Yöllä yliopiston mäelle päin ajaessamme mutkan takaa välähtivät matalalla pienen elikon silmät ja mustavalkoraidallinen turkki. ALERT!
Tielle seikkailemaan eksynyt skunkki oli ajanut itsensä mielestään liian ahtaaseen saumaan ja kohti tulemisemme havaitessaan stressaantui niin, että nosti persustaan korkeammalle ja alkoi tähtäillä meitä kemiallisella aseellaan: (¤)
Skunkin puolella tietä oli korkea kallio ja toisella jyrkkä mäenrinne. Jänismies teki rivakan koukkauksen tien toiselle laidalle ja säästyimme onneksemme hajustamiselta. Itse puolestani tein melkein huomaamattani eleen, jonka olisi voinut tulkita ikkunasta ulos hyppäämisen aikeeksi. Mikäli haisunäätä olisi onnistunut spreijaamaan auton, olisi tiedossa ollut melkoinen pesu-urakka, enkä uskalla edes kuvitella miten jonkun auton ilmastoinnin olisi saanut ikinä puhtaaksi.
Tänään näin toisenkin skunkin tullessani puntilta. Niitä siis on taas kohtuullisesti liikenteessä ja etenkin iltaisin juostessaan kannattaa pitää se visusti mielessä. Näätä pystyy pruiskauttamaan hajusteensa 2-5 metrin päähän. Jos eritettä osuu silmiin, on se niin vahvaa että se voi sisältämänsä rikkihapon takia sokeuttaa väliaikaisesti, mutta ei aiheuta kuitenkaan pysyvää vahinkoa. Sen lisäksi se voi aiheuttaa astmakohtauksen ja vähintäänkin pahoinvointia. Jänismiehen pomo oli kuulema armeijassa leirillä ollessaan joutunut pahemman kerran skunkitetuksi (meni silmiinkin) ja hänet oli siitä syystä passitettu leiriltä pois muiden viihtyvyyden takaamiseksi.
Skunkin hajua kuvaillaan mätien munien, palaneen kumin ja kissanpissan sekoitukseksi. Pienikin pitoisuus sitä ilmassa tuoksahtaa jopa huonohajuaistisen nenään. Eau de Skunkissa pahinta on se, että hajua on erittäin vaikea saada poistettua. Sen lisäksi, että jotkut ihmiset joutuvat säikähtäneen skunkin spreijaamaksi, liian uteliaat, joka paikkaan nenänsä työntävät koirat ovat raitahäntien iskujen suursuosikkeja ja voivatpa nämä pikku pirulaiset käydä suhauttamassa porstuaasikin yöllisillä reissuillaan. Löyhkä ei lähde pelkästään saippualla pesemällä, vaan sen rikkiyhdisteet on saatava reagoimaan kemiallisesti toivotun lopputuloksen saavuttamiseksi.
Eräs resepti suosittaa noin (1 quart) litran verran 3 prosenttista vetyperoksidia, johon sekoitetaan reilu puoli desiä (1/4 cup) leivinjauhetta ja pari teelusikallista astianpesuainetta. Tätä erittäin voimakkaasti vaahtoavaa aineseosta ei saa missään nimessä laittaa suljettuun astiaan ja se on käytettävä välittömästi.
Vanha kikka on kuulema myös tomaattimehussa kylpeminen. Jos omistat valkoisen puudelin, joka joutuu skunkitetuksi, pääset kokeilemaan bonuksena miltä näyttää pinkki hauva. Tosin eläinten värjääminen edes luonnontuotteilla taisi olla ainakin jenkkilässä laitonta ja sakkoaltista puuhaa. Kaupallisia hajunpoisto-aineita tietysti löytyy myös pilvin pimein markkinoilta.
Sanontaa SKUNKED käytetään urbaanisssa kielessä kuvailemaan mm. oluen pilaantunutta makua, pettämistä, huijaamista, ryöstämistä, kalansaaliittomuutta ja muutamaa muuta painokelvotonta juttua.
Tielle seikkailemaan eksynyt skunkki oli ajanut itsensä mielestään liian ahtaaseen saumaan ja kohti tulemisemme havaitessaan stressaantui niin, että nosti persustaan korkeammalle ja alkoi tähtäillä meitä kemiallisella aseellaan: (¤)
Skunkin puolella tietä oli korkea kallio ja toisella jyrkkä mäenrinne. Jänismies teki rivakan koukkauksen tien toiselle laidalle ja säästyimme onneksemme hajustamiselta. Itse puolestani tein melkein huomaamattani eleen, jonka olisi voinut tulkita ikkunasta ulos hyppäämisen aikeeksi. Mikäli haisunäätä olisi onnistunut spreijaamaan auton, olisi tiedossa ollut melkoinen pesu-urakka, enkä uskalla edes kuvitella miten jonkun auton ilmastoinnin olisi saanut ikinä puhtaaksi.
Tänään näin toisenkin skunkin tullessani puntilta. Niitä siis on taas kohtuullisesti liikenteessä ja etenkin iltaisin juostessaan kannattaa pitää se visusti mielessä. Näätä pystyy pruiskauttamaan hajusteensa 2-5 metrin päähän. Jos eritettä osuu silmiin, on se niin vahvaa että se voi sisältämänsä rikkihapon takia sokeuttaa väliaikaisesti, mutta ei aiheuta kuitenkaan pysyvää vahinkoa. Sen lisäksi se voi aiheuttaa astmakohtauksen ja vähintäänkin pahoinvointia. Jänismiehen pomo oli kuulema armeijassa leirillä ollessaan joutunut pahemman kerran skunkitetuksi (meni silmiinkin) ja hänet oli siitä syystä passitettu leiriltä pois muiden viihtyvyyden takaamiseksi.
Skunkin hajua kuvaillaan mätien munien, palaneen kumin ja kissanpissan sekoitukseksi. Pienikin pitoisuus sitä ilmassa tuoksahtaa jopa huonohajuaistisen nenään. Eau de Skunkissa pahinta on se, että hajua on erittäin vaikea saada poistettua. Sen lisäksi, että jotkut ihmiset joutuvat säikähtäneen skunkin spreijaamaksi, liian uteliaat, joka paikkaan nenänsä työntävät koirat ovat raitahäntien iskujen suursuosikkeja ja voivatpa nämä pikku pirulaiset käydä suhauttamassa porstuaasikin yöllisillä reissuillaan. Löyhkä ei lähde pelkästään saippualla pesemällä, vaan sen rikkiyhdisteet on saatava reagoimaan kemiallisesti toivotun lopputuloksen saavuttamiseksi.
Eräs resepti suosittaa noin (1 quart) litran verran 3 prosenttista vetyperoksidia, johon sekoitetaan reilu puoli desiä (1/4 cup) leivinjauhetta ja pari teelusikallista astianpesuainetta. Tätä erittäin voimakkaasti vaahtoavaa aineseosta ei saa missään nimessä laittaa suljettuun astiaan ja se on käytettävä välittömästi.
Vanha kikka on kuulema myös tomaattimehussa kylpeminen. Jos omistat valkoisen puudelin, joka joutuu skunkitetuksi, pääset kokeilemaan bonuksena miltä näyttää pinkki hauva. Tosin eläinten värjääminen edes luonnontuotteilla taisi olla ainakin jenkkilässä laitonta ja sakkoaltista puuhaa. Kaupallisia hajunpoisto-aineita tietysti löytyy myös pilvin pimein markkinoilta.
Sanontaa SKUNKED käytetään urbaanisssa kielessä kuvailemaan mm. oluen pilaantunutta makua, pettämistä, huijaamista, ryöstämistä, kalansaaliittomuutta ja muutamaa muuta painokelvotonta juttua.
3 kommenttia:
BTW, tiesitkö, että ainakin 19 osavaltiossa saa pitää TIIKERIÄ lemmikkinä - ehhh =O
Voi perseen suti.
Tulipa muuten nähtyä sekin ihme viime kesänä, että maatalousjuhlilla kiertävällä Wamboldsin sirkuksella oli mukanaan tiikereitä, yksi valkoinenkin. Vitutti katsella, kun läski tirehtööri paukutti piiskaansa ja kauniit isot kissat luimivat ja tekivät erittäin vastentahtoisesti jotain typeriä temppuja. Olipa niillä kaksi mustaa pantteriakin häkissä näytillä, eikä niillä ollut tasan yhtään hauskaa, kiersivät neuroottista kasia.
ÄRR. Ryhtyisin mielelläni protestikirjoittamaan ja piinaamaan täkäläisiä useastakin asiasta, mutta ei täällä diktatuurissa paljon uskalla ruveta riehumaan sattuneista syistä.
Joo, ymmärrän, luin tän vaan yhdestä jutusta. Siinä just oli, ett tavispentu (!) maksaa vain n. 1 500 dollaria, mutt valkoisesta voi joutua pulittaan 3 000 dollaria. Olikohan se vain 9 osavaltiota, kun on kieltänyt tiikerit kotieläimenä ja muilla ei oo asiasta kantaa eli ei oo mitään säädäntöä! Aika karmea ajatus. Siis tämä lähti jutusta, että missä päin maailmaa on eniten tiikereitä eli USA:ssa!
Lähetä kommentti