Tavallinen päivä töissä. Tavallinen ihminen tulee asioimaan kanssani. Palvelualttiin ja ystävällisen kestohymyn väläyttämisen sijaan olen vähällä pudota tuoliltani ja kieriä taintuneena tiskin alle yökkimään.Sieraimiini taistelunorsun lailla rynnistävä löyhkä on niin voimakas, että yli puolen metrin hajurako ei riitä. Lemu on niin äkeä ja päällekäypä, että joudun väenväkisin pakottamaan kasvoni peruslukemille välttääkseni loukkaavan inhon nyrpistyksen ja kavahtamisen taaksepäin. Silmiin kihoaa vettä. Toivon että nenässäni olisi pyykkipoika tai pumpulitukot. Toivon, että voisin huomauttaa asiasta ystävällisesti ja loukkaamatta, pyytää peräytymään ainakin metrin verran, mutta en voi.
Haisuli ei kuitenkaan ole siltojen alta ihmisten ilmoille ryöminyt puliukko tai millään muullakaan tavalla mädäntynyt yksilö. Ihan tavallinen, siististi pukeutunut, kohteliaasti käyttäytyvä ihminen, jolla on varmaankin dödöä kainalossa ja parfyymia tai partavettä korvan takana. Silti hän löyhkää kuin kasa näädänraatoja.
Niin. Tätä te ketjupolttajat ja etenkin kotonanne sisätiloissa tupakoivat, ette varmaan koskaan muista tai ajattele. Anteeksi vaan, mutta te haisette pääsääntöisesti aivan helvetin pahalle. Vaatteenne haisevat, ihonne haisee, hiuksenne haisevat ja henkenne haisee. Haisette koko ihminen niin, että perässänne leijaa pitkä mörkömäinen löyhkälaahus. Lähellänne olo on tupakoimattomalle ja normaalin hajuaistin omaavalle ihmiselle sietämätöntä. Allergiaa tai astmaa sairastavalle tämä vastaa melkein sitä, että iskee nyrkillä palleaan niin että ilmat lähtevät pihalle. Harjoitatte tietämättänne pahemman laatuista väkivaltaa.
Haisette samalta, kuin iso tuhkakuppi johon on kaadettu vettä ja hämmennetty. Tuotte mieleen ongelmajätteet ja tehtaiden karstaantuneet piiput. Vanhojen autojen pakoputket. Lämmityslaitoksen uunin, johon on kaadettu poltettavaksi kaikki mahdollinen. Ominaishajunne ei tosiaankaan ole kovin miellyttävä elämys kanssaihmisillenne.
En syytä teitä siitä, ettette usko minua tai tiedä että olen oikeassa. Silloin kun vielä itse poltin, minulle oli aidosti mystinen arvoitus se miten äitini tiesi minun polttavan. Vaatteeni eivät mielestäni haisseet sen enempää kuin henkenikään, kävinhän toki teinin hygieniaraivolla joka päivä suihkussa ja vaihdoin vaatteita todella usein. En tietenkään haistanut mitään, kun olin kerta tainnuttanut polttamalla oman hajuaistini. Polttajana tupakansavuun jopa assosioitui monta miellyttävää elämänhetkeä ja siksikin oli vaikeaa uskoa käryttelyn haisevan kaamealle. Eikä silloin tullut mieleenkään miettiä, miksi raitis vierustoveri vaihtoi kärsivän näköisenä paikkaa tai opettaja nojautui tuolissaan taaksepäin. En myöskään ymmärtänyt miksi ihmiset mulkoilivat pahasti, jos marssin sätkä huulessa heidän ohitseen. Nykyisin mieleni tekisi piestä tai kuristaa jokainen, joka pakottaa minut esim. edellä tai ohi kulkiessaan nielemään savujaan.
Meitä tupankanvastustajia vaaditaan aina olemaan suvaitsevaisia ja pitämään mielipiteemme omina tietoinamme. On muka loukkaavampaa vaatia oikeutta puhtaaseen hengitysilmaan kuin vaatia käryttelijää poistumaan reviiriltä. Minusta se on perseestä.
Eipä teitä varmaan tämäkään paljoa liikuta, mutta tulipahan sanottua. Antakaa anteeksi jos en teitä kohdatessani pysty pitämään naamaani peruslukemilla. Toivotan teille vilpittömästi raikkaampia aikoja.
24 kommenttia:
Nykyisin mieleni tekisi piestä tai kuristaa jokainen, joka pakottaa minut esim. edellä tai ohi kulkiessaan nielemään savujaan.
Et voi olla tosissasi? Eihän sinua ensinnäkään kukaan edessä kulkiessaan pakota nielemään savujaan.
Minua mietityttää, että mikä psykiatrinen luokitus sopisi kuvaamaan vihaisia nuoria naisia? Yliherkkä?
Jos tuntuu vielä kolmen päivän kuluttua siltä, että päätä puristaa tiukasti vanne, niin käväise huvin vuoksi lääkärillä ja kerro sille kokemuksistasi ;)
Ainiin, vanha kansa tiesi luokituksen. Se oli "hysteria". Siihen keksittiin myös lääke. Kunnon pano.
Wau! Nyt minä ymmärrän osaa nettinaisista paljon paremmin. Eihän niitä muu vaivaa kuin että ovat puutteessa!
Kiitos vaan hysterialuokituksesta, mutta laatumunaa saan kyllä kotona yllin kyllin ja ihan niin paljon kuin jaksan pyytää, joten sen puute ei ainakaan aiheuta ärtymystäni. Sen sijaan ärtymykselläni saattaa olla jotain tekemistä sen kanssa, että tupakansavu saa henkeni salpautumaan iloisesti, minulla on nääs astma, joka ei ainakaan voi vuosi vuodelta mitenkään paremmin tässä myrkkyjen kyllästämässä maailmassa. Ja tosiaan, allergiaahan sanotaan myös yliherkkyydeksi, mutta sen syy ei ole suinkaan korvien välissä. Valitettavasti. Jos astman voisi parantaa freud-sedän sormia napsauttamalla, niin minähän olisin viivana psykiatrijonossa ja ihanpa vielä oma-aloitteisesti.
Edessä kulkijat polttajat vetävät aina perässään pitkää savulaahusta, ovien edustoilla polttavat taas leijuttavat moista ympärillään. Siinäpä sitten aina nenästä kiinni, hengitys seis ja savusukeltamaan kun heistä on syytä päästä äkkiä ohi. Tokihan heillä tietenkin on aina enemmän oikeuksia kuin minulla. Toivottavasti tupakoijat joutuvat joskus elvyttämään minut sen jälkeen kun astmapiippu ei enää autakaan :D
Ai niin. Pitäähän tähän vielä selvennykseksi laittaa ikivanha mieliteon ja sen toteuttamisen välinen ero joka toki liippaa edellistäkin bloggaustani:
"Jokainen terve ihminen voi kuvitella mielessään surmaavansa vihollisensa kiduttamalla, vain sairas ihminen toteuttaa sen."
Siitä voipi vapaasti päätellä monenko tupakoijan kuristamiseen tai pieksemiseen olen elämäni aikana syyllistynyt.
Tupakoijat ovat joskus raivostuttavia. Joka kerta kun nousee junasta Joensuussa, saa kävellä tupakansavussa 20-100 metriä laituria pitkin vaunun sijainnista riippuen. Tulee mieleen, että eivätkö he ota muita huomioon ollenkaan. Ei, eivät he jaksa sellaista ajatella, koska heillä on ahdistus ja kiire. Silloin kyllä minullekin tulee kuristaminen mieleen.
Kaupat saisivat hieman ajatella, ottavatko tuotteisiinsa tupakkaa. Itse en ottaisi. Siinähän tupakoitsijat hajoaisivat, kun tulevat kassalta kysymään.
Olisipa mukavaa nähdä se suunniteltu tupakan kieltäminen Suomessa vuoteen 2050 mennessä.
Tuo junalaituriongelma on kyllä tuttu. Aina sama juttu noiden säälittävien röökinarkkareiden kanssa. Pakoon ei pääse jos ei halua vaunujen ali ryömiä ja taju meinaa lähteä, kun kuivassa ja tunkkaisessa junassa istuminen muutenkin nylkee nenän limakalvot jo valmiiksi vereslihalle.
Niitä harvoja kertoja kun olen joutunut tuntemattoman ihmisen kanssa suukopuun, on se, kun junasta ulos astunut, narkomaanin lailla sätkänsä jatkeeksi ryntäävä ihminen puhalsi minut savupilveen kun tulin hänen kannoillaan. Sanoin kipakasti, että onpa kiva tukehtua savuun, jolloin takavasemmalta loikkasi avulias kanssatupakoija puhaltamaan lisää savua kasvoilleni todeten, että tässäpä vähän lisää minunkin puolestani.
Sen jälkeen avauduin oikein sydämeni kyllyydestä ja päästin suustani sellaista tekstiä, että kävytkin olisivat puista tippuneet sen kuullessaan. Röyhkeä puhaltelija jatkoi omaa länkytystään niin pitkään kuin laituria riitti.
Sen sijaan ärtymykselläni saattaa olla jotain tekemistä sen kanssa, että tupakansavu saa henkeni salpautumaan iloisesti, minulla on nääs astma,
Hengen salpautuminen voi johtua myös psykologisista syistä. Ihan oikeasti. Minun tädin miehellä on oikein paha astma, ja olen pienenä nähnyt hänen saavan erittäin pahoja astmakohtauksia. Silti hän pystyy polttamaan tupakkaa, hänen puoliso polttaa tupakkaa, ja niillä on ollut kissa niin kauan kuin muistan (ei sama, monta kissaa on jo kuollut).
Kiitos tästä tekstistä kuitenkin. Voin itse ihan hyvin ruveta harjoittelemaan polttaa tupakkaa siten, että savusta ei aiheudu muille häiriöitä. Niin aion myös tehdä.
(Sivuhuom., vaikuttaa siltä, että miehesi on alisteisessa ja hyväksikäytetyssä asemassa. Sinä vain pyydät, ja munaa tulee. Ainakin jos mies voisi tehdä saman, eli pelkästään pyytää pillua ja sitä tuotaisiin tarjottimella esille, niin feministit osoittelisivat rumalla sormella ja kirkuisivat kuin mielipuolet naisen asemasta.)
Ta-miit puhuu asiaa. Vaikken itse astmaatikko olekaan (allergikko sen sijaan kyllä), en kertakaikkiaan kestä tupakansavua oikein missään. Tästä syystä en käy nykyisin enää baarissa edes keikoilla, vaikka ne muuten kivoja olisivatkin, siellä kun on aina joku idari vieressä sätkän kanssa vaikka mihin yrittää itsensä luovia. Että baaritupakointikieltoa odotellessa.
En ole tosiaan itse koskaan tupakoinut, kokeillut vain joskus muinaisessa teini-iässä ja todennut ettei ole minun juttu ollenkaan. Asenteeni on muuttunut vuosien varrella koko ajan kielteisemmäksi tupakointia kohtaan, suurelta osin sen takia että valitettavan moni tupakoitsija vaikuttaa kuuluvan siihen ei-huomaavaisten polttajien joukkoon ja terrorisoi ympäristöään surutta. Ihan kiva juttu jos haluatte omaa elinpiiriänne saastuttaa, mutta tehkää se mieluummin jossain muualla kuin yleisillä kulkuväylillä, kiitos.
Ja mitä tulee noihin hajusteisiin (parfyymit ja partavedet), niin kyllä ne ovat ihan yhtä paha riesa kuin tupakansavukin (tosin eivät taida aiheuttaa ihan samanlaisia terveyshaittoja kuin kuin passiivinen tupakointi). Juuri tänäkin päivänä on saanut vedet silmissä köhiskellä työpaikalla kun siivoojatäti oli ottanut aamukylpynsä hajuvedessä. En arvosta :(
Auts, Birdy. Sinä olet niitä harvinaisia ja arvokkaita luonnonvaroja joiden ei toivoisi haaskaantuvan kuolemalla keuhokosairauksiin. (Äiti täällä, moi :D )
Huomaavaiset tupakoijat ovat ihan asia erikseen. Heidän kohdallaan tunnen vain säälin kirpaisun: polta nyt sitten vähän kauempana hajuraon päässä, mutta miksi sinunkin pitää tieten tahtoen tuhota itseäsi, vaikka olet nuin mukava.
Eipä tulisi mieleenkään räyhätä jollekin joka tupakoi esimerkiksi varta vasten laitetuilla tupakkapaikoilla, vaikka kuinka joutuisin uimaan hänen tuottamansa savupilven läpi taloon sisälle/ulos päästäkseni. Ihmetyttää tosin se, miksi niiden tupakkapaikkoen pitää olla juuri sisäänkäynnin kohdalla, muutama reipas lisäaskel raikkaassa ilmassa tuskin tekisi tupakoijillekaan pahaa.
Ajattelemattomat ja tahallaan missä vain tupakoivat sen sijaan sieppaavat sieluani useammin kuin olisi ehkä terveellistäkään. Enhän minäkään pierrä törryytä hajupommeja toisten haisteltavaksi julkisilla paikoilla, vaikka se todennäköisesti ei olisi edes yhtä epäterveellistä kuin passiivinen tupakointi.
Liikaparfyymien käyttäjistä on myös ikäviä kokemuksia. Pitkä hajulaahus on ikävä kohdata tai ohittaa jopa ulkoilmassa, kun oma elimistö reagoi lupaa kysymättä vetäisemällä henkitorven tukkoon. Baareissa käyminen on jäänyt todella harvinaiseksi harrastukseksi juuri siksi, että savuttomat puolet ovat pelkkä huono vitsi: aina saa olla riitelemässä jonkun "minä poltan missä lystään" - idiootin kanssa henkilökunnan katsellessa kyllästyneenä muualle. Aamulla tulee kallis, viikonkin pituinen henkivinkuu-lasku.
Vaihtaisin toki riemusta kiljuen allergiattomaan ja astmattomaan kroppaan joka kestäisi mitä vain ja jonka kantajana minun ei tarvitsisi hiiltyä harva se päivä. Tänään vituttaa erityisesti, pakkasten ja kuivan ilman ansiosta jopa vereslimakalvoilla olevan nenän kautta hengittäminen sattuu saatikka että onnistuu vielä pökäisemään kirvelevään hajupilveen.
Ta-miit puhuu asiaa. Vaikken itse astmaatikko olekaan (allergikko sen sijaan kyllä), en kertakaikkiaan kestä tupakansavua oikein missään.
Tietäisitpä, että miten huono ilma joissain suurkaupungeissa on! Luulen sinun silti pystyvän asumaan niissä ihan hyvin. Tämä siis vaikuttaa vieläkin siltä kuin kokemuksiin tupakoinnista vaikuttaisi jonkinlainen siirtymä.
On muka loukkaavampaa vaatia oikeutta puhtaaseen hengitysilmaan kuin vaatia käryttelijää poistumaan reviiriltä.
Miten kiivaasti vastustat yksityisautoilua, sademetsien hakkuuta, ja fossiilisten polttoaineiden käyttöä? Nämä kaikki ja moni muu saastuttaa ilmaa suunnattomasti enemmän kuin tupakointi.
Voimakas tupakoitsijoiden vihaaminen on hyvä keino saada identifioimattomia sisäisiä agressioita purkautumaan? Saa kuviteltua näkyvän ja "käsinkosketeltavan" syyn? *nuuh nuuh* "Ahaa, tuosta tämän kaiken on johduttava" -viesti piilotajunnasta? Tästä seuraa helpotus, jolle yliminä hakee kiihkeästi vahvistusta hyperboloimalla kokemuksen?
Nojoo, tämä olisi helposti testattavissa siten, että haistelisitte tupakoivaa Birdyä. Jos fysiologisia syitä olisi, niin reaktiot olisivat ennustettavissa.
Causa Finita.
Onpa tullut käytyä suurkaupungissa jos toisessakin. Niissä saa kaivaa mustaa töhkää nenästään iltaisin ja vetää moninkertaisia lääkeannoksia, että henki kulkee vielä huomennakin.
Autoa en omista ja pakkasella pakokaasupilvessä töihin pyöräileminen on kuvottavaa. Kotona elämää helpottaa ilmanpuhdistin, johon kertyvästä saastemäärästä sinäkin saisit kyyneleen silmänurkkaan. Mitä ei näe, siitä ei tietysti osaa olla huolissan.
Astma ja allergia usein pahenevat vanhemmiten. Niin on käynyt minullekin. En ole todellakaan tahallani valinnut elämää, jossa toisille normaalit käryt aiheuttavat minulle kipua ja pahoinvointia.
Jos haluat antoisan samaistumiskokemuksen, niin teepä tuju saippualiuos ja ruiskuta sitä nenääsi. Pääset kokeilemaan miltä minusta tuntuu harva se päivä.
Tupakasta luopumiseen voi toki kannustaa rakentavastikin. Maalasin eräälle tupakasta luopuvalle läheiselleni palkinnoksi hänen pyytämästään aiheesta tehdyn taulun, joka oli mieluinen. Siitä lähtien hän oli pitkään täysin polttamatta ja on pysytellyt edelleenkin melko hyvin tappokääryleistä erossa.
Olen nähnyt vihaamisen järjettömänä ja tuhoa aiheuttavana. Valitettavasti joudun myöntämään, että suhtautumiseni siihen alkaa olemaan aika välinpitämätöntä.
Tämäpä on niitä minua hämmentäviä keskustelunaiheita. En ole itse koskaan tupakoinut eivätkä vanhempanikaan, ja työurallani olin monta vuotta työsuojeluvaltuutettu ja koetin suojella maisemakonttorissa tupakasta kärsiviä kanssaihmisiäni (aika ennen tupakkalakeja).
Sitten menin naimisiin tupakoijan kanssa. Hän ei tule pääsemään tupakasta eroon ennen kuin arkussa (jos sielläkään). Minun kuulteni on sydänspesialisti sanonut, että tupakka voi hänet tappaa, mutta tupakkalakko tappaa varmasti. Hän aloitti tupakoinnin 11-vuotiaana aikana, jolloin se oli aikamiehen merkki, ja ensimmäiset savukkeet hänelle tarjosi setä.
Silti meillä ei (monen sivullisenkaan mielestä) tupakka haise, koska mieheni on myös suorastaan pakonomainen tuulettaja ja pyykinpesijä. Hänen hiuksensakin haisevat nenääni lähinnä pölyltä (!) Muita ihmisiä hän ei vaivaa, koska on jo ilmeisen pysyvästi kotona (se sydän).
Niin että kantoja voi ottaa puoleen jos toiseenkin, ja aina löytyy omakohtainen esimerkki.
Mette, koskettavasti kirjoitettu. Tuli hirmuisen paha mieli siitä, että rakastamasi ihminen on tuon tappavan paheen vanki ja uhri.
Uskon kyllä sen, että tupakoijakin voi olla siisti ja hajuton. Lähinnä tekstissäni tarkoitin sitä, että jotkut muuten siistin näköiset ihmiset voivat löyhkätä niin paljon tupakalle että en ole uskoa sitä
Enkä ole muuten mikään hajunirppanokka, olen nuorempana luonut allergiastani huolimatta paskaa navetoissa ja sikalassa yllin kyllin eikä minulle ole aiheuttanut ylitsepääsemättömiä vaikeuksia auttaa pissiltä, lasolilta ja ties miltä haissutta ojaan kaatunutta puliukkoa muutamaankin otteeseen tolpilleen kun treenireittini kulkee heidän suojakotinsa ohitse ja heitä makailee aina pitkin ja poikin piennarta.
Vihani tupakointia kohtaan kumpuaa monesta eri lähteestä, joista varhaisin on se, että oikea isäni poltti itsekkäästi ja piittaamattomasti sisätiloissa pienessä kotimökissämme silloin kun äitini oli raskaana ja synnytti minut. Tupakointi sisällä jatkui neljään ikävuoteeni asti (kielloista huolimatta), jolloin äitini otti eron. En tiedä liittyykö koko ikäni potemani allergia ja myöhemmin puhjennut astma tuohon lapsuuteni savuiseen jaksoon, mutta ei se ainakaan jälkeenpäin ole minua ilahduttanut.
Teini-iän typerässä (tekisi mieli vetää itseäni kunnolla turpaan) kuolemanangstissani ja uhmassani sitten polttelin tullakseni hyväksytyksi kapinallisten joukkoon ja päästäkseni kontaktiin niiden tupakkaringissä viihtyvien ihmisten kanssa, joita ihailin. Seurauksena astman radikaali paheneminen ja sairaalakeikka sairaalaan, jossa samoissa tiloissa kitui finaaliin edenneitä keuhkopotilaita. Oli aika valaiseva kokemus.
Aikuistuttuani jouduin ottamaan kovan linjan tupakkakielteisyyteeni jo siksikin, että muuten olisi varmaan kuolema ruvennut kolkuttelemaan ovilla piakkoin. Astma alkoi reagoida entistä rajummin savuihin, hajuihin ja kemikaaleihin.
Raitistuttuani minulle on tullut aivan järjetön ahdistus ja pelko siitä, että sellaiset ihmiset joista pidän, polttavat. Minusta se tuntuu melkein samalta, kuin läheisen ranteiden nirhaamisen katselu ilman että voi tehdä mitään. Menen siitä ihan masennuksiin, varsinkin kun en voi useimmiten tehdä mitään tai vaikuttaa aisaan.
Siksipä aloittaessani nykyisen suhteeni tein selväksi silloin vielä satunnaisesti savutelleelle Jänismiehelle että se on joko tupakka tai minä, kompromisseja ei ole eikä tule. Jänismies lopetti polttamisen ja on suureksi ilokseni pysynyt poissa sätkäpussilta. Tosin hän sanoi jo nuorempana tehneensä päätöksen, että hän lopettaa joka tapauksessa polttamisen 25 vuotiaana. Sain myös veljeni irti ketjupolttamisesta lupaamalla hänelle mainitsemani maalauksen, sekin tuntui hyvältä.
Sisäinen äitini ei toki voi kantaa vastuuta maailman kaikista ongelmista, mutta se ainakin on vastuussa siitä, että Ta-miit täti on usein hyvin hyvin vihainen näistä tämmöisitä jutuista.
Birdy, tuon perheen käytös oli tylsää vittuilua. Itse en käy baareissa tai muuallakaan ajelemassa ihmisiä pois sallituilta tupakkapaikoilta, enkä edes huomauttele sopimattomissa paikoissa polttamisesta kovin usein, vaikka mieli tekisi. Baareissa tupakoimattomilla puolilla röyhyttävät sen sijaan saavat minut hyvin aggressiiviseksi ja silloin kyllä suuni soi ankarasti, jos kohtelias "anteeksi, mutta täällä ei saa polttaa, ei riitä."
Jänismiehellä oli muuten kiukutusongelmaani luova ratkaisu. Tää on huumoria, ei provo.
Hän suositteli minulle skunkkisuihkeen ostamista. Sitten, kun joudun savupilveen tai tupakoijan jyräämäksi, minun pitäisi kuulema suihkia ympärilleni villisti skunkkisuihketta. Sitten voisin todeta silmät ihmetyksistä pyöreinä yökkiville tupakoijille, että mikäs teille nyt tuli, -minä pidän tästä tuoksusta kovasti, se on nautinnollista ja rentouttaa hermojani, etc.
Ainoa cunning planin ongelmakohta oli se, miten oppii itse pitämään skunkinhajusta ja sietämään sitä puklaamatta. :)
Wow,hee. Tätä pitää vielä kommentoida kun oli niin herkullinen provo:
Mikko Moilanen: (Sivuhuom., vaikuttaa siltä, että miehesi on alisteisessa ja hyväksikäytetyssä asemassa. Sinä vain pyydät, ja munaa tulee. Ainakin jos mies voisi tehdä saman, eli pelkästään pyytää pillua ja sitä tuotaisiin tarjottimella esille, niin feministit osoittelisivat rumalla sormella ja kirkuisivat kuin mielipuolet naisen asemasta.)
Jänismies putoaa työtuolilta ja kuolee nauruun, kunhan lukee tämän :D
Kuule, meillä on semmoinen lystikäs tilanne että ollaan molemman hyvin himokkaita hiiriä ja syvästi onnellisia siitä. Sekä munaa että pimppaa saa sekä annetaan taloudessamme aina kun haluja löytyy, eli usein. Kyse ei missään tapauksessa ole säännöstellystä tai harvinaisesta hyödykkeestä.
Harvoin tarvitsee edes pyytää erikseen kun tuo ruumiinkielemme ja ilmeilymme pelaa niin saumattomasti yhteen, mutta jos Jänismies haluaisi niin, niin toisin pimppini vaikka sillä hopeatarjottimella hänen eteensä. :) Kieltäytyminen ei ole meillä kiellettyä, mutta jostain syystä hyvin harvinaista. Mikähän meitä mahtaa vaivata?
Kerrankin on tämän suhteen vakka kantensa löutänyt. En pidä kissaeläimiä turhaan toteemieläiminäni eikä Jänismieskään tosiaan ole Jänismies vain kiinalaisen horoskooppimerkkinsä takia :)
En pidä kissaeläimiä turhaan toteemieläiminäni eikä Jänismieskään tosiaan ole Jänismies vain kiinalaisen horoskooppimerkkinsä takia :)
Lol.
Siitä skunkkisuihkeesta: Shaw on kuulemma sanonut, että jos toiset tupakoivat, hän saa vapaasti piereskellä. Siitä edes tule syöpää.
Olisihan se kieltämättä aika hassu maailma jossa ihmiset tuuttailisivat tyynesti vatsakaasujaan julkisilla paikoilla kävellessään. Työkaverilta kysyttäisiin rennosti, että lähtisitkö kanssani piereskelytauolle :)
Tupakoijia katsoessani minulla muuten soi aina päässäni ivallinen julkilausumaton kysymystulva erityisesti nuorten tupakoivien tyttöjen kohdalla, että mitä sinä oikein tuosta saat ja luuletko olevasi jotenkin cool ja sexy polttaessasi, vai? Mitä viettiä tai puutetta tuolla tyydytät ja miksi annat savukkeen tai äärimmäisen epäeettisen sekä roistomaisen savuketeollisuuden pitää sinua tahdottomana sätkynukkenaan?
Omasta polttamisestani on niin kauan, etten enää edes yrittämällä muista miltä tupakka maistuu ja tuntuu tai mitä fysiologisia tuntemuksia se aiheuttaa. Siksi tupakointi tuntuu minusta nykyisellään yhtä absurdilta kuin se, että joku kävelisi kadulla viillellen hajamielisesti ranteitaan.
Birdyn viittaus yhteneväisyyteen uskoon tulleiden kanssa voi päällisin puolin näyttää matsaavan, mutta pohjalla on kuvitelmien tai yliluonnollisten uskomusolentojen sijaan todistettu luonnontieteellinen fakta josta ei pääse vähättelemällä tai selittelemälläkään yli eikä ympäri: TUPAKKA SAIRASTUTTAA JA USEIN MYÖS TAPPAA.
En myöskään kuvittele itseäni mitenkään paremmaksi ihmiseksi tupakoijiin nähden, vaan enemmänkin uhkaavalta onnettomuustilanteelta pelastuneeksi ja pimeässä yössä varoituskolmiota pystyttäväksi kanssakulkijaksi. En vain tunnu löytävän yleispätevää tapaa vakuuttaa tupakoijia siitä, etten ole ostanut varoituskolmiotani pilailuvälinekaupasta.
Mikko moilanen: "Ainiin, vanha kansa tiesi luokituksen. Se oli "hysteria". Siihen keksittiin myös lääke. Kunnon pano."
Itse asiassa Hysteriaa hoidettiin klitoriksen poistolla ts. ympärileikkauksella.
Aijai, Arawn. Se oli ihan väärä lääke.
Lähetä kommentti