tiistaina, helmikuuta 19, 2008

Excuse for a Sauna


Täällähän ei helposti kunnon saunaan pääse, vaikka kuinka alkaisi sielu sen puutteessa riutua ja kroppa myrtyä. Ainut yritys saunojen saralla on ollut ennen mennyttä viikonloppua kesän vähemmän päräyttävä kokemus Coloradossa. Siellä saunan pukuhuoneessa oli kiusallinen valvontakamera ja kiukaalle piti lappaa vettä muovipussilla kun kauhaa ei ollut. Lienee turha mainita, että ei sieltä kovin kummoisia löylyjä irronnut.

Natiivi informoi meitä julkisten saunojen puutetta ihmetellessämme, että saunakulttuuri ei ilmeisesti vain kerta kaikkiaan sovi alastomuuttaan häpeävien ja pelkäävien amerikkalaisten pirtaan. Tämähän nyt on se ikivanha vitsikin, millä Suomessa vierailevan amerikkalaisen saa tolaltaan: ei kun vaan saunaan muiden ihmisten kanssa ja perkeleesti löylyä kiukaalle.

Talven harmaan selän taittamiseksi vuokrasimme sitten mökin tästä lähitienoolta. Lienen joskus maininnutkin, että rakastamme mökkiromantiikkaa, saunaa sekä takkatulta suunnattomasti ja sen kaipuu onkin alkanut kasvaa täällä ollessa myyttisiin mittoihin. Pidimme mökin valinnan ykköskriteerinä sitä, että pääsisimme vihdoin hauduttamaan itsemme ylikypsiksi uunimakkaroiksi vaikka missä koirankopissa, jonka lämpötila vain saataisiin nousemaan yli kuudenkymmenen asteen.

Löysimme lupaavan kuuloisen kombinaation mökkiä, saunaa, kuumavesiallasta ja aamiaista keskeltä maaseudun luonnonrauhaa. Reissu oli kokonaisuudessaan varsin virkistävä ja kaikki muut lupaukset kyllä toteutuivat: historiallinen mökki oli viehättävä kaikkine pienine sisustuksellisine yksityiskohtineen (joskin hivenen vilpakka), ulkona höyryävä kuumavesiallas oli oikein luksusta ja aamiainen oli amerikkalaiseksi ruuaksi erittäin herkullinen. Isäntäväki oli lisäksi mukavaa ja heillä riitti lähtömme hetkellä paljon kaikenlaista juteltavaa hiihtämisestä taiteeseen. Isäntä eritoten vaikutti olevan semmoinen puuhapete, että hänellä oli rautoja tulessa enemmän kuin ehdin selostuksista laskeakaan.

Mutta sauna oli jotain sellaista, että ennen muinoin maakuopassa asustelleet nokinenäiset esi-isämmekin olisivat nauraneet sille itsensä kipeäksi. Ehkä se on voinut toimia joten kuten kesäaikaan, mutta nykytilassaan se oli kyllä jotain sanoin kuvaamattoman naurettavaa.

Epäluulomme heräsivät siinä vaiheessa, kun isäntä sanoi saunan lämpiämiseen menevän noin viisitoista minuuttia. Viisitoista minuuttia? Hmm, jokin ei nyt täsmää. Odotimme hivenen pidempään ja haipparoimme sitten kukkulan päällä olevalle tynnyrisaunalle, iljanteisia portaita pitkin liukastellen. Polkua reunustivat värikkäät jouluvalot ja pimeä metsä oli kuorruttunut jäärimpsuihin. Voin sanoa, että oikein värisimme innosta päästä meheviin löylyihin.

Jo heti oven avattuamme tajusimme, että nyt ovat muutamat kulttuuriset käsitteet menneet valovuoden verran toisistaan ohi. Tynnyrissä oli nimittäin jotakuinkin 25 astetta lämmintä huolimatta siitä, että isäntä oli luonnehtinut lämpötilaa sanoilla pretty hot. Lauteilla paloi kaksi tuoksukynttilää, joista toiseen oli joskus lämpimämpänä aikana hukkunut iso ruma hättiäinen. Ämpärissä oleva vesitilkka oli paksussa jäässä. Kun kurkkasimme uuniin, huomasimme että siellä oli palamassa noin kourallinen sormenpaksuisia tikkuja. Lienee turha mainitakaan, että kiukaan kivet olivat tuskin kädenlämpöisiä ja niitä hetken tarkasteltuamme tulimme siihen tulokseen, että ne ovat jotain huokoista, lämpöä eristävää (eikä suinkaan varaavaa) materiaalia, joka ei edes kuumene kovin helpolla. Eli eipä tarvinnut juurikaan vaatteitaan riisua.

Tehtyämme rivakan inventaarion saunassa, saimme raavituksi kasaan muutaman lisäkourallisen tikkuja. Siis huom. TIKKUJA, ei ainuttakaan kunnon klapia tai kalikkaa. Koska suomalainen ei saunanhimossaan luovuta kovin helpolla, päätimme että mehän perkele lämmitämme tämän saunan kuumaksi vaikka millä. Katselimme jopa sillä silmällä puulaatikkoa, josta olisi saanut monta hyvin palavaa lautaa, mutta emme sitten kuitenkaan iljenneet käydä sitä tuhoamaan.

Puuta oli kuitenkin saatava jostain, joten vuoronperään toinen meistä ramppasi pihalla keräämässä maassa lojuvia jäisiä oksia ja toinen lappoi pesään lisää täytettä nurkasta löytämiemme hyvin palavien sytykepalojen kera. Katkoimme oksia uuniin sormet nilellä, minkä kerkisimme. Touhussa oli vain se ikävä puoli, että aina kun avasimme tulipesän, tynnyri täyttyi uunista tuprahtelevalla savulla, jonka jälkeen oli puolestaan pakko avata ulko-ovi ja päästää savut sekä vähät kertyneet lämmöt pihalle. Ulko-ovi oli sen verran turvonnut ja hakanen siirtynyt pois paikaltaan, että sen takaisin kiinni saamisessa oli melkoinen urakka aina sen jälkeen kun sen kerran avasi.

Uunin luukku oli kiukaan ohella niin pahoin puhki ruostunut, että se meinasi heti kättelyssä pudota kokonaan paikaltaan ja sitä venkslatessamme onnistuin vielä polttamaan sormenpäällysenikin kipeille rakoille. Tutkailin lisäksi hieman saunan rakenteita ja huomasin sen mädänneen nurkista öklöttäväksi möhjöksi. Jokaisessa kulmassa oli vähintäänkin nyrkinmentävä reikä ja yhdestä kolosta lähti vipeltämään lämmöstä virkistynyt musta hämähäkki.

Hurjan pusaamisen ansiosta saimme lämpötilan nousemaan 25 asteesta 27 asteeseen. Vettä kiukaalle ja hormin päälle kaataessamme saimme aikaiseksi pikkuriikkisen sihinän ja muutaman höyryhattaran nousemisen ilmaan. Siinä vaiheessa tynnyrin päällä ollut lumi sitten alkoi sulaa ja sataa katon läpi niskaamme isoina pisaroina. Siihen lumen sulattamiseen se kaikki loppu lämmön nousu sitten ilmeisesti hupenikin.

Kuvitelkaa mielessänne meidät hämärään, puolilahoon tynnyriin. Nenät vastakkain, selkä köyryssä ja kulmat kurtussa istumassa ja katsomassa toisiamme silmiin, tietämättä pitäisikö itkeä vai nauraa. Katosta tippuu päähän isoja pisaroita, tip tip tip. Hämähäkki vilistää pitkin tummunutta seinälautaa. Siinäpä vasta romantiikkaa, jolle harva kokemus vetää vertoja.

Aikamme yltyvästä monsuunisateesta ja huimausta aiheuttavasta savunkitkusta kärsittyämme, tajusimme että emme saa millään raavittua pihalta tarpeeksi oksia, eikä tästä nyt muutenkaan tule yhtään mitään, vaikka olisi säkillinen suomalaista sisua pelissä mukana. Myrtynein mielin luovutimme ja rompostimme koko saunan polttamisesta vitsaillen takaisin mökille. Olisi tehnyt mieli sanoa muutama valittu sana isäntäpariskunnalle, mutta kun he olivat kaikin puolin muuten niin ystävällisiä ja kilttejä. Ilmeisesti vielä kaiken lisäksi täysin vilpittömästi siinä luulossa, että alle ruumiinlämpöisessä pöntössä tuoksukynttilän ääressä istuminen on ihan oikeasti se, mitä saunakokemukselta haetaan. Enpä tosin yhtään ihmettele, että vieraskirjassa ei oltu mainittu saunasta halaistua sanaa. Kuumavesiallasta oli sen sijaan ylistetty maasta taivaisiin.

Onneksi ja onneksi ulkona lumen keskellä kököttävä kuumavesiallas oli juuri sitä mitä siltä osasi odottaakin. Vesi oli oikein kuumaa ja sen sai jopa poreilemaan. Haudoimme itseämme altaassa öistä taivasta tuijotellen ja liotellen saunakatastrofista syntynyttä mielipahaa niin kauan että olimme lopulta tutisevia keitettyjä spagetteja. Nyt kun jälkikäteen ajattelee järjellä, niin olisi pitänyt vain skipata sauna suosiolla ja keskittyä sekin aika altaassa lillumiseen.

Romanttiseksi ateriaksi söimme saksalaista ruisleipää, savulohta, kirsikkatomaatteja, brie-juustoa, salaattia, avokadoja, ihanaa juustokakkua ja kahvia. Palan painikkeeksi kiskoimme takan ääressä tuleen tuijotellen pullollisen Zinfandelin vinkeänmakuista punaviiniä. Maljakossa helotti Jänismiehen minulle ostama suhteemme ensimmäinen ruusu. Aiempi kukkien saamattomuus ei siis ole Jänismiehen vika, vaan olen itse sanonut hänelle, sitä vilpittömästi tarkoittaen, että kukkien ostaminen minulle ei ole mitenkään tarpeellista. Eleenä ruusu oli minusta silti hyvin suloinen, niin kuin sen antajakin.

Mutta olihan vaan kokemus. Taas yhtä sellaista rikkaampana odottelemme kaiholla pääsyä aitoon suomalaiseen saunaan.

11 kommenttia:

ColibriDreams kirjoitti...

Tuosta alun kiukaan kuvatuksesta jo arvasinkin, että ei saunomiskokemus kovin hyvä voi olla, mutta että noin pahasti meni pieleen... Huhhuh! Ehkä isäntäväki ajatteli, että saunominen on jokin extreme-juttu - niin kuin epäilemättä onkin kylmässä ja lahoavassa saunassa.

Itsekin haaveilen kovasti saunasta, kun ei tuo poikaystäväkään vielä ole saanut rakennettua sitä lupaamaansa saunaa (tosin nyt ei kyllä oikein olisi sille paikkaakaan).

Polga kirjoitti...

*nauraa vedet silmissä* Ai kauheeta! Siis naurattaa, vaikka ei pitäisi, kun niin odotitte. Ihan kamalaa... Toivottavasti pääsette pika-pikaa oikeaan saunaan. (En kehuisi, itsellä on sauna, naps päälle, puoli tuntia ja hot! - no kerrostalossa, mutta silti). Muutoin ilta kuulosti aivan ihanalta ;D

Olli kirjoitti...

Ei juma! Siis siinäkö on muutama kivenmurikka peltisen kaminan päällä vai erotanko oikein..

Tuo sauna varmaan kelpais paremman puutteessa 5 päivän vaellusreissun päälle.. mutta muutoin taitasin jättää väliin.

Ta-Miit kirjoitti...

Tälle saa ja on tarkoituskin nauraa. Onneksi meillä on sen verran kieroutunut huumorintaju, että se venyi tämänkin absurdin koettelemuksen yli vaikka vähän päässä nipisteli.

Kiukaasta ei oikein saanut selvää, että mistä materiaalista se oli väsätty, kun se oli sulanut tuommoiseksi ruosteiseksi epämääräiseksi köntiksi. Kiukaan päällä olleet kivet sen sijaan olivat sienimäisen huokoisen näköisiä, jotenkin keraamisisia jalkaraspeja muistuttavia möykkyjä ja vaikuttivat eristävän lämpöä.

Voi olla, että tuon saisi kesällä jopa lämpeämään, mutta talvella olisi vaatinut varmaan aika pitkän väsäämisen ja kunnollisilla puilla.

Anni kirjoitti...

Sattuipa sopivasti, kun juuri eilen naureskelin baarissa täällä Britanniassa kavereideni keskustelua saunasta. Olivat huolissaan siitä, että eivät voi mennä kuntosalin saunaan, kun ovat liian lihavia. Ja pohtivat, että voisiko sinne mennä kokouikkareissa bikinien sijaan, tai jopa pyyhe päällä. En tällä kertaa edes jaksanut osallistua keskusteluun , olisivat raukat varmaan kovasti järkyttyneet, jos olisin kertonut, että meillä Suomessa kaikki yleensä menevät saunaan alasti ruumin koosta tai muodosta välittämättä.

Sen kyseisen kuntosalin sauna, josta kaverini höpisivät, on kyllä sinäänsä ihan ok. Vettä ei saa itse heittää kiukaalla, vaan jonkinlainen automaatio annostelee sitä, mutta lämpötila on mielestäni ihan ok. Ja sauna on miesten ja naisten yhteiskäytössä, joten uikkarit päällä mennään.

Zepander kirjoitti...

En oo edes käyttänyt saunaa pariinkymmeneen vuoteen, mutta silti aidosti läikähti, joku semmonen. Aika kauhee kokemus :-) Ois tosiaan pitänyt vaan pistellä sinne altaaseen het alunperinkin.

En tiiä olisinko malttanut olla kertomatta isännälle oikeasta saunasta. Mutta usein junakin on hienotunteisempi kuin meikä.

Polgara kirjoitti...

Blogissani olisi sertifikaatti noudettavissa tälle blogille: ollos hyvä ja nouda käyttöösi :D

satujatar kirjoitti...

Surullinen kokemus. Voi voi. Minuakin kyllä alkoi naurattamaan kovin. Taidan kostaa tämän kaikille maaliskuussa kokoukseen tuleville amerikkalaisillemme pakottamalla ne oikeaan SAUNAan. ALASTI!

Ta-Miit kirjoitti...

Satujatar, nautiskelen täällä tuosta ajatuksesta, heh heh. Olemme jo saaneet suurisilmäisen kauhistelutilityksen yhdeltä jenkiltä joka oli tuupattu muitten kanssa saunaan Suomessa. Monellekin olemme lupailleet hurjia löylyjä ja avantoa, jos kotimaahamme joskus eksyvät.

On se hassua, kuinka toisista jokin on ekstriimiä ja toisista taas sama juttu on noin niin kuin elinehto.

Leena kirjoitti...

Onpa kokemus ollut! Joo minä rakastan saunomista, kun kerrostalossa on oma ja vaikka joka päivä voi lämmittää. Ymmärrän pettymyksen, kun kaikki ei ole mennyt kohilleen. Onneksi reissu muuten hyvä. :)

shaoli kirjoitti...

Aijai, kyllä oli hauskaa lukea =))))

Tulee mieleen muutaman (en edes uskalla ajatella, kuinka monen) vuoden takainen saunanlämmitysoperaatio. Kuka keksikään tunkea sen kepin keskelle seinää? Tai siis sitä reikää, josta veden olisi pitänyt tulla saunaan...

Suomalaisten luonnollisuudesta alastomuuteen koin kyllä varsinaisen kolauksen, kun olin Latviassa... Kävin salilla ja siellä kaikki muut naiset pukusalissa meikkasivat (kauan) ilkosen alasti, kun minä taas teinityyliin väkersin vaatteet päälle jossain nurkassa oman koppini oven suojissa... Ei tullut edes mieleenkään mennä salin saunaan, jonne olisi pitänyt rientää jumppasalin ja infotiskin editse - paikalliset pyyhälsivät estottomasti tämän matkan vain pyyhe ympärillään.

Miehenikin on tottunut tähän suomalaiseen saunakulttuuriin aika hyvin, käy julkisessa saunassa uimahallissa ihan rennosti.