tiistaina, heinäkuuta 10, 2007

Imukärsä irti mun kaljasta tai soitan hämärille!

Aluksi luomubanaanien ja sittemmin herkullisten siemenettömien rypäleiden kyytiläisenä talouteemme on hivuttautunut muutamia ärsyttäviä öttiäisiä, jotka banaanikärpäsinäkin tunnetaan. Invaasio ei ole vielä mitenkään mahdoton, mutta kääntymässä jo hivenen harmittavan puolelle.

Nämä punasilmäiset vättiäiset rakastavat kaikkea käynyttä ja sokerista. Niitä houkuttelevat jätteet pidetään luonnollisesti kannellisen roskapytyn uumenissa, mikä ei tietenkään estä kärpäsiä syntymästä ja bilettämästä roskiksessa, sekä pelmahtamasta sieltä ilmoille meidän iloksemme pussin tiuhasta vaihtamisesta riippumatta. Mutta arvaatte vissiin kuinka käy kun avata naksauttaa kaljan korkin auki nautiskellakseen mallasjuoman viileydestä illan kuumuudessa. Pullon tai tuopin reunalla on heti monta keltaperseistä hyyryläistä kärkkymässä huikkaa silmät kiiluen. Kalja on banaanikärpästen mielestä aivan vastustamatonta herkkua. Banaanikärpäsillä maustettu kalja taas ei ole minun listallani kärkipäässä.

Ei perkule viitsisi millään käydä myrkyttämään koko taloutta, kun kaikki hämähäkitkin sitten kuolee. Minulla on jo yksi spesiaali lemmikkihämähäkkikin: pitkäkoipinen Spidey, joka pitää majaa ruokapöytämme ja ikkunalaudan välisellä kulmalla. Sille kyllä kelpaa banskukärpänen paistiksi, jos sellaisen käyn verkkoon pudottamassa. Ja taatusti käynkin jos yhden puolikuolleena kiinni saan. Verkossa neuvottiin muuten ostamaan sikspäkki kaljaa, pistämään yksi niistä kärpäsansaksi ja juomaan loput itse. Juopot pörriäiset kuulema hukkuvat pulloon sillä aikaa kun itselläsi on hauskaa.

Olen hieman närkästynyt kahdeksanjalkaisten ötökkäpoliisiemme tehottomuudesta ja oma-aloitteisuuden puutteesta näiden uusimpien häiriköiden suhteen. Sitä näytetään vaan odottavan että ötökkädonitsi tippuu taivaasta verkonkulmaan tai sitten verkot ovat niin seuloja, etteivät pienimmät lentävät pöpödönderit niihin tartu. Taloutemme hämähäkkimäärällä sentään luulisi pitävän nuhteessa ja ojennuksessa muinaisen egyptin heinäsirkkalaumatkin.

Kävimme eilen talon kellarissa napsauttamassa palaneen pikasulakkeen takaisin päälle ja siellä paljastui sellainen näky, että se ansaitsee ihan oman esittelynsä, kunhan uskallan sinne valokuvaamaan uudella kamerallamme. Koko kellarin katto oli kauhukatakombimaisen seittilullan peitossa ja joka puolella näkyi kuolleita ja muumioituneita isoja hämähäkkejä, sekä myös eläviä yksilöitä niin paljon, että ei enää tarvinne kysellä mistä ne kaikki kiipeävät ylempiin kerroksiin. Muutama verkko oli niin iso, että niiden kutojienkin täytynee olla aika alieneita. Ei tehnyt paljon mieli päätään nostella, kun tepsuttelimme kellarin toisessa päässä kaiken sen rihmaston keskellä nököttävälle sähkötaululle. Naamaan losahtava hämähäkinverkko tuntemattomine asukkaineen on kuitenkin jo ihan toisella miellyttävyysasteikolla, kuin hämäri, jonka kiintoisaa puuhastelua voi seurata itse valitsemansa välimatkan päästä.

Tästähän voi olla ihan tohkeissaan. Jokaisella ei taidakaan olla kummituskellaria ihan omasta takaa. Hurmaava puistatus sentään!

7 kommenttia:

Ana kirjoitti...

Hyyyg! Mutta toinen juttu, kuka on Tiikeritoveri? On sivupalkissa, mutta mithän ei näy.

Para kirjoitti...

Tee kärpäsille cocktail. Etikkaa, vettä ja vähän tiskiainetta lasiin, niin jo alkaa kuolonuhreja tulla.

TA-MIIT kirjoitti...

Salaperäinen Tiikeritoveri saa itse esittäytyä tässä jos tahtoo :)

Annoin hänelle kirjoittajan oikeudet vapaan kommentoinnin mahdollistaakseni silloin, kun se eräs lain sallimaa maanisempi mieshenkilö alkoi tehdä pesää Raapimapölkyn latvaan ja piti muuten sulkea kommenttiloora.

Vink, vink TT! Sullahan tosiaan on tänne jutunkirjoitusoikeus, jos huvittaa laittaa oma pääteksti kehiin vierailevana tähtenä.

Tosin TT:n tapauksessa kyseessä on niin yksilöllinen ja ainutlaatuinen ihminen, että hän vaatisi kyllä ehdottomasti ihan oman bloginsa.

TA-MIIT kirjoitti...

Kiiton vinkistä parajänis. Etikkaa ei taida löytyä huushollista, mutta kokeilenpa samaa olusella.

TA-MIIT kirjoitti...

Noni, johan alkoi napse käydä. Viinanjuonti todistettu koe-eläimillä hengenvaaralliseksi. Tiskiaineella pintajännitteettömäksi tuunattu sherry on vaatinut jo viisi kuolonuhria. Vesimeloniviina sen sijaan ei kelpaa, pelkkää esanssia lienee?

Perkeleet voivat juoda sherryä ja minä en. Katkera.

Anonyymi kirjoitti...

Hyyyg täältäkin, mutta eri aiheesta - Tiikeritoveri kun kavahtaa ötököitä enemmän juuri itseensä kohdistuvia odotuksia... kauhiat paineet pukkas jo heti...! :-p Ja itse asiassa Ta-Miit, pitikin tiedustella jo ajat sitten, onko sen (turhan) linkin pakko olla siinä - onhan se nyt hiukka noloa kun sieltä ei uteliaille mitään irtoa... (ja mitä silloin joskus itsekin kurkistin, niin oli siitä laskurin mukaan jo aikas monta muutakin turhaa klikkausta tehty... zepander taitaa nyt olla se eka rohkea ihmettelemään ääneen).

Tai ehkä sinne sitten viimein pitäisi jotain laittaakin. Vähintään joku huono selitys, miksi en tunnusta pitäväni omaa blogia, vaikka yllytystä semmoiseen ajoittain esiintyykin... ;-) Mutta täytyy miettiä.

Mitä taas tulee tänne kirjoittamiseen peräti toisen bloggaajan eikä vain kommentoijan roolissa, tämä mahdollisuushan on suuri kunnia ja arvostan sitä kovasti. Ehkä vielä jonain päivänä sitä käytänkin. Ehkä. Täytyy miettiä.

Mutta siis, kuka on Tiikeritoveri... z:lle ja mahdollisille muillekin mielessään saman visaisen kysymyksen esittäneille ihan lyhyesti tiedoksi, että esimerkiksi juuri sitä mitä nimimerkki kertoo: Ta-Miitin ystävä ja "lajitoveri" (vrt. Jänismies ja kiinalainen kalenteri). Olemme tunteneet jotakuinkin puolet elämästämme, ja ystävyyttämme lienee vain korostanut, ettemme ihan alkuvuosien jälkeen ole enää koskaan asuneet samalla paikkakunnalla tai vuosikausiin edes samassa maassa. Uskaltaisin nimittää tätä myös kaksisuuntaiseksi inspiraatioksi, minkä merkitystä tehostaa se, että monista tärkeistä ja vähemmän tärkeistä yhdistävistä tekijöistä huolimatta olemme sittenkin aika erilaisia. Tiikeritoverin pysyvin pesä on Pariisissa, jossa hän tiettävästi viettää aikansa enimmäkseen Raapimapölkkyä lueskellen. Ja miettien, aina kaikkea ihan liikaa miettien. Mutta mihinkäs tiikeri raidoistaan pääsisi... ;-D

Anonyymi kirjoitti...

Heh, onpa siellä sota käynnissä. Kokeilkaa seuraavaksi salmiakkikossua... ;-)
Otsikko on muuten mahtava! Vähän kuin Aku Ankasta - paitsi ettei Akussa tietenkään kaljaa juoda.