En sitten kuitenkaan malta olla irvaisematta, vaikka ensin meinasin jättää tämän kaikessa banaaliudessaan ja mauttomuudessaan väliin.
Kun on enemmän kuin kotitarpeiksi saanut seurata irvailuja suomalaisen naisen huonoudesta, seksittömyydestä ja rumuudesta naapurimaan kaunottariin verrattuna, ei voi olla hirnahtamatta kyynisesti, kun kaunottaren silkkoinen sisus kerrankin käännetään esille. Lisää hirnumisen aihetta voi tempaista vaikka siitä, että taannoin miesten iloista idänmatkailuhalukkuutta lisääville tuulipuvuille irvaillut pakkelinaama kertoilee vaihteeksi tosiasioita siitä miten helpot ja halvat saaliit ovat oppineetkin itse saalistamaan tyhmiä poroja.
Niin. Käykää vain toki rumahisten haukkujat rajan takana ostamassa tai vonkaamassa kauniimpaa ja puunatumpaa tavaraa. Se on tietenkin aina laadukkaampaa, empaattisempaa, älykkäämpää, lempeämpää, kivempaa, räiskyvämpää ja ymmärtäväisempää seuraa kuin kahisevassa tuulipuvussa hautunut hapan tylsä kotimainen tavara. Ulkomailta tehdyissä rihkamaostoksissa saattaapi kuitenkin olla semmoinen pikkuinen riski, että koreasta kuoresta huolimatta laatutakuu ei välttämättä olekaan voimassa.
Maassa, jossa naisihmistä usein kohdellaan esineenä ja jossa tavara arvotetaan tienaamisvälineeksi, ei välttämättä kasveta luonteeltaan ja käytöstavoiltaan miksikään herttaisiksi hellan ääressä viihtyjiksi ja suloisen romanttisiksi pikku kisumirrirakastajattariksi. Sellaisen näytteleminen toki saattaa luontua hetken aikaa vallan mainiosti, samoin kuin mikä tahansa käyttökelpoinen rooli. Ihminen kun on oppivainen eläin.
Saalistajien kanssa elääkseen kisaileva harjaantuu helposti itsekin häikäilemättömäksi saalistajaksi. Halveksuntaa osakseen saanut oppii sitä myöskin helposti takaisin antamaan. Kyky rakastaa ja olla empaattinen, luotettava, kunnollinen sekä kiltti voi jostain kumman syystä hukkua huorana toimineelta jonnekin matkan varrelle. Tilalle saattaa hyvinkin löytyä piinkova taito iskeä vyön alle ja pelata kortit aina itselle edullisimmin. Keinoja kaihtamatta, omatunnon kolkuttamatta ja kunniasta piittaamatta. Eikös se ole sitä luonnollista, selviytymisen kannalta välttämätöntä evoluutiota?
Niin makaa kuin petaa ja sitä saa mitä tilaa. Eikös se tosimiesten motto näin mennyt?
No, pistetään kuitenkin kyyniset nauruhanat kiinni ja kahistaan vaan me rumahiset edelleenkin naama peruslukemilla. Ollaan hiljaa ylpeitä siitä, että meillä on sentään siihen mahdollisuus.
Kun on enemmän kuin kotitarpeiksi saanut seurata irvailuja suomalaisen naisen huonoudesta, seksittömyydestä ja rumuudesta naapurimaan kaunottariin verrattuna, ei voi olla hirnahtamatta kyynisesti, kun kaunottaren silkkoinen sisus kerrankin käännetään esille. Lisää hirnumisen aihetta voi tempaista vaikka siitä, että taannoin miesten iloista idänmatkailuhalukkuutta lisääville tuulipuvuille irvaillut pakkelinaama kertoilee vaihteeksi tosiasioita siitä miten helpot ja halvat saaliit ovat oppineetkin itse saalistamaan tyhmiä poroja.
Niin. Käykää vain toki rumahisten haukkujat rajan takana ostamassa tai vonkaamassa kauniimpaa ja puunatumpaa tavaraa. Se on tietenkin aina laadukkaampaa, empaattisempaa, älykkäämpää, lempeämpää, kivempaa, räiskyvämpää ja ymmärtäväisempää seuraa kuin kahisevassa tuulipuvussa hautunut hapan tylsä kotimainen tavara. Ulkomailta tehdyissä rihkamaostoksissa saattaapi kuitenkin olla semmoinen pikkuinen riski, että koreasta kuoresta huolimatta laatutakuu ei välttämättä olekaan voimassa.
Maassa, jossa naisihmistä usein kohdellaan esineenä ja jossa tavara arvotetaan tienaamisvälineeksi, ei välttämättä kasveta luonteeltaan ja käytöstavoiltaan miksikään herttaisiksi hellan ääressä viihtyjiksi ja suloisen romanttisiksi pikku kisumirrirakastajattariksi. Sellaisen näytteleminen toki saattaa luontua hetken aikaa vallan mainiosti, samoin kuin mikä tahansa käyttökelpoinen rooli. Ihminen kun on oppivainen eläin.
Saalistajien kanssa elääkseen kisaileva harjaantuu helposti itsekin häikäilemättömäksi saalistajaksi. Halveksuntaa osakseen saanut oppii sitä myöskin helposti takaisin antamaan. Kyky rakastaa ja olla empaattinen, luotettava, kunnollinen sekä kiltti voi jostain kumman syystä hukkua huorana toimineelta jonnekin matkan varrelle. Tilalle saattaa hyvinkin löytyä piinkova taito iskeä vyön alle ja pelata kortit aina itselle edullisimmin. Keinoja kaihtamatta, omatunnon kolkuttamatta ja kunniasta piittaamatta. Eikös se ole sitä luonnollista, selviytymisen kannalta välttämätöntä evoluutiota?
Niin makaa kuin petaa ja sitä saa mitä tilaa. Eikös se tosimiesten motto näin mennyt?
No, pistetään kuitenkin kyyniset nauruhanat kiinni ja kahistaan vaan me rumahiset edelleenkin naama peruslukemilla. Ollaan hiljaa ylpeitä siitä, että meillä on sentään siihen mahdollisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti