tiistaina, elokuuta 29, 2006

Catfightin lyhyt oppimäärä

Kun miehille ominaiset piirteet kävivät mulkuttamaan niin ankarasti, että intouduin siitä eilen vallan laajasti bloggaamaan, pitäisi kommenttien perusteella varmaan laatia analyysi myös oman sukupuolen kauheimmista piirteistä.

Se ei ole mikään helppo tehtävä, sillä siinä pitäisi pystyä ruotimaan myös omia pimeitä puoliaan objektiivisesti. Vaikka olen feministi, en suinkaan ole sitä mieltä, että naiseus on jotain ylevää ja vioista vapaata yli-ihmisyyttä. En todellakaan! Jalkojen välissä oleva viiva ei valitettavasti tee ihmisestä pyhimystä sen enempää kuin roikottimet paholaista. Huomaan joskus jopa karttelevani tietynlaisia oman sukupuoleni edustajia, enkä ole ollenkaan aivan varma siitä viihdynkö paremmin miesten vai naisten seurassa. Tosiasiassa pidän eniten mahdollisimman sukupuolineutraaleista ihmisistä ja lienen hieman bisse.

Tämä analyysini tulee olemaan jokseenkin lattea ja jäsentymätön verrattuna Minttu Hapulin Selibaattipäiväkirjan mielestäni aivan LOISTAVAAN analyysiin, jossa pöllytetään niskavilloista oman sukupuolensa kintuille kuseskelevia juhlanaaraita. Mutta tässäpä muutamia huomioitani, kuinka olen tämän kaltaista naiskäytöstä elämäni varrella valitettavan usein tavannut.

ROTUEROTTELU

Jos haravoin muistiani kaukaisilta lapsuusajoilta asti, muistan erityisesti tyttöihin liittyvänä (varmaan myös poikiin) kuvottavana piirteenä, sadistisen ryhmän ulkopuolelle sulkemisen. Parhaiden ystävättärien instituutio imi osan voimastaan siitä, että aina oli joku reppana, jonka saattoi potkia pois joukosta. Itse koen useimmiten joutuneeni juuri sen asemaan, joka pullautettiin ulos ringistä, mutta muistan myös laittaneeni vahingon kiertämään. Erityisesti yhtä tapausta haluaisin pyytää sydänverelläni anteeksi, mutten haavojen aukomisen riskin takia on parempi antaa olla. Erottelu on yleistä myös aikuisissa naisissa, itsekin olen siihen valitettavasti sortunut. Naisten vahva liittoutuminen perustuu yllättävän usein jonkin kolmannen vastustamiselle ja halveksimiselle.

KUORENPALVONTA

Yksi häiriintyneenä pitämäni, erityisesti naisellinen piirre on ihmisten arvottaminen vaatteiden tai ulkokuoren perusteella. Siis itsensä pitäminen muita parempana vain siksi, että on aivoton muodin orja. Yläasteellamme oli useitakin muijia, jotka mulkoilivat naama norsunvitulla niitä, joilla ei ollut varaa hankkia leviksiä ja micmaceja. Eräskin Madonnaa ulkonäöllään imitoiva superblondinarttu oli kailottanut kavereilleen säälivänsä minua, kun kuljen vanhoissa ryysyissä. Hänellä oli puolestaan kahdetkymmenet muotifarkut kaapissaan. Ei ollut meikäläisen vanhemmilla varaa ostaa uusia ja hyvä ettei ollut, niin en saanut tartuntaa tästä sairaudesta. Olen muuten kuullut huhuja, että kyseisen levisnartun vanhemmat olisivat hirveissä veloissa ja kyseinen nirppanokka r-kioskin kassana jossain tuppukylässä. Heh,heh.

Sama kermaperse-attituudi oli yleinen lukiossakin. Siellä eräs miss Suomenakin kunnostautunut muija oli kuoriutua inhosta nahoistaan, katsellessaan meitä maan matosia, joiden kuteet olivat kuluneita ja halpoja.

Itse en katso lukeutuvani tätä syntiä harjoittavien joukkoon, sillä vihaan kalliilla vaatteilla elvistelyä. Vaate SAA olla miellyttävä silmälle ja mukava, mutta sitä ei suinkaan takaa se isosta rahasta kielivä lappu vaatteen saumassa. Vaatteen hinta ei myöskään mittaa ihmisen arvoa millään lailla, eikä kalliin ryysyn omistaminen anna lupaa polkea muita. Ostan itse vaatteeni pikkurahalla kirpparilta, enkä silti koe olevani halpa, arvoton tai huono. Jotkut voivat silti niin ajatella. Sanon oikein mielelläni toiselle naiselle, jos hänellä on kauniit vaatteet ja todella tarkoitan sitä. Rumista vaatteista pidän turpani kiinni sillä ne eivät minua häiritse, eivätkä minulle kuulu. Tosin pyllyvaosta tuskaisesti vyötärölle kiskotut stringit, kuristavat makkarankuorihousut ja muut huutonaurattavat "seksikkyystrendit" saavat minut joskus kysymään mikä ihme saa naiset pukeutumaan niin älyttömiin vaatteen irvikuviin.

Kaiken kaikkiaan naisten toistensa ulkokuoren halveksunta on yleinen lempiharrastus ja se ruotii niin naamavärkkejä, meikkiä, pukeutumista, vartalon mallia, makua, mitä vaan. Se on kuvottavaa ja koetan muistaa läimäyttää itseäni, jos siihen vahingossa sorrun. (Läps stringikommentistani.)

KUNINGATARMEHILÄISSYNDROOMA

Äkäisin persoonaani vastaan tapahtunut hyökkäys sisälsi sylki lentäen esitetyn analyysin siitä, että minulla on kuningatarmehiläissyndrooma. Minulla? Tällä haukkuja tarkoitti sitä, etten kuulema siedä lähelläni vahvoja ja kilpailukykyisiksi kokemiani naisia, vaan haluan haaremin valtiattaren yksinoikeudella hallita ympäristöäni ja niitä miehiä, jotka alueellani kulloinkin liikkuvat. Muut naiset ajan kiukkuisesti suristen tiehensä. En tosin osaa puolueettomasti sanoa, paljonko analyysi sisälsi minun luonnettani ja paljonko haukkujani piirteitä, joita hän ei kenties vain itse tiedostanut. Kyseisen analyysin tekijä osoitti kyllä jälkikäteen, minkä arvoisia muut naiset ovat hänen silmissään silloin, kun heitä tarvitaan kuningattaren porrasaskelmiksi.

Kuningatarmehiläissyndrooma on kuitenkin hyvin yleinen naisten keskuudessa. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Naisille on usein tuhottoman kova pala katsella itseään kauniimpaa, pätevämpää, suositumpaa, viehättävämpää ja nokkelampaa naista lähiympäristössään, etenkin jos syystä tai toisesta ajautuu tämän kanssa kilpasille. Syndroomaan liittyy vahvasti piikittely, jossa toisen naisen toimintaan puututaan muka ystävällisesti, mutta myrkyllisenmakealla äänellä tavoitteena saada toinen saatettua naurunalaiseksi (miehen silmissä) tai osoitettua itseään huonommaksi. Tämä lienee itse asiassa se keskeisin oire, jonka perusteella naiset tuomitaan epäsolidaarisiksi ja riitaisiksi toisiaan kohtaan. Kuningatarmehiläissyndrooma aiheuttaa mittaamattomasti turhia välirikkoja, kateutta, pahan puhumista, ilkeyttä ja pahimmillaan oikein kunnon kissatappelun.

Tästä olen yrittänyt päästä eroon, en tiedä kuinka hyvin tuloksin. Nostan mielelläni ansaitsemalleen jalustalle naisia, jotka ovat reiluja, vahvoja ja terveellä tavalla edelläkävijöitä.

SELKÄÄNPUUKOTTAMINEN

Naisten lojaalius toisiaan kohtaan on joskus uskomattoman haurasta. Parhaalle ystävälle ei välttämättä tuota mitään vaikeuksia päättää kumpi painaa puntarissa enemmän: ystävä vai kiikarissa oleva gigolo. Miesten säälimätön metsästäminen mitään keinoja kaihtamatta on yksi naisten patologisimmista ikävistä piirteistä. Jos naiset ryhtyvät skabaan samasta miehestä, mikään ei ole pyhää ja kaiken voi raastaa riekaleiksi. Toisen aviopuolisoa tai kumppania voidaan mennä naimaan vain sen takia, että sillä voidaan vahvistaa omaa vallan tunnetta. Viis siitä, että sillä murskataan ystävän sydän ja itsetunto.

Olen itse joutunut kahdesti tilanteeseen, jossa ystäväni käytti minua törkeästi portaana tavoittelemaansa mieheen. Minun tunteillani ei ollut ystävilleni mitään väliä. Kostoni seurasi ensimmäisessä varhaisaikuisuudessa sattuneessa tapauksessa samaa logiikkaa ja ystävättäreni sai maistaa omaa lääkettään. Hirvittävää kyllä, hän sai maistaa samaa lääkettä uudemman kerran, kun hänen toinen ystävänsä vei kyseisen miehen häneltä. What goes around, comes around... Kaksi ystävyyttä kariutui pinnalliseksi sietämiseksi, minä puolestani olin kostonhimossani synkeän kiitollinen kolmannelle naiselle vahingon kiertämään laittamisesta. Tervettä menoa, piiri pieni pyörii, tytöt siinä hyörii.

Nuorempana tuollaisilla teoilla ei tuntunut olevan mitään väliä, myöhemmin olen niistä itseäni moittinut ja koettanut välttää uusintamasta moisia tyhmyyksiä. Humalatila on muuten äärimmäisen vaarallinen ärsyke ajautua tällaiseen käyttäytymiseen, sillä räkäkännissä sitä uskoo eniten olevansa juuri se Kuningatarmehiläinen, jolle kaikki ovat vapaata riistaa. Toisten naisten miehiin kajoaminen on kuitenkin hirveintä selkään puukottamista, maailman vittumaisinta narttuutta ja sitä harjoittamalla kaivaa ahkerasti myös omaa hautaansa. Niin ei vain tehdä, piste.

PISSISMI

Jotkut naiset tekevät usein karhunpalveluksen koko naissukupuolelle käyttäytymällä julkisesti kuin kylähullut ja idiootit. Tästä ovat hyviä esimerkkejä kirkuva tekonauru, typerä kaakatus, julkikuseskelu ja ikkunalasitkin pirstova rätkätys, jota teinipissikset eritoten harjoittavat. Tällainen käytös ei ole aikuisella naisella sen kauniimpaa katseltavaa. Ei sen kauniimpaa, kuin miesten känninen öyhöttäminenkään. Kammottavimpia ovat hysteeriset julkiset kohtaukset, joihin saattaa kuulua lentokoneen nousuäänenkin voittava ulina ja esimerkiksi miehen naaman avokämmenellä lätkiminen ilman että mies on tehnyt mitään fyysistä tai voi edes puolustautua. Hirvein näkemäni näytös tätä lajia liittyy erääseen uuteen vuoteen, jona eräs nuori nainen näytteli linja-autopysäkillä paljasta peräpeiliään, huoritteli läsnäolijoita, haistatti kaikilla vittua, yritti jättäytyä bussin alle ja alkoi bussissa uhkailla sekä sättiä kanssamatkustajia, jotka olivat tukehtua nauruunsa. Silloin hävetti kuulua samaan sukupuoleen.

EINSANOMATTOMUUS

Naisten suussa on rakenteellinen vaurio, joka vaikeuttaa huomattavasti kirjainparin EI sanomista. Nainen on maailman japanilainen, joka kiertelee ja kaartelee kieltäytymisen sanomisen ympärillä kunnes huomaa lipsauttaneensa sen sijasta että joo, okei. Nainen ottaa kannettavakseen turhia taakkoja, suostuu tehtäviin joita vihaa, kärsii ihmissuhteessa josta ei pysty irrottautumaan, myöntelee niille jotka halventavat hänen sukupuoltaan ja antautuu usein juuri hänen omia etujaan sortavien valtaan. On naisia, jotka elävät ihmissuhteessaan orjan asemassa ja elävät vain palvellakseen muita. He pesevät pyykkiä, laittavat ruokaa ja hyppäävät sillä aikaa kun mies istuu ja arvostelee heidän tekemisiään. Naiset ottavat naamaansa nyrkkiä ja eivät silti karjaise sitä viimeistä raivontäyteistä EITÄ niin että maailma raikuu. Nämä eistä kieltäytyvät edistävät passiivisuudellaan sortoa. Hiljaisina he tukevat myös vihaa niitä kohtaan, jotka eivät tyydy vain sanomaan ei, vaan nostavat nyrkit tai teroitetut kynät pystyyn. Naisten lammasmaisuus on kestosuosikkina miesten toptenissä, joilla miehet perustelevat naisen omalla käytöksellään ansaitsemaansa alistamista.
MIESTEN PERSEEN NUOLEMINEN

Yksi yököttävimmistä naisellisista synneistä on se, että toisten naisten tukemisen sijasta nuollaan miesten persettä kieli ruskeana ja tuetaan mieluummin kenen tahansa miehen pyyteitä kuin kannatetaan vahvaa naista. Tietysti siksi, ettei kukaan naaras pääsisi itseä ylemmälle paikalle, lähemmäs johtajauroksen suupieliä. Totta kai mieluummin Erkki kuin Jaana johtajaksi. Sano sää Erkki mitä meidän naisten pitäis tehdä tässä asiassa. Kysy isältäsi, se kyllä tietää paremmin, äiti ei ehdi nyt kun se luuttuaa lattioita. Jne. jne. Tästä sieluasyövästä aiheesta en tämän enempää runoile, sillä edellä mainitsemani Mintun Juhlanaaras-kuvaus tekee sen täydellisesti.


LIENEEKÖ TÄSTÄKÄÄN NYT SITTEN MITÄÄN HYÖTYÄ

En tiedä onko hyötyä, mutta aina tänne maailmaan kirjoitusta mahtuu. Mutta jospa vaikka itse koettaisin välttää näitä ylöskirjaamiani helmasyntejä: Voisin vaikka kehua kanssasisariani enemmän heidän oikeasti hienoista saavutuksistaan muistaen, ettei mikään toisen saavuttama ole itseltäni pois. Pitäisin turpani kiinni toisten ulkonäköseikoista, jotka eivät minulle pätkääkään kuulu. Välttäisin aina ja joka paikassa toisten naisten miehiin kohdistuvia eleitä tai puheita, jotka naiset voivat tavalla tai toisella kokea itseään loukkaaviksi. Muistaisin tukea naisia heidän pyrkimyksissään ja haaveissaan, jos minulla on siihen pieninkin tilaisuus. Yrittäisin ymmärtää toisenlaistakin naiseutta kuin omaani.
Siinäpä sitä työsarkaa maailman parantamiseksi.

10 kommenttia:

Ta-Miit kirjoitti...

Nyt on pusero tyhjänä tältä saralta. Olo hieman keventyneempi, mutta suussa hivenen hapan maku. Pitäisiköhän jatkaa sarjaa miehuuden ja naiseuden hyvien puolien ylistämisellä, että pääsisin balanssiin?

Birdy kirjoitti...

Haittaaks sua, että meen samoissa vesissä taas - kirjoitin jo eilen naisten vioista jutun...sorry toisto ja kaikkea, mutta tämä vain ON niin kiintoisa aihe, ja erityisesti, kun sitä tulee monesta akkavinkkelistä:-)

Ta-Miit kirjoitti...

Ei haittaa ollenkaan, luulen että näkökulmia tähän aiheeseen kyllä löytyy yhtä monta erilaista ja erisävyistä kun on vain naisia maailmassa!

Birdy kirjoitti...

Mä taidan huuhtoa tämän tilityksen jälkeiset happamet maut suustani hyvässä nais- ja miesseurassa kuivalla kuohuviinillä!:-D Skål Ta-Miit!

Ta-Miit kirjoitti...

Skål! Mä taidan puolestani lähteä salille painimaan mukavien miesten ja naisten kanssa :)

Junakohtaus kirjoitti...

Näitä on mielenkiintoista lukea.

Nimittäin jokseenkin määritelmänmukaisena miestyyppisenä miehenä sitä ei niin huomaa tommosia, vaikka niitä ympärillä tapahtuisi koko ajan. Välillä vaan vähän ihmetyttää, että mitähän ne tytöt nyt oikein, mutta sitten lakkaa kiinnostamasta.

Ei toi helppoa ainakaan voi olla.

Ta-Miit kirjoitti...

Lisää naisten ansaitsemaa, hyvin jäsenneltyä sapiskaa ositteessa: http://www.uta.fi/
~tlmihap/celibacy/207.html

Ta-Miit kirjoitti...

Feminismi tarkoittaa minulle vapautta. Mielipiteen vapautta, älyllistä vapautta ja itsensä toteuttamisen vapautta, jotka eivät riipu siitä onko jalkojeni välissä viiva vai killuttimet. Feminismi -sanaa voi kuka tahansa ryvettää tai kirkastaa mielensä mukaan, minä käytän sitä vapauden synonyymina muista välittämättä. Yhtä hyvin voisin sanoa olevani vaikka XKGFTBNYIKS, jos voisin sillä välittää kaltaisilleni itseni kannalta olennaista informaatiota.

Hyvän ja pahan rajaviivan vetäminen on mielestäni hyvinkin tarpeellista. Se on pahuudelle olennaisen silmien, korvien ja suun peittämisen vastustamista. Kaiken mukisematta hyväksyvä ihminen haihtuu vähä kerrassaan ilmaan ja lakkaa olemasta jollei ole jo elävänä kuollut.

Tuomitsemiseen minulla ei sen sijaan ole valtuuksia, koska en ole jumala tai tuomari. Tuomitseminen ja kritiikki ovat kaksi eri asiaa.

Vapaus ja itsensä toteuttaminen rajoittuvat huomattavasti, jos vetää nöyrästi perässään kelkallista pahoja ihmisiä, jotka kielloista ja pyynnöistä huolimatta toistuvasti vuoroon ruoskivat vuoroon jarruttavat, ilkkuvat ja pilkkaavat, syövät vetäjän eväät, heittävät häntä luulla päähän ja hylkäävät vetäjän säälittä hankeen kun hän lopulta uupuu. Hulluuttahan semmoisen yksipuolinen sietäminen ja ymmärtäminen on.

Viisaampaa on katkaista kelkannaru tai olla alunperinkään tarttumatta siihen. Elämä kirkastuu huomattavasti kun lakkaa jatkuvasti ymmärtämästä ja vetämästä perässäään niitä, jotka eivät sitä todellakaan ansaitse.

Niitä jotka sen ansaitsevat voin sen sijaan vetää kelkalla vaikka Lappiin asti.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että näkisin ihmiset oikeassa elämässä pelkästään mustavalkoisina. Kuten tekstissäni yritän selittää, kirjoittamalla on täysin mahdotonta muovata edes yhdestä yksilöstä sellaista kuvaa, joka toisi esille hänen jokaisen puolensa ja luonteenpiirteensä. Siihen tarvittaisiin vähintään moniosainen kirjasarja. Ihmisjoukoissa esiintyvät hallitsevat ja säännöllisesti toistuvat käyttäytymismallit on sen sijaan mahdollista poimia esille ja kiinnittää niihin kriittistä huomiota.

Päinvastoin kuin arvelet, minulle ei ole lainkaan mahdotonta olla kanssakäymisissä sellaistenkin ihmisten kanssa, jotka ovat minulle käsittämättömiä tai vastenmielisiä. Yllättyisit jos tietäisit.

Murhaajien ja diktaattorienkin kanssa voi todistetusti puhua asiallisesti, sillä hekin ovat ihmisiä ja kykeneväisiä opettelemaan käyttäytymissäännöt. Ei heitä silti tarvitse keräillä lähipiiriinsä tai hyväksyä ja myötäillä ääneti heidän tekojaan.

Ihmistä ei voi asettaa erilleen teoistaan, kuten väität. Hyvän ja pahan olemassaolon kiistäminen on nihilismiä, joka on minun mielestäni vain yksi ovela tekosyy välttyä kantamasta vastuuta teoistaan.

Ta-Miit kirjoitti...

Sanoilla, merkityksillä ja tekstinpätkillä voi toki leikkiä loputtomiin kääntelemällä niitä päin ja toisin. Merkitysten kirjo on loputon ja niiden ansiokkaaksi perkaamiseksi pitäisi kaiketikin valita filosofia pääaineekseen ja elämäntehtäväkseen.

Kirjoittamalla on lähes mahdotonta päästä yhteisymmärrykseen, puhumallakin se on vaikeaa. Voihan sitä aina väitellä, mutta en usko että päädymme olemaan asioista samaa mieltä vaikka jatkaisimme argumenttien esittämistä maailman tappiin asti. Pidetään silti keskustelu asiallisena.

Väitteeni siitä, että mies voi olla absoluuttisen tyhmä, perustuu erääseen omaakohtaiseen kokemukseeni, jossa miehen järjettömällä käytöksellä ei tuntunut olevan mitään rajaa. Sinulla ei ole sen tapauksen kanssa mitään tekemistä, en edes tunne sinua vaikka tiedän kyllä nimeltä kuka olet.

On olemassa lakeja, joita ei ole mahdotonta noudattaa. Itse pystyn tottelemaan vaivattomasti, jos joku sanoo ettei halua olla kanssani tekemisissä. Painan nappia ja PUFF- pyynnön esittänyt ihminen lakkaa olemasta minulle olemassa.

Mielestäni ei ole mitään muuta kuin absoluuttista tyhmyyttä se, että rikkoo lakia uhallaan ja hakkaa kiusallaan päätänsä seinään vaikka muut pyytävät/rukoilevat/käskevät lopettamaan ja vaikka pään särkymisestä on lähinnä vain itselle haittaa. Maailmassa riittää lääniä olla kanssakäymisissä sellaisten kanssa, jotka sitä vapaaehtoisesti haluavat.

Miksei muka voisi ihan hyvin ohittaa tiiliseinää ja jatkaa tyynesti matkaansa, pää ehjänä. Luolamieskin oppi aikanaan, viimeistään evoluution karsinnan avulla ettei jostain syystä kannata jäädä kissittelemään ja ihailemaan sapelihammastiikereitä.

Kyllä kai sinäkin pitäisit sellaista naista tyhmänä, joka tietää hyvin ettei lain mukaan saa seisoa keskellä moottoritietä, mutta seisoo jonkun periaatteensa siivittämässä uhmanpuuskassa kumminkin, vaikka tietää todennäköisesti jäävänsä auton alle ja loukkaantuvansa vakavasti, kenties kuolevansa. (Viittaus erääseen Darwin Awards -palkittuun naiseen.)

Ta-Miit kirjoitti...

Ja kyllä, toimin mielestäni vapauden periaatteen mukaan, välttäen vahingoittamasta muita ihmisiä. Annan myös elämänpiiriini vaikuttavien ihmisten toimia oman vapautensa puitteissa silloin kun he EIVÄT uhkaa tai pyri vahingoittamaan omaa tai läheisteni vapautta. Itsepuolustus on etiikkani mukaan sallittua ja jopa suositeltavaa. Ainaisesta toisen posken kääntämisestä tulee nimittäin kuluma niskaan.