväitä, hyväryhtisiä ja omasta arvokkuudestaan tietoisia. Ne liikkuvat kauniisti ja ovat notkeita, koska ymmärtävät myös venytellä. Kissat pitävät hyvää huolta puhtaudestaan ja tuoksuvat miellyttävältä. Kissoissa on jotain synnynnäisen salaperäistä. Kissat ovat ehkä pienikokoisia, mutta pystyvät puolustautumaan raivokkaasti ja alakynteen jäätyään osaavat/älyävät myös paeta ja kiivetä puuhun turvaan. Kissat eivät todellakaan nouda heitettyä keppiä tai vedä kelkkaa, jossa ihminen istuu laiskana. Kissojen suusta ei roisku lammikoittain kuolaa. Kissat ovat useimmiten tarkkoja ruokansa laadun suhteen. Kissat inhoavat talutushihnassa kulkemista. Kissat eivät ole laumaeläimiä ja sietävät rinnallaan vain harvoja ja valittuja. Kissan kehräys on miellyttävää kuunneltavaa ja sillä on tutkitusti parantava vaikutus. Kissat ovat nautiskelijoita ja osaavat ottaa ilon irti niin auringonsäteestä kuin kermakupillisestakin.

Tietenkin kissoissa on myös huonojakin puolia, mutta eihän kukaan voikaan olla täydellinen.

WOMEN AND CATS

9 kommenttia:

Polgara kirjoitti...

Aivan - ja oletko kuullut, että jossain kulttuurissa olisi palvottu ja jumaloitu koiraa??? Koira tottelee miellyttääkseen ihmistä. Kissa ei tottele, ja jos totteleekin, omaksi huvikseen. Itse kadehdin kissaa, sen olomuotoa, siroutta ja välinpitämättömyyttä - jopa halveksivaa katsetta ,D

Ta-Miit kirjoitti...

Egyptissä kyllä palvottiin koiria, mutta mielenkiintoista sinänsä, negatiivisten asioiden jumaluuksina: Anubis oli egyptiläisten kuolleiden jumala ja manalaan saattaja, jolla oli koiran tai sakaalin pää. Seth puolestaan oli väkivallan ja epäjärjestyksen jumala, joka kuvattiin vinttikoirana.

Olli kirjoitti...

Ja sit niiden pitää kuljettaa niitä öisiä saaliitaan sisälle.. puoliks syötyjä lintuja ja hiiriä.. joskus jopa vielä hengissä olevia.. että siihenkö minäkin olkkarin lattialle sitten levitän sen lopun nagariannoksen.. ranskalaisia siellä ja ranskalaisia täällä ja tsutsuppia sohvatyynyissä.. mitä?!

Polgara kirjoitti...

Äh, liian nopeat sormet, tarkoitin siis hyvinä, sillee palvottuina...Anubis toki tuttu, samoin Seth...Sorgen!

Ta-Miit kirjoitti...

Olli, tuo oli hyvä pointti. Nauroin ihan vääränä tuolle osuvalle nagariannosvertaukselle :D Pakoon kipittävä hampurilainen ja hädissään vikisevä ranskis...

sahrami kirjoitti...

Sinä kyllä todella ymmärrät kissoja. Itselläni on kolme kissaa ja tuollaisiahan ne ovat. Ja siksi niistä pidämme. ;)

Miss Foxy kirjoitti...

ja mille kissa tuoksuukaan, makealle hyvälle kissalle, jotkut jopa vaniljalle.

sahrami kirjoitti...

Minulla oli kissa, joka tuoksui korvien takaa ihan myskille.

Yhden kissan turkki taas tuoksuu vähän juuri sellaiselle vaniljaiselle ja vähän paahtoleivälle, ja polkuanturoissa tuntuu myös selvä tuoksu. Hyvä jalkahienhaju?

Tuolla on sen kuva
http://sahrami.blogspot.com/2006/05/laulu-rakkaudesta-puihin-ja-elimiin.html

Ta-Miit kirjoitti...

Meidän kolli tuoksui joskus suklaalle ja närkästyi suuresti kun imppasin ja imppasin sitä tivaten, miten se voi tuoksua suklaalta kun ei ole suklaata mailla halmeilla???