Merileijonat pelaavat veneenupotusta

Sattuipa silmään Myytinmurtajia ohimennen seuratessani varsin hassu ohjelman kulkuun liittynyt oheisjuonne. Sain makeat naurut, vaikkei taloudellisille vahingoille kai pitäisikään virnuilla. No, nämä vahingot eivät tapahtuneet todellakaan yhteiskunnan vähäosaisille, vaan nimenomaan sille etuoikeutetummalle osalle. Kyseessä ei myöskään ollut elinkeinon tai koko omaisuuden, vaan luksustasoisten huvivälineiden menetykset. Pointti tapahtumien huumorissa oli kuitenkin se, että "mother nature strikes back" ja että osaavat ne eläimetkin sikailla tyylillä.

Merileijonilla on tapana kokoontua sankoin joukoin, noin kymmenen vuoden välein Newportin satamaan. Nämä suloiset ihratankkerit ovat kokoonsa ja ruumiinmuotoihinsa nähden yllättävän ketteriä eläimiä ja ne osaavat kiivetä vedestä kuiville jopa hankalassakin paikassa. Ilmeisesti jotain uimaportaita ja muita tasoja käyttäen, ne olivat onnistuneet keplottelemaan itsensä satamassa olleiden huvipursien kansille. Siellä niitä sitten lojui kunnioitettavat määrät ottamassa aurinkoa, erittäin letkeällä tyylillä kuin parhaimmatkin ökyeläjät. Leijonien paksu nahka grillaantui ihanasti (vrt. turistirantojen meininkiin), melkein saattoi haistaa pekonin tuoksun. Ainoastaan korkeakertoiminen aurinkorasva ja sitruunaviipaleilla sekä pienillä koristevarjoilla somistetut drinkit puuttuivat niiden räpylöistä. Ja RayBanin aurinkolasit silmiltä.Tulee ihan mieleen Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen laulu, jossa lauletaan että "laiskanpulskeita jallii". Toinen spontaani mielleyhtymä liittyy Jack Nicholsoniin, älkääkä vaan kysykö miksi.

Imagine that!

Merileijonat ovat sattumoisin sen verran painavia, että kun niitä kiipeä vaikkapa viisitoista kappaletta pienehkön veneen päälle, vene uppoaa auttamatta sataman pohjaan. Jos ei uppoa, niin nämä öykkärit vähintäänkin paskovat veneet luokattoman kuntoon. Haju on kuulema pöyristyttävä. Sen lisäksi satamassa raikuu hermoja raastava, taukoamaton merileijonien haukku ja mökästys.

Viranomaiset ovat yrittäneet säikytellä merileijonia tiehensä, mutta ne palaavat sinnikkäästi heti takaisin kun hätistelijöiden silmä välttää.

Veneenomistajilla ei ole todellakaan kivaa. Toivottavasti sentään vakuutukset kunnossa. No, todetaan nyt ironinen virne suupielessä, että kerrankin ihmisetkin saavat tuta sen miltä eläimistä saattaa tuntua, kun piittaamattomat homo sapiensit tulevat paskomaan, roskaamaan ja metelöimään eläinten mieluisimmille reviireille. Eivätkä lähde pois vaikka kuinka hätistelisi.

MERILEIJONIEN KOSTO

Kalat katsovat valoon

Menneen viikon runollisin ja tunnelmaltaan sykähdyttävin hetki.

Seison laiturilla uimapuvussa. Merellä on pimeää, märkää ja kylmää, vain muutama valo näkyy rannalta. Tuuli vihmoo inhottavasti kylmiä pärskeitä iholle. Puuskien mukana viimeinenkin ruumiinlämpö karkaa usvana yöhön. Laskeudun portaita pitkin mereen ja henkeä haukkoen upottaudun kaulaa myöten sameanvihreään kylmyyteen. Muutama hysteerinen uimaliike ja sitten äkkiä portaita pitkin ylös. Vesi roiskuu iholtani kuin sula metalli joulukuusen lailla loistavan kylpylän vastavalossa. Kipeästi puristavat jääsormet päästävät vähän kerrassaan irti sääristäni. Seison laiturilla veteen katsellen ja odotan uimista seuraavaa huumaavaa endorfiinin tulvahdusta.

Huomaan, että laiturissa on kiinni veden alla oleva lamppu. Lampun edessä, lähellä pintaa kelluu rivistönä tummia tikkumaisia varjoja. Kumarrun katsomaan. Näen että varjot ovat parvi pienen pieniä kaloja. Ne tuijottavat kuin naulittuina paikallaan pysytellen laiturivaloa, vaikka aallot keinuttavat niitä. Kuvittelen mielessäni miltä niistä tuntuu. Syksyn kylmässä pimeydessä uivat pienet olennot löytävät yhtäkkiä parvena sokaisevan valon äärelle, joka kenties hieman lämmittääkin. Jos kalojen aistimaailma muistuttaa edes kaukaisessa määrin omaamme, sen täytyy olla huikaisevaa, lumoavaa. Onkohan valo niille suuri lempeä jumala?

Liikutun, koska olen tunteellinen hupsu.

Palaan sisälle kylpylään ja astelen kuumaan, kylmän jälkeen kiehuvan pistelevältä tuntuvaan veteen. Valoa ja lämpöä. Siinä ihmisellekin jumalaa kerrakseen.

Mökillä

Harvemmin tulee viikonlopusta näin rentoutunut ja seesteinen olo. Jokainen lihas on rennon vetelä ja jatkuva kiire vasta huomisen ongelma. Kokonaisvaltaisen rentoutumisen resepti on seuraavanlainen:

Vuokrattiin ystäväporukalla kiva mökki luonnon rauhasta, järven rannalta. Mökissä oli hyvä sauna ja järvessä avanto. Sen lisäksi runsaasti tupatilaa ja pesämäinen nukkumaparvi. Maisema oli marraksinen ja suurimman osan ajasta hennon harmaaseen usvaan kääriytynyt.

Kävimme iltapäivällä reippailemassa metsäteillä ja poluilla. Vastaan tuli jörön näköisinä pyssyjensä kanssa passissa istuvia hirvimiehiä. Toivoin mielessäni, etteivät he saisi yhtään hirveä ammutuksi, sillä oli liian mukava päivä kenenkään kuolemiselle. Kävelyretken aikana hämärä laskeutui ja pimeyden mukana tuli myös sumu, joka teki metsästä salaperäisen. Joimme laavupaikalla raudan makuista kaivovettä ja mutustelimme suklaata. Takaisinpäin tullessa oli jo säkkipimeää ja juoksimme Jänismiehen kanssa kevyttä hikeä pintaan tienpinnan iljanteita varoen.

Kunnon lenkin jälkeen oli kotoisaa palata pimeän keskeltä mökille, jonka ikkunoista loisti lämmin valo. Loputkin tulijat olivat lenkkimme aikana saapuneet paikalle. Laitoimme yhdessä hyvää ruokaa meren elävistä ja vihreästä currysta sekä jouluisen makuista luumurahkaa piparimurujen kera. Sitten paljon kahvia, kohtuudella viinaa ja hieman lepäilyä. Sitten se kaikkein tärkein eli saunaan.

Tuli saunottua todella perusteellisesti. Kun oli tarjolla hyinen avanto, jossa käydä välillä kastautumassa, itsensä lauteilla paahtamista jaksoi jatkaa tuntikausia. Tällainen saunominen on eräänlaista meditaatiota. Tavalliseen saunaan hyytyy viimeistään tunnissa, mutta kun avannosta kävi hakemassa aina uuden adrenaliinipiikin, ei meinannut millään malttaa lopettaa. Suhteeni kylmään veteen on todella outo: Normaalisti inhoan kylmää sydämeni pohjasta. Kun päivällä kävin pesemässä kädet järvessä, en meinannut kärsiä uittaa niitä edes ranteita myöten avannossa. Kun sitten piti mennä kokonaan veteen, kylmäshokki ei tuntunutkaan niin pahalta kuin olin kuvitellut, vaan oikeastaan aika mukavalta. Ei sinne avantoon kuitenkaan tehnyt mieli jäädä kroolaamaan ympyrää, vaan kyllä sieltä aika vilkkaasti itsensä ylös kiskoi. Ystävän koira katseli meidän hulluja avantotouhujamme sen näköisenä, että noilla ihmisillä ei taida ihan kaikki ruuvit olla kiristettyinä.

Suurimpana ihmetyksen aiheena minulle oli se, että en saanut minkäänlaisia kylmäallergiaoireita, vaikka nokkosrokkomainen ihoni kuumotus ja turpoaminen saattavat laueta (ja yleensä aina näin käykin) jopa kesällä 21 asteisessa vedessä uimisesta tai kylmässä sateessa kastumisesta. Ehkä syynä oli allergialääke, jota reissussa käytin. Tai sitten reaktio tulee ihan jostain muusta, kuin kylmästä, kenties levästä. Ilmeisesti samaisen Duactin ansiosta suukkoja auliisti jakelevat koiratkaan eivät saaneet minua niiskuttamaan.

Kun joskus aamuyöllä sitten malttoi lopettaa kossulla terästetyn glögin ja baileysilla jatketun kahvin tissuttamisen, sänkyyn meneminen oli kuin olisi mennyt makaamaan untuvapilven päälle. Oli ihanaa kaapaista Jänismies kainaloon ja kuiskutella hänen unenpöpperöiseen korvaansa, kuinka mukavaa on elää hänenkaltaisensa otuksen kanssa tällaista elämää.

Muutama koko yön nuotion äärellä valvoneista sitkeimmistä mökkiläisistä laittoi vielä saunan lämpiämään ja tuli iloisesti höyryävinä vastaan, kun aamun valjetessa tossuttelin ulkovessalle päin. Niin sitä pitää, laatuajasta onkin syytä tiristää kaikki irti viimeiseen pisaraan!

Felinium - vaarallisen aineen materiaaliohjekortti

VAARALLISEN AINEEN MATERIAALIOHJEKORTTI

KEMIALLINEN ANALYYSI
Aine	Felinium (yleisnimitys "Kissa")
Symboli	Ks
Löytäjät	Faaraot
Atomimassa	Keskimäärin noin 4 kiloa, mutta tunnetaan myös isotooppeja joiden massa vaihtelee 3-7 kilon välillä. Suurin tunnettu feliniumisotoopin massa on 21 kiloa.
Esiintymistiheys	Yleinen kaikkialla maailmassa

FYYSISET OMINAISUUDET

1. Normaalisti felinium on karvan peitossa, mutta myös karvattomia isotooppeja tunnetaan.

2. Felinium saattaa haiskahtaa joskus kalalta, muuten sen haju muistuttaa lämmintä mokkanahkaa.

3. Felinium kiehuu härnättäessä, jäätyy mikäli tavoitetaan tekemästä jotain luvatonta ja sulaa silitettäessä.

4. Feliniumia voidaan taivuttaa helposti silittämällä selkää. Etenemissuunta ehdottomasti myötäkarvaan, niskasta hännän juurta kohti, - vastakkaiseen suuntaan silitettäessä voi tapahtua kiehumisreaktio. Huomioi myös ominaisuus ”sulaa silitettäessä”.

5. Felinium muuttuu kitkeräksi mikäli sitä ei ruokita ajoissa, happameksi mikäli sille tuputetaan halpoja ruokia ja huomattavan makeaksi, kun ruokitaan savustetulla lohella ja kermalla.

6. Felinium päästää pehmeää, kehräävää ääntä ollessaan ideaalitilassa. Epävakaassa tai epäsuotuisassa tilassa feliniumin ääni muuttuu sihinäksi, murinaksi ja volinaksi.

7. Feliniumnäytteiden on havaittu esiintyvän useissa eri väreissä ja karvanpituuksissa.

KEMIALLISET OMINAISUUDET

1. Felinium vetää magneettisesti puoleensa lihaa ja kalaa. Pystyy imeyttämään itseensä huomattavia määriä maitoa.

2. Felinium on erittäin herkästi räjähtävä aine joutuessaan kontaktiin veden (H2O), koiraniumin (VuH) tai hiiriniumin (Hi) kanssa.

3. Felinium ei liukene veteen, vaan hylkii sitä voimakkaasti. Kissanminttu yhdistettynä feliniumiin, voi aiheuttaa voimakkaan, höyrystymistä muistuttavan kemiallisen reaktion.

4. Felinium soveltuu erittäin hyvin rahan haihduttamiseen, erityisesti jos seokseen lisätään hiukan eläinlääkäriymiä (El) kiihdyttämään reaktiota.

FELINIUMIN YLEISET KÄYTTÖTARKOITUKSET

1. Herätyskellona.

2. Paperipainona.

3. Sylinlämmittimenä ja yleisesti rentouttavana aineena.

4. Ovistopperina.

4. Tuholaisten torjunta-aineena ja lintukarkottimena.

TESTIT

1. Felinium sihisee joutuessaan läheiseen kosketukseen koiraniumin (VuH) tai eläinlääkäriymin (El) kanssa.

2. Felinium sihisee ja räjähtää joutuessaan kosketuksiin veden kanssa.

3. Feliniumin oikealla käsittelyllä voidaan saada aikaiseksi kehräävää ääntä.

VAARALLISUUS

1. Felinium aiheuttaa mahdollisesti haavoja ja reikiä testaajan nahkaan, suoritettaessa testiä 1 ja 2.

2. Ihmisten ruokatarvikkeilla on taipumusta haihtua ilmaan joutuessaan kosketuksiin feliniumin kanssa.

3. Felinum lisää huomattavasti pimeässä liikkuvien kappaleiden kaatumisherkkyyttä.

4. Kylminä öinä felinium absorboituu lämpimiin aineisiin aiheuttaen tukehtumisvaaran.

5. Feliniumista ja tietyistä ravintoaineista muodostuu haitallista ja pahanhajuista jätettä. Mikäli felinium on kitkerää, jätteellä on taipumusta kasautua sopimattomiin paikkoihin.

6. Felinium saattaa aiheuttaa allergisia oireita joissakin yksilöissä.

7. Feliniumilla on taipumusta edesautttaa huonekalujen riekaloitumista.

8. Feliniumista irtoaa karvan muotoisia hiukkasia, jotka absorboituvat joka paikkaan.

ERITYISHUOMIOTA VAATIVAT SEIKAT

1. Kaikki ihmisten ruokatarvikkeet tulee säilyttää paikassa, jossa ne eivät joudu kosketuksiin feliniumin kanssa.

2. Feliniumin aiheuttaman kaatumisvaaran vähentämiseksi, suositellaan infrapunalasien käyttöä pimeän aikaan.

M-kirjain kissan otsalla

Kirjavien, niin sanottujen tabbykuvioisten kissojen otsalla on erotettavissa musta kuvio joka muistuttaa selvästi M-kirjainta. Kuvioon liittyy useita legendoja, jotka kertovat kuinka tuo M-kirjain kissan otsaan oikein piirrettiin.

Egyptiläisille tämä tabbykissojen tunnusmerkki toi mieleen pyhän Scarabee-kuoriaisen, joka siten yhdistettiin kissan ja etenkin jumalatar Bastetin ikonografiaan. Kissa, joka istuu suuren scarabee-kuoriaisen selässä, on egyptissä suosittu patsasaihe. Olen itsekin saanut sellaisen egyptintuliaisena.

Muslimien tarinaperinteessä kissa on siisteytensä perusteella luokiteltu mielllytäväksi ja hyväksi eläimeksi toisin kuin esimerkiksi sika. Kerrotaan, että profeetta Muhammedilla oli kissa nimeltä Muezza, johon hän oli hyvin mieltynyt. Profeetta jopa leikkasi hihansa irti mieluummin, kuin häiritsi sen päällä nukkuvan kissan unta. Kerran Muezza sitten pelasti Muhammedin tappamalla myrkyllisen käärmeen, joka yritti luikerrella profeetan kaavun hihaan. Muhammed oli tästä niin kiitollinen, että painoi kissan otsalle M-kirjaimen oman nimensä muistoksi ja silitti kissan selkää niin, että siihen ilmestyivät tummat tabbykuviot. Kirjain muistuttaa siten ihmisiä Muhammedin kissalle antamasta siunauksesta.

Kristillisessä kansanperinteessä kerrotaan, että kun Jeesus-lapsi syntyi, oli kylmä yö. Lapsella oli vilu kehdossaan. Tallissa oleva emokissa hyppäsi silloin kehtoon ja lämmitti Jeesusta omalla pehmoisella turkillaan. Kiitokseksi äiti, neitsyt-Maria, painoi oman nimikirjaimensa kissan otsaan.

Todellisuudessa kahdessa viimeisessä tarinassa on kielellinen virhe. Kumpikaan M-kirjaimen kissaan painaneesta henkilöstä ei olisi käyttänyt latinalaista M-kirjainta. Neitsyt Maria oli arameankielinen nainen, joten hänen nimensä ensimmäinen kirjain olisi siten ollut Mem מ. Muhammed puhui ja kirjoitti arabiaa, joten hänen nimensä alkoi arabialaisella Miim-kirjaimella, jonka merkki on م.