Kissuuksia

Pieni kokoelma kissoihin liittyviä sananlaskuja, sanontoja, sutkauksia ja muita osuvia oivalluksia.

1. Cave felem - varo kissaa. -Latina-

2. Elämä on kuin kissan oksennus. Jos et siivoa sitä heti, astut siihen varmasti. - Xnterna-

3. Kissat voisivat olla luomakunnan valtiaita, mutta ne eivät viitsi nähdä vaivaa.

4. Kissan viikset ovat niin herkät, että ne löytävät pienimmänkin raon, josta pääsee sisälle särkyneeseen sydämeen.

5. Kissat ovat mukavuudenhalun asiantuntioita. - James Herriot -

6. Pieninkin kissaeläin on taideteos. - Leonardo da Vinci-

7. Kun rotat valtaavat palatsin, jopa laiska kissa on arvokkaampi kuin nopea hevonen. -Kiina-

8. Kissanpentu on ruusunnuppu eläinkunnan puutarhassa. - Robert Southey-

9. Parempi ruokkia yhtä kissaa kuin monta hiirtä. - Norja-

10. Muinaiset egyptiläiset uskoivat, että kissat säilöivät itseensä auringonvaloa silmiensä kautta. Öisin auringonvalo heijastui niiden silmistä ja niin kauan kuin kissan silmät hehkuisivat öisin, oli toivoa että aurinko nousisi myös seuraavana päivänä.

11. Taiteilijat ovat kuin kissoja, sotilaat kuin koiria. - Desmond Morris-

12. Kissa kehrää omaksi ilokseen - Irlanti

13. Aamiaista vaativissa kissoissa ei ole valitettavasti torkkunappulaa.

14. Tuhansia vuosia sitten kissoja palvottiin jumalina, eivätkä he ole unohtaneet sitä vieläkään.

15. Uteliaisuus vie kissalta hengen.

16. Kissa on luonnon kaunotar - Ranska-

17. Kituroomista se on elämä yhrellä kissalla - Pohjanmaa-

18. Loukkuun jääneestä kissasta tulee leijona - Englanti-

19. Koirat ovat koiria, mutta kissat persoonia.

20. Varo ihmisiä, jotka eivät pidä kissoista - Irlanti-

21. Hyvä ihminen ruokkii ensin kissansa ja käy vasta sitten itse ruokapöytään -Heprea-

22. Jos leikkii kissan kanssa, ei pidä pahastua raapaisuista. - Jiddish-

23. Kissa juo vettä, josta kuunsäteet heijastuvat, kuvitellen että se on maitoa. -Zen-sananlasku-

24. Kissa kiitoksella elää. - Suomi-

25. Ei kissakaan kiitoksella elä. -Norja-

26. Ihmiset jotka vihaavat kissoja, syntyvät hiiriksi seuraavassa elämässään. - Faith Resnick-

27. Koirat luulevat olevansa ihmisiä, kissat jumalia.

28. Jos venyttelystä maksettaisiin, kissat olisivat rikkaita. -Afrikka-

29. Kissojen kylvettäminen on kamppailulaji.

30. Kissa syö mielellään kalaa, muttei kastele varpaitaan.

31. Kissa voi mennä luostariin, mutta pysyy silti kissana. -Kongo-

32. Kun hiiri nauraa kissalle, on lähellä taatusti kolo. - Nigeria -

33. Kissat eivät pyydystä hiiriä miellyttääkseen jumalaa. - Afganistan-

34. Annoin kissalle komennon ja kissa antoi sen hännälleen. - Kiina -

35. Kissaa ei voi omistaa - Englanti -

36. Pimeän laskeuduttua kaikki kissat ovat leopardeja.

37. Kissa syntyi leijonan aivastuksesta. - Arabia.

38. Kissan silmissä kaikki kuuluu kissalle. - Englanti -

39. Kissa jota käärme on purrut, varoo jopa köyttä. - Arabia -

40. Kissat ovat älykkäämpiä kuin koirat. Et voi pakottaa kahdeksaa kissaa vetämään rekeäsi.

41. Kun kissa on poissa, hiiret tanssivat pöydällä.

42. Kissan pahin vihollinen on suljettu ovi.

43. Vaikeaa kuin kissalauman paimentaminen.

44. Koirat tulevat kutsuttaessa, kissat kuuntelevat viestin ja palaavat asiaan.

45. Älä leiki kissa ja hiiri -leikkejä, ellet ole varma siitä ettet ole hiiri.

46. Jos eläimet osaisivat puhua, koira olisi sähläävä ylipuhelias heppu, mutta kissalla olisi harvinainen taito olla sanomatta sanaakaan liikaa. - Mark Twain-

47. Minä pidän sioista. Koirat katsovat meitä ylöspäin, kissat puolestaan alaspäin. Siat pitävät meitä samanarvoisina. - Winston Churchill -

48. Kissat ja naiset tekevät mitä huvittaa. Miesten olisi syytä vain rentoutua ja totutella ajatukseen. - Robert A. Heinlein -

49. Koirilla on omistaja, kissoilla henkilökuntaa.

50. Kissan naukaisu hieroo sydäntä. - Stuart McMillan -

51. Jotta ihminen säilyttäisi suhteellisuudentajunsa, hänellä pitäisi olla koira joka palvoo häntä ja kissa joka ei ole häntä huomaavinaankaan. - Dereke Bruce -

52. Ei kissa meitä hyväile puskiessaan, se hyväilee itseään meitä vasten.

53. Ei nukkuvan kissan suuhun hiiri juokse.

54. Olen tutustunut moniin filosofeihin ja moniin kissoihin. Kissojen viisaus on ylivoimaista.
–Hippolyte Taine -

55. Koira saattaa imarrella sinua, mutta sinä joudut imartelemaan kissaa. – George Mikes –

56. Tyyneyden ihanne ilmenee täydellisimmillään istuvassa kissassa. – Jules Reynard -

57. Luomakunnassa on vain yksi olento, jota ei saa alistettua piiskan alle. Se on kissa. Jos kissa ja ihminen risteytettäisiin, se olisi eduksi ihmiselle, mutta haitaksi kissalle. – Mark Twain -

58. Koirat ovat liberaaleja, joilla on tarve miellyttää kaikkia. Kissoja ei edes kiinnosta se että kaikki rakastavat niitä.

59. Kissojen luonteeseen kuuluu olennaisena piirteenä se, että ne kulkevat yksin omia polkujaan.

60. Kissa on pyhimys silloin kun ei ole hiiriä lähettyvillä. - Japani-

61. Kissoista hyvää huolta pitävä menee onnellisiin naimisiin. - Ranska -

62. Rotta joka puree kissan häntää, kaivaa verta nenästään. - Kiina -

61. Omasta mielestään kissa on leijona. - Intia -

62. Kissat ovat maan päälle laskeutuneita henkiä. Olen aivan varma, että ne pystyvät kävelemään pilvien päällä putoamatta läpi. - Jules Verne -

63. Kissa on liian sielukas ollakseen sydämetön. - Ernest Menaul -

64. Kaikista elävistä olennoista juuri kissat ovat oivaltaneet parhaiten sen, että tärkein päämäärä elämässä on nauttia siitä. - Samuel Butler -

65. Kissat eivät lähde kävelylle päästäkseen jonnekin vaan tutkiakseen tuntematonta. - Sidney Denham -

66. Kissat noudattavat periaatetta, jonka mukaan ei ole koskaan haitaksi pyytää sitä mitä haluaa. Joseph Wood Krutch -

67. Kissa saattaisi hyvinkin olla ihmisen paras ystävä, mutta se ei alentuisi myöntämään sitä. - Doug Larson -

68. Mies joka rakastaa kissaa, rakastaa myös vaimoaan. - Venäjä -

69. Kissa uskaltaa katsoa päin kuningastakin.

70. Käsineitä käyttävä kissa ei saa hiirtä kiinni.

71. Kissat ovat vaarallista seuraa kirjailijalle, koska kissojen katseleminen on lähes täydellinen tekosyy välttää kirjoittamista. - Dan Greenburg -

72. Kissaa on turha yrittää saada luopumaan jääräpäisyydestään. - Robert A. Heinlein -

73. Kukas kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse. - Suomi-

74. Kiertää kuin kissa kuumaa puuroa. - Suomi-

75. Epäilen ettei se ole niinkään kylpy, jota kissat vihaavat, vaan se että ne joutuvat käyttämään lopun päivästä saadakseen turkkinsa takaisin ojennukseen. - Debbie Peterson -

76. Ei ole vaikeaa ymmärtää, miksi kissat ovat jääneet lemmikkinä koirille toiseksi nykypäivän Amerikassa. Ihmiset haluavat omistaa lemmikkejä, jotka ovat heidän itsensä kaltaisia. Kissat ovat vastuuttomia, eivätkä piittaa vähääkään auktoriteeteista. Kaiken kukkuraksi ne kehtaavat olla toisista riippuvaisia tarpeidensa suhteen. Kissoja ei voi pakottaa tekemään mitään hyödyllistä. Kissat ovat olemassa huvikseen. - P.J. O´Rourke. -

77. Kissojen kanssa vietetty aika ei ole koskaan hukkaan heitettyä - Collette-

78. Jumala loi kissan, että ihminen saisi aavistuksen siitä, millaista olisi pitää leijonaa lemmikkinään.

79. Kissat, jotka ovat ulkona haluavat sisälle ja päin vastoin. Useimmiten molempia yhtä aikaa. - Dr. Louis J. Camuti -

80. Jos jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, oletko koskaan tullut miettineeksi kenen kuvaksi hän mahtoi luoda huomattavasti hienostuneemman kissan.

81. Jumala on mitä luultavimmin kissaihmisiä. Kuunneltuaan koko päivän anojia, jotka yrittävät miellyttää häntä, hän tuskin kaipaa koirien seuraa. - John Ritter -

82. Kissan silmät näyttävät sillalta toiseen maailmaan. - Lyn Hollyn-

83. Kissat saavat virtansa kitkasta, eivät pattereista. Sinä silität, kissa kehrää.

84. Kissat ovat hyviä kiipeämään korkeiden esteiden yli. Jopa niiden, jotka olemme rakentaneet ympärillemme.

85. Kissat pitävät kyntensä terävinä siltä varalta, että pelkkä kehrääminen ei riitä.

86. Kissat eivät halua omistaa ihmistä. Ne suosivat avoimia sopimuksia.

87. Kissat ovat turkkiin kääritty kimppu rakkautta.

88. Koti on erityinen paikka, joka on vuorattu kissankarvoilla.

89. Kissan yhdeksän elämää lisättynä yhteen omaani, tekee täyden kympin.

90. Jokaisella koiralla on päivänsä, mutta yöt on varattu kissoille.

91. Jokaisen kissan kaulapannassa pitäisi lukea: tämän kissan omistaa kissa itse. - Elmer Davis -
92. Kehrääminen näyttäisi olevan automaattinen turvamekanismi, jolla kissa estää onnellisuuden ylitsevuotamisen. - Monica Edwards -

93. Älä ikinä, koskaan yritä kastaa kissaa.

94. Jos haluan kuulla kotonani pienten jalkojen tepsutusta, laitan kissalleni kengät.

95. Ei pidä lähettää kissaa kerman ostoon - Jiddish-

96. Kissa luotiin maailmaan rikkomaan sääntöä, jonka mukaan kaikki ovat ihmiselle alamaisia.

97. Jumala päästää kissat taivaaseen vain voidakseen pitää niitä silmällä.

98. Kissa on turkkiin pukeutunut asenne.

99. Kissat pitävät siitä, kun kutsut niitä. Ne istuvat piilossa läheisessä pensaikossa ja kuuntelevat. - Pam Brown -

100. Samettisilla tassuillaan ja kimaltavilla silmillään kissat varastavat sydämemme.

101. Vaikka kissa asuisi talossa, joka on täynnä mattoja, mukavia sohvatuoleja, pehmeitä tyynyjä, hyllyjä ja ikkunalautoja, se silti haluaa nukkua juuri sen paperin päällä jota sinä olet lukemassa.

102. Tapasin kerran Istanbulissa miehen, joka sanoi olevansa aivan varma siitä että jumala on kissa. Mistä niin päättelet, kysyin. Siitä että joka kerta kun rukoilen häntä, hän ei ole kuulevinaankaan. - Lowell Thomas -

103. Jos me voisimme puhua eläimille, pisin jono olisi kissan pakeille.

104. Kissat sallivat sinun nukkua sängyssä. Reunalla. - Jenny de Vries -

105. Hankkiuduin eroon aviomiehestäni. Kissa tuli allergiseksi.

106. Lapset tulivat kissalle allergiseksi. Annoimme lapset pois.

107. Entinen aviomieheni tapasi sanoa, että se on joko kissa tai hän. Kaipaan häntä joskus.

108. Kun kissaa kutsuu, se saattaa olla kuin ei kuulisikaan. Jonkun ajan päästä se sitten tulee luoksesi ikään kuin se olisi ollut sen oma idea.

109. Mikään ei ole täydellistä ilman yhtä kissankarvaa.

110. Yksi kissan suurista arvoituksista on se, miksi ihmeessä se päätti ryhtyä kotieläimeksi.

111. Uteliaisuus on yksi sivistyksen peruspilareista. Jos sanot, että uteliaisuus vei kissalta hengen, totean vain että ainakin se kuoli jalolla tavalla. - Arnold Edinborough -

112. Jokainen kissanomistaja tietää, ettei kissaa voi omistaa.

113. Erehtyminen on inhimillistä, kehrääminen on kissimillistä.

114. Mitä useampia ihmisiä tapaan, sitä enemmän pidän kissoistani.

115. Ei mennyt aikaakaan huomata, että aina kun oli työtä tarjolla, kissoja ei näkynyt missään. - George Orwell -

116. Viisas kissa pitää viisauden omana tietonaan. - H.G. Frommer -

117. Kissat ovat äärimmäisiä narsisteja. Sen voi jo päätellä siitä ajasta, minkä ne käyttävät itsensä puunaamiseen. Koirat ovat toisenlaisia. Ne hoitavat itsensä puunaamisen kieriskelemällä kalanraatojen päällä. - James Gorman -

118. Ihmisen täytyy tehdä kovasti töitä, että jotain hänen persoonastaan muistettaisiin. Kollikissoilla on helppoa: niiden tarvitsee vain suihkauttaa kerran ja niiden läsnäolo muistetaan vielä pitkään sen jälkeen. - Albert Einstein -

119. Kissat näyttävät silkkisen, pehmeän ja samettisen ruumiillistumilta, ilman yhtään terävää särmää olemuksessaan. Kissat ovat uneksijoita, joiden filosofia on nukkua ja antaa nukkua. - Saki-

120. Luontoäiti antoi jalokivensä kissan silmiksi.

Neljä apinaa

Japanilaisessa kansanperinteessä on kertomus kolmesta viisaasta apinasta. Niitä kutsutaan japaniksi nimellä sanzaru tai sanbiki no saru ja englanniksi nimellä Three wise monkeys. Alun perin kertomus on kotoisin Kiinasta ja se liittyy buddhalaiseen traditioon.

Ensimmäinen apina on nimeltään Mizaru. Se peittää kourillaan silmiään ja sen opetus kuuluu: älä näe / katsele pahaa.

Toinen apina on nimeltään Kikazaru. Se peittää kourillaan korviaan ja opettaa: älä kuule / kuuntelee pahaa.

Kolmas apina on nimeltään Iwazaru. Se on sulkenut suunsa kourallaan ja kieltää puhumasta pahaa.

Itse asiassa apinoita on neljä, mutta neljäs eli Shizaru on useimmiten unohdettu ryhmästä. Ehkä häveliäisyyssyistä, sillä se peittelee kourillaan nivusiaan tai takapuoltaan. Neljäs apina symboloi elämänohjetta: älä tee pahaa.

Näitä zeniläisiä elämänohjeita noudattavan uskotaan säästyvän kaikelta pahalta ja elävän onnellisena. Niinpä niin. Kaukoidän valaistuneet ihmiset ne ovat aikanaan olleet niin ihastuttavia idealisteja. Voi kun olisikin ihanaa, jos maailma toimisikin juuri tuolla tavoin. Mutta kun ei toimi. Ellet elä perunakellarissa erakkona ja pidä huolta siitä ettet ikinä vahingossakaan joudu tekemisiin muiden apinoiden kanssa.

Suurimmalle osalle apinoista kun ei tule ikinä kuuna päivänä mieleenkään käyttäytyä noiden sääntöjen mukaisesti. Osallistumattomuus, tietämättömyys ja vaisuus eivät tämän takia takaa sääntöjen noudattajallekaan onnellisuutta ja turvallisuutta. Hanttiin laittamattomilta katkaistaan helposti kädet, puhkaistaan tärykalvot, sokaistaan silmät, silvotaan sukupuolielimet ja viedään vielä kielikin. En usko sen olevan ihan sitä mitä kolmen apinan kirjoittaja tarkoitti.

Ehkäpä apinoiden tarinan voi tulkita toisinkin.

Apina joka peittää silmänsä, kieltäytyy näkemästä asioita jotka ovat pielessä ja vaativat korjausta. Se ei katsele kuvia hakatuista naarasapinoista, kidutetuista urosapinoista, aidsiin kuolevista lapsiapinoista tai nälkään kuolevista vanhoista apinoista. Se kenties luulee, että epäkohdat eivät ole olemassa jos se ei niitä näe. Valitettavasti tällainen eläminen kuulostaa lähinnä lapselliselta tai vahvalta onnellisuuspillerihumalalta.

Apina joka peittää korvansa ei kuule toisten apinoiden tuskanhuutoja ja itkua. Tai puun juuristoa kaatoaikeissa tonkivien sikojen jatkuvaa röhkinää. Tämä apina laittaa korvatulpat korviinsa ja nukkuu yönsä makeasti, vaikka naapuripuussa hakattaisiin apinaemoa ja pikkuapinat kirkuisivat kauhuissaan. Korvatulpat korvissa nukkuva apina ei kuule, kun naapuripuun apina kysyy saako tulla hänen puuhunsa yöksi turvaan. Eikä heitä meluun kypsyttyään kaikkia muita häiriköivää sikaa kookospähkinällä kuuppaan. Toisaalta se ei myöskään kuule, kun puuhun kiipeävä peto hiipii liki ja silpaisee sen paistikseen.

Apina, joka peittää suunsa ei sano koskaan vastaan niille, jotka tekevät pahaa, koska ei voi olla ilkeä ja töykeä kenellekään. Apina on hiljaa vaikka sitä tai sen lajitovereita kuinka sorrettaisiin. Apina on ehkä hiljaa siksi, että pelkää itseensä kohdistuvaa rangaistusta ja ikuisesti jatkuvaa kiusantekoa, joka seuraa rohkeasta suun avaamisesta ja vääryyksien julki huutamisesta. Suutaan kiinni pitelevän apinan silmät ja korvat ovat kuitenkin auki, eli se ei ole suojassa loukkauksilta tai kauheilta näyiltä. Minkähän maton alle tämä apina mahtaa lakaista sisäisen ahdistuksensa, kun ei voi sitä purkaa huutamalla.

Apina joka peittää käsillään takapuoltaan tai nivusiaan, ei suostu tekemään pahaa. Pahan tekemisen yhdistäminen sukupuolielimiin lienee viittaus seksuaalienergian vääristymisestä tuhoavaksi käyttäytymiseksi. Itsessään sukupuolielinten tai seksuaalisuuden esittäminen pelkästään pahan tai pahan tekemisen symbolina, on sen sijaan häiriintynyttä menneisyyden hapatusta ja sairasta moralismia. Ymmärrettävämpää on ehkä yhdistää pahuus takapuoleen ja kuvainnolliseen sontaan, jota pahaa tekevät suoltavat sisältään muiden niskaan.

Askarruttava kysymys tämän pahaa tekemättömän banaaninpurijan kohdalla kuuluu: miten se muuten mahtaa käyttäytyä tilanteessa, jossa toinen apina tulee ja lyö kepillä päähän. Se suojelee varmaankin vain nivusiaan, ettei satu arimpaan paikkaan ja hymyilee anteeksipyytävästi. Tässä on ärsyttävä "harm no one" -paradoksi: vältätkö satuttamasta silloinkin jos sinua tai läheistäsi satutetaan?

Näihin apinapohdintoihin päädyin havaittuani, että mikään ei tunnu korpeavan muita ihmisiä niin paljon, kuin ihminen joka ei suostu pitämään turpaansa kiinni ikävistä asioista, ummistamaan silmiään törkeyksien edessä tai pistämään sormia korviinsa kun kuuluu pelottavaa hälinää.

Ziisus, mikä mekkala nouseekaan apinalaumassa siitä, kun laittaa yhdenkin sanan poikkipuolin.

Niitä, jotka toimivat valtaa pitävien silmissä "pahoin" tehdäkseen hyvää, tunnutaan rankaisevan ankaremmin, kuin niitä jotka tekevät pahaa pelkkää pahuuttaan. Tätä miettiäkseen voi vaikka lukea kirjan Kunniallisen naisen taakka. Sen kirjoittaja uskalsi katsoa, kuunnella ja huutaa, mutta menetti sen hintana elämänhalunsa ja henkensä. Niin kuin moni muukin rohkea kaltaisensa.

Yhtä apinoista ymmärrän hivenen. Sormien korviin pistäminen tai korvasuojainten käyttö voi olla paikallaan silloin, kun suun tukkimista ja silmien kiinni pistämistä vaativien muiden apinoiden kirkuminen ylittää desibelirajan ja häiritsee keskittymistä olennaisiin asioihin.

Navigare necesse est

On antoisaa omistaa ystävä, joka pyytää mukaansa purjehtimaan ja opettaa kärsivällisesti purjehtimisen salatiedettä maakravuille. Purjeveneen kanssa venkslaamisessa on sen verran niksejä ja konsteja, säätämistä ja huoltamista, etten varmaankaan itse hankkiutuisi moisen omistajaksi. Siksi olen kiitollinen siitä, että pääsen kokeilemaan merenkäyntiä turistina.

Meri on sisämaasta kotoisin olevalle huikaiseva elämys. Rakastuin mereen heti kun saavuin rannikolle asumaan, enkä sen jälkeen ole mieltäni muuttanut. Mieluummin kuulun meren rannalle kuin sisämaahan, se on vissi. Vanhempani vain sattuivat synnyttämään minut väärään paikkaan, mikä oli onneksi korjattavissa.

Järvet tuntuvat pahaisilta lätäköiltä merien rinnalla ja niiden rajallisuus jotenkin latistavalta. Se, ettei horisontti näy katsomalla, rauhoittaa erinomaisesti minun mieltäni. Loputtomuuden tuntu ja aaltojen keinunta ovat mitä oivallisin olotila rentoutumiselle ja harmonian kokemiselle. Purjeiden hallitsemisessa ja suuntimisessa on riittävästi muuta virikettä matkan ajaksi. Myrskyyn joutuminen olisi tietysti tyystin toinen juttu.

Purjehdimme seitsemän tuntia ja saavuimme eräälle idylliselle karille. Aurinko laski oranssina, kun lämmitimme pientä saunaa ja laitoimme ruokaa nuotiogrillillä. Siinä vaiheessa, kun sauna oli lämmin, yö laskeutui ja tähdet alkoivat näkyä taivaalla. Jäisen kylmä omenasiideri maistui paremmalta kuin muistinkaan istuessani vilvoittelemassa saunan portailla ja katsellessani mustalla taivaankannella levittäytyvää huikaisevaa tähtimattoa.

Minun on vaikeaa ymmärtää miksi pimeyttä ja syrjäisyyttä pidetään niin itsestään selvinä kauhun lähteinä. Niiden ansiostahan aistit juuri saavat levätä.

Saunan jälkeen makailimme kalliolla ja jatkoimme avaruuden ihailua. Linnunrataa pääsee katselemaan harvoin, kun elää kaupungissa valosaasteen armoilla. Samalla tavoin, kuin meren rannattomuus, avaruuden äärettömyys on minusta lohdullista ja rauhoittavaa. Oma yksilöllisyys menettää sen äärellä merkityksensä ja sitä voi hetkeksi sulaa osaksi olevaista.

Viisi vuotta sitten sienimetsällä

Olin viisi vuotta sitten tänä samana päivänä sienimetsällä. Niin tosin olin eilenkin, tänään paistan urakalla sienipullia ja sienilasagnea. Aika kuluu, intohimot säilyvät.

Viiden vuoden takainen päivä oli synkkyydessään outo ja mieleen jäävä. Tätä päivää sen sijaan tuskin muistan huomista kauempaa, se on vain työn täyteinen arkimaanantai muiden joukossa.

Viisi vuotta sitten lähdin metsään ihmisen kanssa, joka vielä minuakin sienihullumpi. Päivä oli aurinkoinen ja metsä, jossa hyvillä mielin kuljimme, yksi rakkaimmista samoilupaikoistani. Muistaakseni löysimme suppilovahveroita ja lampaankääpiä. Ehkä muutaman kauan etsityn mustatorvisienenkin. Taisipa toverini seisoa yhden mustan torven päällä ennen kuin huomasi sen. Metsä läikehti laikkuista valoa, ilta alkoi jo hämärtää. Oli kaunista ja rauhallista.

Puhelimeni pimputti Myrskyluodon Maijaa, yhtä lempikappaleistani. Veljeni soitti minulle ja kuulosti kiihtyneeltä. Hän oli laittanut television päälle ja katsonut uutisia. Sain hänen puheistaan sen käsityksen, että ison meren taakse oli hyökätty, oli tapahtunut valtavia räjähdyksiä, torneja kaatunut ja sota syttynyt. Sitten akku loppui.

Muistan sen tunteen, jonka sillä hetkellä koin. Tumma varjo lipui ylitse. Vatsaa kylmäsi. Auringonvalo muutti väriään asteen harmaammaksi. Vajavaisen tiedonmurun varassa yritin kuvitella seurauksia suuren maan joutumisesta sotaan. Sain puistattavia etiäisiä maailmansodasta. Ydinpommeista ja tuhkahuurteesta, joka peittäisi juuri sellaiset satumetsät joissa kuljin. Jääkylmä henkäys jonka sisälläni tunsin, oli primitiivistä pelkoa lämmön, arjen turvallisuuden ja läheisten menetyksestä. Mielessäni virtasi lapsuudesta tuttu kuvitelma sienipilvistä. Maailmasta, joka peittyy ydinsodan jälkeen tuhkapilven ja auringonvalon puutteessa jään alle.

Kerroin sienestysseuralaiselleni uutisesta. Hän oli minua kymmenen vuotta vanhempi ja kyynisempi, eikä juurikaan hätkähtänyt, vaikkemme edes tienneet tarkasti mistä oli kyse. Silloinkin kun olimme jo päässeet televisioiden ääreen katselemaan tornien sortumista, hän totesi vain viileästi että mikä ihme tuo nyt on. Suuri, ylimielinen maa on kaivanut verta nenästään kauan, joillakin oli mitta viimein täyttynyt.

Olin jotakuinkin samaa mieltä, kyynisyys kun on tarttuvaa lajia. Silti silmiäni kirveli, kun näin ihmisen hyppäävän korkealta kuolemaansa. Samalla tavoin kuin nähdessäni televisiossa afrikkalaisen aidsin riuduttaman lapsen, thaimaalaisen miehen jolta tsunami vei perheen, Beslanin lapsiuhrit tai Irakissa kuolleita läheisiään itkevän vanhan naisen. Myötätuntoreaktio on yleisinhimillinen automaatioreaktio, siinä itsessään ei ole mitään ylevää. Ihmisen mieli voi reagoida yksiin tuskaisiin kasvoihin televisioruudussa, mutta on liian rajoittunut pystyäkseen käsittämään tuhansien ihmisten hätää ja tuskaa.

Maailma ei noiden tapahtumien myötä ajautunut lastenpelkojen mukaiseen kaaokseen, mutta ehkä tapahtui jotain paljon pahempaa. Suuri maa alkoi käyttää sotilaallista voimaansa mielivaltaisesti. Se keksi itselleen näkyvän mielikuvitusvihollisen ja kävi sen kimppuun. Suuri maa valitsi jo toisen kerran itselleen johtajan, joka on monin tavoin osoittanut olevansa fundamentalistinen, diplomatiakyvytön imbesilli. Suuri maa osoitti olevansa valtavien ihmisjoukkojen rauhantahdosta piittaamaton, hyvin öljytty sotakone, jonka telaketjujen alle jäivät sananvapaus, kansainväliset sopimukset ja siviilien vastalauseet sekä tuskanhuudot. Suuri maa moninkertaisti teoillaan vihollistensa lukumäärän ja sai koko maailman vihaamaan yhteistuumin itseään.

Mitä siitä, suuri valtio tuumi: Oderint dum metuant!

Lipuva varjo on pysähtynyt maailman päälle. Se ei ole Independence Dayn vihamielinen avaruuslaiva. Se on tuttu, mutta voimistunut tunne siitä, että tavallinen ihminen ei mahda mitään suurelle maalle, jonka suuria rahoja käsittelevät suuret miehet saavat tehdä mitä haluavat. Eikä suuren maan tarvitse enää edes kuopia hiekkaa haisevien jätöstensä päälle. Kaikki tuntuvat tietävän miten pöyristyttäviä asioita tapahtuu, mutta mitään ei voida tehdä löyhkälle joka tukehduttaa vapauden.

Mitä tapahtuu viattomana vankiloihin viedyille? Heitä ei voida päästää vapaiksi sillä he kertoisivat maailmalle totuuden. Heitä ei voi viedä kotimaahansa, sillä siellä heidät teloitettaisiin heti. Heille ei voida myöskään myöntää turvapaikkaa. Näinköhän käy, että herra simpanssinaama joutuu vielä julistamaan vangit ongelmajätteeksi, joka voidaan kuopata kaikessa hiljaisuudessa jonnekin luonnonsuojelualueelle.

Sodassa kuolleiden suuren maan sotilaiden määrä on jo ylittänyt tornien kaatumisessa kuolleiden määrän. Mitenkähän paljon nuoria naiiveja ja maastopukuun puettuja ihmisiä pitää vielä uhrata turhan takia. Monet heistä luulevat olevansa menossa pelaamaan tietokonepeliä.

Tiettyjä sanoja ei saa "kirjoittaa" ääneen kun ei voi olla varma miten paljon isoveli valvoo. Jos laittaisin sivulleni tee-kirjaimella alkavan sanan ja oolla alkavan miehen nimen, pari cunning plania ja vielä muutaman aggressiivisen tai häiriintyneen ilmaisun, saattaisin ehkä päätyä tarkkailtavaksi tai sitten en. Vainoharhaisuus ja varovaisuus on yksi olennainen uuden ajan ihmisen luonteenpiirre. Mistään ei pidä olla mitään mieltä ellei halua joutua hankaluuksiin.

Sienimetsässä voi vielä sentään käydä vapaasti. Tänne eivät Tshernobylin laskeumatkaan osuneet liian pahasti. Eivätkä sienet ole luonnonvara, joka saisi rahamiesten kiusallisen huomion kiinnittymään karuun maahamme.

Wampus Cat

Kissoihin liittyvää folklorea tutkiessani törmäsin Tennesseestä peräisin olevaan kansantarinaan, jossa on kuvaus naisen metamorfoosista puumaksi. Tarina liittyy myös sukupuoliseen syrjintään ja sisältää moraalisen opetuksen, joka tarkemmin tulkittuna kääntyy ironisesti päälaelleen.

WAMPUS CAT

Tennesseessä kerrotaan legendaa Wampus-kissasta, joka alun perin oli kaunis intiaaninainen. Kissa tunnetaan myös cherokee-intiaanien käyttämällä alkuperäisellä nimellä Ewah.

Naisen heimoon kuuluvat miehet olivat usein metsästysretkillään tai salaisissa kokontumisissaan, joissa he harjoittivat magiaa ja kertoivat toisilleen heimon pyhiä tarinoita. Naisten sen sijaan täytyi aina pysytellä kotosalla tai leirin läheisyydessä. He olivat reissuiltaan väsyneinä palaavien miesten palvelijoita, huoltojoukkoja ja tarpeiden tyydyttäjiä, joilta puuttuivat valta ja vapaus määrätä omasta elämästään. Miesten alistamien naisten elämä oli luonnollisesti tylsää ja tapahtumaköyhää. Kuka täysjärkinen ihminen muka nauttii siitä, että joutuu puurtamaan kotileirissä mielenkiinnottomien rutiinien parissa, kun kumppani viilettää seikkailuissaan maailmalla?

Eräs heimon naisista ei halunnut tyytyä ankeaan osaansa. Hän oli rohkea ja utelias sekä janosi jännittäviä elämänkokemuksia, joita miehet soivat itselleen auliisti. Hän halusi nähdä ja tietää, mitä naisten selkien takana salassa puuhasteltiin.

Eräänä yönä nainen kietoutui omistamaansa puuman nahkaan ja seurasi metsästysretkilleen lähtevää miestään pimeään metsään. Kivien takana piileskellen hän jäljitti metsässä kokoontuvat heimon miehet ja jäi katselemaan sekä kuuntelemaan, kun nämä harjoittivat salaisia menojaan nuotioiden loisteessa. Nämä miesten kertomat tarinat ja maagiset riitit olivat heimon lain mukaan ankarasti kiellettyjä naisilta.

Miesten salaisuuksia vakoileva nainen kuitenkin huomattiin, otettiin kiinni ja tuotiin tuomittavaksi. Heimon poppamies rankaisi sääntöjen rikkojaa kietomalla tämän tiukasti puumantaljaansa ja muuttamalla hänet pelottavaksi hirviöksi: puoliksi naiseksi ja puoliksi puumaksi. Nainen karkotettiin ja kirottiin vaeltamaan ikuisesti vuorilla. Kerrotaan, että vielä tänäkin päivänä Ewah liikkuu samoilla seuduilla öisin ja ulvoo yksinäisyyttään kammottavalla äänellä, koska haluaisi palata takaisin ihmiseksi kaltaistensa joukkoon.

Seudulla kerrotaan lukuisia tarinoita, joissa jonkun väitetään kohdanneen Ewahin silmästä silmään. Eräskin mies oli yöllä koiransa kanssa metsästämässä. Kulkiessaan polulla hän yhtäkkiä haistoi pelottavan voimakkaan eläimen löyhkän lähellään. Samalla hetkellä hän kuuli kauhean, ulvovan äänen takaansa ja pudotti pelästyksissään aseensa maahan. Kääntyessään hän huomasi tuijottavansa valtavan suuriin, keltaisena hehkuviin silmiin. Olennolla oli pitkät, terävät hampaat ja sen suusta valui kuolaa. Se näytti hieman puumalta, mutta käveli kahdella jalalla kuten ihmiset. Se oli Ewah eli Wampus-kissa.

Olento ulvaisi uudelleen ja sen ääni oli niin kammottava, että miehen nahka oli kääntyä kauhusta nurin. Pelosta rääkäisten mies lähti pakoon ja juoksi metsän halki Ewah kannoillaan. Hän juoksi henkensä edestä lähellä asuvan ystävänsä talolle ja ryntäsi viime hetkellä sisään. Ystävä sai paiskattua talon oven kiinni juuri ja juuri kohti ryntäävän pedon nenän edestä. Ewah raapi ovea raivokkaasti ja ryntäsi koko painollaan sitä vasten.

Miehen ystävä nouti kiireen vilkkaa raamattunsa ja alkoi sopottaa kovaan ääneen psalmeja. Kuullessaan pyhiä sanoja, Ewah lopetti vähä kerrassaan hyökkäyksensä (varmaankin kyllästyi moiseen höpötykseen), huusi ilmoille hurjan turhautumisensa ja katosi metsän uumeniin.

Haavan lehden lailla tärisevä mies vietti lopun yötä ystävänsä luona. Kun hän päivän koittaessa palasi kotiinsa, hän löysi koiransa ladosta piileskelemästä. Koira vapisi ja uikutti, mutta oli vahingoittumaton.

Tämän jälkeen mies ei enää koskaan uskaltanut metsästää pimeän aikaan.


**********************************************************************************

Tarinan moraalinen opetushan on aikoinaan ollut tietenkin se, että naisten ei pidä työntää nenäänsä miesten juttuihin, vaan pysyä kuuliaisesti lestissään. Jos nainen ei tottele, "viisaat" miehet tekevät hänestä hirviö, joka karkotetaan yhteisöstä. Tarinasta on kuitenkin mahdollista tehdä dekonstruktiivinen analyysi, joka paljastaa perinteisen tulkinnan varjoon jätetyt ja piilotetut merkitykset.

Kun miehet sulkevat naiset yhteisön kannalta olennaisen vallankäytön, tiedon ja vapauden ulkopuolelle, he samalla syyllistyivät naisten orjuuttamiseen ja hyväksikäyttöön. Todella alhaisiin synteihin, joille ihmisrotu on erityisen perso. Alistaminen ja rajoittaminen ovat kuitenkin vaarallisia keinoja. Aina ennen pitkää joku yhteisön jäsen havahtuu kyseenalaistamaan keinotekoisen hierarkian sekä järjettömät säännöt.

Viisas intiaaninainen ei hyväksynyt valtaa pitävien miesten perusteettomia etuuksia ja nousi kapinaan niitä vastaan. Siitä huolimatta että riskeerasi niin tehden oman elämänsä. Hän hankki tietoa ja rikkoi sitä saadakseen rajansa, mutta sai maksaa siitä kalliisti kirotulla yksinäisyydellä.

Valtaa pitäville oli välttämätöntä sulkea kapinoija välittömästi yhteisön ulkopuolelle, sillä tiedonjano ja vapaudenkaipuu ovat tarttuvia "sairauksia" joita on vaikea estää tai parantaa. Maton alle lakaistut ongelmat eivät vain pysy ikuisesti piilossa, eivätkä vääryydetkään jää aina kostamatta. Tässä tarinassa miehet luulivat rankaisevansa onnistuneesti kapinoijaa, mutta loivatkin ymmärtämättömyyttään hirviön, josta tuli uhka heille itselleen.

Yö, jonka pimeydessä Ewah vaeltaa, ei ollut sen jälkeen enää metsästäjien vallassa. Yön valta oli siirtynyt naiselle, joka haki hyvitystä ja sai ulvonnallaan miehet kauhusta järjiltään. Raamatun siteeraaminen ja muut vastaavat aikuisten sadut saattavat pitää Ewahin hieman loitompana miesten linnakkeiden nurkilta, mutta puumanainen tassutteleekin pimeässä metsässä odottamassa, että joku varomaton metsästäjä eksyy sen reviirille. Silloin hän iskee ja repii sydämen miehen rinnasta, jos kiinni saa. Moni mies tiennee, miltä se tuntuu?

Tarinassa on vinha moraliteetti. Sitä saa, mitä tilaa ja niin makaa kuin petaa. Miesten jotka haluavat hallita naisia ja pitää naiset poissa metsältä tai mistä tahansa väkisin omimiltaan elämänalueilta, kannattaisi miettiä seurauksia kahdesti. Naiset, jotka pakotetaan enemmän tai vähemmän väkisin luopumaan uteliaalle ihmiselle luonnollisesta elämästä, kokemuksista ja toiminnasta, saattavat hyvinkin muuttua hirviöiksi, joita miehet saavat sitten pelätä niin että housun puntit tutisevat ja kivekset kurtistuvat kauhusta rusinoiksi.

Huomattavasti järkevämpää ja mukavampaa miestenkin kannalta olisi avoin kumppanuus, joka sallii naisten osallistumisen niin metsästämiseen kuin vallan käyttöönkin omien taipumustensa mukaan. Ehkä naisillakin olisi silloin enemmän motivaatiota käyttää mieheen pehmeitä huuliaan torahampaiden sijasta.

Miesjoukoista kuuluvasta jos jonkinmoisesta julkisesta kitinästä, kauhistelusta ja nyyhkeestä päätellen hirviöitä on kuitenkin päässyt syntymään. En tarjoa nenäliinaa tai lohduttavaa olkapäätä, vaan mieluumminkin peiliä.