perjantaina, lokakuuta 13, 2006

Edes yksi hyvä uutinen

Kohtuullisen ankean ja varjoisan viikon päättää sentään kauniin aurinkoinen perjantai, jona saa lukea edes YHDEN hyvän uutisen lehdestä. Perhana, että tulikin hyvä mieli!

Bangladeshilainen kansantalouden professori Muhammad Yunus on voittanut Nobelin palkinnon. Kyse on miehestä joka on perustanut Grameen-pankin. Pankki antaa lainoja yhteiskunnan huono-osaisille, että nämä voisivat paremmin voittaa alkuvaikeudet pyrkimyksissään parempaan elämään. Tutkimuksissaan ja toiminnassaan Yunus on päätynyt siihen tulokseen, että pienillä lainoilla voi olla hyvinkin suuri merkitys ihmisen selviytymisen kannalta.

Grameen pankki auttaa erityisesti kouluttamattomia naisia, joiden on jokseenkin turha kuvitella saavansa apua muualta. Naisten ahkeruuden ja selkärankaisuuden hyvin tuntien tämä on järjellistä ja kannattavaa toimintaa. Monet lainan saaneet ovat onnistuneet nousemaan köyhyysrajan yläpuolelle ja nostamaan samalla koko perheensä paremmin toimeentuleviksi. Lainat tulevat kuulema myös erittäin hyvin takaisinmaksetuiksi, sillä nämä köyhät naiset ovat yleisesti rehellisiä lainanottajia.

Tässä on vinha perä. Miehille jaettu raha saattaisi haaskaantua joihinkin vähemmän epäitsekkäisiin tavoitteisiin, kuin perheen elintason nostamiseen. Sitäpaitsi raha jäisi nimenomaan miehen haltuun ja omavaltaisesti käytettäväksi, tasa-arvosta kun kehitysmaissa on tuskin kuultukaan. Eikä sillä takaisinmaksullakaan olisi niin takeita, kun mies voisi hilpaista rahan turvin omille teilleen välittämättä pätkääkään siitä naisen kontolle sysäämästään perheestä jonka jättäisi taakseen. Tuleepahan vain elävästi mieleen Hesarin Kuukausiliitteen juttu lehmästä joka lahjoitettiin perheelle, jossa topakka ja vastuuntuntoinen mummu oli jäänyt hoitamaan isoa liutaa lapsia äidin kuoltua aidsiin ja holtittoman isän otettua ritolat. Eipä voi muuta kuin kumartaa syvään ja kunnioittavasti. Ja ehkä ostaa lehmän jos saan tarpeeksi lahjoitusintoisia ihmisiä kasaan jouluun mennessä.

Minulle on ainakin turha tulla naukumaan, että palkinto meni väärään osoitteeseen. Yunuksen kaltaiset ihmiset ovat kannustuksensa ansainneet. Mara kyllä tulee toimeen ilmankin.

2 kommenttia:

tiikeritoveri kirjoitti...

Joo. Yunus taitaa olla mies, jolle jopa sinä annat sukupuolensa anteeksi... ;-) Mutta eikö sinusta(kin) kuitenkin ole aika ärsyttävää, että nimenomaan köyhien NAISTEN pankiksi profiloituneella laitoksella täytyy (?) kuitenkin olla MIESjohtaja...?

Minusta on, mutta enpä toisaalta oikein jaksa uskoa, että Bangladeshin kaltaisessa yhteiskunnassa Grameenin johdossa ylipäätään VOISI olla nainen... tai EHKÄ sentään tulevaisuudessa, JOS herra Yunus osaa ja haluaa käyttää vaikutusvaltaansa (jota epäilemättä sai nyt Nobelin ansiosta entistä enemmän) myös seuraajansa valinnassa, ja lobbaa virkaan pätevän naisen - toivotaan niin. Plus lisätoiveena, että jospa peräti ihan ilman nepotismia (vaikka nyt taitaakin mennä sen maan todellisuudesta jotain tietäen jo tyystin älä-unta-nää -osastolle)...

Toinen mieleeni tullut ajatus: on se hyvä, että Nobeleista päätetään maailman tasa-arvoisimmissa maissa - siitä voinemme ainakin olla varmoja, ettei naiseudesta ole ansioituneille ehdokkaille ainakaan haittaa. Pikemmin jopa hivenen etua nykyään. Siksipä huomasinkin ihan epärelevantiksi jossittelukysymyksen, jonka ensi alkuun meinasin kommentoitavaksesi heittää: olisiko palkinto myönnetty Grameen-pankille, JOS sen johdossa olisikin nainen - no tottahan toki, kun kerran norjalaiset päättävät. Todellinen kysymys Grameenin johdon suhteen on tuo ylempänä esittämäni.

Ta-Miit kirjoitti...

En minä sentään miehiseen sukupuoleen kuulumista rikoksena pidä :) En minä minkään Solanaksen riveihin kuulu.

Ei, ei ärsytä yhtään. Kun tehdään hyviä, muutokseen tähtääviä tekoja, en jaksa kiinnittää kovinkaan paljoa huomiota jalkovälin varustukseen. Juuri tuollaista solidaarisuutta pidän nimenomaan normaalina ja tavoiteltavana käytöksenä niin miehille kuin naisillekin.

Tosin myönnän että etenkin kun mies käyttäytyy noin oivallisesti, minun tekee mieli avata shamppanjapullo ja pistää bileet pystyyn vaikka se voitaisiinkin tulkita sukupuoliseksi irvailuksi, mikä tässä tapauksessa on turhaa.

Jos taas pahojen tekojen vaakakupin kallistuminen ja vallankäyttö korreloi silmiin pistävästi sen jalkovälin kanssa, niin mielestäni silloin on aiheellista esittää kriittisiä kysymyksiä. Sori vaan jos jonkun mielestä tämä on epäreilua. Elämä on.

Sehän on vain loistavaa, jos etuoikeutetummassa asemassa valmiiksi olevat (miehet) osoittavat olevansa niin laajasydämisisä, että vaivautuvat parantamaan ei-etuoikeutettujen asemaa. Tuollaisia miehiä kun maailma enimmäkseen kantaisikin päällään, niin eläisimme varmaankin paratiisissa.

Vastasit myös Bangladeshiin omakohtaisen näkemyksen omaavana aivan oikein tuohon kysymykseen naisjohtamisesta. Sehän olisi aivan loistavaa ja mullistavaa, mutta jos kerran jopa suomessa naisten johtopaikoille kipuamisesta nousee aina itku ja hammasten kiristys, miten mahtaisi käydä maassa, jossa tasa-arvo lienee vielä kaunista unelmaa.

Tosin kun naiset saavat siellä kohennettua omaa ja perheen asemaa, on myös toivoa, että heidän asemansa paraneminen siirtyy myös seuraaville sukupolville. Äidit joilla on varaa kouluttaa tyttölapsiaan, siirtävät näille perinnöksi tietoa mahdollisuuksista, joista kouluttamattomat eivät osaa unelmoidakaan.