Eräs ei-täkäläinen, kauempana maaseutukylässä asuva henkilö totesi virnistellen, että Ithacahan on ihan oma "kuplansa", jossa asustamisen täytynee passata eurooppalaiselle vallan mainiosti. Kas kun hän ei lisännyt vielä kuplan eteen adjektiivia vaaleanpunainen, sehän olisi mainiosti kuvannut ainakin tätä kevätaikaa.
En tiedä oliko tuossa kuplavertauksessa jonkinlaista vinoilun makua, mutta täytyy sanoa, että kyllä täällä oleminen vain minulle passaa, jos suuresti traumatisoitunut ruuansulatukseni ei vain sano itseään lopullisesti irti, ennen kuin 2009 karistamme maan tomut jaloistamme. Kun lukee muiden suomalaisten tilityksiä siitä, miten älyvammaisiin ilmiöihin huomattavasti punaniskaisemmilla alueilla voi pahimmillaan (jopa keskiverroimmillaan) Amerikassa törmätä, niin laitan kädet kyynärpäitä myöten ristiin ja olen osoitteestani kiitollinen.
Täällä ihmiset vaikuttavat kohtuullisen normaaleilta ja puuhastelevat suhteellisen ymmärrettäviä juttuja, jopa eurooppalaisen vinkkelistä katsottuna. Emme esimerkiksi ole yhtä nuivaa uskonnollista käännytysyritystä ja postiluukkuumme tungettua silmiään avaavaa ja sulkevaa, Jeesuksen kuvalla varustettua sekä rahankeräystarkoitukseen valjastettua rukousmattoa lukuun ottamatta, -joutuneet minkäänlaisen uskonnollisen hurmosväen ahdistelemaksi. Sivuhuomautuksena muuten mainittakoon, että tuon maton pääkaupittelija nimeltä James Eugene Eving on onnistunut ansaitsemaan tuolla naurettavalla kusetuksellaan aika hulppeat kahisevat tililleen. Täällä höplästä vetäminen on nähtävästi erittäin kannattava elinkeino.
Lähiympäristön uutisissa ei myöskään joudu lukemaan toinen toistaan kammottavammista murhista, uskonlahkojen käsittämättömistä temppuiluista, silmittömistä ammuskeluista, rasistisista kahakoista tai homoja vastaan mieltään osoittavista idiooteista (Michael Mooren Sodomobile-pätkä on muuten aika mainio, suosittelen).
Irvikööt perusamerikkalaiset mitä irvivät ja kauhistelkoot vaan Ithacaa Sodomaksi, mutta kuplan sisältä sentään löytyy täysijärkistä ja ennen kaikkea rauhantahtoista väkeä. Monet jopa liputtavat luonnonsuojelun, ihmisoikeuksien ja rauhankasvatuksen puolesta ihan tosissaan. En silti halua niellä pureskelematta täkäläisten tarjoilemaa yltiöpositiivista kiiltokuvapintaa ja pepsodenthymyä, sillä niiden alla tuntuu usein piilevän ansana jonkinlainen uskonnollisuutta muistuttava sisäinen tyhjyys ja kapeakatseisuus. Useammassakin yhteydessä on osoittautunut harmittavasti, että suuria puheita ja utopistisia suunnitelmia kyllä riittää, sekä huuli heiluu taukoamatta, mutta puheet harvemmin kohtaavat yksi yhteen eurooppalaisen käsittämän todellisuuden kanssa. Teoista nyt puhumattakaan. Siinä kulttuurishokista kärsivä realisti kerkeää tuskastua kerran jos toisenkin.
2 kommenttia:
Kaikkein eniten teidän puolesta ahistaa ehkä toi ruokahomma. Ulkkarit sanoo, ettei Suomestakaan saa mitään tarpeeksi tuoretta ja hyvää, mutta kyllä meillä on sentään juhlat joka päivä joihinkin majoneesihampurilaisiin verrattuna...
Suomen ruuasta ei tarvitse olla joka päivä pahoillaan, pettynyt tai epäluuloinen, niin kuin täällä.
Tähän asti olen luullut, että suomalaiset ovat vain erityisen nirsoja tai rajoittuneita syöjiä ulkomailla elellessään, mutta olenkin taipunut vikkelästi sille kannalle, että hyvään tottuneen on vain vaikea laskea rimaa. Etenkin kun se riman lasku vaikuttaa myös hämmästyttävän suorasti terveyteen. Ihmiset eivät ehkä voi korruptoituneessa ruokakulttuurissa hyvin, mutta lääkefirmat voivat.
Mulla kävi aika epätoivon rajalla tuossa menneellä viikolla tään ruokakulttuurin kanssa painiskelu.
Tähän maahan saapumiseen asti yltiöterveenä pysynyt vatsani alkoi saada hirveät väänteet (partateriä pallean seudulla) ihan joka suupalasta mitä mahaani tungin ja lääkäriajan varaaminen oli jo tosi hilkulla. Pistää hieman katkeraksi, kun muutamia hassuja erityiskokeiluja lukuun ottamatta meikäläinen kuitenkin miettii, mitä suuhunsa laittaa ja silti rangaistaan nuin kovasti.
Onneksi on taas rauhallisempi suvanto, kun olen muutaman päivän syönyt pelkästään kalliihkoja luomutuotteita (Green Star) ja tyhjentänyt Jänismieheltä yli jääneet vatsalääkepurkit. Näyttää vakavasti siltä, että kalleudesta huolimatta on kerta kaikkiaan pakko siirtyä noiden erikoisliikkeiden asiakkaiksi ja vaikkapa sitten syödä vähemmän.
Hitto, tänään tuli oikein liikuttunut olo kun söin Greenillä spanakopitan ja se oli oikeasti hyvää. Kunhan tulen Suomeen lomalle kuolen varmaan savukalan ja salmiakin yliannostukseen :)
Sitäpaitti, me saatiin tuliaisina suomalainen juustohöylä joka pelittää. JEI!
Lähetä kommentti