Noidilla oletettiin perinteisesti olevan seuranaan eläinhahmoinen apuri. Noitien uskottiin myös voivan muuntautua itse eläimiksi. Useissa kuvauksissa apuri tai muodonmuutoshahmo on musta kissa. Äänettömästi liikkuvan ja pimeään sulautuvan eläimen ajateltiin olevan mitä luontaisin hahmo noidalle, joka liikkui öisin salaisilla retkillään. Kansanperinteessä esiintyy useita tarinoita, joissa kyläläiset vahingoittavat mustaa kissaa, mutta kissan vammat ilmaantuvatkin johonkin kylässä asuvaan naiseen.
Mustien kissojen väitettiin olevan kristittyjen arkkivihollisen, paholaisen liittolaisia tai jopa itse paholaisia. Pääasiallisesti tämän vuoksi niiden näkemisen uskottiin tuottavan huonoa onnea tai olevan enne jostain onnettomuudesta. Mustia kissoja tapettiin ja kidutettiin näiden uskomusten nojalla. Noitaoikeudenkäynneissä mustan kissan omistaminen oli raskauttava asianhaara ja lemmikit saatettiin polttaa noidaksi väitetyn omistajansa kanssa roviolla.
Musta kissa esiintyy kuvataiteessa usein noidan takana luudalla ratsastaen tai noitakeitoksiaan hämmentelevän koukkuleukaisen ja syylänenäisen vanhan naisen jaloissa kiehnäten. Luudan varrella keikkuvaan kahvipannuun liittyy niin ikään mielenkiintoista symboliikka: kahviahan pidettiin alun perin synnillisenä paholaisen juomana.
Kissojen ja noitien toisiinsa yhdistämiseen liittyy mielenkiintoinen kreikkalainen taru josta löytyy valitettavan vähän tietoa. Tämän klassisen tarun mukaan pimeisiin voimiin, noituuteen ja magiaan yhdistetty kreikkalainen jumalatar Hecate muutti Galenthias -nimisen neidon kissaksi. Galenthiaksesta tuli Hecaten kultin korkea-arvoinen papitar.
Wicca-uskonnon harjoittajat omaksuivat mustan kissan symbolikseen 1930-luvulla. Noituutta harjoittavat ovat traditioon tietoisesti nojaten pitäneet ja pitävät edelleenkin mielellään mustia kissoja lemmikkeinään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti